30. toukokuuta 2021

Olla jollakulla



 

Ystäväni Harald Haarmann on heittäytynyt hurjaksi. Juuri sellaisia kirjoja kuin uusi maailman harvinaisimmista kielistä (Die seltsamsten Sprachen der Welt) himoitsin koulupoikana ja ahmin edelleen. Korean kielen kirjoituksen merkilliset vaiheet on kova juttu ja tietenkin japanin edelleen käytössä olevat rinnakkaissanat, joita on kerta kaikkiaan osattava käyttää. ’Vaimoni’ on eri sana lausuttuna sukulaiselle tai korkealle virkamiehelle.

 

Mutta sitä en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että suomen kielen kieltosanoissa olisi jotain erikoista. Suomeksi sanotaan ”älä tule”, kun taas useimmissa muissa kielissä ”tule-ei” (kom inte, komm nicht). Englannissa on tämä ”tee ei” eli do not, mutta joskus suorakin kielto on käypä. Don’t cry. Cry not.

 

Mutta meillä kun kieltosana taipuu: en, et, ei, emme, ette, eivät. Haarmannin mukaan se on sensaatiomaista. Ja onhan meillä ehkä ruotsista poimittu turkulainen tapa olla kohtelias: et sää turpaas tahdo? Mielestäni ruotsissa ainakin ennen kysyttiin ”ei rouva ota kahvia” (int’ tar frun kaffe).

 

Ja mielestäni suora ”ei” on suomessa vähän tyly. ”Otatko lisää” – ”antaa nyt olla”. Ja se kuuluisa savolainen ”onhan se niinnii”, joka siis on hienostunut tapa olla sanmatta kyllä tai ei.

 

Tuo ”olla jollakulla” liittyy kai venäjään. Mutta heillä raukoilla ei ole ”olla”-verbiäkään (paitsi vanhassa kielessä). Venäjäksi ”kissa on pöydällä” sanotaan ”kissa pöydällä”.

 

Suomen kierto on siis illatiivi. ”Minulla on kissa”. Nominatiivi tarkoittaa vähän toista ”Minä olen kissa”.

 

Mutta tuo kieltosana on hämmästyttävä tieto. Sellainen mielipidesuunta on, ett peiton alla naisen kuuluu sanoa ”ei”. Mutta täsmälleen saman asian ajaa ”älä”. Mielestäni tuo jälkimmäinen ei käänny puhtaasti englanniksikaan. ”Don’t”. Ei sillä tavalla sanota.

 

Niinpä usein mainittu ”älämölöö” joutuu taas uuteen valoon. Mitä se tarkoittaa? Luultavasti meteli eli mekkala. Mutta Kivi käyttää sitä toisella tavalla.

 

Erikoisen mielenkiintoista on kitalaella naksuttaminen tai maiskauttaminen. Hakukone ei löydä edelleen puhuttua kieltä, jossa tuo äänne esiintyy. Kieli on !kung ja kuuluu khoisankieliin. Jutun kuva muistuttaa, että aikoinaan myös koulussa opetettiin nimitykset ”hottentotti” ja ”bušmanni”, joita pidetään nykyisin epäasiallisina tai loukkaavina.

 

Voi olla, että tunnen itse joskus taipumusta lystäillä turvautumalla toiseen äidinkieleeni, joka on ns. kuriaali- eli virkakieli. Ainakin naapurille voi sanoa: suvainnette käydä peremmälle.

 

Mutta entisenä suomentajana sitä silti välillä viehtyy miettimään, miten eri tavoin asioita esitetään. Englanniksi romaanin repliikki voi olla: ”I doubt it”. Joskus luonteva suomennos voisi olla: ”Noinkohan on”.

 

Tai ”He died quite suddenly.” – “Otti ja kuoli.”

43 kommenttia:

  1. Näitä on hiton lystiä raaputella rumilla ilmoilla mutta miksei näteilläkin.

    Kun tuntuu ettei kymmenen käskyä riitä niin on varoiksi polkaistu (puhallettu?) 11. käsky: Thau shal't not, unless you can get away with it.

    Hullutuksiin on kaksi aivan eri astetta, you're crazy ison hymyn kera ja päättäväinen takanapäin lausuttu oh, he's quite mad. Yhteinen kieli erottaa.

    Silti ja yhä törkeän mielikuvituksen kesympi lehti Pahkasika on julkaissut Pahkeinen -hahmon stripin:

    - Englanninkielessä on sitten jänniä sanontoja kuten se on, se onko eikö.
    - Niin että mitäettä, ottiatuota?

    VastaaPoista
  2. Tässä lisää naksautusäänteistä
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Avulsiivi

    Ei-sanan taipumisen mahdollinen historia:
    ei minä >> eim >> em >> en
    ei tinä (sinän muinainen muoto) >> eit >> et
    ei me >> emme
    ei te >> ette

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sanoilla yhteytensä myös unkarin kieleen. Persoonapronominit ovat:

      én (een), te (tä), ö (öö) eli minä, sinä, hän
      mi, ti, ök (öök) eli me, te, he

      Suluissa siis ääntämys suomalaisittain jos poikkeaa

      Poista
    2. Se käsitys minulle jäi kymmenkunta vuotta Etelä-Pohjanmaan Järviseudulla asumisen jälkeen että murrerajat vuotivat joka suuntaan.

      35 savun kylämme rajautui Kaustiseen. Paras ystävättäreni käytti kieltoilmaisua näin, kun kysyin että tuletko iltamiin: "Ei minä taija tänään ehtiä." Hän oli kotoisin Perhosta, samoin hänen miehensä. Lapsetkin käyttivät samaa kieltoilmaisua.

      Poista
    3. Meillä kieltosana taipuu, koska... sehän on verbi ja verbit taipuvat!

      Kieltoverbin taivutus: en, et, ei, emme, ette, eivät; imperatiivi: älä, älköön, älkäämme, älkää, älkööt.

      - Ja ellette muuten usko, katsokaatten vaikka Kotuksen sivuilta!

      Poista
    4. Toki kaikki tietävät, että jos kieltosanaa ei halua suomessa käyttää, hyvin voi olla käyttämättäkin.

      Poista
  3. Aristoteleen kantapäässä puhuttiin muinoin suomen kieltoverbistä. Savolainen tarjous: "Ottaako se kahvia?" ja sen jälkeen: "Pankeehan sekkaan, ja ottakee pois."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttavani ruotsinkielinen hammaslääkäri rakastui nuoruudessaan savolaiseen kurssitoveriinsa, luokkatoveriini, ja ensimmäisen kerran pojan kotona käydessään hän oli ihmetellyt, mitähän tuleva anoppi tarkoitti, kun kehoitti, savolaisella intonaatiollaan, korkealta kiekaisten: "Sekkaan, sekkaan!" Oli sitten kuopiolaisten potilaittenkin kanssa ollut vähän kielivaikeuksia, ja hän oli katsonutkin parhaaksi siirtyä kouluhammaslääkäriksi...

      Poista
    2. Kenties ruottin vaikutusta eli pastori-herraskaisuutta: "Tar han kaffe?" kohdassa jossa tiedetään ettei ole tehty sinunkauppoja.

      Poista
    3. Oma isänäiti on vähän parempaa väkeä ja hän puhutteli kaikki kolmannessa persoonassa ja palkollisa vain Mattihan-muodossa. Omia laåsiaan hän teititteli ja meitä lapsenlapisiaan sinutteli. Se oli tarkkaa luokkayhteiskunnan touhua.

      Poista
  4. Hää, tuota olla-verbin puuttumista venäjästä olin epäillytkin. Pronssisoturi-mellakoiden aikaan 2007 suomenkielisessä wikipediassa tökkäsivät silmään lauseet, joista olla-verbi puuttui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tähän väliin sanoisin että unkarin kielessä olla-verbiä ei puheessa juuri käytetä. Tämä tiivistää arkista puhetta ja tautologiaa unkarilaiset koettavat välttää

      Poista
    2. Myös suomessa voi olla-verbin jättää pois, ja silti ihan ymmärrettävää, ja tiiviissä ilmaisussa toisinaan jätetäänkin pois.

      Poista
  5. Televisiossa Ami Aspelund puhui kerran näytteeksi osaamaansa afrikkalaista kieltä, jossa kitalaella naksautellaan. En nyt löydä tietoa, mikä elävä kieli on kyseessä.

    VastaaPoista
  6. Pikkupoikana kun toimin juoksukilpailun lähettäjänä toisille pikkupojille sanoin aina "paikoillanne, valmiinanne, hep..." kunnes isäni neuvoi ettei tarvitse olla noin kohtelias. - Ihmettelin, mitä hän sillä tarkoitti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kolmas lähetyskomento kyllä kuului minun poikavuosinani "hepnanne". (Meilläpäin korrekti käytös ja raffinoitu puhetapa.)

      Poista
    2. Minä olenkin Vorssasta kotoisin. Se oli omituinen paikkakunta.

      Poista
    3. Niin Vorssassa ei ole ähvää muussa ssanassa kuin pesufati.

      Poista
    4. Kyllä tuo valmiinanne oli tuttu muuallakin Hämeessä ammoin.

      Poista
  7. Kyrön Mielensäpahoittaja tapaa aloittaa juttunsa "Kyllä ei.." Mitenkähän tuo kääntyy vieraille kielille?

    VastaaPoista
  8. Se venäjän 'olla'-verbittömyys ei pidä täysin paikkaansa. Preesensissä toki käytetään vain rajallisesti kolmatta persoonaa ("jest"), mutta menneen ajan muodoissa on pakko olla 'olla'-verbi: "Kot byl na stolje" 'kissa oli pöydällä'.

    VastaaPoista
  9. Porissa voi joku kysyä ovella Pekkaa: Ei Pekka koton oo? Sikäläinen kohtelias tapa puhutella henkilöä, jonka tapaa monien vuosien jälkeen: Viäläks sääki elät?
    Muistan joskus opiskeluaikoina olleeni seurassa jossa oli eräs silloin maanpaossa ollut eteläafrikkalainen. Hänen nimeään yritimme miehissä lausua onnistumatta. Kompastuskivenä oli juuri tuollainen naksausäänne.

    VastaaPoista
  10. Tanskassa on eräänlainen katkoäänne, stötljud, jossa ilmavirta katkaistaan äänihuulissa. Sen avulla voidaan erotella kaksi samalla tavalla kirjoitettavaa erimerkityksistä sanaa, esimerkiksi hjaelper, auttaa ja auttaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös tuon katkaisun nimi ole aspiraatio? Onhan se suomessakin: katsotttänne, eli keskellä on äänetön kolmas t-äänne.

      Poista
  11. On on ein vastakohta. Kyllä on muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuta on mahdotonta. Mahdotonta ei ole ranskankieltä.

      Poista
  12. ...olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei.' Mitä siihen lisätään, se on pahasta.

    VastaaPoista
  13. This really doesn’t make any difference to me.

    VastaaPoista
  14. Vastaukset
    1. He finns int na sorrogat ti veti, mä he hjälper na liiti ti hold käfta.

      Poista
    2. Miksiköhän ruotsissa on peräti kolme eri (taipumatonta) ei-sanaa, inte, ej ja icke?

      Poista
  15. Ote tampere/suomi -sanakirjasta:

    Mää sitä tarkota/En minä sitä tarkoita
    Eikunnääs sitä mää vaan tarkotan, että.../Tarkoitan vain, että...

    Itse asiassa tulee mieleen yksi poikkeus alustuksessa mainitusta. Yllätysmomentti siinä olikin olennainen. Autoiluohjelmajuontaja Jeremy Clarkson sanoi joskus:

    "A word of advice about going to America: Don't."

    VastaaPoista
  16. When the night grows cold and I want to hold you
    Baby, don't say don't (Don't, don't, don't, don't)

    Jerry Leiber, Mike Stoller, 1958, es. Elvis Presley

    VastaaPoista
  17. Naisille ennen opetettiin, että Venäjällä pitää osata yksi sana: "nilzhja". Eli "don't".

    VastaaPoista
  18. Ei on siis verbi, koska se taipuu kuin verbi. Jos ”eimistä” muinoin on harjoitettu, se lienee ollut jotain torjuvaa tai poissulkevaa. Onko sana hävinnyt, mutta merkitys jäänyt?

    VastaaPoista
  19. Tässä itäisellä Uudellamaalla juoheva tapa olla eri mieltä menee näin:
    "Se on kuulemma toi Posti palvelualan laitos."
    "No emminä nyttiärä onko se."

    VastaaPoista
  20. Eittämättä asia on näin. Eittää on siis verbi.
    PT.

    VastaaPoista
  21. Nouseva korko kysymyslauseen lopussa. 'On se anglisismi eiks ookki, siis niinku sillee? Kuppi kahvia?'

    Jos kellä on esimurrosikäisiä tyttäriä/tytär asia on tuttu.

    Kun on jo virassa vakiintunut käy kummaa. 'On se kyllä aika kauhee tilanne tosiaan mut eihän meidän tehtäviin oo resursoitu kuin...'

    VastaaPoista

  22. Tyttö vaiko poika, en tiedä mutta iloitsen Li Andersonin ja perheensä kanssa vauvasta. Rakastettava Li kävi Kuntavaalitentissä hänkin. Reipas hymyävä ja määrätietoinen hyvän lähettiläs.

    Niin kuin Marinkin että tokihan vähemmälle isossa jaossa jääneille, pitää panna seurakunnan toimesta tilkettä. Kauneusvajetta paha paikata, mutta muuhun. Terveyttä myöten apurissa löytyy ja tieteessä.

    Li venytti kouluretkeä 18 vuoteen täysin repuin, evästä ja läppäriä. Kuka -olisiko Haatainen, pitäisi neuvolat auki nuoruuteen saakka. Ja muuta syliinottoa ja sosiaali start uppija pukkaa.

    Vain tyhmä kysyy rahan perään, sehän kiertää ja ostaa kierros kierrokselta. Tiedän kun luin. Paikkaan sillä jälkeenjääneisyyttäni. Tosin neuvolastakin kannustettiin kirjastoon. Vai oliko että edellytettiin.

    Miten vain mutta Nokia Osakeyhtiö 1865-1965 av Lars G. von Bonsdorff, sitä professoreitten supersukua, kertoo sivulla 490 ohimennen senkin kuinka hyvinvointivaltio rahoitettiin.

    …"sälytettiin liikeyritysten ja yksityisten kansalaisten kannettavaksi suunnaton verotaakka. Lähinnä oli kysymys väliaikaisista veroista … kannettiin edelleen niiden suorittamiseksi säädettyjä veroja uusien menojen kattamiseksi."

    Ensin siis sotakorvaukset + sodankäyntivelat/rahat. Sitten niiden maksaminen veroista ja sitten jokeri: verojen jättäminen päälle kunnes Lipponen ja Niinistö armahtivat. Ja nyt jo Marinkin kinuaa verovapaata syömistä !!! Törkeätä.

    Kiva kun pääministeri hyökkää ja rohkeasti vaati progrsessiota eilenkin. En kyllä käsitä miten ne sotessa pystyvät privaatista vetämään takaisin Kansanterveyteen, kun mikä hyvänsä maakuntaretki näyttää kiinteistöyhtiöiden Mehiläinen ja Terveystalo jo betonoineen tienoot.

    Helsinki on oma superlukunsa. HeSan Paavo Rautio sai jyvälle 2.6. s. A 5, mutta ei laukaissut. Ne superkertoimet katutöistä ja byggaamisesta jos minkäsorttisesta laulattavat taseita korkeilla äänillä ja pirstoutuvat uusiksi rahoiksi. Isoin tasevale on kaupungin 600 milj. euron ylijäämä. Kyllä ne ovat kiinteistöspekulanttien ihan omia rahoja. Keskinäispiirissä liikkuvia.

    Uutta Keskuspankin valtuuttamaa asuntolainaa vain lirisee väylään. Harsoksi.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista