19. syyskuuta 2020

Heikki Aa



 

Tämän kirjoituksen asiayhteys on hiukan toinen kuin sanomalehtien ja tarkoitus hiukan erilainen. Kuolemantapauksen johdosta noudatetaan tiettyjä kielenkäytön sääntöjä. Hyväksytty nimitys on ”vainajan muiston kunnioittaminen”. Joskus ajatellaan myös omaisten ja ystävien lohdutusta.

 

Minulla on oikeastaan vain yksi lause. En ehkä tiedä – lähipiirini ulkopuolelta – ketään toista ihmistä, josta minulle jää niin hyvä muisto kuin Heikki A. Reenpäästä.

 

Olin hänen kanssaan aika ajoin tekemisissä arkisissa ja muissakin yhteyksissä, rauhassa ja useassa kovassa paikassa, maaliskuun alusta 1964. 

 

Muistoani ei häiritse ihailu. Valitettavasti olen ihaillut monia ihmisiä sillä tavalla kuin nuoret ihailevat tähtiään ja aikuiset huippuammatilaisia. Tällä hetkellä ihailen pariakymmentä taiteilijaa ja tiedemiestä, joiden kaltaisia nimittään joskus neroiksi. Esimerkistä käyvät Bach ja Schubert, eli kyvyt ylittävät käsitettävyyden rajan.

 

En kiellä, että osaisin edelleen nimetä ihmisiä, jotka vilpittömästi vaativat, että muiden on kohdeltava heitä erikoistapauksina.

 

Ei siis mitään sellaista.

 

Minulle Heikki Aa (nimitys pysyi erotuksena hänen isävainajaansa, joka hänkin oli Heikki Reenpää, ja puheessa usein vain Iso Heikki) oli järkkymättömän ystävällinen henkilö, jolta puuttui hyvinäkin aikoina hämmästyttävässä määrin halu tehdä itsestään numero. Toisaalta hän oli vielä vanhuksenakin niin komea ja edustava mies, ettei lavasteita tarvittu. Hänellä oli puolensa, ja kenellä ei olisi. Jotkut hänen ideoistaan olivat kovin lennokkaita, ja oli aivan hyvä, että firman rahankäytön yksityiskohdat otettiin välillä puheeksi.

 

Mutta häneltä puuttui sellainen sielullinen kömpelyys, jota havaitsi niin usein hänen lähimmässä väessään. 

 

Kun kuolemantapauksesta ei ole aikaa (aivan äsken, erittäin korkeassa iässä – synt. 1922) ja olen itse vielä kirjoituskykyinen, vedän tuonnempana esiin muutamia historiallisesti kiinnostavia seikkoja, joita hän itsekin vilautti erinomaisissa muistelmakirjoissaan. 

 

Vihjaan että hänellä varmaan viimeisenä oli omia muistoja perheen salongissa kokoontuneesta voimaryhmästä, joka oli jatkuvasti yhteydessä maamme asioissa väitettyä paljon tärkeämpään voimaryhmään (Ryti, Walden, heidän kauttaan Tanner, taustalla Mannerheim, ja Eljas Erkko). Panen enemmän painoa toimiville yhteyksille Ruotsin, Englannin ja Yhdysvaltojen hoveihin kuin monet muut.

 

Kuva Espoon Haukilahden kuulosuuntaimesta siksi, että Heikki mainitsi kuuluneessa 1945-1948 15 minuutin hälytysvalmiuden upseereihin. Suora-ammuntaan sopivalle tykille oli valmisteltu asema Espoon Saunalahdesta nykyisen sillan läheltä. Valmiiksi mitattuihin kohteisiin kuului Majvik, jossa majaili Porkkalan vuokra-aikana KGB, kertoi eräs tuttu eversti.

 

Niin. Nyt ei ole Suomessa ketään, joka olisi opettanut Ruotsin kuninkaalle lintujahtia.

9 kommenttia:

  1. "... puuttui hyvinäkin aikoina hämmästyttävässä määrin halu tehdä itsestään numero."

    Tämän huomasin. Joskus 80-luvun alussa sain edustaa työyhteisöäni mielenkiintoisessa seurassa, johon kuului Heikki A Reenpään lisäksi muutama professori (vast) ja yksi kenraali.
    Ennen savusaunaa lähdin Heikki A:n kanssa saunalenkille. Oli kovakuntoinen. Hyvä, että pysyin rinnalla ja keskustelemaan.

    Mainio tarinan kertoja. Virpi Suutarin lyhytelokuva Metsästäjät löytynee Ylen arkistosta. Siinä on mainio kertomus miten hän nautti aamiaista ruohikolla tyyliin Manet mm. Catherine Deneuven sisaren kanssa.

    VastaaPoista
  2. Kaunis muisto, kaunis muistokirjoitus.

    VastaaPoista
  3. Hiukan lukeneenani Otavaa, ja vielä vähemmän sen sisäisiä asioita, jotka eivät minulle kuulu, kunnioitan kulttuurivanhuksia -- varsinkin heidän kuolemansa jälkeen. Nihil nisi, ja niin pois päin, sillä hyvät tavat.

    Viikonlpun puhuimme ystäväni kanssa pois menneistä. Tämä on sitä aikaa 1950-lukulaisille, myös.

    Reenpää ja me , me olemme se kulttuuri, niin kauankin kuin kaikkia tuntemiamme muistamme. Alkaen Vanhan valomiehistä ja päätyen Saarikoskeen.

    VastaaPoista
  4. "Valmiiksi mitattuihin kohteisiin kuului Majvik, jossa majaili Porkkalan vuokra-aikana KGB, kertoi eräs tuttu eversti."

    Toki, mutta siellä oli myös lähin tähystystorni. Ks. Wiki.

    VastaaPoista
  5. Nykyään HS muistokirjoituksia kirjoittavat kuolleen lapset. Eikö riitä ulkopuolisia kirjoittajia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistokirjoitus ei ehkä ole ihan oikea paikka käsitellä intersektionaalisuutta tai ilmastonmuutosta.

      Samoin olisi kiva että muistokirjoitus kertoo enemmän kuolleesta henkilöstä jota muistellaan, kuin sen kirjoittajasta ja hänen aatemaailmastaan.

      Poista
    2. Kukahan pitää yhteyksiä Yhdysvaltojen lähetystöön? Korkeat muurit ja kamerat jäivät mieleen sen kerran, kun ohi kuljin.

      Poista
  6. Virpi Suutari kuvasi Heikki A. Reenpäätä kahdessa elokuvassa, metsästysaiheisessa Eleganssissa ja puutarha-aiheisessa teoksessa Eedenistä pohjoiseen. "Il faut cultiver notre jardin". Katsellessani loistavaa Aalto-elokuvaa jää surettamaan, ettei Suutari tehnyt kokopitkää henkilödokumenttia Reenpäästä.

    VastaaPoista