16. elokuuta 2020

Hullu



Harrastin siis sarjakuvia. Jo 1949 minulle tuli Sarjakuvalehti, jonka kannessa oli Teräsmies, ja sitten tietysti Aku Ankka näytenumeroista alkaen. Kirakaupan ansiosta tunsi Hogarthin Tarzanin ja A. Raymondin Iskevän salaman (Flash Gordon - suomeksi mm. Vaajanyrkki) jo hyvin varhain.

Mummu nimitti joskus sukukuntaansa Sortin sakiksi. Se oli Apu-lehden sarjakuvan nimi.

Päättelen, että Lapuan kummanlääkäri oli ollut vaihto-oppilaana, koska hänellä näin 1950-luvulla amerikkalaisen Mad-lehden. Nimi oli Jussi Ylänkö.

Luultavasti äitini suhtautui leväperäisesti rahanmenoon, koska minulle järjestyi sekä Madin vuositilaus että kirjoja, joista ”Mad Strikes Back” on Possulassa kirjahyllyssä tänäkin päivänä ja rivissä kymmeniä muita.

Hienostuneempaa makua edellyttäviin julkaisuihin, kuten The New Yorkeriin, tutustuin vasta Helsingissä. Punch oli mielestäni kuivakiskoinen. Ehkä ymmärrykseni ei riittänyt. Toisaalta Punch oli mielestäni myöhemminkin kuivakiskoinen. Suomalaisista pilalehdistä ykkönen oli Arijoutsin pippuri. Muistan jopa ulkoa lauluparodioita. ”Mun nimeni on Sinuhe ja arvo lääkärin…” ”Ja sontakärsät Horemhebin ryösti minkä voi – mutt’  teidän aika sen sijaan se sosialisoi.”

Mad-lehden sarjakuvaparodiat olivat todella hienoja. Ainakin Wallace Wood ja Jack Davis olivat uskomattomia piirtäjiä. Itse lehti synnytettiin tilanteeseen, jossa kauhusarjakuviin keskittynyt kustantaja, nimeltään sopivasti Educational Comics, tarvitsi jotain viattomampaa julkaistavaa.

Sitten lehti pikku hiljaa muuttui tavanomaiseksi ja alkoi jopa ilmestyä suomeksi. Mutta milläs suomennat sanoja, joita ei ole olemassa, kuten ”Potzrebie” tai hämäriä viittauksia, kuten ”acolotl” (harvinainen kala). Alfred E. Neuman julisti joka numerossa ”What – me worry” – minäkö surisin.

Koska lehdessä irvittiin myös mainoksia, epäilen että Madison Avenuen mainostoimistot olivat tavalla tai toisella juonessa mukana. Olen edelleen siinä uskossa, että 1960-luvun ”maananalainen” vastakulttuuri oli huolellisesti liikemiespiireissä suunniteltu. Kun hipit alkoivat käyttää kummallisia vaatteita, vaatteiden menekki kasvoi.

Luin lehdestä artikkelin, jossa haluttiin selvitellä nykyisten teknomiljonäärien hupparimuotia ja ikuisia teepaitoja.

En usko, että räätälin tekemä puku olisi noin vain mennyt muodista. Kyllä luullakseni kysymys on katetuotosta.

Suomessa tuntemani miljonäärit ja miljardöörit muuten eivät käytä töissä hupparia, farkkuja ja tennareita, vaan pukua ja kauluspaitaa. Aikakakauden sensaatio on luopuminen kravatista. Jopa tasavallan presidentti esiintyy ilman sellaista. Leikkaus ja laatu on hyvin maltillista. Sitä vastoin V. Putinista näkee jostain lukemani tiedon: hän käyttää Napolin kalleinta vaatturia, ja se merkitsee todella hyvin kallista.

Jos Mad olisi entisensä, siinä arvattaisiin, että seuraava muoti on ainoilla, alkuperäisillä taideteoksilla varustetut lippikset. Pitkääpä silmä kovana ja sanokaa minun sanoneen.

20 kommenttia:

  1. Näin teknisellä alalla olevana voisi todeta muodin muodostuneen rennommaksi. Kymmenen vuotta sitten DI:n työunivormu oli kauluspaita ja farkut. Nykyään käytetään paljolti villapaitaa tai kauluksellista collegea.

    Veikkaisin muodinmuutoksen juontuvan pitkälti siitä, että nykyään kauluspaitojen leikkaus on aiempaa paljon tiukempi. Sellaisen kanssa ei ole mukava istua paikallaan koko päivää, jos on yhtään vatsaa.

    VastaaPoista
  2. Aksolotli mikään kala ole. Se on toukkavaiheeseen jäänyt salamanteri.

    VastaaPoista
  3. Sarjakuvien suomentaminen on silloin muinoin usein ollut mitä sattuu. Tai sitten joku asiaa ymmärtämätön on päättänyt ainakin avaintermeistä. Yksi esimerkki: 1960-luvun alussa ilmestyi itseäni kiinnostanut sarjakuvalehti Teräsmiehen poika. Ei siinä mitään, ihan mukiinmenevää luettavaa senikäiselle. Mutta, mutta. Eihän nimisankari minkään teräsmiehen poika ollut, vaan Teräsmies eli Superman nuorena. Tajusin sen kyllä aika pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avaintermien avaintermi on Teräsmies itsessään. Suomessahan nimi ei ole alkuperäisen idean mukainen Supermies.

      Toisaalta ilman nimeä Teräsmies ei olisi myöskään sanaleikkiin pohjautuvaa kotimaista sarjakuvasankaria Peräsmies.

      https://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/4/40/Per%C3%A4smies.gif?1597643748202

      Poista
    2. Myöhemmin alkoi ilmestyä Teräspoika-lehti. Kustannus Oy Williams, 1969--1972.

      Poista
    3. Syyttäkää siitäkin kommunisteja!

      Poista
    4. Perusteet kommunistien syyttämiseen kyllä olisivat. Pääkommunisti Dzhugasvilihan oli nimimerkki Teräsmies.

      Poista
  4. Luulenpa luulen, hyvinkin luulen, että seuraavana muoti buumin kokee Maolaisuuden paluu asusteineen, tosin ei ihan vapaasta tahdosta...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mao-puku on mielenkiintoinen vaate, sillä alunperin se ei ollut kommunistinen pukine. Sitä käyttivät Kiinan tasavaltalaiset ja vaatteen mallina oli japanilainen univormu. Se puolestaan perustui saksalaiseen sotilaspukuun.

      Eli meidän armeijamme sotien aikana käyttämä univormu m36 on itse asiassa juuriltaan lähes sama vaate kuin Mao-puku, ja nykyinen Kaartin jääkäreiden edustusasu m10 on melkein sama vaate. Erona on lähinnä se, että Kaarti käyttää Nehru-kaulusta ja Mao-puvussa on taitettu kaulus.

      Poista
    2. Täh? Eihän ne niitä enää Kiinassakaan juuri käytä, mitä nyt joskus perinneasuna tai jonkin poliittisen viestin vahvistimena. Kiinassa liikkuessani en nähnyt yhtään.

      Poista
    3. Maolaisuuden henkisen ytimen sisäistäneitä on yhä enemmän. Kohta he käyttävät univormujakin ja vaayteista alkaa näkyä myös aatteet.

      Täällä tosin "uus-maolaisuudessa" tullaan lyömään yli kuten muidenkin aatteiden kohdalla - ollaan paavillisempia kuin paavi itse.

      Ottipa kuka tahansa käyttöönsä lähes minkä aatteen hyvänsä, niistä vain harvoilla on sisältöä.

      Muoto ei korvaa laatua.

      Periaatteita näistä aatteista ei löydy. Aatteen kannattajan on vain oltava samaa mieltä kuin oman puolueensa puheenjohtaja on ja linkittää ahkerasti kannanottoja ja kehua henkilön viisautta.

      Nykyaikainen sovellus "henkilöpalvonnan kultista" niille jotka eivät ymmärrä mistään mitään, jotka eivät tunne historiaa ja joille laumasieluinen joukon jatkona oleminen on tärkeintä.

      He eivät halua tai uskalla herätä koska todellisuus olisi liian vaikea ymmärtää eikä se vastaisi omaksuttua ideologiaa eli sitä pelkkää muotoa.

      Mad mad world. MAD - yhteinen varma tuho.

      Poista
    4. Oikealla olet. Moterni vasemmisto sitä vastoin näyttäisi pyrkivän inhimillisempään yhteiskuntaan ja jopa valtioon.

      Poista
    5. Tuosta Antin teksistä ei kyllä saa tolkkua. Kun muita omiensa palvomia puoluejohtajia ei maassa ole, noiden uusmaolaisten täytyy olla perussuomalaisia. Univormuja heillä ei kyllä vielä liene näkynyt.

      Poista
    6. "Mao-estäjää" käytetään masennuksen hoitoon. Sitä voisi näissä poliittisissakin mielialamyrskyissä hampaissaan narskuttaa.

      Poista
  5. Juristeilla nyt on edelleenkin pukukoodi. Melkein kaikilla muilla pukeutuminen on rennompaa. Paitsi ehkä autokauppiailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käräjäoikeuksia lukuunottamatta tuomioistuinten tuomarit ovat laajalti etätöissä. Pukukoodi lienee nyt vähän toisenlainen.

      Poista
  6. Madista jäin kaipaamaan erinomattainkin Don Martinin (RIP) piirroksia. Enkä vähiten täydellisten ääniefektien (mm. SPLADAP, SHTOINK, SPLOYDOING, BLORT, SIZAFITZ) tähden. Onneksi muuten Gary Larson saattaa olla ratkennut piirustamaan taasen.

    VastaaPoista
  7. Jukka
    Mihin unohdit 50-luvun sankarimme Texin, Hopalong Cassidyn ja Pecos Billin?
    Antti

    VastaaPoista
  8. Hopalongin olin melkein unohtanut, mutta Viidakko ja Villi länsi stripin kokoisina vihkosina (Texin tapaan) harvemmin esillä. Siellähän oli myös kasvatuksellisia hahmoja, esim. Villilännessä Kapteeni Miki ja Davy Crockett "antipodeina"? 50-6o-luvulla myös El Coyote, "oikea" Zorro lukukirjasina edelsivät Jerry Cottonia, jota sitten tiettyinä ajanjaksoina jonotimme R-kioskilla. Unohtamatta Pekka Lipposta, Paavon setää?
    LP

    VastaaPoista