15. kesäkuuta 2021

Elämän kontrapunkti



 

Aldous Huxley lienee kokonaan unohtunut, ja varmaan sitten aiheesta. Oli hän kuitenkin erikoinen tapaus, menestyvä kirjailija kaikkein etevimmistä piireistä.

 

Hän meni kuolemaan muutamaa tuntia Jphn F. Kennedyn murhan jälkeen, joten uutinenkin jäi jalkoihin.

 

Mutta 1958 hän oli televisio-ohjelmassa luetellut maailman tukehduttavimmat ongelmat alkaen liikakansoituksesta ja yleisestä, ankarasta taipumuksesta keksi’ ihmisille paremmuusjärjestyksiä eli hierarkkinen sosiaalinen organisaatio.

 

Ja hän jatkoi: taipumus työntää poliitikkoja lapselliselle yleisölle hyödykkeinä ja kyky markkinoida heitä sellaisina.

 

Ja oli siellä myös pakottava tarve arvioida teknologian tuloksia massayhteiskunnalle, joka on altis viettelylle.

 

Tämä perustui elämänikäiseen seikkailuun kirjallisuuden, taiteen, tieteen, uskontojen ja mystiikan kanssa, unohtamatta tajuntaa laajentavia aineita ja idän mystiikkaa, joista buddhalaisuus oli lähempänä hänen arvostamaansa luonnontiedettä kuin kristinusko. 

 

Ajattelutapa välittyy romaaneissa, joista Ajan täytyy seisahtaa ja Elämän kontrapunkti sekä Uljas uusi maailma voivat muistua vielä mieleen.

 

Kirja on täyttänyt tehtävänsä, kun se unohdetaan. Jotkut kirjat ovat niin hyviä, että ne unohdetaan heti ilmestyttyään.

 

Kauhistuin hiukan, kun totesin kirjoittaneeni Perecin romaanista ”Elämä – käyttöohje” kokonaista 14 vuotta sitten tässä blogissa. Tänään se tuli mieleeni, kun muistelin television ”Alastoman kaupungin” alkuspiikkiä, jonka mukaan tässä kaupungissa on miljoona (vai oliko se kymmenen miljoonaa) kertomusta, ja tässä on yksi niistä.

 

Jos näkee Perecin tai Huxleyn tavoin tai niin kuin Balzc seinien läpi kymmenien kilometrien matkan suurkaupungissa, niin ei siellä ole yhtään tarinaa. Ihmisiä kyllä on. Tarina on aina rakenne, jotain keksittyä. Edes päivä Ivan Denisovitshin elämässä ei ole tosi. Päivä kenen tahansa elämässä, myös Siperian vangin, on enimmäkseen kääntyilyä ja jokseenkin yhdentekeviä mielikuvia ja ajatusten nukkaa.

 

Silti ei tarvita uskontoa eikä filosofiaa todistelemaan, että ihmisellä ja hänen elämällään on tarkoitus ja sisältö.

 

Siksi, kuten Huxley kirjoitti Orwellille, on erittäin paikallaan kirjoittaa varoituksen sanoja ja kirjoittaa ne hyvin. Pahantekijät eivät kysele tarkoitusperiä, vaan hyppivät silmille naulakengät jalassa ja pitkä puukko hampaissa.

 

Niin ja muuten – Huxleyn veljet ja isä olivat korkeimman kansainvälisen luokan biologeja ja tuo hienoksi mainostamani porukka viihtyi Cambridgessa muun muassa Bertrand Russellin porukoissa ja koetti terävillä aivoillaan keksiä keinoja seuraavan sodan estämiseksi. Ei onnistunut. Bach – Huxleylöytää musiikista myös sisältöjä – kirjoitti erääseen kantaattiinsa useaan kertaan fortissomossa tunnutuksensa ”trotz”. Siitä huolimatta että.

17 kommenttia:

  1. Alastoman kaupungin (Naked City, 1958-63) jokainen osa päättyi toteamukseen: "There are eight million stories in the naked city. This has been one of them."
    https://en.wikipedia.org/wiki/Naked_City_(TV_series)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaavaa käytettiin myös Netflixin Midnight Diner-sarjassa (Tokyo Strories) teemallisena kommenttina jokaisessa jaksossa. Eräänlainen cameo -repliikki.

      Poista
    2. Nykyäänkin vain 8,4 miljoonaa. Jotkin paikat tulivat täyteen jo kauan sitten.

      Poista
  2. Aldous Huxleystä tulee mieleen, että hän oli yksi niistä kirjailijoista, joita Mika Waltari Suomalaisessa Suomessa 1933 julkaistussa kuuluisassa artikkelissaan varoitti kääntämästä suomeksi. Samaan joukkoon Waltari niputti mm. D.H. Lawrencen, Sinclair Lewisin, Theodore Dreiserin, Harry Martinsonin ja Andre Giden. 1930-luvun käännöskirjallisuuden politiikka oli tietenkin omanlaisensa. Boikotissa oli jopa Nalle Puh. Joka paikkaan Waltarin pitikin mennä sorkkimaan, Haanpäätäkin vastakirjallaan horjuttamaan. Luin Sinuhen nuorena. Muuhun hänen tuotantoonsa en koske pitkällä tikullakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi jumalavit! Waltarin väitteet tai varoitukset siitä, että mainittujen kirjailijoiden tekstit olisivat 'epäsiveellisiä, repiviä ja hajottavia', oli IRONIAA! Se olisi pitänyt kyllä oivaltaa jo siitä, että hän tarjosi tilalle 'lukevalle kansalle vallankumouksen aatteita'. Mutta eipähän tuota ironiaa silloin tajuttu, eikä näköjään tajuta vieläkään!

      Poista
    2. Ennen oli selkärankaa, nyt ollaan rähmällään tietyn pakkokielen suuntaan.

      Poista
    3. Luin erehtyen luulemaan rähmälläänoloksi erään tietyn kotimaisen kielen suuntaan.

      Poista
  3. Kadehdin ihmisiä jotka eivät ole lukeneet "Elämän kontrapunktia" (Point Counter Point, 1928); heillä kun on tuo lukuelämys vielä edessään. - Mikäli viitsivät.

    Sellaisen anekdootin olen kuullut, että kun isä Leonard Huxley katsoi poikiaan, joita oli Aldous, Julian ja Andrew, hän Julianille ehdotti että "sinä kun teistä olet vähiten älykäs, ala vaikka biologiksi". No, Julian alkoi ja ansioistaan aateloitiin myöhemmin Sir:ksi, siis Sir Julian Huxley. Ja velipoika Sir Andrew Huxley ansioistaan sai Nobelin lääketieteen palkinnon. Ja Aldous Leonard Huxley sitten kirjoitti näitä kirjoja...
    Että älliä kyllä veljeksillä riitti, jumantsukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Picasson isä ulkoisti pojalleen erään haukan kynsien maalaamisen. Tuloksen nähtyään hovimaalari-isä tuikkasi sudit santaan ja keskittyi poikansa nerollimistamiseen.

      Poista
    2. Hämmästyttävää, mikis! Wikistelin, että Julian ei ollut vain Sir vaan myös WWF:n ja UNESCOn parustamisessa tärkeä henkilö, ja UNESCOn ensimmäinen johtaja.

      MMM...

      Poista
    3. Kaikki pojathan oli huppuälykkäitä. Isä tässä enemmänkin halusi vain "vinoilla" biologian muka-helppoudesta. Niin minä sen käsitin. Ja muistaakseni Sir Julian itse sen jossain haastattelussaan kertoi.

      Poista
  4. Trotz fortissimossa löytyy Bachin ehdottomasti hienoimpiin teoksiin kuuluvasta motetista BWV 227 ("Jesu, meine Freude"), ei kantaateista. Täysamatöörin käännös tuosta kohdasta: Huolimatta vanhasta lohikäärmeestä...seison täällä ja laulan erittäin turvallisessa rauhassa...
    Suosittelen kuuntelemaan!

    VastaaPoista
  5. Solženitsyn mainitsee kirjoissaan niistä leirien asukkaista jotka olivat fyysikoita ja muita tiedemiehiä, että heillä oli aivan oma metodinsa säilyttää mielenterveytensä hirvittävissä oloissa. Monet tekivät tieteellistä työtä, ilman papereita, ilman kirjoitusvälineitä, ilman kirjoja. He keskustelivat keskenään ja ratkoivat ongelmia päässään ja painoivat mieleen asiat. Jos he säilyivät hengissä ja pääsivät pois leiriltä, heidän aikansakaan ei ollut mennyt täysin hukkaan ja heidän kykynsä olivat säilyneet. Parhaassa tapauksessa he pystyivät vapauduttuaan jatkamaan työskentelyä ja kenties julkaisemaan myöhemmin aikaansaannoksiaan sikäli kun ei heitä pantu perunankuorijoiksi kolhoosiin tai lähetetty uudestaan leirille, jota tapahtui useasti.

    VastaaPoista
  6. John Kennedy ammuttiin sinä iltana kun televisiossa oli Alaston kaupunki, 11.11. 1963. Katsoin televisiota tätini asunnossa Porissa, jossa silloin asuin. Television lähetykset lopetettiin ja tilalle tuli raskasta musiikkia ja uutisia. Lopulta ilmoitettiin että presidentti oli kuollut. Aamulla kummankin piti mennä kouluun, vanhempi opettamaan ja nuorempi lukioon.

    Ihmettelimme molemmat että millainen maa se oikein on. Täti lähti siskonsa kans käymään siellä kylässä vissiin seuraavana kesänä ja minä vasta kuuden vuoden päästä. Sitten sukulaisia tuli kylään vuoden tai kahden päästä sieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JFK ammuttiin 22.11.1963. Sinä iltana Tesvisio ei esittänyt Alastoman kaupungin jaksoa - lähinnä seuraava esitys oli 26.11.1963.
      'Suomen television kanavalla ongelmaksi tuli Dick Powell -sarjan jakson lähettäminen. Sen nimenä oli "Viimeinen peli" ja aiheena oli entinen uhkapelaaja. Melkoisen väkivaltaisen jakson esittäminen katkaistiin kesken kohdassa, jossa uhkapelurin käsi jäi oven väliin. Ohjelma jatkui ylimääräisellä ajankohtaisohjelmalla, jonka kommentaattorit oli kiireesti hälytetty kotoa.' http://www.kysy.fi/kysymys/suomen-television-ohjelma-kennedyn-kuoleman-iltana-22111963

      Poista
  7. Kun on Huxleyn "Uljaan uuden maailman" lukenut, niin sen kyllä muistaa, mutta ei toisaalta halua lukea uudelleenkaan. Toisin kävi juuri luettuani täälläkin vastakkoin esillä olleen Turgenevin "Metsämiehen muistelmia", heti teki mieli alkaa alusta ja luinkin pari juttua, esimerkiksi sen siitä mystisestä kääpiöstä, joka oli melkein pyhä mies, tietäjä ja parantaja. Se tuntuu olevan niitä kirjoja, joita voi ja haluaa lukea yhä uudelleen, aina löytyy jotain nautittavaa, tarkkaa luonnon ja ihmisten seuraamista, erityisesti kaikenlaisten kansantyyppien, joiden puolella kirjailijan myötätunto näyttää olevan.

    Ehkä tuohon "Elämän kontrapunktiinkin" pitäisi vielä tutustua, kun Mikiskin siitä niin intoilee? Olen kyllä yllytyshullu, mitä kirjoihin tulee. Usein jokin kirja johtaa moniin muihin. Perecin "Elämä - käyttöohje" kestäisi kyllä uudelleenluvunkin, "Ivan Denisovitsh" ei, se oli liian kauhea.

    Nykyisin näyttää olevan niin, että uusissa kirjoissa tapahtuu kauhean paljon asioita, jotenkin dekkarimaiseen tapaan, mutta jälkeenpäin niitä ei juuri ajattele. Joku osaa sentään kirjoittaa eleettömästikin ja silti ladata tekstin täyteen merkityksiä, enimmäkseen ajatusten tasolla, esimerkiksi Joel Haahtela.

    VastaaPoista

  8. Yhtä tappamistahan tämä on (ollut). Ruuti ja sen poksauttaminen putken päässä taisi alkaa pasifismin sarastamisen. Kumma juttu tämäkin. Mikä ei ? Tuliluikkujen mörssärien ja joka sortin etälamauttimien kehitys sikisi uusia mahiksia vaikkapa vetureiksi ja manttelitehtaille ja muonamikkojen sapuskavolyymittämisille.

    Siinähän se, alta tuhoituivat vähempi tepsivät metodit ja kohta siviilipuolelta myös. Hillitön kisa kaiken parantelemiseksi ja suruton marssi yli heikompien, olikin ylläri ylläri, polunpää nykyihanan ajan syntyä.

    Semmonen Schumpeter olisi alan klassikko ja semmonen North veti asian liepeiltä Nobelin. Tiede yhdisti kaiken täksi soteuudistukseksi ja massoille älyvapaaksi riskivapaa eloksi -joskin antieloisana. Pikkuhinta tuo elottomuus kun jätski huulilla ja suklaapala varalla striimin edessä, ja vielä 112 varalla sekin verkko -verkkokeinussa. Se tiede on laki-yhteiskuntatiede. Superi. Se muuttaa datat, realityn ja sitten sillä tiedolla johtaa.

    Olisin hiljaa. Kaitselmustieteestä jos osaisikin hellittää. Näin tuon Northin. Ja kaikista paikoista nykytietämyksellä sopimattomimmassa. Säätytalolla, ei niillä Koronarappusilla vaan ihan sisällä. Kalevi Sorsa tätä isännöi miehen poiketessa Tukholman matkaltaan kylässä.

    Kalevi Sorsa ! Joo hän läksi lätkimään Valtioneuvostosta kun Metallitalo vaati devalvaatiota, oikeata eikä Sorsan "sisäistä" eli palkkojen alennusta tietenkään hyväksynyt.

    Sorsa joutui tälle asialle kun meni sinne "inhimillisen pääoman" päämajaan jos Rehnin eilisiltaista mtv3 törkeyttä samalla inholla tässä kiittelisi aiheesta ajanvietteeseni tänäaamuna. Tästä jutun raapustamisesesta. Muista Olli matsi tänään klo 16.

    Vaikenen juu mutta se vielä että FT Weekendissä itse Martin Wolf kiitteli luovan tuhon kirjauutuutta. Ja hän päätti arvionsa toivomukseen viisaudesta ja mäihästä. Kun demokratia kuolee plutokratian liittouduttua demagogian kanssa, the contemporary high-income democracies would perish. Tästä kohtalosta vain parempi ymmärrys kaitselmuksen teistä, ja kulttuureista, myös tapposellaisista, voisi meidät pelastaa. Kenties ja with wisdom and luck. Pahasti Wolfilta. Valistus siis meni jo?Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista