25. tammikuuta 2021

Antrean verkko


 

 

Jyrki Virolaisen blogi on edelleen suuren kiitoksen arvoinen. Hän sekä esittelee että kommentoi tuomioistuinten ratkaisuja ja alan tapahtumia. Erittäin hyödyllistä on, että hän on usein kipakasti ja perustelut esittäen eri mieltä milloin kenenkin kanssa. Hän siis oli kauan alan professori Lapin yliopistossa, ja hänellä on laaja kokemus tuomarin tehtävistä.

 

Henkilönä hän on joidenkin mielestä hankala. Jos hän tarjoaisi minulle kinkkuvoileivän, mitä ei ole näköpiirissä, vilkaisisin onko mukana myös pala santapaperia tai onko levitettä terästetty viilajauholla.

 

Otsikko liittyy hyvin kuuluisaan muinaislöytöön, jonka tiettävästi teki Karjalan kannaksen kuntasekamelskassa Vuoksenrannan kunnassa asunut Virolainen, professorin esivanhempi. Löytöhetkellä paikka oli Antreaa, ja löydön tutki virkatehtävänään Sakari Pälsi, arkeologi ja kirjailija.

 

Verkon hukannut melamies saattoi olla hänkin sukunimeltään Virolainen, mahdollisesti professorin itsensä varhainen lihaksituleminen. Ajankohta oli huomattavasti ennen Imatrankosken syntyä. Saimaan vedet laskivat vielä Kymijokeen. 

 

Hämmästyin ja tulin hyville mielin, kun luin Virolaisen blogista 19.11.2020 pitkän ja mielenkiintoisen kirjoituksen Antti Savelasta. Istuimme näet Virolaisen kanssa Arposen komiteassa, jonka sihteerinä Savela oli. Mietintö (Km 2003:3) on laaja ja näyttää sisältävän aika paljon asioita, jotka on toteutettu, ja uudenlaista ajattelua.

 

Savela (s. 1967), joka siis oli pitkään Oulun käräjäoikeuden laamanni, nimitettiin huolellisen vertailun jälkeen Itä-Suomen hovioikeuden presidentiksi. 

 

Kokemani ja näkemäni mukaan hän on melkein joka suhteessa Virolaisen vastakohta – paitsi että molemmat ovat hyvin eteviä. Blogin esittely on lempeä, kohdin hauska ja asiantunteva. Oli aika mainita sekin, että Savela on tunnettua vanhoillislestadiolaista sukua, yksi 15 lapsesta, ja itsekin sekä saarnannut että jatkuvasti tekemisissä kirkon oikeudellisten asioiden kanssa.

 

Kaksi muutakin silloisen komitean jäsentä on hovioikeuden presidenttejä, ja lukijan on hyvä tietää, että tuo virka on sangen vaikea. Hovioikeuksissa oli ainakin ennen – samoin kuin yliopistolla – koko joukko johdettavia, jotka olivat omasta mielestään Jumalan luomistyön mestariteoksia tai vaihtoehtoisesti darwinilaisen lajinkehityksen huipentumia, keuhkokalan ohella.

 

Johda sitten sellaisia! Moni kyllä onnistui. Jotkut epäonnistuivat skandaalimaisesti. Jos Virolainen tai kollega Jukka Kekkonen kirjoittaa haaveilemani kirjan ”Sata huonointa tuomaria 1918-2021”, siellä killistelee kärjessä Vaasan hovioikeuden presidentti Söderholm, mutta mukana on ainakin yksi Lilius, Hirvikanta (von Hellens) ja tietysti Palikka.

 

Tuollaista kirjaa ei tule, koska nyt elävistä vain minä olen lukenut hyvin laajasti vanhat ”laput” eli salaiset asiakirjat, jotka ovat aivan syystä salaisia, ja lisäksi konseptit lyijykynämerkintöineen. ”Todisteista ei ole jälkeäkään – tuomitsen silti elinkautiseen – N.N.”

 

Kannatan muuten Savelan ajatusta. Kaikki alioikeudet pitäisi yhdistää ja samoin kaikki hovioikeudet sekä korkeimmat oikeudet. Hallinto-oikeudet sopisivat hovioikeuden sisään. Sovittelumenettely uranuurtaja Savela on mielestäni oikeassa myös siinä, että oikeudenkäynnit olisi hoidettava harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta etänä ja pöytäkirjat ja pääosa tuomioiden perusteluista korvattava digitallenteilla, jotka purettaisiin vain tarvittaessa.

13 kommenttia:

  1. Aika kammottava kirjoitus, joka antaa ymmärtää kuinka heikoissa kantimissa moni tuomio oikeastaan on. Taas tulee mieleeni nuo Suuran Laman aikaiset tuomiot 1990-luvulla, jolloin pääsääntö oli, että pankki voittaa aina näytöstä huolimatta.

    Siis vaikka näyttö olisi edellyttänyt pankkien vehkeilijöille kihlat ranteisiin ja hilut kinttuihin, niin tällainen näyttö sivuutettiin olan kohautuksella tai jopa hylkäämällä mokomakin näyttö täysin mielivaltaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtaakohan tuo nyt olla ihan totta. Taidat puhua muunnettua totuutta.

      1990-luvulla kärsivät ne jotka eivät uskoneet yksinkertaista sääntöä: Joka ottaa taatakseen, ottaa maksaakseen.

      Poista
    2. Tietämättömän vastaus arvoisa "Nimetön".

      Jos kerran on ollut holtitonta luotonottoa, niin eikö samalla ole ollut holtitonta luotonantamista?

      Luottomarkkinat käyttäytyivät niin, että kun valtiojohdon ja Suomen Pankin taholta julistettiin mahtipontisesti, ettei Suomessa enää ikinä devalvoida ja samaikaisesti avattiin ulkomaiset luottohanat, niin Suomeen tulvi ulkomailta rekkalasteittain lainarahaa pankkeihin, jotka oikein kilpailivat luottojen myöntämisessä. Ulkomaisten luottojen korkokin oli alempi kuin kotimisen rahan. Valuuttakurssiriski jäi pimentoon, kun vastuulliset tahot vakuuttivat, että devalvaatiot ovat ikuisesti ohi - tämä perättömäksi osoittautunut julistus tiesi vain bensaa liekkeihin.

      Vakaa ja lopulta liian vahva markka osoittautui itsepetokseksi. Suuren Laman hoito vielä epäonnistui surkeasti. Yli 60.000 yrityskonkurssia, yli 500.000 työtöntä ja kaikki pankit konkurssia muistuttavassa tilassa.

      Poista
    3. "Mahtaakohan tuo nyt.."
      1990-luvn lamassa suurimmat kärsijät olivat yrittäjät jotka houkuteltiin pankkien toimesta ottaman lainaa runsaasti. Kun taloustilanne äkkijyrkästi muuttui, pankit ryhtyivät vaatimaan lainan takaisinmaksua tai vakuuksien kasvattamista. Se oli liikaa tuhansille yrittäjille jotka hetkessä menettivät kaiken eikä sekään riittänyt. Hyvin monet jäivät velkaan vielä useiksi vuosiksi, jopa 20 vuoden ajalle. On runsaasti tapauksia joissa pankki junaili hommat siten, että yrittäjän talot ja koneet pantiin pikaisesti pakkohuutokauppaan ja pankinjohtajan kaveri sai ne kätevästi pilkkahinnalla. Yrittäjä ei saanut siis vakuuksistaan sitä arvoa joka niillä oli ja joutui täydelliseen romahdukseen pitkäksi ajaksi.

      Itsekin sain useita tarjouksia eri pankeista ja pyysivät hakemaan rahaa, "niin paljon kuin tarviit". Jätin väliin.

      Ihmettelen ettei näitä juttuja ole tutkittu juuri lainkaan.

      Poista
    4. Sori kun olen huono kirjoittaja. Rähinäni oli tarkoitus koskea Toipilan väitettä että oikeuslaitos oli pankkien kanssa salaliitossa korkeinta oikeutta myöten. Se että ennen lamaa toimittiin tyhmästi on tietenkin kiistaton tosiasia.

      Poista
    5. Kyllä se on hyvin laajasti sekä velallisten että asianajajien tiedossa minkälainen oikeuskurjuus Suomessa vallitsi 1990 -luvun laman melskeissä.

      Eräs kokenut asianajaja kiteytti vallinneen tilanteen seuraavasti: Ne yritysvelalliset, joilla oli hyvä vakuudet lainoillensa kaadettiin ja vakuudet otettiin pilkkahintaan "pankille", koska valtio takasi tappiot. Ne yritykset, joilla oli heikot vakuudet, niin niille pyrittiin luomaan erilaisia maksujärjestelmiä.

      Seurauksena oli aivan järkyttäviä elämänkohtaloita ja arvioiden mukaan jopa 14.000 itsemurhaa.

      Poista
  2. Tuskin sentään oli Kannaksen verkkomies vielä Virolaisia. Nykytutkimuksen mukaan suomen kielestä ei niillä main ollut vielä tuolloin tietoakaan.

    VastaaPoista
  3. Rakas Jukka!

    Esitän teille tällaisen yleisökysymyksen jota yritin googlettaa enkä saanut tarkempaa osumaa kuin "joskus 60-luvulla" jotta milloin tarkalleen englanninkieli syrjäytti saksankielen ensimmäisenä opeteltuna vieraana kielenä Suomessa?

    Esitän kysymyksen teille nyt jo vuosikymmenen lähes päivittäin teitä lukeneena vakioasiakkaananne jolle tuli mieleen että olette fiksuin tuntemani mies kysäistä tämmöinen detalji.

    *kumartaen & kiittäen*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Nokialla aloitettiin englanti kansakoulun kolmannella luokalla vuonna '64, mutta kai se silloin oli vielä epätavallista.

      Poista
    2. Kyllä se oli. Isäni kertoo, miten hän aloitti samoihin aikoihin eräässä valtion lyseossa. Ruotsin lehtori kysyi ensimmäisellä tunnilla: "Onko joku teistä lukenut jo kansakoulussa ruotsia?" Muutama oppilas viittasi tyytyväisenä ja polleana. "Unohtakaa kaikki, mitä olette siellä oppineet! Se on varmasti väärin."

      Opettajan asenne kertoo paljon vanhan kansan oppikoulun ajattelusta ja kasvatusnäkemyksestä.

      Poista
  4. Onkohan missään maailmalla luotu tuollaista alueista kokonaan irtautuvaa mammuttituomioistuinsysteemiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, mutta jotkut olivat kai ajatelleet, että nyttemmin perustettu Tuomioistuinvirasto hoitaisi tuollaisten suurtuomioistuinten sisäisen ja alueellisen hallinnoimisen. Mutta eihän sellainen hallintoviranomaiselle toki sovi.

      Poista
  5. Ad Omnia: yksimielisyys on siitä, että päällekkäinen hallinnointi ei ole hyvä asia. Syntyy turhia kuluja.

    Englanti on muuten esimerkki maasta, jossa vielä hiljan "hovioikeudet" matkustivat asianosaisten luokse. Alioikeuden oikeudenkäynneissä en muista milloinkaan nähneeni kiinnostuneita kansalaisia. Miten kummassa ihmiset tietävät, että oikeudenkäynti on melkei aina pitkäpiimäinen ja sekava.

    Olen kuunnellut kertomuksia ajasta, jolloin matkustaminen käräjille esimerkiksi naapuriaikkakunnalle oli hyvä ryyppäämisen syy.

    VastaaPoista