4. elokuuta 2020

Russell



”Varmuudesta en ole kiinnostunut”, Betrand Russell vastasi haastattelijalle.

Vastaus on hyvin tiivis. Niin oli vastaajakin, mahdollisesti vuosisadan fiksuin mies samalla tavalla kuin von Humboldt edellisen.

Yleisnerous on ongelma. Ehkä se on esitystekniikan luoma harhakuva tai väärä tavoite. Leonardo…? Ihmeellinen tapaus, mutta oliko da Vinci hyvä juoksemaan tai miekkamiehenä verraton? Erityisnerous on ongelma. Tuntuisi että osaamisen tason korottaminen olisi kaikille hyväksi. Silloin katsotaan keskiarvoa ja samalla käyrän muotoa. Emme tarvitse maailmaa jossa on yksi jeesus, kaksitoista apostolia ja kaikki muut sosiaaliturvan tai muun julkisen tuen tarpeessa.

Kiitos kommentoijan hätkähdin muistamaan Russellin. Kun merkittävä henkilö kuolee, kaikki huokaavat helpotuksesta ja antavat asianomaisen unohtua. ”Länsimaiden filosofian historia 1 – 2” painettiin suomeksi viimeksi 1999, ja itsekin suosittelin sen sijaan ensin Aspelinia (Ajatuksen tiet) ja sitten Esa Saarista, huomautuksin pätevistä kirjasarjoista, jollainen oli ainakin Coplestone, opiskelijoille onnen omiaan mutta sekin varmaan jo korvautunut.

Russell oli matemaatikkona ja loogikkona niin selvästi maailmanluokkaa, että hänen kymmenet yleistajuiset kirjansa saivat erityistä painoa. Hän ei ehtinyt olla media-julkkis, mutta hänestä riitti kirjoitettavaa – vankilareissu aseistakieltäytymisestä ensimmäisen maailmansodan aikana, perusteltu ateismi, ydinaseiden ja Vietnamin sodan vastustaminen ja suuri määrä muita näkyviä kantoja.

New Yorkissa häntä ei voitu nimittää professoriksi suurista ansioistaan huolimatta, koska hän oli sanonut seksuaalisuudesta kannattavansa sitä sekä teoriassa että käytännössä. Ei kukaan ole niin siveellinen ja tekopyhä kuin bordellin omistaja. 

Ilahduin ja kiinnostuin Kurjensaaresta ja nyt aion verrata muistikuviani Russellista tämän hetken tuntumaan. Vanhentunut ja virheellinen kirjallisuus on usein antoisampaa kuin uusi. Vilkaisin Russellin ja hänen silloisen vaimonsa luonnehdintoja syvästi ihailemastani kirjailija Joseph Conradista, ja melkein säikähdin. Herrasväet siis tunsivat toisensa ja olivat tekemisissä. Luonnehdinnat olivat sekä hätkähdyttäviä että hyviä. Mieleeni juolahti, että kaipa Russell on tavalla tai toisella myös G. Orwellin henkinen esi-isä ja siis Clive Jamesin henkinen isoisä.

Tästä on otettava selvä. Sitä paitsi tapaan jälkeläisiäni, joita voivat kiinnostaakin esimerkiksi maininnat kasvatuksesta ja koulutuksesta. Ja itse palautin mieleeni Russellin henkilökohtaiseen tapaamiseen perustuvan luonnehdinnan Leninistä, jossa hän kertoi havainneensa outoa julmuutta, ja tietenkin vakaumuksellisen pasifismin, joka muuttui toisen maailmansodan aikana vakaumukseksi, että Hitler on kukistettava väkivalloin.

Kun asianomainen eli ja kirjoitti niin tolkuttoman kauan (1872-1970), on kiinnostavaa seurata myös perusteltujen kannanottojen perusteltuja muutoksia ja vielä sitäkin, että minun silmissäni Russell ei ollut erikoisen lumovoimainen eikä miellyttävä mies, vaan huippuälykäs ylhäisaatelinen kiireestä kantapäähän, mutta hän myös keräili ympärilleen outoja tyyppejä, sellaisia kuin Ludwig Wittgenstein. Ja G.H. von Wright.

Raportoin tässä, onko Russell vain filosofian kivijalkamyymälä vai jotain muuta.




12 kommenttia:

  1. Tein lukiolaisena tutkielman Russellin uskonnollisesta ajattelusta. Olin myös mukana toimittamassa teinikuntamme lehteä, joka painettiin erään esoteerisen hippijoukon omistamassa offset-painossa, jonka päätuote oli Tähti-lehti. Siinä julkaistiin erään meedion kirjoittama Russellin haastattelu. Haastateltava ”oli ymmärrettävistä syistä muuttanut näkemystään kuoleman jälkeisestä persoonallisesta olemassaolosta.” Harmittavasti tämä lähde ei ollut ehtinyt tutkielmaan.

    VastaaPoista
  2. Russellin länsimaisen filosofian historian lukeminen historiateoksena on toki antoisaa, mutta ei sitä pidä ajatella sellaisena. Russell kyllä esittää olevansa käsittelemiseksi filosofien puolueeton tulkki, mutta teoksen varsinainen merkitys on sen sisältämässä itsenäisessä ajattelussa. Russell nimittäin pyrkii haastamaan koko länsimaisen filosofian tradition ja tekee sen niin taitavasti, että lukijalle jää vaikutelma teoksen puolueettomasta, myötätuntoisesta suhtautumisesta filosofeihin.

    Itse näkisin Russellin kirjan enemmänkin merkittävänä anglosaksisen filosofian tradition edustajana. Sen lukeminen on hyödyllistä, mutta ei sitä lukemalla pidä kuvitella saavansa rehellistä kuvaa länsimaisesta filosofiasta. Sen sijaan siitä filosofiasta, jolla voitettiin toinen maailmansota ja kylmä sota, saa hyvän ymmärryksen.

    Itse en arvosta Saarisen länsimaisen filosofian historiaa yhtä paljon kuin sinä. Mielestäni se on lähinnä Russellin lyhennelmä, josta puuttuu Russellin loistava tyyli ja omaperäinen ajattelu.

    VastaaPoista
  3. Lainaan uutista "Hulluuden ja luovan nerouden välinen yhteys ei näin ollen ole myytti. Ruotsin Karoliinisen instituutin tutkijat selvittivät asiaa peräti 1,2 miljoonan ruotsalaispotilaan ja heidän sukulaistensa sairauskertomuksia."

    "Tuloksissa silmiinpistävintä oli ennen kaikkea se, että työkseen kirjoittavilla ihmisillä ilmeni muuhun väestöön verrattuna huomattavasti enemmän skitsofreniaa.

    Viime vuonna samainen tutkijatiimi sai selville, että taiteilijoiden ja tiedemiesten perheissä esiintyi muuta väestöä enemmän skitsofreniaa ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Tämän havainnon tehtyään, tutkijat jatkoivat asian selvittämistä yhä perusteellisemmin.

    Tuoreimman tutkimuksen myötä tutkijat saivat selville, että kaksisuuntainen mielialahäiriö on hyvin laajalle levinnyt taiteellisissa ja tieteellisissä ammateissa kuten tanssijoiden, tutkijoiden, valokuvaajien ja kirjailijoiden keskuudessa.

    Kaikista suurimmat mielenterveysrasitteet olivat kirjailijoiden harteilla, sillä työkseen kirjoittavat ihmiset kärsivät muita useammin skitsofreniasta, masennuksesta ja erilaisista ahdistuneisuushäiriöistä. Lisäksi kirjailijat ajautuivat vertailussa muita useammin päihdeongelmiin.

    Kirjailijoiden itsemurhariski oli jopa puolet muuta väestöä korkeampi.

    Psykiatrian asiantuntijan ja tohtoriopiskelijan Simon Kyagan mukaan uudet tutkimustulokset saattavat muuttaa ihmisten asennoitumista mielenterveysongelmiin.

    – Jos asiaa lähestytään siitä näkökulmasta, että tietyt potilaan sairauteen liittyvät asiat saattavatkin ollakin hyödyksi, se avaa uusia lähestymistapoja hoitoihin, Kyagan muotoilee."

    VastaaPoista
  4. Tuo kokoelman nimi, Unpopular Essays, on hauska ja siihen liittyy tarina. Russell kirjoitti paljonkin näitä esseitä, joita luonnehdittiin kansantajuisiksi eli "popular". Sitten joku lukija tuli valittaneeksi, että hänestä esseet olivat varsin vaikeaselkoisia, eivät olleenkaan "popular". Niinpä Russell pisti seuraavan kokoelman nimeksi Unpopular Essays.

    VastaaPoista
  5. Russellin "Elämäni"- teoksen kolme osaa ilmestyivät 1967, 1968, 1969. Suomeksi samana vuonna (!) Eila Pennasen suomentamana. Muistan viimeistä osaa odottaessani jänittäneeni, pysyykö se hengissä niin kauan että ehtii kirjoittaa jutun loppuun. Ehti juuri ja juuri. Kiitos vihjeestä, voisi vaikka lukea ne uudelleen.

    VastaaPoista
  6. "Ei kukaan ole niin siveellinen ja tekopyhä kuin bordellin omistaja."

    Tähän kyllä liittäisin Lina Wertmüllerin Rakkautta ja anarkiaa -elokuvan. Syistä jotka selviävät sen katsottuanne. Valitettavasti ilmaista lounasta ei nytkään ole tarjolla.

    Mutta siis, bordellin omistaja välttää kahnauksia lain kanssa ja mielellään moninkertaistaa tulonsa. Ja lopuksi, joskus on hyvä että kaikilla on hauskaa.

    VastaaPoista
  7. On olemassa myös sanonta "ennen maa repeää kuin huora häpeää". Jonkin verran kenttätutkimuksia tehneenä olen asiasta täysin eri mieltä. Suurin osa heistä on hyvinkin itsetunnoltaan herkkiä. Ammatti-ihmisiä toki alallaan.

    VastaaPoista
  8. Vaikea sanoa herra Esa Saarisesta mitään kun en häntä tunne enkä tuotoksiinsa ole tutustunut. Mutta mitä olen lukenut ns. humbuukilehtiä niin on kyllä oudon naiivi ihminen. Omasta mielestäni.

    VastaaPoista
  9. Russellin Länsimaisen filosofian historia (ei "Länsimaiden") kylläkin ilmestyi suomeksi 1948, ei 1999. J. A. Hollon suomentamana, joka ehti kuolla ennen Russellia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Uschanov. Onko jäänyt hieman katveeseen WSOY:n Laatukirjat-sarja, jossa 1990-luvulla julkaistiin pehmytkantisina Friedellit, Russellit ja monet muut klassikot antiikin auktoreista pitäen?

      Poista