27. toukokuuta 2021

Lahjakkuus

FS pieni pinkki donitsi | Valio


 

Piti kirjoittaa pari sanaa lahjakkuudesta siksi että valtioneuvosto julkisti korruption vastaisen strategian. Mietittyäni käsitin, etten oikein osaakaan.

 

Toisin sanoen härkänen ja kärpänen menevät vähän sekaisin. Saako poliisi ottaa kahvilan pitäjän tarjoama munkkirinkilän ilmaiseksi? Niin, ja kahvin? (Suomessa ei saa.)

 

Kerran hyvin kauan sitten oltiin tutustuttu myös myymälään. Käsillä taisi olla liikeyrityksen konkurssi. Yksi paikalla olleista juristeista, joka siis oli joko konkurssipesän uskottu mies, velkojan edustaja tai velallisen edusaja, otti tiskiltä lippalakin, sovitti sitä päähänsä, tähtäsi peilistä ja sanoi:” Tämä varmaan joutaa?”

 

Ja poistui lippalakki päässä. Siinä oli paikalla vanhempia ja nuorempia juristeja, sekä kelmejä että ei, eikä kukaan kommentoinut. Pian kävi kuitenkin ilmi, että lippalakkimies oli juuri menettänyt kunniallisen ihmisen maineensa. Nyt kirjoittaessani huomaan, että menetys osoittautui pysyväksi. Ja toistan, että asiasta on monta kymmentä vuotta ja edessä oli luultavasti pakkohuutokauppa tai vastaava liikevaraston realisointi, mistä lakin olisi saanut halvalla, vaikkei välttämättä heti sopivaa numeroa.

 

Ehkä tapauksella ei ole mitään tekemistä korruption kanssa. Kukaties se oli mitätön episodi. Mutta elämänsä erilaisten konnuuksien keskellä viettäneet ihmiset muistivat sen aina.

 

Sanotaan, että jos varastaa kympin, menettää maineensa ja ehkä vapautensakin, mutta jos varastaa pankin, tulee rikkaaksi ja kunnioitetuksi. Itse asiassa tiedän ainakin kolme ihmistä, jotka ovat varastaneet pankin. Heistä ei saa sorvatuksi esimerkkiä, koska he ovat kukin kohdallaan pitäneet huolen siitä, ettei kelmin katku ole hälvennyt heidän ympäriltään. Lisäksi joillakin ihmisillä näyttää olevan erittäin hyvä vainu näissä hajuasioissa.

 

Muistikuvassani Kekkonen sanoi useammankin kerran: niin on, jos siltä näyttää. Mutta saattoi se olla joku toinenkin merkittävä henkilö.

 

Sanontaa kuulee vieläkin joskus. Se on nobelisti Luigi Pirandellon näytelmän nimi. Kirjoitettuaan hyvin ja usein yllättävästi totuuden suhteellisuudesta Pirandello löysi ihanteen Mussolinista, hänestä tuli kansalliskirjailija ja hän si sen nobelinsa. Sitten hän muutti mielensä, repi jäsenkirjansa ja vietti viimeiset vuosikymmenensä jokseenkin varjostettuna. En ole havainnut merkkejä siitä, että hän – jossain mielessä Italo Calvinon edeltäjä absurdin taiteessa – olisi ollut koskaan kokemassa toista tulemista.

 

Mutta sanonnan käyttäminen on hiukan vaarallista. Joku voi tietää, että tuon nimisessä näytelmässä Ponzan perheen eri jäsenet pitävät toisiaan vaarallisina mielipuolina, useat kysyvät, kuka on hullu, ja lopulta mielisairaalasta löyhtyy raskaasti hunnutettu nainen, joka sanoo tietävänsä totuuden.

 

Lopppurepliikki on kuuuluisa: Ja nyt, hyvät herrat, kuka puhuu totta? Oletteko onnellisia?

 

Cosi è (se vi pare). Niin on (jos olet sitä mieltä). 

20 kommenttia:

  1. Jösses. Mitä sitä ilkeäisi kommentoida? Ettei nyt vain kävis siiviisiin että porukat käyvät nakkelemaan vastikään lahjoiksi saamiaan korruptiolippiksiä tien syrjiin ja ruotsinlaivan partaan yli? Ei se sovi. Ne tulee käyttää energian tuotantoon.

    Jos niin kenkkua kävisi että epäilys luvitta kannetun lakin hallussapidosta tulisi julkiseen debattiin ja niin edespäin niin selittäisin hetimiten poliisille että kuules, nyt on sellanen juttu että jos tarjoot valmista kahvia n. puoli litraa niin voin rehellisesti kertoa että tämä kyseinen pääkappale löytyi sattumalta kulkiessani kehää kotini eteisessä enkä sitäpaitsi ole pitkään aikaan varastanut mitään muuta, muistaakseni. Käypikö se sovintomenettely? Kyllä kai se oletuspoliisi saa niin tehdä? Vöiko ehken ostaa sen lippalakin sillä riittävällä kahvimäärällä? Ellei se ole valelippalakki, jolloin se taitaa mennä valeostoksi ja tästä jatkettaessa tulee päänsärkyä. Olutkin käy kyllä mutta mieluiten ei yhtä lämpimänä. Ellen ole jo sen hörpännytkin. Nyt muistankin että olen tosiaan. Mutta kun siinä ei ollut lipasta edes aavistuksen haisua. Ja ei ollut se niin että en olisi itse sitä tarjonnut takaisin, tein juuri niin. Ei ole sovittavissa tämä. Onneksi päätä ei särje kovin paljon.

    Onko se valtioneuvosto lahjakas vai sekaisin vai molempia? Nyt ei ole ihan kiva jos on (sekaisin, lahjakas tai molempia) koska itteäns' tyrkyttävät petkuttimetkutit on justiinsa framilla. Jospa sitten vähän ajan kuluttua, kun on ensin saatu nukuttua vaalien yli.

    Rohkenenkin ehdottaa että pitäisivät yllä syvintä mahdollista hiljaisuutta ja vetäisivät lippalakit huolella ja syvään päähänsä, kiitoksia. Propellit jos ovat oikein kimmeltäviä niin toivottavasti edes joltain näyttää mutten ilkeä sanoa miltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ih ei tainnut ymmärtää pointtia. Maine meni siitä että henkilö otti omin lupinsa konkurssipesään kuuluvaa. Ei siitä kenen logolla varustettua lippistä käyttää.

      Poista
    2. Olitko sinä, Ilkka, se mies, joka otti tuon lakin? Muuten on hankala käsittää, miten otat asian niin vakavasti. Kyllähän jokainen ymmärtää, että kyse on periaatteesta. Lakimies otti merkityksettömän, hyödyttömäksi muuttuneen lahjaesineen, mutta kyse oli kavalluksesta. Joka on uskollinen vähässä, on uskollinen paljossakin, mutta joka on uskoton vähässä, on uskoton paljossakin.

      Jukan tarina on mielestäni sykähdyttävä, sieluun käyvä varoitus siitä, miten herkästi ihmisen maine pilaantuu.

      Poista
    3. Olen ymmärtänyt että poleeminen on oltava jos aikoo aikaansaada vuoropuhelua.

      Koska olen niin tarkka omastani eivät muiden kamppeet kiinnosta, huomaan kyllä että jokin kateus on ja kädetkin vietäisiin käsistä jos myöntyisin kaikkiin kehuihin joita on toisinaan yritetty naamioida vaikka ahneutta ne ovat.

      Lippalakit ovat leikkilakkeja. Miesten joilla ei ole komeaa konkkanokkaa ei tule käyttää lierihattuja. Suorastaan nykerönenäisille sopii parhaiten baretti. Suikka on kiva paitsi jo poliisi tahtoo sen lainaksi johonkin ihmetouhuun. En anna, turha kysyä. Jos käsketään ottamaan lätsä päästä on ammattitaidon kehittämisessä vielä varoja, ripeästi vain, kyllä - se siitä.

      Paljain päin on muuten mukavaa mutta minne panna ne kaikki kilkkeet kiinni? Ja kuka hullu tekee metsätöitä saati rakennustöitä ilman kypärää?

      Kallein päässäpidettävä on itsekuri.

      Se on kahdella iillä kuten ei ole Malmi, Malm ja Töölö, Tölö tai eduskuntatalon saunaosaston verkkapöksyvarasto.

      Poista
    4. Jukompliut nyt ne pelit veks ja silmä käteen, mitä just äsken on ylläolevassa Kemppisen kinkeriläksyn lopussa että ymmärrys jättää?

      Ello-ello-ello, what's all this, then? Have we been decent, lately?

      Pientä se on pankki tai parikin pankkia. Löytötavara, arvo vähäinen, löytäjä saa pitää. En ole kyllä kuullut mokomasta ainakaan ihan vielä mutta kaipa se tämäkin nyt todeksi tulee kun sen tänne kirjoitin.

      Voisitteko ehkä kyetä ymmärtämään Koraania? Sivistävää luettavaa.

      Tarina viisaasta varkaasta on eräs suosikeistani, hänpä pääsi nähkääs paratiisiin. Ei pöllömpi veikkonen. Oletteko tietäviä Allahin silmäniskusta? Se on myös etsimisen paikka, se. Ellei tämäntapainen siivo ja kiltti pure niin beduiineilla on suulliseen kertomataitoon muutakin kuuluvaa kuin kaivonmyrkyttäjän kohtalo, tietäviä opetuksia nekin.

      Toellakkii.

      Poista
  2. Kekkosta ei nyt voi pitää erityisen rehellisenä ihmisenä. Olipa hän kuinka suoraselkäinen tahansa, hänen ympärillään leijui aina opportunismin käry. Ja mikäpä siinä: Kekkonen oli sen alan mestari jopa lähimpien kannattajiensa mielestä.

    Silti ulkopolitiikan suhteen Kekkosen lausahdus piti erittäin hyvin paikkaansa. Suomen ulkopoliittinen linja ei voinut perustua realiteeteille. Jos olisimme laskeneet niiden varaan, olisi pitänyt noudattaa Paasikiven kehotusta, mennä metsään ja ampua kuula päähänsä. Olimme sodan hävinnyt maa, jonka armeija oli menettänyt taistelukykynsä aivan täydellisesti. Meillä ei oikeastaan ollut mitään keinoja vastustaa Neuvostoliiton vaikutusvaltaa. Olimme puolittainen kehitysmaa, jossa ei ollut mainittavaa teollisuutta eikä myöskään merkittävää tieteellistä tutkimusta "kansallisia tieteitä" lukuunottamatta. Maamme itsenäisyys oli kelle hyvänsä asioita asiallisesti tarkastelevalle ulkopuoliselle väliaikainen olotila, jonka saattoi selittää vain Neuvostoliiton halulla tehdä propagandaa.

    Tämän surkean realismin päälle Paasikivi ja Kekkonen rakensivat kuvan Suomesta, joka oli aktiivinen toimija. Maamme harjoitti aktiivista, mutta maltillista ulkopolitiikkaa, joka perustui aitoon puolueettomuustahtoon ja sydäntä lämmittävään, maailmankatsomukselliset rajat ylittävään ystävyyteen naapureiden välillä. Samaan aikaan kehitimme puolustusta, joka valmistautui muuttamaan Suomen Pohjois-Euroopan Vietnamiksi. Meillä oli kehittyvä talous, jota kehitettiin järkiperäisen sekatalouden pohjalta, mitä ei tarvinnut edes teeskennellä.

    Se, kumpi kuva oli totta, riippui hyvin paljon siitä, mitä sanottiin. Meidän itsenäisyytemme ja liikkumavaramme oli siinä, että käyttäydyimme ikään kuin jälkimmäinen tilanne vallitsisi. Jos olisimme antaneet kuvan siitä, että olemme Neuvostoliiton vasallivaltio, me olisimme sitä myös kohta olleet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kekkonen teki omakuvan leipälapiosta ja hevosen kuolaimista ja antoi sille nimeksi Niin on, jos siltä näyttää. Missähän lienöö ja paljonko olisi noteeraus. Näköinen se kyllä oli.

      Poista
    2. Se oli aika tarkka kuva Kekkosen ahtaasta ja vaikeasta ajasta. Maamme hyvinvointi kasvoi todella korkealle tasolle 1960-luvulla mutta Neuvostoliiton uhka oli suuri ja todellinen. Kekkonen oli luultavasti ainoa ihminen tässä maassa joka kykeni sen torjumaan taitavalla politiikalla. Neuvostoliitto pyrki monin tavoin vaikuttamaan maamme asioihin. Tavoitteena oli vyöryä rajojen yli ja ottaa maamme hallintaan kuten Itä-Saksa, Tšekkoslovakia, Puola ym. Kansa ei paljoa piitannut ulkopolitiikasta mutta Tšekkoslovakian miehitys 1968 avasi monen silmät.

      Poista
    3. Sitä leipälapiota Kekkonen itse tehnyt. Pyykkö sen teki, ja osaavana ymmärsi kenelle krediitit pitää antaa. Toimeksiantoja riitti kyllä sen jälkeen, niin itse hallitsijalta kuin vuosikymmen eteenpäin pienemmiltäkin.

      Poista
    4. Ihan itetaidetta, juu jaa joo no ei. Kuka oli avustajana?

      Jutun tiedän, St. Urho's pubissa oli jalkapallojoukkue Etu-Töölön Urhot (joka pelasi myös suopotkupalloa ja voitti kuten aina), ja paitsi sen palkintokaapeja kuva tästä kallonmuotoa huomioivasta teoksesta oli seinällä. Ihan perällä. Looshissa. Hämärässä. Osmo Kuusiston valokuvia oli useita myös, tosin vaikuttavia. Sitä että varat. M. Jakobsson tietäisi tähänkin vastauksen en voi sanoa varmaksi mutta ainakin voi kysyä sitä Ostrobotnian tietokannasta jotkapa ovat pitkälle yhtenevät.

      Kuten kaikki tietavat oli Puha Urho puhimus silla han haravalla ajoi pois heinasirkat josta seuraa green and purple dayn vietto onnellisesti ja hiprakassa. Amerikansuomalainen perinnejuhlapäivä outoon aikaan irlantilaisten kannalta tarkasteltuna.

      Näköisyydestä samaa mieltä. Käyttökelpoisuudesta täysin jotain muuta mieltä. "Piilolasit kondomissa." Kuka senkin laukoi? Rohkaisen ottamaan selvän, siellä on mainio keittiö.

      Poista
    5. "Neuvostoliiton uhka oli suuri ja todellinen. Kekkonen oli luultavasti ainoa ihminen tässä maassa joka kykeni sen torjumaan taitavalla politiikalla."

      No jaa, ainoako lienee. Sodan jälkeen NL:n uhkaa torjuivat menestyksekkäästi myös presidentit Mannerheim, Paasikivi ja Koivisto.

      Poista
    6. Muistaaks joku vielä kun oli sellanen hyvä veli -verkosto? Ne istui nojatuoleissa ja kirjoitteli mitä milloinkin, yleensä lähes pelkkiä juoruja ja kuulumisia. Kekkonen ei ollut kovin hyvä veli.

      Poista
    7. "No jaa.."

      Vain Koivisto oli hengissä 1960-1970-luvulla ja hän ei ulkopolitiikkaan silloin osallistunut, se oli kokonaan Kekkosen heiniä. 1980-luvulla NL ei enää niin voimallisesti pyrkinyt Suomea jyräämään vaikka halua olisi ollut. Yhtenä syynä oli Afganistanin tilanne joka ei ollut menestys missään vaiheessa.

      Poista
  3. Kuvittelisin että Italiassa Pirandello on vähemmän unohdettu kuin muualla, Viimeksi jäi mieleen yksi Taviani-veljesten elokuva joka muistaakseni perustui johonkin Pirandellon kirjaan. No, on siitäkin aikaa.

    VastaaPoista
  4. Enemmän kuin korruptioksi on kai veronkierroksi luokiteltava sellainen meininki, mitä aina kaikkialla on ollut, on, ja tulee aina olemaan, että esim. paikkakunnan eläinlääkäri hoitaa ilmaiseksi paikkakunnan hammaslääkärin puudelit, ja vastaavasti tämä hampulekuri paikkaa ilmaiseksi eläinlääkärin hambaat... Ja maalarimestari maalaa ilmaiseksi kengityssepän ulkovaraston ja kengitysseppä naulaa maksutta maalarimestarin ponin kavioihin uudet kengät... jnpp., jnpp., jnpp.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullinen tarina lumimarjapensaikosta jonka on kertonut kaimamme Perkoila.

      M. I. O. *

      Poista
    2. Kuullostaa että olet perehtynyt Lounais-Suomen saaristokuntien yhteenliittymään. Skärigårdskonkurs på svenska.

      Poista
  5. Vuosia sitten tuttavani joka piti huoltoasemaa ja kahvilaa 24h kertoi elämästään. Hän tarjosi poliisille pullakahvit aina. Yöllä meininki rauhottui ihmeesti kun poliisit tulivat kahvilaan.
    Kyse onkin kuka lahjoi ketä. Kahvilan omistaja sai turvapalvelua alle kaikkien taksojen vai poliisi joka sai pullakahvit ilmaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just näin mitä kuvaat. Siltä juristilta joka on huomaavinaan tuossa vääryyttä peritään kyllä taksa viimeisen päälle, ja kuitit kirjoitetaan tasan niin kuin kuuluu.

      Poista
    2. Polttoaineen lisäainehan se, täytyyhän kulkuneuvo tankata. Huoltopalvelusopimus oli suusanallinen ja sitova.

      Poista