4. tammikuuta 2021

Perintö II



[Jatkoa]

 

 

 

Luther oli viisas mies. Aloitettuaan rettelönsä Rooman kanssa hän meni ensi töikseen naimisiin erään nunnan kanssa. 

 

Selibaatti eli niin sanottu siveysvaatimus oli nerokas juridinen oivallus. Papeilla oli tietysti tarpeen mukaan vaimoja, jalkavaimoja ja siis lapsia – mutta ei koskaan laillisia eli perintöön oikeutettuja. Papin tai esimerkiksi apotin tai kardinaalin hallitsema laitos oli kirkon ja pysyi kirkon omana. Kirkko myi virkoja, ja ostajia riitti, mutta maan myyminen oli ongelmallista.  

 

Jopa Italian miljonäärisuvut, Borgiat, Sforzat ja Medicit, joutuivat järjestämään sukulaispoikia paaveiksi päästäkseen kiinni Vatikaanin rahoihin. Ritarikunnat, kuten Temppeliherrat, yrittivät vaihtaa puolta taitavasti kuninkaan ja paavin taistellessa maallisesta vallasta, mutta siirtomaiden orjuutusta enteillyt ristiretkipuuha osoittautui ennen pitkää tuottamattomaksi.

 

Aivan viime aikoihin asti kirkko on hallinnut Italiassa ja Espanjassa myös teollisuutta. Kaukana Yhdysvalloissa puolestaan lahjoitukset ja testamentit ovat tehneet eräistä kirkoista varteenotettavan varakkaita. Sanotaan – tosin ei päivittäin – että maailman suurin protestanttinen kirkko eli helluntaiherätys vaikuttaa vahvasti republikaanien kannanottoihin, ja välillä myös demokraattien.

 

Trump ei heilutellut kameroille pankkikirjaansa, joka saattaakin olla hiukan surullinen näky, vaan Raamattua. Yhdysvalloissa kielto edistsää valtion varoin uskontoa on otettu iin vakavasti, että jopa setelien tekstistä ”In God We Trust” on korkeimman oikeuden ennakkopäätös – sallittiin, mutta mietitytti kovasti.

 

Täytynee olla pohjois-eurooppalainen maalaispoika – sellainen kuin minä – pitääkseen tuota näkyä erikoisena ja ihmetelläkseen amerikkalaisten uskonnollisuutta. Toisaalta sitten kaupunkikuvasta puuttuvat isot tuomiokirkot.

 

Trump vedettiin tähän kirjoitukseen siksi, että kirkon vastakohta on osakeyhtiö. Kirkko (ei uskonto) merkitsi sitoutumista johonkin heimoon eli klaaniin ja kukaties sen tekemiin päätöksiin. Protestantismin myötä noussut yhtiö (”kauppakomppania”) merkitsi sitoutumista paperille kirjoitettuihin sääntöihin ja siis asiointia aivan tuntemattomienkin kanssa.

 

Itse asiassa jo keskiajan lopulla tuli käyttöön sensaatiomainen keksintö, haltijalle osoitettu asiakirja. Ensimmäisiä sellaisia olivat vekseli ja maksumääräys. Sekös maantierosvoja harmitti. Seteli on kehitelmä juuri tuosta ajatuksesta, mutta se on vain puoli asiaa. Suurin kaupankäyntiä edistänyt uutuus oli henkilöluotto, jonka uranuurtajia olivat Venetsia ja Genova ja niissä toimivat rahanvaihtajat. Sitä perua penkki ja pakki on sama sana.

 

Kuvan kirja – kolmiosainen – alkaa olla vanhentunut. Silti mieleni ei ole lakannut kirvelemästä siitä, että tuo Braudelin tutkimuksen huippua edustanut teos on ilmestynyt kaikilla sivistyskielillä eli siis ei suomeksi. Jos tätä lukisi joku nuori ja lupaava henkilö, hänelle ehkä oivallisin yhteenveto Välimeren alueen vuosituhansien taloudellisesta kulttuurista  löytyy tekijänimellä David Abulafia.

 

28 kommenttia:

  1. Abulafia on nyttemmin mennyt haukkaamaan vielä isompaa palaa - uusi kirja kertoo koko maailman valtamerien kulttuureista. Pidin.

    VastaaPoista
  2. Onko sinulla käsitystä entisenä kirjankustannus ammattilaisena miksi tätä Braudelin kirjaa ei ole suomennettu. Toki on paljon muutakin suomentamatonta tietokirjallisuutta esim Foucaultin "Hulluuden historia".

    VastaaPoista
  3. Erosin taas ennen vuoden loppua Kirkosta. Liityn kohta takaisin. Todennäköisesti liityn.

    Eroaminen käy helposti netissä. Siellä kysytään eroamisen syytä. Ilmoitan aina saman syyn. Halveksin näitä piispoja ja muita Kirkon korkeita (myös vuosiansioiltaan todella korkeita) virkamiehiä, jotka eivät uskalla puolustaa näyttävästi kansanedustaja Päivi Räsästä, joka on julistanut vilpittömällä mielellä Kirkon virallista oppia julkisissa kannanotoissaan.

    Valtakunnansyyttäjän käynnistämät ajojahdit kansanedustaja Päivi Räsätä kohtaan ovat aivan käsittämättömiä. Mutta Kirkko vaikenee - ilmeisesti pelkuruuttaan.

    Tässä muistuu sopivasti mieleeni mainio BBC:n satiiri "Kyllä, herra ministeri" TV-sarja. Eräässä kohtauksessa ministeri pohtii kansliapäällikkönsä kanssa kenesta tulee seuraava arkkipiispa. Yksi ehdokkaista ei kelpaa alkuunkaan, koska tämä uskoo Jumalaan ihan oikeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas yksi varajumala ilmoittautuu.

      Poista
    2. Toipila ei siis kuulu parhaaseen A-ryhmään. Kun ei ole sisäistänyt periaatetta että ollaan ulkona tai sisällä, muttei rampata ovissa.

      Suomen Ev.lut. kirkon "virallinen oppi" ei muuten ole ole Päivi Räsäsen oppia. Räsäsen tavoin ajatteleviakin kyllä suvaitaan, ja hyvä niin.

      Poista
    3. Uskovaisia onkin syytä epäillä, heillä kun menee usko järjen edelle.

      Poista
    4. Valtakunnansyyttäjän toimistossa luetaan aktapohjaista lakikieltä lakikirjasta, ei fiktiivisiä raamattuja joista taasen kirkot oppinsa muodostavat.

      Toipilas assistentteineen voisi tuoda ajojahti-käsityksenä perustellummin esille siitä huolimatta, että selvä poliittinen motiivi luimisteleekin olkansa takaa jolloin perusteluja luulojen mukaan ei kaipaillakaan (vrt. tuore ajojahti/ulkoministeri).

      Kyseenalaisesti viihdyttäviä elokuvia erilaisista ”ajojahdeista” on kyllä tehty. Kirjallisuuskin käsittelee lukemattomia niin fiktiivisiä kuin myös tosipohjaisia jahtaamisia.

      Elokuviin on useimmiten etukäteen laadittu käsikirjoitukset joten muotoilkaapa siellä trollitehtaittenne tarjottimella olevasta Räsäsjahti-synopsiksesta faktoihin perustuva elokuvakäsäri niin piästään tässä kipakasti räsähtelevien kritiikkien laadintaan oikein porukalla.

      Poista
    5. Jos Toipila olisi niin ystävällinen ja ilmoittaisi jos liittyy takaisin kirkkoon.
      Osaan sitten puolestani erota.

      Poista
    6. Vanha Testamentti kuuluu kristinoppiin vain siltä osin kuin sen katsotaan ennustavan Vapahtajan tuloa. Tämä pakkaa monilta kuten Räsäseltä unohtumaan, ja sitten lainataan sieltä täältä irrallisia lauseita ja käytetään niitä lyömäaseina.

      Poista
    7. Raamattu on siitä mielenkiintoinen opus, että sitä voi lukea niin monella tapaa kuten vaikkapa persuillakseen.

      Poista
    8. Jahas, täälläpä taas iloinen ja reipas lynkkaysjoukko liikkeellä talikot ja köysiniput olkapäillä hauskasti keikkuen.

      "Oikein ajattelevassa joukossa äly tiivistyy ja moraali kohisten kohenee", vai kuinka se sanonta nyt menikään?

      Poista
    9. Näin jyrisee apostoli Paavali korintolaisille:

      "Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet"

      Helvettiin moiset syntiset joutuvat. Siellä he kohtaavat apostolin itsensäkin, joka heitettiin sinne vihapuheesta.

      Poista
    10. Jos valtakunnansyyttäjä rapsauttaa Räsäselle tuomion, eikö se tarkoita että Raamatusta löytyvä teksti on rikollista - ja Raamattu on sensuroitava tai kiellettävä?

      Komeinta olisi, jos kaikki Raamatut kerättäisiin kasaan ja poltettaisiin!


      Poista
    11. Räsänen on kävelevä karkotin joka fundamentalistisella jyrkkyydellään karkotti puolueestaan kansanedustajia (mm. Kallis, Kärkkäinen, ehkä Korholakin) ja lut. kirkosta tuhansia veronmaksajia. Miksi kirkon tulotuho pitäisi toivottaa ilolla tervetulleeksi?

      Nykyinen KD-lahko ei ole lut. kirkko. Pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä, gallupeissa.

      MMM...

      Poista
    12. Mikäs se Paavalikaan on määräilemään, antaa Jeesuksen määrätä.

      Poista
    13. Taidat olla Paavalisi lukenut? Juuri tuonhan hän julisti, perusteellisesti.

      Poista
  4. Aikoinaan julkaisi Niklas Herlin kolumnisarjansa ”Urheilun rahat” Iltasanomissa. Mielenkiintoinen olisi ”Kirkolliset rahat” –kolumnisarja, jossa kuvattaisiin kaikella kunnioituksella ja tarvittaessa kriittisyydellä valtionkirkkojen ja seurakuntien sekä muiden uskonnollisten yhdyskuntien ja järjestöjen talouspuolta omistuksineen ja mediayhtiöineen päivineen. – JRi

    VastaaPoista
  5. Kultaisella 80-luvulla, kun hesarinkin kulttuuriosasto vielä oli nimensä veroinen, joku siellä mainosti usein "pappa Braudelia". Minkäkin innostuin, ja kun kävin melko usein Tukholmassa, erään kerran ostin "Plattanin" laidan suuresta kirjakaupasta Vardagslivet strukturer -niteen. Eipä tuo nyt niin perin kummoiselta tuntunut.

    (Juu, tiedän: "Jospa vika olikin vastaanottajassa." - Jospa.)

    VastaaPoista
  6. Onneksi ymmärtävä lukija tajuaa, että blogitekstin pakki tarkoittaa tietenkin pankkia. Mutta tajuaisiko tekoäly?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Ajattelin että pankki tuli rivien välistä, ja että penkki ja pakki olivat ihan tarkoituksella.

      Poista
    2. Kotuksen mukaan "penkki" ja "pankki" eivät muuten ole samaa juurta - ainakaan blogistin esittämässä mielessä.

      https://www.kielikello.fi/-/penkilta-pankolle

      Poista
  7. Braudelin tuon kirjan kannessa näkyvä kuva on propagandistinen rajaus maalauksesta "Ikaroksen putoaminen" -- tässä on rajattu pois se putoava Ikaros ja jätetty vain perustavat maalliset tekijät eli työ, vilja ja maan kasvu.

    Ajatelma on toki alankomaisen maallinen ja protestanttinen. Työ ja kauppa se on joka kannattaa, ja muuten iloa pitäkäämme, julistavat Brueghelin maalaukset. Hollanti oli aikakaudellaan Euroopan johtavia maita talouden ymmärtämisalalla, josta Englantikin otti mallia.

    Talvikaudelle vaihdoin Brueghelin kuvan kanavissa luistelevista -- kesäkaudella kyökin seinällä riippuu elonkorjaajat-kuva, jossa viljelijä vetää lonkkaa leikatun viljan ääressä.

    VastaaPoista
  8. Joillakin papeilla ns "kiellettyyn hedelmään" muodostuu niin hallitsematon ja raastava himo, että sitä on vaikea ulkopuolisen käsittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta sinä käsität, koska?

      Poista
    2. En todellakaan väitä käsittäväni sitä taikka tätä. Aikoinaan perheystäviin kuulunut kenttärovasti vain kertoi tutustumiskäynneistään eurooppalaisissa luostareissa ja keskusteluistaan monien munkkien kanssa.

      Poista
    3. Niinpä, olet monta kertaa ennenkin esitellyt täällä huonoa käsityskykyäsi.

      Poista
  9. Näin maallikon silmin suomalaisen kustannuspolitiikan kummallisuudet selittyvät lähinnä kahdella seikalla: ei "kannata" (esim. Braudel) tai sitten aihe on arveluttava; kaatuu vielä iso joukko "solidia", perinteistä rikasta historiointia.

    Jälkimmäisestä tyypistä tuoreimpana esimerkkinä Princetonin yliopiston professori Stephen Kotkinin Stalin-biografia, erityisesti sen toinen osa Waiting for Hitler (osan nimessä muuten hieno Beckett-alluusio, vaikka TÄMÄ Godot sitten unissakävelijän varmuudella tulikin).

    Meillä on kyllä aiheesta julkaistu kaikenlaista ns. sopivaa, mm. 90-luvulla erään venäläisen näytelmäkirjailijan kirjoittama elämäkerta, jonka jokainen luku taisi alkaa sitaatilla Ilmestyskirjasta, mikä sopiikin tietokirjaan kuin suutarin sormi... Ja kauppa ilmeisesti kävi.

    Kotkinilla on mm. talvisodan taustasta kolmisenkymmentä sivua tuoreine arkistolöytöinen, tulkittuna tavalla jota entisvanhan E. H. Carrin kirjan tapaan voisi kutsua todella "rationaaliseksi tulkinnaksi", mikä sentään lienee kaiken historioinnin päämääräksi, teoriassa.

    Mutta ei, ei meillä. Tapoja on kaksi: joko täysi vaikeneminen tai sitten "nonsaleeraaminen", ihan kansakoulupohjalta (kuvaannollisesti, tässä erityisessä kysymyksessä). Tässäkin blogissa ovat asiassa ruhtinoineet "itsenäiset ajattelijat": väärin tulkittu! Siis vähän niin kuin Laurilan Anttoo: "Kuma sen kerran sanon."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se Anttoo noin sanonut, vaan Töyryn isäntä, kun oli häätänyt Laurilan perheen torpastaan.

      Poista