19. kesäkuuta 2020

Juhannus




Tämän pari päivää sitten keskiyöllä Saariselän Pyhän Nattasen huipulta suunnilleen etelään tekoaltaiden yli ottamansa kuvan lähetti minulle ystäväni Jussi Toppari.

Pyysin luvan, vaikka vasta kun olin jo päättänyt lainvastaisesta toimestani.

Lukijoille juhannusterveisenä  haluan välittää tuon tunteen. Jussi on minua vanhempi ja lienee jo kokeneempi kulkija kuin isävainajani – ennen tavanomainen retkikaverinsa.

Jussin ja Kullervon kanssa kiersimme myös Nattasia elokuussa 1955 (vai oliko se 56). Mukana oli enoni Aku ja kymmenkunta partiopoikaa.

Ketolan Seppo sanoi aina, että ei se minusta kiinni ole, kun vain hinnoista sovitaan…

Taitaa olla Seppokin kuollut.

Mutta erämaa elää.

10 kommenttia:

  1. Jotenkin Nattaset kutistuneet. Sodankylässä silloisessa Pohjanmaan Jääkäripataljoonassa Kitthilän poika tapasi laulaa: "Tenon immet pystyrinnat nunnunnuu...".

    VastaaPoista
  2. Kuva on jokseenkin tarkalleen etelään. Vasemmassa kulmassa näkyy Sompiojärven pyöreä muoto, vaikka allas onkin sitä vähän muokannut. Ensi kerran retkeilin tällä alueella elokuulla 1960. Suunnittelin nyt meneväni juhannukseksi, mutta maasto on vielä turhan märkää. Erämaa elää vielä, mutta on valitettavasti henkitoreissaan. Mönkijäkulttuuri on tehnyt maapohjaan osin korjaamattomia vahinkoja. Asialla ovat olleet monet tahot. Puiston omaa liikennettä on niillä hoidettu. Poromiehet, metsästäjät ja marjastajat eivät jaksa enää liikkua jalkaisin. Rajavyöhykkeen tienoo on huonossa kunnossa myös rajamiesten jäljiltä. Lisäksi alkaa olla alueella yksityisten matkailupalveluitten tuottamaa mönkijäliikennettä. Muorravaarakan suupuolta Harrijoen liittymästä lukien sotki muutamalla mönkijällä eräs luontodokumenttia kuvannut ryhmä. Urat alkavat olla leveitä. Jossakin Marivaaran ja Jaurun välillä arvioin mönkijäkurakon leveydeksi yli satakin metriä. Olen aluetta hyödyntänyt runsaat 60 vuotta, joten lienen oman osani ammentanut, mutta olisin kernaasti suonut nautinnan jatkuvan nuoremmallakin väellä.

    VastaaPoista
  3. Koululaisena 60-luvulla luimme isäni kanssa haltioituneina Kullervo Kemppisen elämyksellisiä kirjoja Lumikuru ja Poropolku kutsuu. Mekin teimme muutaman tunturireissun, viikon mittaisia. Ei ole sanoja, tunteita vain.

    VastaaPoista
  4. Kiitos juhannusterveisistä. Onhan se upeaa että valo välillä tulee suoraan pohjoisesta. Olemme kovasti kallellamme.

    Maisema jättää aina jälkensä. Vaan ihmisen elämä on lyhyt.

    VastaaPoista
  5. Luin juhannuksena Inarin kirjastosta kaukolainaamani kirjan, jossa on yksi sankari.
    Nimi on Kemppinen.

    Kirjassa sivulla 231 väitetään, että kolme vuotta Kekkosen kuoleman jälkeen J. kirjoitti 1986 kirjan "Ja me ryypättiin niin".

    Kirjasta jäi muutoinkin paha maku.

    Kun nyt luin Hankasalmelta saapuneen porkkalaisen useamman päivityksen kerralla, innostuin itsekin muistelemaan.

    Olenhan Sinuhen ja Pekka Peltosen ("Ei loitsu eikä rukous") jäljillä oleva salaneuvos Sauerbruchia ("4 tappoa sataa pelastusyritystä kohden" on parhaan lääkärin saavutus) ihaileva 70v+.
    Siis niitä, joiden syy on "collateral damage", josta Kemppinen Nattasilla käyneenä kirjoittaa (ovat muuten ämmin tissit Soankylän, eivät Inarin kirkon vaiheilla).

    http://anttiliikkanen.wordpress.com -

    Jussi on vuoden pisin päivä, Jussina Johannekselta katkaistiin pää.

    Jussia siis!, kollegialiter!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä on tappoprosentti pahan professorin työssä ja vapaa-aikana? Muuallakin kuin natsi-Saksassa ja neukuissa on yliopiston laitoksia, joissa kaikki professorit ehkä yhtä lukuun ottamatta ovat jääneet puolen vuosisadan aikana (sairaus)eläkkeelle mielisairaina, häädettyään sitä ennen joukon ihmisiä gettoon ja leirille. He ovat listineet parhaat alaisensa ja ajaneet alas yhteiskunnan kannalta tärkeän alansa. Oman nahkansa he ovat säästäneet vetoamalla päivittäin ja hetkittäin rotunsa ja sukunsa ylemmyyteen eli omaan ylemmyyteensä, kylvämällä yksikköönsä sairasta kilpailua, rääkkäämistä, kyttäämistä, vainoamansa alaisen tietokoneen seurauttamista ja alhaisinta mahdollista epäoikeudenmukaisuutta ja puolueellisuutta.

      Sellainen professorikulttia ylläpitävä hirmu nostaa myönteiseen valoon moraaliltaan ja toiminnaltaan ausch-vitsimäisiä kollegojaan, kunhan nämä ovat hänen puoluettaan ja salaseuraansa, ja käyttää ahlqvist-älynsä tallomalla yhä alempiin helvetin piireihin kohti maapallon ydintä ne, jotka eivät ole samalla tasolla kuin hän ystävineen.

      Hirmutöistään saa professori usein loistotulot, kultaa ja kunniaa. Tulot pitäisi kuitenkin määrätä sen mukaan, miten hän kohtelee alansa ihmisiä ja alaisiaan, montako heistä hän on eri suhteissa surmannut ja montako ala-arvoista pelastanut jatkamaan pahoja töitä. Vastaavasti määräytyköön lääkärin palkkio.

      Mutta urheilunatsismin, militarismin ja fasismin maassa suurin sankari on se, joka on eniten surmannut ”vihollisia”, olkoot omasta maasta tai muista. Siitä tulevat korkeimmat virat ja kunniamerkit.

      Tätä kaikkea ja siis myös tappo- ja professorikulttia kuvaavat maailman huippukirjailijat, postmodernistiprofessorit. Samaan aikaan heidän kuvauskohteensa väittävät, että mitään postmodernismia ei ole koskaan ollut, ja ahlqvistin-oikeudella määräävät toisin ajattelijat ja toisiin tutkimuskohteisiin päätyneet uuniin. - Montako alaisen itsemurhaa muuten on missäkin yliopistossa ja milläkin alalla, ja mitä puoluetta ja tutkimussuuntaa edustavat tässä suhteessa korkeisiin lukemiin päässeet professorit?

      Poista
    2. Niin, olen juuri sellaisiin professoreihin aikanaan törmännyt. Kuvauksesi oli aika tarkka.

      Poista
    3. Jussina (24. kesäkuuta) J. Kastaja vasta syntyi. Päivä, jolloin hänen päänsä katkaistiin, on elokuun 29.
      Ennen muinoin kirkko juhlisti myös hänen sikiämisensä päivää (23.9.) ja taisipa olla vielä pari muutakin Johannekseen liittyvää muistajaista.

      Poista
  6. Kävin myös vastikään ylempänä mutta metsämaasto oli paikoin metrisen veden vallassa. En ole ennen tuollaisia tulvia nähnyt. Teitä oli suljettuna, joet tulvivat, järvet tulvivat. Autsin kosket olivat komeat.

    VastaaPoista
  7. Millainen on hyvä professori tai lääkäri?

    Monipuolisen alanhallinnan ja syvällisen humanistisuuden lisäksi seuraavaa: 
    - millainen ymmärrys ihmisestä ja elämästä?
    - itsekäs vai epäitsekäs?
    - narsisti vai ihmisiä rakastava? 
    - oikeudenmukainen vai epäoikaudenmukainen?
    - puolueellinen [sanan kaikissa merkityksissä] vai puolueeton?
    - itsensä ja sukunsa palvoja vai jotakin ihan muuta? 
    - miten kohtelee alaisiaan - pyrkiikö hyötymään heistä ja estämään heidän ryöntekonsa? tuppautuuko heidän hankkeisiinsa vai järjestääkö heille esiintymis- ja kirjoitusmahdollisuuksia? 
    - Ahlqvist/Kemppinen vai Laitinen/T. Oksala/E. Tarasti?
    - rakentaako ahkerasti kuvaa itsestään ystävällisenä ja fiksuna, vai onko oikeasti sellainen? 

    Kukaan ei voi olla hyvä professori tai lääkäri olematta hyvä ihminen. 

    VastaaPoista