28. heinäkuuta 2020

Pommi



Koska Suomelta kiellettiin pommikoneet 1944 rauhanteon yhteydessä, kysymys pommituksista meni täysin muodista. Iso Junkers (Ju-88) poistettiin meillä käytöstä 1948.

Isäni lensi sellaisessa tähystäjänä, jonka tehtävänä oli muun muassa pommitähtäimen käsittely ja pommien pudottaminen. Viimeiset pommituslennot hän teki Lätäsenolle ja Tankavaaraan joulun alla 1944 Lapin sodassa.

Syöksypommitus oli jokseenkin kovaa leikkiä. Vanhempi ja pienempi Stuka eli Junkers Ju 87 oli tarkempi mutta myös haavoittuvampi. Sellaisella saksalainen Rüdel tuhosi taistelulaivan Leningradin satamassa. Saattoi olla onneakin mukana. Kirja Rüdelistä on ilmestynyt suomeksikin.

Isäni kertoi, että he kävivät vähän väliä yrittämässä pommittaa Ojatin siltaa Syvärillä, eivätkä koskaan osuneet. Venäläiset vainosivat Korian siltaa, joka vie Kymijoen yli, eivätkä liioin osuneet. Tarinan mukaan pommi olisi kerran mennyt ratapölkkyjen välistä jokeen.

Ehkä joku minua tietävämpi ilmavoimien mies – tunnen heitä – täsmentää, jos katsoo asiakseen. Mutta tietääkseni tässä blogissa puheeksi tullut kysymys Helsingin tuhoamisesta ilmapommituksilla, jota siis yritettiin kolmasti helmikuussa 1944, olisi luultavasti jäänyt yritykseksi myös briteiltä ja amerikkalaisilta. Molemmat menettivät paljon väkeä, koska sellainenkin tapa oli, että ajettiin suoraan torjuntatulen läpi, jolloin seuraukset olivat kauheita.

Helsingissä ei olisi oikein toiminut se keino, jolla Hampuri ja Dresden tuhottiin niin pahasti. Ensin paljon pieniä palopommeja eli siis fosforia, ja perään erittäin paljon isoja räjähtäviä pommeja. Syntyi ”tulimyrsky” eli samantapainen ilmiö kuin puhalluslampussa tai hitsauspillissä.

Hampurin pommisuojissa tuhannet kuolivat tukehtumalla. Suihkualtaisiin ja sataman veteen heittäytyneet paistuivat. Fosfori on aine, joka palaa vedessäkin.

Helsingissä radiokuuntelu seurasi hyökkääjiä, jotka eivät aina jaksaneet noudattaa radiohiljaisuutta. Puolustajilla oli siis hyvinkin tarkat tiedot siitä, paljonko koneita on tulossa ja mistä.

Isäni ja äitini viettivät keskimmäisen pommitusyön ravintola Tullinpuomin hississä, joka oli juuttunut kerrosten väliin. Isä oli tuossa vaiheessa Kauhavalla Ilmasotakoulussa opettamassa nimenomaan lentosuunnistusta ja tähtäämistä. Blenheimilla lentänyt Tauno Kangas, joka kävi pommittamassa myös Leningradin seudun lentokenttiä, muuten kuoli vasta pari vuotta sitten. Hän sanoi, ettei hän halua muistella, koska hän muistaisi väärin. Olin uskovinani. Minulla on isäni lentopäiväkirjat alkuperäisinä tuossa laatikossa. Varmasti Taunollakin oli – mutta mitäs pankinjohtaja sellaisia muistelemaan.

Pommikoneiden piloteista kuulemma Unto Oksala, joka sai Mannerheim-ristin, oli samanlainen luonnonihme kuin Juutilainen hävittäjäpuolella, mutta osasi olla myös vaivalloinen, kuten myös Juutilainen. Kävin katsomassa häntä syrjäkarein Tampereella, jossa hän oli museon vahtimestarina.

Helsingissä vihollinen osui pistemaaleihin. Meni yliopiston päärakennus, kun tavoiteltiin kai valtioneuvoston rakennusta. Meni Teknillisen korkeakoulun rakennus. Mutta henkilö- ja omaisuusvahingot olivat silti sensaatiomaisen pieniä. Professori Heikki A. Reenpää, joka oli ollut IT:ssä adjutanttina, muisteli tätä lempeällä äänellään. Malmilla istui yöhävittäjän ohjaamossa mm. tuleva  fyysikko ja akateemikko Pekka Jauho.

29 kommenttia:

  1. Entä pelastiko kaatosade Suomen?
    Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimat olivat matkalla pommittamaan Viipuria satojen koneiden voimalla 9.-10.6.1944. Koneet joutuivat kääntymään takaisin Keski-Venäjällä vallinneen kaatosateen tähden.
    Hyökkäys olisi ajoittunut samaan hetkeen Valkeasaaren läpimurron kanssa. Ihmis- ja materiaaliset menetykset olisivat olleet valtavat, sillä Viipuri evakuoitiin vasta 15.6. alkaen. Kannaksella perääntyvien puolustajien edessä ja takana olisi ollut tuliseinä.
    Viipuria pommitettiin 14.-15.6. ehkä viidesosalla alkuperäisen suunnitelman kalustomäärästä, eikä sokkivaikutusta päiviä aiemmin alkaneelle kenttäarmeijan puolustustaistelulle saavutettu.
    Pelastiko kaatosade Suomen?
    Aiheesta on mm. Karl-Fredrik Geustin artikkelissa Eero Elfvengrenin ja Eeva Tammen toimittamassa kirjassa ”Viipuri 1944” (WSOY 2007) ja Suomen ilmasodan pikkujättiläisessä (WSOY).

    VastaaPoista
  2. W.G. Sebaldilla on kirjassa "Ilmasota ja kirjallisuus", joka perustuu hänen luentoihinsa, kauhistuttava kuvaus Dresdenin katujen tulimyrskyistä.

    VastaaPoista
  3. "Rauhaanpakottamisesta" ovat mielestäni järkevimmät ja kansalliskiihkosta vapaat historioitsijat (à la Pekka Visuri) kirjoittaneet. Mutta että "Helsingin tuhoaminen"? Jos, niin miksi ei sitten jatkettu, mikä esti? Vai "säikähdettiinkö" taas, kuten niin monesti kuuluu tapahtuneen vuosina 1939 - 1944?

    VastaaPoista
  4. "..Helsingissä ei olisi oikein toiminut se keino, jolla Hampuri ja Dresden tuhottiin niin pahasti. Ensin paljon pieniä palopommeja eli siis fosforia, ja perään erittäin paljon isoja räjähtäviä pommeja. Syntyi ”tulimyrsky” eli samantapainen ilmiö kuin puhalluslampussa tai hitsauspillissä."

    Ei, vaan vastoin päin. Ensin keskikokoisilla pommeilla hajoitettiin rakennusten runkoja jotta saatiin tulelle ruokaa, ja seuraavaksi niille kylvettiin palopommeja hehtaaritolkulla, jotta saatiin ne syttymään. Seuraavaksi uusi aalto koneita pudotti pommeja palomiesten niskaan, jotta tuli leviäisi, ja lopuksi lähtijät jättivät aikasytytyksellä varustettuja massivisia tikittäjiä häiritsemään loppusiivousta.

    Tulimyrsky oli sitten ukkosenkaltainen ilmiö jossa kuumuus imi ilmaa ympäriltä hirmu rovioksi ylöspäin ja tukehdutti, sekä sytytti lisää.

    Ks. Len Deighton: Bomber

    VastaaPoista
  5. On hankala uskoa, että Helsingin yliopistoon talvella 1944 osuneet pommit olisi tähdätty pistemaaliin. Ei minkään suurvallan tekniikka riittänyt niin tarkkaan yöpommitukseen. Sen sijaan Teknillisen korkeakoulun pommitus talvisodan alussa tehtiin päiväsaikaan ja ymmärtääkseni aika matalalta. Siinä on saattanut olla ajatustakin takana. Tosin on vaike ihan ymmärtää, mitä. Venäläiset ajattelivat valloittavansa maan kahdessa viikossa. TKK:n kaltaisen infrastruktuurin hävittämisestä ei ole tällöin järkeä, koska TKK:n kaltaisen laitoksen vaikutus sodan kulkuun näkyy vasta noin vuoden viiveellä. Se on kyllä todettava, ettei sen hävittämisestä ollut venäläisille haittaakaan. Jos he olisivat maan vallanneet, hyvin harva teekkari tai professori olisi välttänyt Siperian-matkan tai sorakuopan. Laitos oli ehkä vielä oikeistolaisempi kuin yliopisto. Eli TKK oli heidän kannaltaan arvoton.

    VastaaPoista
  6. Hyvä Kemppi!
    Olin mökillä Paraisilla neljä vuorokautta (tuli pitkällä siimalla laatukalaa 7kg!). Luin uusimmat postaukset putkeen ja nyt ollaan taas pohdinnan ytimessä! Ei se mainesana Suomen parhaasta blogista ole turha, vaikka ajoittain vähän lipsuukin, heh! Valtava tietomäärä, sivistys ja asioiden anarkistinen yhdistely piristää lukijaa kummasti, kiitos!

    VastaaPoista
  7. Minulla on suhde Suomen ilmavoimiin. Kansakoulun ensimmäisellä luokalla kävimme Hämeen museossa, jossa Unto Oksala -niminen mies selitti, mitä ovat lyly ja kalhu.

    VastaaPoista
  8. EVL sittemmin eversti Pekka Jokipaltio (...saatana, perkele...) johti Helsingin ilmapuolustusta. Kun vihollisen pommikoneet lähetyivät Helsinkiä, niin Helsingin ulkopuolelle sytytettiin palamaan isoja halkopinoja kuvaamaan palavaa Helsinkiä. Silläkin kurin hyökkääjä pudotti pomminsa liian aikaisin. Tottakai huippuunsa kehitetyllä sulkutulella oli myös suuri merkityksensä. Ryssä saatana, perkele ja sitä rataa...Pekka Jokipaltio käytti tehostettua kieltä.

    VastaaPoista
  9. Sotahan on julumaa. Mutta aika harrastelijamaista oli Helsingin pommittaminen verrattuna amerikkalaisten ja brittien asiaan paneutumiseen. Kyseessä sentään pääkaupunki.

    Olen ollut ymmärtävinäni, että ennen pommien pudotusta on pitänyt lentää jonkin aikaa suoraan ja mitä kauemmin, sitä tarkemmin tähdättyjä ammuksia on ehtinyt lentokorkeuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäläisten pommitukset eivät rajoittuneet Helsinkiin vaan kaikkia suuria kaupunkeja pommitettiin ikävin seurauksin. Ne joutuivat usein yllätetyiksi ja vaurioita syntyi ja väestöä kuoli sadoittain. Pienemmissä kaupungeissa ei yleensä ollut mitään ilmatorjuntaa eivätkä hävittäjät ehtineet torjumaan. Myös matkustajajunia ja asemia pommitettiin tuhoisin seurauksin

      Poista
  10. Ad Omnia: maallikkona - hyvä sananvalinta ilmasodasta - arvelisin, ettäYliopisto ja Teknillisen korkeakoulun pommit oli tähdätty satamiin. - Eräs vanha lääkäri sanoi, että venäläiset olivat törkeyttään tähdänneet Yleistä sairaalaan, vaikka katolla oli punainen risti. Tyhmyyttäni menin sanomaan, että entäpä jos ne tähtäsivät kuitenkin rautatieasemaa ja ratapihaa. - Jutun mukaan Talvisodan aikaan pommituslentueissa korkeintaan yksi SB:n tai DB:n lentäjä osasi suunnistaa. Muuten lennettiin näköyhteyden turvin rautateitä seuraten. Ne näkee ilmasta. Radoita ei tainnut olla kummallakaan osapuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulemma talvisodassa puna-armeijassa jotakuinkin oikeanlaisia karttoja ja kompasseja jaettiin säästeliäästi.

      Hyvin pienikin muutos tai epätarkkuus voi kääntää esimerkiksi komppanian operaation mahdottomaksi, kuten uusi peltoaukea tai metsäpalon tekemä aukko.

      Tai esimerkiksi väärin piiretty tai mitattu vesistö tai suo.

      Poista
  11. Olin Tankavaarassa elokuulla 1960 kavereitteni kanssa. Tarkoitus oli siitä suunnata kohti Seinänattasta. Olimme yötä Jorpulipään pohjoisrinteellä, jonne olimme kulkeneet vanhaa saksalaisten huoltietä myöten. Kuljeskelimme leiripaikkamme lähitienoota tutkiskellen. Vasta paljon myöhemmin tulin tietämään, ettei aluetta vielä silloinkaan oltu räjähteistä täysin raivattu. Ei räjähtänyt. Mahtoiko Kullervon pommeissa olla suutareita.

    VastaaPoista
  12. "kysymys Helsingin tuhoamisesta ilmapommituksilla, jota siis yritettiin kolmasti helmikuussa 1944, olisi luultavasti jäänyt yritykseksi myös briteiltä ja amerikkalaisilta."

    Tästä en olisi ollenkaan varma. Länsiliittoutuneilla alkoi olla jo v. 1943 alkaen pommikoneissa H2S (vast) tutkia, jolloin pommitus oli mahdollista myös pilvien yläpuolelta. Joku tuolla ylempänä kommentoikin jo sään isoa merkitystä. Lisäksi liittoutuneet osasivat jo 1943 häiritä tehokkaasti niin ilmavalvonnan kuin ilmatorjunnankin tutkia.

    On sanottu, että II MS voitettiin tutkien avulla ja lopetettiin ydinpommilla.

    Jukka annoit joskus hyvän vinkin Steve Blankin kirjoituksiin elektronisesta sodan käynnistä. Löytyvät edelleen netistä.

    VastaaPoista
  13. Ilmatorjunta pudotti melko vähän englantilaisten ja amerikkalaisten pommikoneita. Syynä mm. lentokorkeus. Torjuntavaikutus kohteen yläpuolella oli myös vaatimaton. Hävittäjät pudottivat selvästi enemmän. Etenkin yöhävittäjät on syytä muistaa. Niissä saattoi olla tutka, mutta usein valonheittäjät osoittivat kohteen. Tilanne muuttui alkuvuodesta 1944, kun pommittajat saivat useammin hävittäjäsuojan. Tästä ja yleisesti taktiikoista uudehko helppolukuinen esitys: James Holland: The big week.

    VastaaPoista
  14. En tahdo olla millään muotoa epäkohtelias joten en kirjoita tähän että heittäkää jo mokoma etäsota huut helkkariin ja ryhdistäytykää. Valmiustilan kohottamiseen tarvinnette nojatyyppisen tuoliratkaisun ynnä sopivia virvokkeita. En suosita kinkkuvoileipää. Perhe tai muu läheisyhteisö (jos käsillesaatavilla) saa suosittaa jotakin pientä, ellei se ole kovin hyvää. Kuten pyttipannu.

    Näin se sujuu kuulkaa pirun hyvin. Ainakin.


    I. H.

    Positiivisen kieroilun kautta, niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etäsota on lähempänä kuin luuletkaan, Iikkaseni. Juuri eilenhän pari venäläishävittäjää käväisi Helsingin edustalla katsomassa, että missä se kaupunki olikaan...

      Elämme murrosaikaa, vaikka emme sitä näin läheltä ihan havaitsekaan.

      Poista
    2. Kolmas maailmansota alkoi 80 -luvun puolivälin tietämillä. Nk. Thatcer-Reagan -era, jos googelointi sattuu olemaan se juttu josta pitää. Se on sitä hybriidiä ollut siitä pitäen.

      Ellei uskoa riitä voi vilkaista muutaman Zeitgeist -värväysvideon. Jänniä penikoita. Aivan kuin heillä olisi asiaa. Heillä vaikuttaisi olevan huono omatunto, voin olla erehtynyt.

      Lähellä se sota ei ole, se ympäröi meitä.

      Poista
  15. No nurmoolaasekki oli loukkaannuksis, ku ryssä pommitti seinäjokisia, muttei nurmoolaasia.

    VastaaPoista
  16. Blogisti: "... olisi luultavasti jäänyt yritykseksi myös briteiltä ja amerikkalaisilta. Molemmat menettivät paljon väkeä, koska sellainenkin tapa oli, että ajettiin suoraan torjuntatulen läpi, jolloin seuraukset olivat kauheita."

    Jossain väitettiin näin: Ajamalla jonossa sulkutulen läpi tuli paljon menetyksiä, mutta ei myöskään voinut jänistää kääntymällä pois, jolloin kaikki ilmassa yhä räpiköineet pääsivät pommituskohteen päälle. Neukut sen sijaan yrittivät pieninä rykelminä sieltä täältä, mikä teki torjunnalle suuren haasteen, mutta onnistuessaan ehti räväyttämään kaupungin kaikkien putkien tuottaman sulkutulen jokaisen pienen ryhmän eteen vuoron perään. Tällaisen sirpalepilven edessä pieni lento-ososto yleensä kääntyi pois.

    Jossittelevassa historiassa britit olisivat tulleet Helsinkiin letkassa ja kärsineet suuria tappioita, mutta sellaisia olisi kärsinyt myös kaupunki.

    VastaaPoista
  17. Luullakseni sää suhteessa lentotehtävän laatuun vaikutti suunnistustarkkuuteen 80v sitten enemmän kuin navigoijien kansallisuus. Vihollisen kaikenlainen vähättely ja daunkreidaus on toki ollut suosittu suhtautumistapa.

    Sää ehkä suosi Juhannuksen alla saksalaista pommituslaivuetta, joka vähää ennen kuin Suomi taas joutui perivihollisen hyökkäyksen kohteeksi, lähti jostain Puolan rannikolta ja lensi Itämerta pitkin Etelä-Suomeen jatkaen pommittamaan Syväriä ja Suomenlahden pohjukkaa. Laivue löysi palatessaan Suomesta kentän, jolla sattui aamuyöllä olemaan tankkiauto valmiina tankkaamaan matkalaisten koneet niin, että saattoivat palata kotiinsa hyvän sään aikana.

    Yhtä taitava ei ollut se saksalainen miehistö, joka Junkersillaan vei sabotööriryhmän kaukaiselle erämaajävelle. Ryhmän tehtävänä oli tuhota Stalinin kanavan sulut ja näin aiheuttaa epämukavuutta. Ryhmä ei onnistunut tehtävässään.

    Lennon pelättiin paljastuvan, siltä varalta Suomi lähetti Brewster-parven tarjoamaan hävittäjäsuojaa paluumatkalle. Junkers ei koskaan tullut paikkaan sovittuun. Yksi Brewster odotti niin kauan, ettei polttoaine enää riittänyt paluuseen kentälle. Se joutui tekemään pakkolaskun. Saatettava selviytyi Suomen puolelle omin avuin.

    VastaaPoista
  18. Turkissa höyryävät päät, masinoitua natoilua Euroopan vattanalusessa ja mitä täälläpäässä valistumattomat valuttelevatkaan alleen? Jarrunestettä? Hulevettä?

    Tämänkin utusen uutisen meille tarjoili YLE. Soimaamme heitä!

    VastaaPoista
  19. Kiinni saatu vakoilijahan pantiin heti tiedottamaan, että Helsinki on raunioina helmikuun 1944 pommitusten jäljiltä. Jos hän olisi kertonut totuuden pommitusten tuloksettomuudesta, olisiko Neuvostoliiton vaatimukset maaliskuun 1944 rauhanneuvotteluissa olleet lievemmät? Suomihan hylkäsi rauhantarjouksen. Syyskuun 1944 rauhansopimuksessa ehdot olivat lähes samat, vain sotakorvaus oli puolitettu. Miksi muuten ohuesti miehitetty Yhdysvaltain Helsingin lähetystö ei tiedottanut pommitusten epäonnistumisesta Neuvostoliitolle? – JRi.

    VastaaPoista
  20. Monet lentäjät olivat taitavia urheiluampujia, kuten mm Tauno Kangas. Mahtoiko tämä liittyä lentäjiltä vaadittaviin hienomotorisiin ominaisuuksiin ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lentäjiltä ei vaadita mitään erityistä hienomotoriikkaa.

      Poista
    2. Sätkänkäärijöiltä vaaditaan jonkin verran. Erittäin vaativaa olisi piilukkopistoolia käyttävä sätkää polttava ja äärimmäisen päättäväisellä päällä olevan henkilön kanssa keskusteleminen AN-2:n matkustamon puolella mutta vain mikäli lentonopeus putoaisi alle 70 km/h.

      Luulisi ainakin olevan.

      Poista
  21. Rauhanteossa on pöydällä osapuolten etu. Rauha olotilana on aina heiveröinen. Nen -loppuinen. Siis eturauhanen.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  22. Tasavallan yksityispresidenttinen, heh-heh-hee!

    VastaaPoista