10. maaliskuuta 2021

Maku


 

Olen hyvilläni, että ihmisellä on suussa kaksi kieltä. Toinen on se, jonka Itä-Rooma tai Tshingis-kaani tai hänen pojanpoikansa katkaisevat kostoksi ja heittävät koirille. Toinen on se, mitä puhumme ja osittain ajattelemme.

 

Juuri on *dnghu varhaisindoeuroopan konstruoidussa kielessä. Sitä en mene tietämään, onko suomen kielen kaksi merkitystä sattuma vai jonkun fiksuutta.

 

Kommentoija löysi viittaamastani kiinalaisen runouden kokoelmasta loppusointuja eli riimejä. Tavallaan hän on oikeassa. Se riittää hyvin, olla oikeassa tavallaan. Klassisen kiinan teksteissä asia on kuitenkin huomattavan monimutkainen, koska ääntämisessä on kolmaskin tärkeä elementti pituuden ja painon lisäksi, sävelkorkeus. Sekin vaikuttaa asiaan. Yleensä runomitta on kuitenkin tavujen ja kirjoitusmerkkien lukumäärässä ja järjestyksessä.

 

Mutta kieli ja kieli ovat samalla asialla. Molemmat aistivat makua, joka on sama asia kuin haju. Hyvin luultavasti näiden aistien tärkeä tehtävä on pitää hengissä, koska ne liittyvät myrkyttyneeseen ruokaan, saalistajan havaitsemiseen ja armon anelemiseen lajitovereilta.

 

Siksi minulle hyvä runo on merkittävä ympäristöteko. Lisäksi se on osa luonnon monimuotoisuutta. En ihmettelisi, jos se vähentäisi myös kasvihunepäästöjä ja vaikuttaisi ympäristön lämpötilaan.

 

Pertti Niemistä olen kiittänyt vuosien varrella usein tässä blogissa. Hän teki verrattoman työn. Se työ ei estä vaan innostaa yrittämään jotain saman suuntaista. Koska runo on elollinen olento, tarvitaan uusia käännöksiä. Minulle vanhan kiinalaisen runouden hurjuus on tärkeä asia. Yllättäen säveltäjä Mahler vaistosi sen Bethgen hiukan ylimalkaisista käännöksistä 1910-luvulla säveltäessään teostaan ”Das Lied von der Erde Li Pon ja Wang Wein runoihin). Hurjuutta kuvaa tämän jutun maalaus, joka ei ole alkuperäinen, vaan 1500-luvulla tehty toisinto. Ja tekstiesimerkki, omani, Du Fu:

 

Sotavankkurien laulu 

Du Fu – Song of the Wagons - Bing che xing 

 

Sotavankkuri kolkkaa, 

juhta kuopii tietä, 

miehet marssivat nuolin ja jousin. 

 

Isät ja äidin, vaimot ja lapset, tungos ja 

hyvästijättö, tomu varjostaa auringon 

 

Surun sillalla. He juoksevat jaloissa, 

kiskovat sotavaatteita ja huutavat taivaaseen. 

 

Tiepuolesta kysytään sotaan marssivilta, 

ja vastaus vain, Arpa sattui aina meihin. 

 

Olimme viidentoista, kun marssimme Keltaisen joen 

rantavartioon, neljänkymmenen ja edelleen rajan tulilla. 

 

Kylänvanhimmat solmivat harmaat hiuksemme 

ja nyt marssimme jälleen päin rintamaa, 


verivirta paisuttaa maata, korkean keisarin valloitusunet, 

valloitusunet, ne eivät lopu, eivät lopu. 

 

Ettekö tiedä, että vuorten tuolla puolen 

kymmenen sataa kylää, kotiseutumme 

kymmenen tuhatta kaupunkia kasvaa ohdaketta,

 

vaimot kuokkivat, kyntävät, eikä 

pelto erotu kesannosta? Paha on sotilaan sota, 

karvain mielin kuljemme kuin karja, kuin koirat. 

 

Hyvä herra, miten me valittaisimme, ja 

mistä syystä? Tänä talvena sotilaat 

ovat edelleen poissa, ja 

 

vouti vaatii rahaa, 

veroja! Veroja? 

 

Tätä nykyä pojan syntymä on 

onnettomuus, tytön ei. 

 

Tyttö päätyy kukaties naimisiin naapurikylään. 

Poika päätyy varmasti hautaan ties minne. 

 

Olette te nähneet, 

miten entisajan luut 

kellastuvat hujan hajan 

 

taivaansinisen meren rannoilla. Miten aaveiden 

itkuun liittyvät uudet äänet, miten harmaan taivaan sade tirskuu.

 

 

17 kommenttia:

  1. "korkean keisarin valloitusunet, ne eivät lopu eivät lopu"

    Siinäpä kuntavaalijytkystäkin haaveilevalle "mestarikeisarillemme" terveiset vuosituhantisten, sotaisenveristen polkujen varsilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tästä böogaajan päivityksestä tuli mieleen persut, ihan niin että piti kommentoida, silloin on aika lopettaa netin selailu vähäksi aikaa ja keittää itselleen vaikka kuppi teetä.

      Poista
  2. Vahinko että oheisen maalauksen alunperin hienot värit ovat pahasti haalistuneet, jotkut pigmentit kenties kokonaan hävinneet.

    Tästä tuli mieleeni eräät taidehistorian kirjat joissa kovasti selitettiin kuinka herkkiä vihreitä värejä ja hyvin niukkaa värimaailmaa on niissä käytetty. Kyseessä olivat vesivärityöt ja öljymaalaukset 1500 - 1800-luvuilta. Todellisuudessa ne ovat olleet hyvinkin väririkkaita ja taivaskin on ollut sininen eikä suinkaan tyhjä. Vain jotkut vihreät pigmentit ovat jääneet haalistuneina ja keltaiset, punaiset ja siniset ovat aikoja sitten kadonneet. Silti teoksissa näkee erilaisia läiskiä ja siveltimenjälkiä paperissa tai kankaassa siellä missä väriä voisi olettaa olleen. Erityisesti tämä näkyy Dürerin tunnetuissa teoksissa. Aikanaan käytettiin luonnon orgaanisia värejä jotka eivät kestäneet mutta mineraalipohjaiset kyllä. Kalliit värit sisälsivät elohopeaa ja erilaisia raskasmetalleja jotka säilyivät varsin hyvin mutta olivat kalliita.

    VastaaPoista
  3. Hurja runo ja hurja kuva, maalaus, vaikka kauniskin, värit ja sommittelu. Marssivat sotilaat ja kuljetuskalusto nostattaneet pölyn ilmaan niin, ettei aurinkoa näy. Miehet menivät sotaan poikasina ja edelleen, harmaatukkaisina, pitää lähteä vihollista päin. Muuten kuvassa on se, mikä on keskeisintä vanhassa kiinalaisessa runossa, joki, vuori, puut, tässä syksyisessä asussaan vai hurmettako se punainen väri kuvaa? Kukkia tuskin?

    Miten nämä runot ovatkin moderneja sekä aiheeltaan että muodoltaan. Aina vain sotia, sotilaiden ja kansan kärsimyksiä. Ihminen ei näytä muuttuvan paremmaksi, vaikka itse Du Fusta Wiki sanookin, että hän oli kaikin puolin hyvä ihminen, niin poikana, isänä, veljenä, aviomiehenä, ystävänä, virkamiehenä kuin kansalaisenakin.

    Tämä runo riipaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ", pitää lähteä vihollista päin"

      Vihollisia ovat nämä pölyä polkevat,  korkean keisarin loputtomia  valloitusunia toteuttavat mosatrampparit itse. Taas kerran ovat lähdössä vihollistamaan.
       
      Se tässä lähtötunnelmien kuvauksessa niin traagista onkin; ei sanaakaan oikeutuksesta,   vain velvollisuudesta.

      Poista
    2. Höpsis!. Sotilaiden oli pakko lähteä tai kaula katkaistiin, vaihtoehtoja ei tarjottu. Sotilaat siis olivat normaalioloissa tavallisia maatyöläisiä jotka repäistiin sotaan, eivät he sinne halunneet koska tiesivät mikä odotti.

      Poista
  4. »varhaisindoeuroopan konstruoidussa kielessä»: Tämä on hassusti sanottu. Kyllähän se ennemmin on (osittain) rekonstruoitu kieli, ei niinkään konstruoitu, vaikka kai rikkiviisaasti voisi konstruoidustakin kielestä puhua. Lisäksi yleensä ei puhuta »varhaisindoeuroopasta» (ellei tarkoiteta esimerkiksi kantakielivaihetta varhempaa kielimuotoa tms.), vaan indoeurooppalaisesta kantakielestä tai kantaindoeuroopasta (englanniksi Proto-Indo-European).

    VastaaPoista
  5. Niissä viitatuissa kokoelmissa, jotka heti hain, ei ollut pinyin-asua vaan kiinalaiset merkit ja englanninkielinen käännös, mutta törmäsin niihin loppusoinnuilta näyttäviin hakiessani Li Bain runoja verkosta päätyessäni jollekin kiinan opiskelijoille tarkoitetulle sivulle.
    AW

    VastaaPoista
  6. *dnghu - siis yhtä kuin lat. lingua, ra. langue samoin kummassakin merkityksessä, mutta jo italiassa puhuttu kieli erikseen linguaggio. Ja germaanikielissä sitten eri sanat tongue/language, Zunge/Sprache, tunga/språk. Mutta kielillä puhuminen ruotsissa silti tala på tungomål!

    VastaaPoista
  7. Kyllä äidinkieli on englanniksikin "mother tongue", joten en usko, että suomen kielen kaksoismerkitys on sattumaa. Nykyään on tietysti korrektia sanoa "first language".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään perussuomalaisten "ensimmäinen kieli" tuntuu olevan pyhä pakkoenglanti. Sitä pitää väkipakoin ängetä joka väliin.

      Poista
    2. Nyt en kyllä ymmärrä. Eikös siitä olekaan melko laaja yksimielisyys, että PS:n natsit ovat kielitaidottomia peräkammarin pallinaamoja?

      Poista
    3. Osa on, osa on jo paranemaan päin. Eli toipilaita.

      Poista
    4. Tuo "ensimmäisestä kielestä" puhunut taisi tarkoittaa PS-etujoukkoa.

      Poista
    5. Ei siis mitään uutta.

      Poista
    6. En puhunut persuista vaan perussuomalaista.

      Poista
  8. Katalaaninkielinen kääntäjä ei myöskään kelpaa Amanda Gormanille, koska hän on vääränmallinen kääntäjä. Oikein mainiota. Minäpä olen nyt tässä päättänyt, että en lue koko Amanda Gormania, koska olisin vääränmallinen lukija. Tunkkinne, olkaa hyvä.

    VastaaPoista