24. huhtikuuta 2021

Hyvä tahto



 

Brändin oikeudellisen arvon huomasi muuan Bartolo de Sassoferrato. Polttoleimaus oli ikivanha ajatus. Sitä käytettiin karjaan ja orjiin Egyptissä aikojen alussa. Tiilileimat painettiin pehmeän saveen ja viini- ja öljyruukuissa ostajien arvostama leima saattoi nostaa hintaa reippaasti.

 

Roomalaisilla oli sammumaton intohimo eräisiin kalan kastikkeisiin, jotka lienevät haisseet hirvittävältä. Mutta roomalaiset olivat valmiita pulittamaan niistä hopearahan poikineen, jos anti oli oikeaa.

 

Antiikin kuluttajakaupasta tiedetään vähän, koska sitä ei ole pidetty yhtä hienona tutkimuskohteena kuin esimerkiksi keisareiden ja sadanpäämiesten toilailuja. Kauppaoikeudenkin väitetään kukoistaneen lähinnä Rhodoksella, vaikka totuus on toinen. Tutkijat saivat parikymmentä vuotta sitten ihmetelläkseen ylellisyystuotteilla lastattuja laivoja, jotka olivat säilynee Välimeren pohjassa erittäin hyvin, ja mukana olivat myös ”paperit”, akkadinkieliset savitaulut, joista ilmenivät ostajat, myyjät ja hinnat. 

 

Esimerkiksi ystäväni Harald Haarmann, kielitieteilijä Luumäeltä, selvittelee hyvin vanhoja piirtokirjoituksia, jotka näyttävät liittyneen ennustamiseen tai – kaupankäyntiin. Tutkimus on täpärällä, mutta mahdollisesti niin sanottu Vanha Eurooppa oli ottanut käyttöön kirjainmerkit jo reippaasti ennen foinikialaisia (vinça-kulttuuri).

 

Bartolus kuoli 1357. Hän kirjoitti (Tractatus de insigniis et armis) muun muassa:

 

Faciens signum unius artificis, quod facit in gladiis et aliis operibus licite prohibetur ab illo et etiam a quolibet tertio. – Joka käyttää merkkiä, jollaisen käsityöläinen lyö miekkaan tai muuhun esineeseen, voi kieltää tuon merkin käytön toiselta tai sivullisilta. Esimerkkinä mainitaan myös paperinvalmistajan vesileima.

 

Tämä on vanhin tavaramerkkioikeuden ja oikeastaan immateriaalioikeuden vahvistus Euroopan historiassa. Patentit ja tekijänoikeus tulivat vähän perässä. Välillistä oikeussuojaa oli saatu rikosoikeuden väärentämistä ja petosta koskevien säännösten kautta kauan.

 

Keskiaika oli merkkien ja värien valtakunta. Kymmenillä munkkien ja nunnien sääntökunnilla oli värinsä ja vaatteensa, joista eräitä käytetään edelleen. Aatelisilla oli vaakunansa. Menemättä tässä pidemmälle väitän, että ainakin kaksi nyt elävää aatelissukua (Orsini, Visconti) väittää saaneensa arvonsa ja aateluutensa Rooman keisareilta pari tuhatta vuotta sitten. Suomessa satun tietämää tyypin, jonka suvun aateloi Otto III nimellä Suda zu Ritterberg hiukan yli 1000 vuotta sitten.

 

Ja politiikasta päihtyneillä kaupunkilaisilla oli värinsä, joita kannettiin vaatteissa ja lippuina ja väärien värien kantaja mukiloitiin tai tapettiin varmuuden vuoksi. Gelfit ja gibelliinit olivat erikoisen kiihkeitä keisarin tai paavin kannattajia, ja gelfit jakautuivat valkoisiin ja mustiin.

 

Metallin leimaaminen oli eräänlainen takuu. Ruotsissa tapa oli käytössä jo 1300-luvulla (Stora kopperberg). Briteissä väitetään, että eräät olutmerkit olisi lähes yhtä vanhoja.

 

Yli sata vuotta ”brändi”, aluksi ”hyvä tahti” eli good-will merkittiin yhtiön taseisiin aineettomana oikeutena.

 

Meillä on Suomessa kaksi esimerkillistä toiminimeä, joista on johdettu tavaramerkki, Kone ja Neste. Kumpikaan ei menisi kaupparekisteriin läpi nykyisin. Ne eivät olisi riittävän yksilöiviä.

 

Konsa huomenna on pyhäpäivä, sallittaneen vanha vitsi brändin rakentamisesta. Tämä on ulkomuistista:

 

”Juo Savon Wiinaa. Se raikastaa hengityksen ja matkaansaattaa hövelin käytöksen.”

28 kommenttia:

  1. Hyvä tahto nyt kumminkin, vaikka tahtikin on tärkeä.

    VastaaPoista
  2. Lisää brändinluontia:

    "Vahinko ei tule kello kaulassa vaan niin kuin varas yöllä. Vakuuttakaa siis hevosenne Suomen Hevosvakuutus Osakeyhtiössä"

    "Ostakaa Sorsakosken puukkoja!"

    "Henkivakuutus on kodin turva. Jollei se voikaan kuolemalta ovia sulkea niin voipi se kuitenkin lyödä sen luisesta kädestä kerjäläissauvan, jota se leskille ja orvoille säälimättömästi ojentaa (Kaleva)"

    "Helsingissä asioivat maalaiset hoitavat asiansa paraiten Stockmannilla"

    "G.F. Stockmannun Urheiluosasto. Parhaat Tawarat. Kunnollinen Kohtelu."

    AW

    VastaaPoista
  3. Mistä kuluttaja voi tietää, ettei tietämättään juo rähinäviinaa ja sen takia joudu vaikeuksiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pullonpohjan R kirjaimesta.

      Poista
    2. Alkoholin vaikutuksesta jää useasti huomiotta että se alentaa estoja ja siis korostaa päällimmäisintä vallalla olevaa tunnetilaa oli se sitten mikä hyvänsä/tahansa. Ohjaamalla tunnetilaa voi ohjata vaikutuksia.

      Pidän pullollisen shamppanjaa olevan sopiva määrä karskille moraalille.

      Itekki otan, mutta makuni on oluisiin ja ennenmuuta olusteluun päin viepä.

      Biissee ja biisejä, sekakäyttöäpä se. En pidä päihtymystilasta, en ole päihtymyshakuinen vaan kun ei viina maita niin kahden aidon asian yhdistelmällä joutuu tulemaan toimeen. Tässä on tosin se etu että vaihtelun määrä on likitulkoon rajaton.

      Poista
  4. Miedommista juomista puhuen savolaisen Gustaf Raninin oluet tunnettiin taas määritteellä valmist kust. Etiketissä kun luki Valmist.Gust.Ranin.

    VastaaPoista
  5. Hyvä tahto voi toteutuessaan osoittautua todella tuhoisaksi. Tarvitaan ehdottomasti pahaa tahtoa tasapainottamaan sitä yltiöpäistä hyvää tahtoa.

    Nimittäin idealistisen hallituksemme hankkeet ovat sitä luokkaa, että valtion budjetin raamit paukkuvat oikein täysillä, kun on sitouduttu rahoittamaan kehitysavut, EU:n heikkojen maiden pelastamiset, ilmastonmuutoksen torjunnat ja kaiken maailman hiilineutraalisuudet, vihreät siirtymät ja mitä ihmeellisimmät ideologiset hurmahenkiset erikoisuudet ja vielä kyettävä haalimaan maailmalta kymmeniä ja jopa satoja tuhansia uusia KELAn asiakkaita mahtumaan isompien kaupunkien hyville paikoille asumaan.

    Hyviltä ihmisiltä loppuvat rahat aivan tykkänään, jos pahat ihmiset eivät saa rauhoitettua nykymeininkiä ja ajettua sitä alas takaisin aikaisempiin paheksuttaviin uomiinsa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toipila on löytänyt elämälleen tarkoituksen.

      Poista
    2. Hyviltä ihmisiltä l. ahneilta uskovaisilta?

      Poista
    3. Onpa kiva lukea reipasta toksista maskuliinisuutta. Oikke!

      Tietty että kaikki tuo on rahasta kiinni ja niin muodoin jonkun jälkeen päin muodostettavan ryhmän tai muun joukon ongelma, juuri nyt on tärkeintä käydä pyhää koronasotaa. Voitto kotiin vaikka sitten tappiolliseksi muuttunella valtiontaloudella.

      Ehdottomasti hyvien puoli tarvitsee vihollisen ja siispä hyi paha virus, hyvä vihollinen.

      Laurie Anderson, Language is a virus.

      Poista
    4. Pakkoenglanti ei ole virus, se on syöpä.

      Poista
    5. Kertakaikkiaan se on kieli muiden joukossa, idiomaattisena se koostuu ulkoa opeteltavista sanonnoista oll3n sanavarastoltaan suppeampi mutta vain yksi kieli, eräs kieli. Demograafis-mediasotilaallis-indoktrinaatiopuolueelliseen näkökantaani vedoten en sano muuta.

      Millainen pakko, sellainen pakko?

      Äidinkieltään on likitulkoon vaikeinta opiskella. Ensimmäisen vieraan kielen kielioppi on usein paremmin ja syvemmin opittu, saati että äidinkieliä olisi kaksi, ja molemmat eturuotsia. Myös on vaikeaa jos kyseessä on etusaksa, etuvenäjä tai muu etukieli jolla pääsee pidemmälle, paremmin ja halvemmalla kuin baski vespalla - vaikkei ole pakko.

      Pakkokieli on mahdollinen etukieli.

      Poista
    6. Pakkoenglanti ei ole kieli muiden joukossa, sen havaitset katsomalla ympärillesi. Pakkoenglanti on haitta ja syöpä.

      Poista
    7. Ei se ranskakaan niin vaikeaa olisi, jos sitä kirjoitettaisiin niin kuin lausutaan. Eskö vu parloo fransee, sö nespa difisil.

      Poista
    8. Pakkoliikkeinen pakkokommentoija. Onko aina pakko?

      Poista
    9. Joidenkin kymmenten vuosien päästä opittavaksi tulee käteviä kiinankielisiä pikkujuttuja, sanontoja ja puheen tapoja. Sitten on tietenkin turvana pakkovaikeneminen, mutta entäs kun kasvojenilmeitä tunnistetaan koneellisesti, olisiko syytä opetella jo nyt muutamia kuten sikäläinen 'hieno' - pakkokiinaksi erittäin ei-huono.

      Poista
    10. Pyhää pakkoenlantiasi ei saa arvostella?

      Poista
    11. Laatusana hieno on kiinassa ovelampi, kutakuinkin erittäin ei-huono, mutta siis kiinaksi. Jos joku pitää pakkokiinasta niin sitten se on pakkokiinaksi oltava juuri hänelle, ettei tule riitaa.

      Opiskellen kiinalaisia kohteliaisuuksia

      i. h.

      Poista
    12. "Pyhää pakkoenlantiasi ei saa arvostella?"
      Arvostelu on perusteltua. Hokeminen ei ole arvostelua. Mikään kieli ei ole pyhää. Kaikki ovat kivoja. Se, ettei osaa jotain kieltä ei ole mikään ylpeilynaihe.

      Poista
    13. Niinpä, pyhää pakkoenglantia ei saa esittää totuuden mukaisessa valossa, sitä saa vain ylistää kaiken ratkaisevana ihmekielenä jota kaikkien pitää ehdottomasti opiskella.

      Poista
  6. Parta vakuutettu Turvassa, vene Pohjassa.

    VastaaPoista
  7. Puumerkit ovat päässeet pikkasen unohduksiin. Ne pitää kyetä veistämään puukolla ja mieluiten olla suorista viivoista koostuvia, nimikirjaimet eivät ole ehdoton valinta. Tatuoinniksi ne ovat eräs, joskin outo valinta. Ammattiinsa mestariasteelle itsensä saaneilla on myös tapa ympyröidä merkki.

    Ex libriksetkin ovat lystejä.

    Heraldiikka on jännää.

    VastaaPoista
  8. Kehyksen ulkopuolelle mahtuu paljon rahaa. Kehysriihessä on virtahepo. Sannan ja Marian on varottava ärsyttämästä sitä.

    VastaaPoista
  9. Eräs ensimmäisistä suurista brändiväärennöksistä oli miekkamerkki VLFBERTH 900-luvulta parisataa vuotta eteenpäin. Firma lienee sijainnut Reininmaalla Frankiassa. Tunnetaan noin 170 miekkaa, pääosin hautalöytöinä, joissa on enemmän tai vähemmän tuo brändimerkintä. Ulfberthin idea oli matkia damaskenoitua terästaontaa, joka mahdollisti terävämmän ja taipuisamman miekan. Ylpeä takoja upotti sitten taonnan lopuksi tikkukirjaimet terän pintaan eri metalliseoksesta.

    Näitä esibemareita alettiin sitten matkimaan jopa maalaissepän pajoissa naputtelemalla liki vastaavia taikamerkkejä omiin tuotoksiin, ideana parantaa hintaa, luotettavuutta ja näyttävyyttä.

    Mikko Moilanen, miekkaseppä, on tehnyt asiasta kirjan "Viikinkimiekat Suomessa", jossa selitetään myös tekoprosessi. VLFBERTHin alkuperää ei hänkään osaa tarkemmin kertoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun se itse brändi on (kaiketi) loppuosaltaan ...BERHT, niin tarkoitatko tässä, että kopsaajien tavarasta osa oli muotoa ...BERTH, vai onko pari aakkosta vain muuten vaihtanut keskenään paikkaa?

      Poista
    2. Joo se oli niiden Williamin ja Pjotrin jekku, uskomatonta ettei sitä vieläkään ole hiffattu. Aika vilperttejä, mutta miekkoja meni kuin väärää rahaa. Meillä vaan tommipuukkoja, voi kyynel.

      Poista