19. tammikuuta 2021

Hyvä vihollinen


 

 

Vihollinen on välttämätön, kirjoitti Umberto Eco. Essee on hyvä. Hän aloittaa valehtelemalla, että pakistanilainen taksinkuljettaja olisi kysynyt häneltä, kuka on italialaiseksi ilmoittautuneen Econ kotimaan vihollinen. Pakistanilainen taksisuhari, joka on oppinut tuon verran englantia, ei kysy tuollaista. 

 

Econ kuitenkin sano selittäneensä, että kun ei ole, ajattelee sitten myöhemmin, että itävaltalaisten vihaaminen nyt oli aikoinaan yhdistävä tekijä ja että heitä italialaisia ei liioin kukaan pidä asianaan erikseen vihata. Ja siitä hän pääsee asiaan: nainen. Ja paholainen. Joka onkin sama asia.

 

Minulle on epäselvää, miksi en ole koskaan ollut erikoisen ihastunut Umberto Ecoon. Kaikinpuolisesta suurenmoisuudestaan huolimatta jopa ”Ruusun nimi” jätti vähän kylmäksi, vaikka keskiaikaan sijoitettu Sherlock Holmes -tyyppinen tarina on ihan ominta alaani.

 

Lisäksi Econ semiotiikka oli varhainen ja merkittävä tieteellinen avaus, joka muuten veti perässään viihteen merkkimystiikkaa aina Dan Browniin asti. Tietenkin hänen tieteenalansa perusteet oli keksitty Sveitsissä kauan sitten (de Saussure) ja idätetty Prahassa ja Tartossa.

 

Mutta se jää mieleen, että Econ mukaan ulkomaalaisen vihollisen puuttuessa sellainen etsitään ja löydetään omasta maasta. Eco ei onnekseen ehtinyt nähdä trumpismia eikä anonyymiliikkeitä. Mutta salaharhat olivat hänen suuren mielenkiintonsa kohde.

 

Auktoriteeteista puhutaan pötyäkin. Kyllä minäkin kymmenvuotiaan taivuin piirustuksen opettajan auktoriteettiin, kun käskettiin piirtää suuri ja hirmuinen mustekala. Uhattiin jälki-istunolla, kun sanoin että yleensähän ne ovat pieniä ja harmittomia ja niitä myös syödään.

 

Väitetään että ihminen uskoo nopeammin ja sitkeämmin kaveriaan tai naapuria kuin esimerkiksi lääkäriä tai puheena olevan alan professoria. Itse en oikein uskonut, kun eräs ihminen kiitteli pikku kylämme öljylämmitystä ja sanoi sen olevan tulevaisuuden ratkaisu. Hän oli sen näköinen että aikoi ryhtyä seuraavaksi ylistämään polttomoottoreita, jolloin sanoin, että minun pitää nyt kiirehtiä tapaamaan tätiäni Nuppulinnaan.

 

Tällaista on hillitön kirjoittelu: ajatus ei ole hiirihaukka, vaan ajattelu on kokonainen parvi haukkoja. Kirjoittaminen voi olla joskus kuin päästäisi hiiren pellolle paikkaan, jossa niitä teräväkyntisiä on. Eli nähnyt kirjoittaessani ymmärsin, etten intoile Ecosta erään selvän asian takia: kun hän ei ole Montaigne. 

 

Luen englanniksi kirjaa kesistä Montaignen kanssa. Ranskalainen kirjoittaja teki nuo blogini mittaisset pätkät alkujaan radiolle, erääksi kesäksi.

 

Ellei joku jaksaisi lukea alkuperäistekstejä jollain sopivalla kielellä, sitä ei pidä ihmetellä. Joukossa on pitkiäkin esseitä, joista ei jaksa kiinnostua. Mutta tämän Antoine Compagnonin saattelemana näkee, että salaliittolaisia, salamurhaajia, sisällissotia, järkälemäisiä valheita ja arvaamattomia hevosia on ollut aina olemassa. Montaigne vetäytyi tiluksilleen vanhuuden lepoon alle 40-vuotiaana ja sanoi kirjoittavansa vain ajatuksiaan. Ja hän eli Pärttylinyön maailmassa, jossa ystävä ja sukulainen saattoi osoittautua murhamieheksi eik vihollisia tarvinnut keksiä.

32 kommenttia:

  1. Ruusun nimen elokuvan olen kauan sitten nähnyt ja se oli vaikuttava. Yleiradion kuunnelmana se on varmasti äänimaailmamielessä tasokkain kuunnelma jota siitä tuutista on tullut ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljattain tullut tv-sarja oli myös aikas hyvä.

      Sean Connery oli kyllä ehkä ihan hiukan karismaattisempi kuin Torturro tv-sarjan pääosassa.

      Itselleni merkittävin asia on kirkon turmeltuneisuuden käsittely.

      Edes sen yrittäminen on tärkeää, vaikka jokainen kirjoittaja epäonnistuu aiheen käsittelyssä sen laajuuden, monimutkaisuuden ja aiheen käsittelyn seurausten takia.

      Poista
    2. Radioteatterin kuunnelma munkki Giordano Brunosta (1548-1600) kuuluu samaan sarjaan: loistava. Kunpa tulisi uusintana vielä joskus.

      Poista
  2. Nyt meidät on päästetty pahasta ja Trump on mennyt, minua kiinostaa kovin se, mistä tämä uusi ja hyvä USA:n hallinto hakee vihollisensa. Ja kuinka intensiivisesti se noita vihollissuhteitaan kehittää.

    Vähän nimittäin pelkään, että ilman vahvoja viholliskuvia kansakuntaa ja "liittoumaa" on vaikea pitää koossa.

    Kovasti olen positiivisesti yllättynyt, jos käy niin, viholliset ja vihollisuuksien kehittäminen osoittautuvat Bidenin hallinnolle tarpeettomiksi. Se olisi kyllä iso iso etu ja lahja maailman muille kansoille mukaan lukien Suomi.

    Toivotaan parasta, kun muutakaan emme voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilenpä sen vihollisen löytyvän läheltä, omasta maastaan, kuten Matiaskin hyvin tietää.

      Poista
    2. "Epäilenpä sen vihollisen löytyvän läheltä, omasta maastaan, kuten Matiaskin hyvin tietää."

      Kuten tiedämme, USA on sisäisesti jakautunut joidenkin arvoiden mukaan jo lähes sisällissodan partaalle. Siellä puolet kansasta kokee tulleensa ajetuksi marginaaliin mielipiteineen demokraattien ja valtamedian neljä vuotta tauotta jatkuneen vyöryksen ja 24/7 trumputuksen ansiosta. Toki Trump itsekin on aina välillä syöttänyt vastustajilleen suoraan lapaan, sekin pitää todeta.

      Nyt, riippumatta aivan siitä, kenen syy aiempi kehitys on ollut, Biden ja demarit tarvitsevat *ulkoisen vihollisen", jota käyttää peikkona, pelotteena ja huomion kiinnittäjänä kansakunnan *sisäiseksi yhdistämiseksi*.

      Mutta ei hätää. Vihollisten hankkimisen ja sotimisen ympäri maailmaa USA on aina osannut (paitsi Trumpin aikana, hänhän ei osannut edes tätä).

      Mutta katsotaan nyt, kunka kovaa jätkää Biden nokittelun ja sotimisen suhteen haluaa olla/ joutuu olemaan.

      Poista
    3. Eihän tuo trumppi mihkään häviä johan se ehti varata koko ryppään tuttuja tulevaisuuden varalle ettei tarvii yksin hurjastella? käy kyllä bidenin poikaa sääliksi vaikka onkin Kamala apuna.

      Poista
    4. Matias K. Toipila näyttää muuttaneen mielipiteensä Trumpista.

      Poista
  3. "Uhattiin jälki-istunolla, kun sanoin että yleensähän ne ovat pieniä ja harmittomia ja niitä myös syödään."

    Siinä tuli tyhmä, tietämätön ja olematonta "auktoriteettiaan" varjeleva opettaja taas kerran munatuksi viisaan lapsen tai muun holhuunalaisen toimesta. Sellainen "olemuksellinen" piirre noissa opettajissa tuppaa olemaan - eikä sen esiintyminen aivan harvinaista ole opetuslaitoksen korkeimmillakaan tasoilla. [lievää ironiaa]

    Muuan jo kauan sitten nuorehkolla iällä kuollut historiantutkija on jossain kertonut, kuinka hänen kansakoulunopettajansa oli kertonut, että suomalaiset kuuluvat suomalais-ugrilaiseen "rotuun". Nuori nero oli oikaissut: "Eipäs kuin itäbalttilaiseen" ja kertomansa mukaan jupissut hiljaa kirosanoja "saatanan ämmästä", kun opettaja pysyi kannassaan. Ja taas uhattiin jälki-istunnolla.

    (No, eivät tainneet ja taida kuulua itäbalttilaiseenkaan "rotuun", mutta se onkin jo toinen juttu.)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näitä "ihmisrotuja" opetettiin arvostetussa helsinkiläisoppikoulussa vielä 1960-luvulla, ja ne esiintyivät kirjassa ihan kuvien kera.
      Itäbalttilaiset taisivat olla suomalaisten oma keksintö. Kaikissa auktoritatiivisissa rotuoppikirjoissa täällä asuu mongoleja.

      Poista
    2. Mistähän tuollaisia rotuoppikirjoja mahtaa nykyaikana löytyä?

      Poista
    3. Kävin lukiota 1960-luvun jälkijaksolla. Koulussani oli käytössä Paavo Suomalaisen ja Sven Segerstålen oppikirja nimeltä Yleisbiologia. Siellä niitä rotunaamoja esiteltiin "dinaarisista itäbalttilaisiin". Näin siis muistinvaraisesti, koska kirja on minulta jo ammoin hävinnyt maailman tuuliin. Kirjaa nykyy nykyisinkin olevan kaupan lähes ilmaiseksi siinä toisessa suuressa käytetyn tavaran nettihuutamossa.

      Vielä 1970-luvulta muistan, miten hiljan valmistunut lääkäri kuvasi sukulaisille perheensä vastikään saamaa poikalasta rakenteeltaan "itäbalttilaiseksi napataataksi". Tällaisen understatementin tarkoitus ei tietenkään ollut halventaa vaan tehdä kuulijoihin vaikutus yhdistämällä oppineen lääkärin termiin kansanomaisuus. Niin että "itäbalttilaisuus" näkyy siis ollen voimissaan lääketieteellisessä tiedekunnassa vielä 1960-luvullakin.

      Poista
    4. Toivottavasti ei juuri mistään. Wikipediassa on aika tyhjentävä artikkeli:
      https://en.wikipedia.org/wiki/Historical_race_concepts

      Poista
    5. Euroopassa rotuja ei ole enää muualla kuin sorrossa.

      Amerikassa on ja suomalaiset ovat kaukaasialaisia.

      Ovatko suomalaiset itäbalttilaisia samalla logiikalla kuin Itämeri?

      Poista
    6. Työskentelen Atlantin länsipuolella päämajaa pitävässa monikansallisessa yrityksessä. Vastikään konserni järjesti liiketoiminnan etiikkaa koskeneen kyselyn. Muuten asiallisen kyselyn viimeisenä kysyttiin rotua. Itäbalttilainen ei ollut vaihtoehto. Kaukasialainen olisi ollut. En vastannut vaan protestoin. Protestiini en ole saanut vastausta. Se kartta jossa ne "kaukasialaiset" on esitetty on julkaistu joskus 1890-luvulla Meyers Konversations-Lexiconissa. Ja siinä suomalaiset ovat mongoleja.

      Poista
    7. Parhaiten nuo 60-luvulle asti itsestäänselvyytenä pysyneet rotujen hienojaot löytyvät Otavan Isosta Tietosanakirjasta, joka ilmestyi kansakouluaikoinani.

      Poista
  4. Paras asia tässä trumpismin loppumisessa on että Ylen USAn toimittajat pystyisivät ja voisivat kertoa muitakin tapahtumia kuin mitä Trump on taas tehnyt. Olemme Suomessa olleet muutaman vuoden täysin pimenossa mitä Amerikoissa on tapahtunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme myös olleet viimeiset noin kaksivuosikymmentä täysin pimennossa kaikesta siitä, mikä ei ole tapahtunut Amerikoissa tai jossain muussa englannin kielisessä valtiossa.

      Poista
    2. Pitääpä ruvetakin selvittämään, paljonko Trumpin kaudella maassa rakennettiin uusia rautateitä. Sehän oli yksi virkaanastujaispuheessa listatuista tavoitteista.

      Poista
    3. Nyt kun Trump poistuu, toimittajille ja kolumnisteille pitäsi maksaa sopeutumisrahaa ja tarjota kriisiapua laajasti, niin tärkeä ja rakas Trump on heille ollut. Aatoksissa aina aamun ensimmäinen ja illan viimeinen.

      Trump on tarjonut toimittajakunnalle helpon elannon, klikkauksia on sadellut, kunhan vain jotakin hänestä on herjannut. Kalakukkoresepitin loppuun ja hartausohjelman keskelle on vakiovarusteena kuulunut aina jokin "on se hullu se Trump" -informaatio-osuus.

      Kova paikka ja paljon luopumisen tuskaa on siis edessä. Ja veikkaan, että myös sitkeätä takertumista rakkaaseen Trumpiin vielä silloinkin, kun hän jo mennyt.

      Elämä on joskus kovaa.

      Poista
  5. Olen lukenut nautinnolla kaikki käsiini saamani Econ esseet. Minulle niissä on samaa eetosta tämän blogin kanssa.
    Romaanit. Ne eivät kaikki ole ensilukemalta sytyttäneet, mutta niissä on se ominaisuus että ne ja niiden aiheet palaavat mieleen tosi usein jälkeenpäin. Foucaultin heiluri selittää paljon viime vuosien tapahtumista. Prahan kalmisto saattaa olla paras antisemitismistä kirjoitettu kirja.

    AW

    VastaaPoista
  6. Kongressitalon kupolisalista puuttuu Foucaultin heiluri. Muuten tilanne oli täydellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löytyi hyvä artikkeli joka seiltti minulle miksi viime aikojen tapahtumista tuli Econ Foucaultin heiluri mieleen, eli pelisuunnittelijan analyysi QAnonista:
      https://medium.com/curiouserinstitute/a-game-designers-analysis-of-qanon-580972548be5

      Poista
  7. "Uhattiin jälki-istunolla, kun sanoin että yleensähän ne ovat pieniä ja harmittomia ja niitä myös syödään."

    Isävainaa kertoi erään opettajan valistaneen, että ahven ei kasva vaaksaa pidemmäksi, johon koulupoika kehaisi: "Minoon saanu Paskoolammesta palijo pirempiä!"
    Opettaja poikaa korvanlehdestä kiinni, poika tempautui irti, ampaisi ovelle, ilmoitti:"Ja minen sun saatanan kalttoopään kouluhun enää ikänä tuu!"

    Tapahtunut 1920-30 -luvulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Jäin eläkkeelle täysinpalvelleena kansakoulunopettajan papereilla...

      Poista
    2. Se selittääkin kaiken.

      Poista
  8. On hyvä huomioida että myös vainoamisharhaisilla ihmisillä voi olla aivan oikeita vihollisia.

    VastaaPoista
  9. Kiitos tekstistä! Semiotiikan puolella on mielenkiintoisia tyyppejä. Oscar Parland kertoi enostaan Vasilius Sesemanista, että hänen semiotiikan alueelle kuuluva tuotantonsa käsitti pääopuksena 800 sivua. Kirja (vai käsikirjoitus) on olemassa ja ehkä Suomessakin, mutta en muista millä kielellä se on kirjoitettu.Todennäköisesti saksaksi. Minusta semiotiikan seura,suomalainen siis, voisi ottaa ja suomentaa sen. Seseman oli opiskellut Pietarissa,jossa oli kielitieteen proffana se Roman Jacobson.

    Nämä Suomea läheltä liippaavat paikat, kuten Sesemanin Kaunas ja Jacobsonin Pietari ovat kiinnostavia. Econ semiotiikasta en oikein tiedä.

    VastaaPoista
  10. Niistä Montaignen esseistä joista on se vanha suomennosvalikoima, tuli ikävästi mieleen Valmiiden ajatusten sanakirja (Flaubert). Pitäisi varmaan osata vanhaa ranskaa jos haluaisi etsiä onko tuotannossa jotain vähemmän itsestään selvää.

    VastaaPoista
  11. En ymmärtänyt aikoinaan ollenkaan "Ruusun nimen" suurta suosiota.

    VastaaPoista
  12. Viholliset ovat helpompia, ainakin värin tietää eikä tarvitse arvailla. Näin Milanon korkeudelta katsellen olen tullut tulokseen etteivät italialaiset vihollisia tarvitse, italialaiset riittävät.

    VastaaPoista
  13. Asia jota en voi ymmärtää on tämä Covid 19 joka ei näytä vähenevän kaikesta yrittämisestä huolimatta toissa päivänä ruumiita tuli 343, eile ylitettiin 600, eikö nämä ialiaanot opi koskaan ettei tuon kanssa kannata leikkiä, voittaa se kuitenkin. Phimpia ovat esimerkkiä osoittavat politikot jotka hännystelevät Trumpin tai Vladin kanssa, oma takapuoli on aina kuitenkin lähinnä?

    VastaaPoista