26. elokuuta 2020

Etätyö



Etätyötä pitäisi opettaa.

Oikeastaan olisin halunnut kirjoittaa yhtenäiskoulusta, Ruudun ja Oittisen läpi ajamasta muutoksesta, jolla kansakoulu ja keskikoulu lyötiin yhteen, ja vaihtoehtoisista ratkaisuista. Mutta en tiedä asiassa muuta kuin kuulemaani. Käpylässäkin oli koulu, jonka opettajien ja oppilaiden luettelo oli etenkin kirjallisen ja musiikkiväen Kuka kukin on.

Siksi kirjoitan asiasta, jonka tunnen. En ole elämässäni tehnyt kovin monta päivää rehellistä työtä. Tuo ”rehellinen työ”, jonka aika on nyt ohi, tarkoitti, että oli työpaikka, johon mentiin aamulla ja josta palattiin illalla. Sellainen ei ole ollut suvussani juurikaan tapana.

Tuomioistuimissa esittelijöillä on urakkatyö mutta ei työaikaa. Yliopistolla professorin on hoidettava luennot ja vastaanotot, mutta hän ei saa kahta katsetta, jos nuokkuu ”työaikana” kahvilassa tai kaupassa. Monet lähisukulaiset toimivat asianajajina tai kauppiaina.

Itse olen kai äärimmäinen tapaus, koska olen istunut vuosikymmeniä kotona kirjojen ja kirjoitusneuvojen ääressä ja itsestään selvästi noussut esimerkiksi yöllä kello kolme katsomaan, mitä saksalaiset ja ranskalaiset ovat kirjoittaneet jostain latinankielisestä sitaatista.

Kirjat kirjoitetaan kotona ja samalla tavalla syntyvät suomennokset. Kun minusta tuli mahdottoman iso herra niin että sain työhuoneenkin joskus 50 vuotta täytettyäni, en osannut enkä halunnut työskennellä niissä. Joskus piti tarkastaa monta sataa tenttipaperia. Tein sitä esimerkiksi kylpyhuoneessa ja kävin välillä kävelemässä korttelin ympäri tai puiden alla. Isäni kirjoitti jopa Lakitiedon Pikkujättiläisen, joka oli aivan törkeän suuritöinen urakka, istumalla joka ilta televisiouutisten jälkeen puoleksitoista tunniksi kirjoittamaan. Talvella sunnuntaisin hän pinosi tietosanakirjoja pulkkaan ja hiihti sitä vetäen Suomenlahden jäällä itsensä kunnon hikeen. Itse tein pari kertaa 52 tunnin työpäivää, vain välttämättömyyden kutsuessa pöydän äärestä poistuen. Mutta sellaisesta menee kyllä ennen pitkä sekaisin.

Huomasin monien lakimiesten työskentelyyn liittyvän epäkohdan, joka näkyi huonona työn jälkenä. Jotkut vaativat muiltakin, että asiat oli hoidettava itse keksityssä kiireellisyysjärjestyksessä. Silti jokainen asianajaja ja luullakseni poliisi tietää, että valtaosa asioista hoidetaan heti, koska ratkaisu on selvä ja mekaaninen, mutta eräitten kimppuun on käytävä kerran toisensa jälkeen. Pahimmillaan juttu on sellainen, että se on otettava työn alle kaksikymmentä kertaa ja ratkaistava paloina ja lopuksi kokonaisuutena. Pankinjohtajien talousrikosjutuissa katsoin ensin, oliko lainansaajien yhtiöissä tehty täydet vähennykset ja oliko siirtyviä eriä vyörytetty vuodesta toiseen.

Tutun lakimiesten hokeman mukaan paras oikeuslähde on puhelin. Kun tuntee paljon ihmisiä, osaa ehkä soittaa juuri sille ainoalle ihmiselle, joka tietää, miten jotain elinkeinoverolain täysin ihmeellistä pykälää oikeasti sovelletaan.

Tai: erästä Catulluksen runoa, jossa on neljä lyhyttä säettä, käänsin kaksi ja puoli vuotta. Kelvollisia versioita syntyi 92, ja niistä yhden painatin sitten kirjaan. Enää en ole siihenkään tyytyväinen.

Yhteenveto: on paljon tärkeitä asioita, jotka onnistuvat vain etätyönä. Luulisin ettei yhtään hyvää sävellystä ole koskaan luotu työryhmässä tai komiteassa tai työnantajan johdon ja silmälläpidon alaisena. Eikä ehkä blogiakaan.

28 kommenttia:

  1. Samaa mieltä. Ainakin niissä asioissa, joista on omakohtaista kokemusta.

    Kolmikymppiseksi ehtiessäni olin ollut töissä niin monessa erilaisessa tehtaassa Suomessa ja Ruotsissa, että väkisin tulee mieleen näiden 6 tunnin työpäivien edustavan sitä maailmaa - siis mennyttä maailmaa.

    Sen jälkeen menin töihin alalle, jossa oli kuukausipalkka ja urakkatyö. Eräänäkin vuonna kävin töissä joka ainoa päivä (7/365) ja jatkoin vielä kotonakin yötä myöten. (Mitä järkeä - no, palkka oli hyvä ja luotettava tekijä sai erilaisia etuja ja vapauksia jos ja kun töitä oli vähemmän.)

    Luulenpa että nykytyö menee tuota jälkimmäistä mallia kohti.

    Tehdastyö vähenee ja erilainen freelanceus lisääntyy. Vai alkaakohan valtio vahtia, ettei parturi tai suutari pidä putiikkia auki 6 tuntia kauempaa?

    Vai olisiko saatana niin, että kun byrokratia ja virastotyö lisääntyy, niin tähtäin onkin niissä!? Toki kuusi tuntia kynänpyöritystäkin uuvuttaa työn raskaan raatajan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä miten asiat ovat ei voi johtaa, miten niiden pitäisi olla.

      En minäkään usko kuuden tunnin tavoitteen onnistumiseen, mutta se jos mikä olisi hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista. On joka tapauksessa tärkeää pohtia, miksi hyvinvoinnin rakentaminen on niin vaikeaa.

      Työnarkomanian ihannoinnista olisi syytä luopua. Etätyö on toki täysin erillinen juttu.

      Poista
    2. Totta, työnarkomanian ihailu on tyhmää. Kohdallani kyse oli ehkä enemmänkin vastuuntunnosta - en kehdannut jättää kontolleni uskottuja hommia hoitamatta.

      Jäi kertomatta, että kun firmasta myöhemmin taantumassa potkittiin puolet väestä pihalle, niin minua ei potkittu.

      Tietysti 8 tuntia on vain sopimus ja yhtä hyvin se voisi olla 6 tuntiakin. 3-vuorotyö paperitehtaassa vaihtuisi 4-vuorotyöksi.

      Mutta työn luonne on muuttumassa tavalla, johon savupiipputeollisuuden pelisäännöt eivät päde. Siksi ihmettelen yhä, keitä tuo 6 tunnin tavoite koskisi?

      Ei tule mieleen muita kuin valtion, kuntien ja julkisten alojen työntekijät. Yksityiset firmat kun voivat tehdä äkkiä kaipolat.

      Poista
    3. Olen itsekin vastuuntuntoisena tehnyt liikaa töitä, mutta en pidä sitä omana valintanani, enkä toisaalta ihmisten rakentamaa järjestelmää luonnonlakina.

      Eräs nykyajan paradokseja on ihmisten vastustus minkä tahansa päättävän tahon asettamia normeja kohtaan, ja toisaalta täydellinen sokeus näkymättömiä normeja kohtaan. Kutsutaan jälkimmäisiä vaikkapa Nashin vankilaksi.

      Oletetaan kilpailevat firmat A ja B. Firman A johto ja työntekijät pitävät vastuuntuntoisina tärkeänä huolehtia kustannuskilpailukyvystä ja tuotekehityksestä lisäämällä työaikaa. Firman B on silloin pakko tehdä samoin. Kaikki kuvittelevat itsepetoksellisesti tehneensä niin omasta vapaasta tahdostaan.

      Menneessä maailmassa pääministeri tai ay-liike saattoi sanoa ei - on kaikkien hyvinvoinnin kannalta parempi viettää enemmän aikaa perheen kanssa.

      Nykymaailmassa firmat A ja B ovat eri maissa ja kun firmalta B kielletään pitkät työpäivät, se tekee kaipolat.

      Nykymaailmassa olemme siirtyneet osin lumedemokratiaan, koska valitsemallamme pääministerillä ei kilpailun vuoksi ole todellista valtaa parantaa hyvinvointiamme. Päätökset pitäisi tehdä vähintään EU:n, mielellään globaalilla tasolla.

      Sama ongelma haittaa myös hympäristöongelmien ratkaisua, ja siksi kansainvälinen yhteistyö, mm. EU on tärkeää.

      Persut, libertaarit ym. eivät näe, että kansainväliset normit itse asiassa maksimoivat ihmisten vapauden, koska vain ne voivat suojata Nashin vankeja.

      Poista
  2. Vincent van Goghia parvekkeenkaiteella.

    VastaaPoista
  3. Minäkin vietän luovimmat hetkeni etupäässä sohvalla selälläni makoillen kynä ja paperia kourissani. En kykene samaan toimistossani vaikka siellä on hyvät puitteet.

    VastaaPoista
  4. Huono vitsi tietää että kameli olisi komiteatyönä syntynyt hevoinen.

    Byrokratian moittiminen on tulossa yhä helpommaksi koska se lisääntyy.

    Parta-Kallen (Karl Marx) suuri unelma työntekijästä joka olisi saman päivän aikana mm. kalastaja että arvostelija voi valitettavasti alkaa toteutua.

    Puhuessaan "pressiklubilla" JFK varoitti niistä vaaroista joita syntyy kun ulkomaankirjeenvaihturille ei makseta kunnollista palkkiota.

    Marx kirjoitti New York Timesiin mutta huonolla palkkiolla.

    Loppu on historiaa, sekä Marxin että puheen pitäjän osalta.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihme legenda. Marx kirjoitti New York Tribuneen, joka sittemmin yhdistettiin Heraldiin. International Herald Tribune kuoli vasta vuonna 2011.

      Poista
  5. Keltaisen joen (piano)konserton säveltäjäksi ilmoitettiin ainakin isäni 70-luvulla radiosta tekemällä äänitteellä "Kiinan kansantasavallan filharmonisen seuran säveltäjäkomitea". Ja kun nyt lukee sitä koskevia tietoja, niin vaikkakaan se ei ihan komiteatyö ollut, niin useampi muusikko siihen näppinsä laittoi ja näin osallistui sävellystyöhön.

    VastaaPoista
  6. Tunnustan olleeni työnarkomaani kuten myös kaikki sisarukseni. Kodin perua siis. Ensin se tuli vähän olosuhteiden pakosta, sitten siihen tottui ja aloin ottaa vastaan kaiken, mitä vain tarjottiin ja keksin itse lisää. Yhteen aikaan luin, ja arvioin, 1200 YO-koetta viidessä viikossa. Hyvin se kävi, kun istui aamulla viideltä kirjoituspöydän ääreen kahvikupin kanssa. Ei ollut vaikeatakaan, kun herään aikaisin ja olen nopea lukija. Nyt ei olisi pakko tehdä mitään, mutta keksin edelleen itselleni kaikenlaisia pakkoja. Valitettavasti vain herään edelleen viideltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkanpa vielä aiheesta. Seuraavat sukupolvet ovatkin suhtautuneet työhön eri tavalla: se mahdollistaa elämästä nauttimisen ja siihen pitää jäädä aikaa. Eräs pojista sanoi nuorena, että siihen olisi päästävä, että puolet elämästä olisi työtä ja puolet purjehtimista. Aika lähelle ihannettaan hän on päässytkin, joskin sitten välillä on ollut urakkatyötä ja pitkiä päiviä, välillä vähemmän, yksityisyrittäjällä.

      Pojantytär, opiskelija taas sanoi, kun kysyin, onko hänellä vielä ajoittainen työnsä messuesittelijänä: "Ei, sanoin itseni irti. Tajusin, ettei ole pakko tehdä mitään työtä mitä ei rakasta." No sehän on hyvä, että poikaystävä on alkanut ansaita firmallaan, sanoin. Ei kuulemma käytä pojan rahoja, "äiti on kasvattanut minut itsenäiseksi". Oikein. Voi olla tiukka vuosi edessä pelkällä opinto- ja asuntotuella, hätävarana kuitenkin opintolaina, joka on vielä pankissa. Asuvat yhdessä ja jakavat juoksevat kulut tasan, ruokatalous erillään... Tämä tyttö on 15-vuotiaasta hankkinut omat käyttörahansa ja näyttää tietävän mitä tahtoo. Nykypoikien on syytä kasvaa itsenäisiksi myös...

      Poista
    2. Hyvinvointiyhteiskuntamme mahdollistaa valinnan - ei ole pakko tehdä työtä, jota ei "rakasta". Tätä mahdollisuutta ei ole suurimmalla osalla maailman ihmisistä.

      Ehkä ei enää kauan meilläkään, sillä rumasti sanottunahan nämä asunto-, opinto-, toimeentulo- yms tuet ovat kuormasta syömistä. Joku muu ne maksaa.

      Poista
  7. Uskon Hyvinkin, että blogisti on tehnyt 52 tunnin mittaisen työpäivän. Sitä taas en usko alkuunkaan, että noista tunneista enemmän kuin ehkä neljännes on ollut tehokasta työskentelyä. Sellaista kapasiteettia ei blogistillakaan ole. Sitten on toinen asia, että jotkut työt ovat sellaisia, että ne vaativat myös tuntikaupalla ikkunasta ulos tuijottelua, kynän pureskelua ynnä muita sijaistoimintoja. Sen voi laskea työskentelyksi, jos haluaa.

    Joku yllä kommentoi hyvin: työnarkomanian ihailusta [ja työtuntien käyttämisestä tehokkuuden mittarina] on päästävä eroon!

    VastaaPoista

  8. Poikkesin Kaipolan portilla. Kääntymässä. Parkipaikalla oli puolisen tusinaa autoa, pyhäpäivä. AutomaattiRobottiTehdas ei edes haissut. Jämsänkoskella kävelin lähemmäs. Olin pudota polvilleni. Konttoriväen talon otsaan oli tatuoitu Pizzeria Rudolf.

    Otsan takana on tyhjää. Joskus siellä istui niitä diplomi-ekonomeita ja soreita kirjeenvaihtajattaria. Hankenilta. Ylempänä kosken patoalas/lammen törmällä kohosi iso hirsirakennus. Klubi. 1800-luvun lopulta. Monitoimitalo. Ei, monentoimen talo.

    Rudolf pitsalaudan varressa oli huitaussut tehtaita orrellensa Yhtyneet ja samalla kaverinsa Carl Gustav pääsi maksamaan opintolainaansa sukulaisilleen Fiskarssiin.

    Juuso kirjoitti isälleen 30-luvulla että eikö noita palkkoja voitaisi korottaa. Veljensä kaatui talvisodassa. Juuso pani tuulemaan kuten toinen polvi useinkin ja Yhtyneet lensi eteenpäin. Oliko juuri Kaipolan paperikone minkä pörssiklubilaiset torppasivat ruostumaan ja Juuson etuilemasta. Ei miestä mikään pidellyt. Ikä sitten joskus ja Matti Virkkunen.

    Draamaa piti ja Jeeppi keikkui metsäteillä. Malli tietty Pattonilta -ja Marcus Wallenbergiltä, Saabit olivat kauppaa varten mutta rynnäkköJeeppi itseä.

    Kirjatoukkana tiedän tentistä -itsekoulusta- että Jeeppi tarkoitti sverigevuorineuvokselle muutakin kuin ajamisen meininkiä. Se tarkoitti yliajamista. Jopa omille varpaille. Luovaa tuhoa. Kapitalismissa ei saa säätylakiturvaa
    vaan toinen lainsuojaton ampuu, ellet ammu ensin. Tuhmaa.

    Se on painettu sukutestamenttiin jota oma W tiedekunta esittelee. Sen viimeisin kunnari oli pörssiteknologian myllerrys. Siitä tuli 30 vuotta myöhemmin "taloudenpidon" kiuas nykyglobaaliin ja löylyt lyövät nyt yli Kaipolan. Kyllä näistä lukemallakin selvää saa. Ehdotan professuuria kelpoisuusehtona lukutaito. Ymmärrys kertyy sitten ajan myötä. Jaa, mutta ensin pitäsi suojata viranhaku suomalaisille. Eikä siis kisata inter-universitas sopupeli sarjassa. Noobeleina. Korskeina typeryksinä.

    Mikään ei kulje ajatuksen mukaan. 750 mrd on jo pankkitukea. Se on vala IIF. Institute for International Finance on vain mielenhapuilua todellisuuden kouraamiseksi. Ei sitä kiinni saa. Olemassa-olevat "pankit" panevat toimeksi, muutakaan ei ole. Siitä virtuaalista, pituus, leveys ja syvyys äyskäröinneistä saadaan ponnevoima taas uutta taitoelämää varten.

    Kummaa on vain ajan katoaminen, sen kiihtyminen. Saamme maailman jonka tahdomme. Kysymys laadusta on vain kuinka olisimme "me". Ja kuinka pitäisimme näppimme erossa viimeisestä nappulasta.

    Oli Niinistön ajatus raskasta kuin veneen huopaaminen tai oudosti puhjennus intuitio jollaista jopa aavistelen, niin hyvästä aprikoiva ääni on. Ihan toista kuin ajatustenmarkkinat ja brändin noukinta vajaamielisiksi
    pätevöityneiden toimesta.

    Että velkaa vaan ja rutosti kansantahdon mukaan ja "pankkien" kavaltajat sivuun. Väärän rahan hautaamiseksi paljon uutta. Etteikö muka mitään tiedä tulevasta ? No ainakin tämän verran.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomautan vaan kainosti, ettei se Rudolfin kaveri ole "Carl Gustav" vaan pelkkä "Gustaf" – kuten kohde itseään nimitti. Murha-Kustaa köyhälistön kielellä.

      Tai sitten pitää kirjoittaa kokonaan "Carl Gustaf Emil".

      Poista
    2. Eikä pitänyt Emilistä, itse. Joten Carl Gustaf.

      Poista
    3. No, niinhän wiki tietää, ettei pitänyt, sen sijaan tuota toista lausetta se ei tiedä, vaan ainoastaan muodon C.G.

      Mutta tietääpä wiki näinkin:

      "Koska suvussa oli monta Carl-nimistä, kutsumanimenään Mannerheim käytti toista nimeään Gustaf"

      Jopa näin:

      "Valtionhoitajakaudellaan vuonna 1919 hän myös suomensi nimensä kirjoitusasun muotoon Kustaa Mannerheim."

      Poista
  9. Tarina kertoo lupsakasta henkilöstä jolta kysyttiin, tietääkö hän, mitä on työ.
    - Häh huh, että tiiänkö, mitä on työ... no, kyl mie sen verran tiiän että ossaan pysyä siitä ettäällä...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Työ... työ... tuttu sana? Kuopion torilla kuulin", mustalainen sanoi.

      Poista
    2. Entäpä kun poliisi puhutti arkipäivänä laitapuolen kulkijaa ja kysyi, että tunnetteko edes sellaista sanaa kuin työ. Toinen siihen, että juu, viime vuonna Kuopion markkinoilla teijän virkaveli sano mulle, että oottako työ tuas humalassa.

      Poista
    3. Mikä on myös ollut esillä näinä tautisina aikoina - etämyö.

      Poista
  10. Etätyöpaineita luo nyttemmin myös typerä avokonttorimalli. Senhän aikanaan ensin apinoi Amerikoista yksityinen sektori ja sitten tietysti julkinen sektori, äärimmäiseen ahtauteen vietynä, mutta viipeellä onneksi. Yksityinen on jo tullut järkiinsä, valtio ei. Ja miten näin valtaisa muutos valtiolla päätettiin? Monipuolisella harkinnalla, jossa otetaan huomioon työnteon erilaiset tarpeet, työrauha sitä vaativissa tehtävissä, tarttuvien tautien ehkäisy ja niin edelleen? Ei tietenkään, vaan Senaattikiinteistöjen tuloksentekotarpeeseen perustuvalla mahtikäskyllä, jonka VM tietenkin siunasi. Ja se käsky on ollut lakia vahvempi. Toivottavasti hulluus nyt loppuu.

    Rinnakkainen esimerkki: Miten koulut ajettiin uudella kaikki sekaisin -tilakonseptilla rauhattomiksi flunssanlevitysautomaateiksi? Harkitulla monipuolisella analyysilla ja vastuullisella viranomaispäätöksellä? Ei nyt toki. Pieni koulu- ja konsulttimaailman välillä heilunut porukka ujutti sen lakikirjaa ja arkkitehteja käytännössä vahvempaan RT-kortistoon (jota ylläpitää yksityinen yhteisö, ei valtio). Nyt jälkeenpäin nuo konsultointikuviot ovat kyllä ainakin Hämeenlinnassa johtaneet rikostutkintaan ja muuhun sellaiseen.

    VastaaPoista
  11. Avokonttorimalli on yhtä vanha kuin ajatus konttorista itsestään. Paavin kanslia oli avokonttori. Sitten tuli hierarkisesti jäsennelty tila jota nimetön ilmeisesti kaipaa. Siinä nappikauluksiset istuivat omissa huoneissaan ja sihteeriköt ja muu roskaväki naputti kirjoituskoneitaan isoissa halleissa (joskus tuotokset litettiin liukuhihnalle). Vanhimmat nykymallin mukaiset avokonttorit Suomessa taisivat olla paitsi jollain IBM:llä myös valtiolla eli KELA:lla 70-luvun alussa.
    AW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä suurimmissa sanomalehdissä ja yleensä tiedotusvälineissä aika avonaista jo vanhastaan ja syystäkin on ollut, mutta toimituksia ei voine pitää sanan varsinaisessa merkityksessä konttoreina. Pasilassakin oli ns. Ruukkujen Tasanko. Amerikasta tämäkin malli.

      Poista
  12. Etätyö on tuttu juttu. Kirjoitun siitä omaan blogiini maaliskuussa. https://sanataito.blogspot.com/2020/03/etiainen.html
    Näkökulma on omani.
    Mutta sitä toivoisin lainoppineelta blogistilta, että selvittelisitte, kuinka etätyöhön liittyvään luottamuksellisuuteen pitää suhtautua. Työpöydälle tulee aineistoja ja tietoja, jotka eivät saa vuotaa ulkopuolisille. Jos työtä tekee keittiönpöydän nurkalla, tietovuodon riski on olemassa, vaikka ehkä pienenä. Kaikilla ei aina ole omaa, ovella varustettua tai jopa lukittavaa työhuonetta, mutta tautinen aika pakottaa ottamaan työt kotiin.
    terveisin Liisa Laurila Sanataito

    VastaaPoista
  13. No, nykyään pannaan jopa ne, joiden työnä on puhua luottamuksellisia puheluita kansalaisten kanssa, kailottamaam vieri vieressä toistensa ja heidän asiakkaidensa kuullen ja toisiaan häiriten. Satun tietämään.

    Tiedän myös, että erinäisissä valtion ahtaissa avotiloissa on koko korona-ajan ollut yleisistä suosituksista riippumatta kielto tulla sinne paikan päälle, oli tarvetta tai ei.

    VastaaPoista
  14. Hurriganesin kuuluisimmalle ja parhaaksi äänestetylle Get on -täytekappaleelle on ilmoitettu 3 tekijää.

    Lisäksi tänään YLEn sivuilla:
    Kevään aikana muusikot eivät kerääntyneet biisien tekoon samoihin studioihin. Niin ei monesti tehdä nykyisin muutenkaan, sillä jokainen voi tehdä oman osuutensa kappaleisiin vaikka kotonaan.
    - https://yle.fi/uutiset/3-11509776

    MMM...

    VastaaPoista
  15. Tyhmyyttäkin avokonttorit ovat lisänneet. Useissa virastoissa on määrätty hävittämään kaikki vähäinenkin fyysinen omaisuus, esimerkiksi välttämättömät käsikirjat, joita netti ei alkuunkaan korvaa. Ja arvotavarat ja salasanat pitäisi säilyttää lukituissa tiloissa, mutta kun tämä riivattu "tehostaminen" on nekin vienyt.

    VastaaPoista