21. toukokuuta 2020

Puhvetti ja Paari



Valtioneuvosto tiedottaa. Erään lähdeteoksen mukaan Päämajan suomea äidinkielenään puhuvat kenraalit katsoivat silmät tapillaan, kun Mannerheim mainitsi saaneensa syntymäpäivänään onnittelusähkeen muiden ohella Neuvostovaltiolta. Kysymyksessä oli siis valtioneuvosto.

Ruuan hakeminen puhvetista ei käy päinsä, vaikka ravintolat saavat avata. Odotan ainakin yhden julkisuudenkipeän kollegani julistavan puhvetit tai niiden karttamisen perustuslainvastaisiksi.

Noutopöytä oli ”voileipäpöytä” vielä taannoin, ja englanninkielisessä tekstissä esiintyi sana ”smorgosbord”, jota pidettiin ruotsalaisena keksintönä. Sekä isäni että isoisäni kertoivat rasistisia tarinoita, joiden mukaan saksalaista tai venäläistä ei pitänyt päästää lähellekään noutopöytää, koska he täyttivät lautasen lisäksi taskunsa, reppunsa ja kaverin repun. ”Ja siihen silliinkin minä sylkäisin”, kuulin itse jonkun leuhkaisevan ylpeänä Ruotsin laivan ihmeellisen voileipäpöydän ääressä hoiperrellessaan.

Ette muuten välttämättä tiedä, mikä oli ruokapaikan eli grillin edellinen nimi. Automaatti. Olen itse syönyt automaatissa Berliinissä ja Pariisissa. Ja nuorempi poikani oli kovin innostunut, kun Los Angelesissa oli Venicen puolella 50-luvun asussa säilytetty  ”diner” eli ruokapaikka ajalta ennen pikaruoka- eli moskamurkinapaikkoja.

Elän siinä uskossa että termi ”moskamurkina” (junk food) keksi Jyrki Jahnukainen, joka suomensi ”Tenavat”-sarjakuvaa Hesarille Hänen kynästään on Ressun roolihahmo Jakke Jäyhä (Joe Cool). ”Tenavat” rakensi hyvää tahtoa Amerikalle siinä kuin Aku Ankka aikaisemmin. Pidän suurena menetyksenä, etten matkustanut tapaamaan Charles Schultzia, kun siihen tarjoutui tilaisuus 1997.  Toisaalta en olisi kehdannut kysyä, syntyikö tuo nerokas sarjakuva sattumalta ja vahingossa, kuten luulen.

’Puhvetti’ ei liity syömiseen (bouffe), vaan penkkiin, joka on myös sanan ’pankki’ peru.

Tietoni muuan maataloustuottajat toivat Suomeen baarit. Kauhavallakin matkustajakodin ruokala muuttui baariksi, ja pian Lauttamuksessa oli muun muassa liivibaari, jossa myytiin siis tissiliivejä, jotka olivat tulleet kovasti muotiin.

Baari on siis tanko. Oli se tunne, kun Matin kanssa sitten menimme Lontoossa oikeaan pubiin. Olin opiskellut kirjoista hämmentävän monimutkaiset säännöt ja painanut mieleeni tiedon, ettei naisväen pitänyt asioiden baaritiskillä lainkaan. Mutta olutta juotiin! Ja kyllä oli pahaa!

Lontoossa opiskeleva veljeni opetti minulle, ettei rahaa saa pitää lompakossa. Pubissa vetäistään seteli juoman maksuksi nimenomaan rintataskusta.

Valion baarit mullistivat nuorison elämän kaupungeissa 1950-luvulla. Jymytuote oli jäätelösooda eli sitruunasoodaa (tyyppiä Sprite), siinä kelluva jäätelöpallo ja koriseva pilli, jolla herkkua nautittiin. Myöhemmin olen kuullut, etteivät nuorten naisten opinnot tyttölukiossa sujuneet lainkaan ilman pistäytymistä ”räkälässä” eli siis Valion jäätelöbaarissa.

Mummoikäisten (21 vuotta tai jopa enemmän) lounas oli lasi vettä ja Kent-savuke. Itse näin naisen, jonka kanssa menin naimisiin, Uudenmaankadulla Liukon baarissa nauttiessani kaurapuuroa lounaakseni ja syödessäni kotoa tuomiani voileipiä. Myöhemmin sain kuulla puheena olevan naishenkilön kiinnittäneen minuun huomiota ihmetellen, kuka voi olla tuollainen juntti. Se olin siis minä, ja olen edelleen.

Oma arvaukseni on, että jäätelöbaarit hävittivät kulttuurimme voimatekijät, keskiolut ja e-pilleri. Siis 60-luvun lopulla.

31 kommenttia:

  1. En amerikkalaisten dinerien hienoutta niin osaa arvostaa, kun ruoka kaikissa käymissäni on ollut mautonta mättöä. Ylikokoisia annoksia. Niin kuin yleensäkin sillä mantereella. Poikkeuksia on.

    Minulle pikaruoan huippu on italialainen kahvila, siellä kahvi ja joku kinkkusämpylä aamiaiseksi. Kyllä maistuu matkalaiselle.

    Maitobaarissa en ole koskaan käynyt, kun sellaiset olivat jo hävinneet silloin kun itse pääsin edes konttaamaan. Mutta taka-Töölöläinen kantakapakkani, jo varmaan 25 vuotta samassa paikkaa sijainnut, on entisissä maitobaarin tiloissa. Ja silleenhän se paikalleen hyvin istuukin, isot ikkunat kadunkulmassa.

    VastaaPoista
  2. "Baari" on anglosakseissa lyhenne esteestä, barrier, jonka takana on henkilökuntaa ja edessä toivottavasti maksavia asiakkaita. Estetiski on siinä siksi, etteivät edeskäyvät ja asiakkaat saisi sosieteerata keskenään. Edeskäypien oletetaan valvovan, ettei meno ylly hillittömäksi kuin Anttilan yli-luhdissa.

    Sama taitaa koskea anglosaksista oikeussalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvatkaas miten American Bar Association monessa paikassa "suomennettiin", kun sen edustajia oli täällä käymässä viime vuosisadan puolella.

      Pelkkä bar muuten merkitsee yleensä paikkaa, jossa tarjotaan jotain pirtelöä väkevämpää.

      Poista
  3. Kun tekstin "tagina" on muistelo, niin tässä omiani tai kuulemiani: Turun Aninkaistentorin eli Puutorin pohjoislaidalle vedetyn Arkistontien (vuodesta 1955 Sibeliuksenkatu) ja Brahenkadun kulmauksessa sijaitsi eräänlainen "automaatti", ruokala (ei ravintola) Aikala. Kertoivat nuoruudessani, että jolloinkin "ennen sotia" koppalakkisia ja pussihousuisia saföörejä talutettiin päivittäin Aikalasta kainaloista pitäen torilla odottavan linja-autonsa kuskipukille maaseutuvuorojen lähtöaikaan.

    Valion baarit elivät samassa kaupungissa 1960- ja 1970-luvun vaihteessa kukoistuskauttaan. Ei niitä kukaan oikein jäätelöbaareiksi eikä edes "räkälöiksi" mieltänyt (nyt en puhu ns. hienosta väestä) vaan ruokapaikoiksi (leivitettyjä porsaanleikkeitä yms.) ja vuoden 1969 alusta ennen muuta keskikaljajuottoloiksi. Aina oli joku "reilu jätkä" pörräämässä ja pummaamassa.

    Oma lukunsa oli sitten vielä Itäisenkadun ja Uudenmaankadun kulmauksen Einespala, jossa kaljaveikot saivat tyydyttää tarpeitaan lähes läpi koko yön. Kerran kävin aamuvarhaisella mustalla kahvilla, kun edessä oli tentti, ja se käynti sitten riittikin.

    VastaaPoista
  4. A kiss may be grand
    But it won't pay the rental
    On your humble flat
    Or help you at the automat
    ("Diamonds are a Girl's Best Friend")

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. _A_ grand olisi tonni.
      https://www.space.com/17307-neil-armstrong-one-small-step-quote.html

      Poista
  5. Skidinä en ollut millään uskoa ettei se vihreä kone jolla Primulan baarissa tehtiin pirtelöä ole rikkonainen, kuulihan sen äänestä. Tätä piti tutkia mutta kesken se jäi. Vieläkin harmittaisi, ja tekee mieleni pirtelöä.

    VastaaPoista
  6. "Baari" ja sen liittäminen ties mihin liiketoimintaan taisi olla olympiavuoden tuotoksia, ja Ollin pakinakin ehti aika tuoreeltaan sitä pilkkaamaan. Sitten jossain vaiheessa 60-lukua kaikkien firmojen nimet alkoivat "Finn.."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Sitten jossain vaiheessa 60-lukua kaikkien firmojen nimet alkoivat "Finn.."

      Ja nyt "Euro...". Mitäköhän seuraavaksi?

      Kungpo vai xsingping ...?

      Poista
    2. Ja mitähän väliä bisnestentekopaikkojen nimillä maailmassa, jossa sama raha samoja taskuja lihottaa?

      Poista
    3. Li Ka
      Li Ca
      seuraavia akuteknologioita (Li Po)
      Arvaan varmaan väärin

      Poista
    4. Euro lienee nimissä jo mennyttä aikaa. Taitaa olla hiipumassa myös se tapa että kaikkien firmojen nimet loppuvat "Group"-sanaan.

      Poista
  7. Sekä isäni että isoisäni kertoivat rasistisia tarinoita, joiden mukaan saksalaista tai venäläistä ei pitänyt päästää lähellekään noutopöytää, koska he täyttivät lautasen lisäksi taskunsa, reppunsa ja kaverin repun. ”

    Nordkappiin matkalla ollut bussilasti keskieurooppalaisia oli aamiaisella lappilaisessa ravintolassa taannoin. Jotkut heistä valittivat ääneen; wo ist Butter, wo ist Brot jne. Samaan aikaan aamiaisti ravintolan soittavan bändin basisti, joka aikansa kuunneltuaan tokaisi kovalla äänellä: "wo sind die 6 Millionen Juden"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menee siellä kiinalaisiakin. Onko rasistista ajatella koronaoperaatioita? Tartuin pulloon kuitenkin.

      Poista
    2. Noita Nordkapin matkaajia tuntuu nykyään olevan vähemmän kuin ennen. Ehkä se johtuu siitä, että muita matkalaisia on enemmän, mutta nelostiellä ei kesäisin näe samaan tapaan saksalaisia autoja. Eikä katolle sidottuja poronsarvia, Nordkapin valloittajan tunnusmerkkiä, näy enää ollenkaan. Varmaankaan ne eivät mene samalla lailla kaupaksi, ja jos menevät, mahtuvat autoon sisälle.

      Vielä 1990-luvulla oman ryhmänsä muodostuvat saksalaisvanhukset, joista näki, että he olivat katselemassa vanhoja sota-aikaisia paikkoja.

      Poista
    3. Ruokailuasiakkaana näin pari vuotta sitten täysin anniskeluoikeuksin varustetussa paikassa, että bussilastillisesta japanilaisia iso osa ei ostanut edes suklaapatukkaa: käyttivät vain maksutonta vessaa. – JRi.

      Poista
  8. Koulupoikana tuli istuttua Valion baarissa haalean kahvin tai sihisevän limonaadin ääressä samalla kun ujosti silmäili tyttöjä jotka toisessa pöydässä olivat tekevinään läksyjä mutta kikattivat. Oi nuoruus, oi nuoruus, kyllä se oli kamalaa aikaa! (Olipas!) Ja kun tunti oli kulunut eikä ollut varaa ostaa toista kahvia tai limpsaa, tuli Täti joka ajoi ulos, ”hus hus”… siellä saanut ilmaiseksi istua. Pakko oli mennää ulos kävelemään kauppalan kapeille kujille, jossa räntäsade viilsi kasvoja kuin terävät neulat ja tuuli ulvoi kun joku olisi soittanut väärin viritettyä sahaa... Ja surulliset hevoset kopistelivat kavioillaan katukiviä aisakellojen kilistessä ja purutupakkaa pureskelevat kuskit räkivät vastatuuleen että ”PLÄISKISTÄS”... Ilta pimeni.


    Sosialismin aikaisessa Puolassa oli ns. Maitobaareja (bar mlecznyt). Eihän ne mitään Michelinin tason tähtiluolia olleet, puitteiltaankaan: usein olivat lattiasta kattoon asti kaakeloituja kuin rautieaseman vessa. Mutta kun nälkä oli, niin lähtihän se, kun niissä kävi, ja söi. Eikä maksanut köyhälle omatoimiselle maailmaa ja sen menoja mulkoilevalle turistille juuri mitään! (Etenkin kun vaihtoi dollarit zloteiksi kadulla. - Jota, sivumennen sanoen, en moraalittomana pitänyt. Siinähän hyötyivät sekä myyjä että ostaja. Ja koko sikäläinen kansantalous, oikeastaan. Joka jo silloin huojui.)

    VastaaPoista
  9. Veljen kanssa juuri mietittiin ihmisiä joita se tunsi siitä kaupungista. Kävin häkemassa sen jääkiekkoa pelaamasta. Mentiin siis Valion baariin. en ollut itse asunut siinä kaupungissa sitten vuoden 1947, joten en tiennyt mikä oli mitä. Baariin tuli yksi tuttu tyyppi, joka osasi jivea hemmetin hyvin, heittelyt ja kaikki. Vuosi on ollut 1964 tai 1965. Paikka oli tietysti Mikkeli.Olin vain jouluksi tullut käymään. Isälläkin oli lomaa, mutta se ei tullut Valion baariin, se oli sairaalassa koska sillä oli sydäri. Siihen baariin liittyy tuloja ja nopeita menoja pois. Aika murheellinen paikka. En muista pirtelöä, mutta kahvia oli, semmoista kauan seissyttä.

    VastaaPoista
  10. Valion jäätelöbaari oli kyllä tuttu paikka, joskus siellä käytiin ystävättären kanssa, mutta ei opiskelija lihomaan päässyt siihen aikaan. Karkkeja ei syöty koskaan eikä juotu limsoja. Aamulla keitettiin kaurapuuroa, päivällä käytiin Porthanian ruokalassa ja illalla syötiin äitien lähettämää savolaista leipää ja muuta. Bostonkakkua ainakin oli. Oli siitä heille varmasti paljon vaivaa, lähetellä nyt paketteja yhtenään.

    VastaaPoista
  11. Minulla oli nuorempana tuttava, joka korjasi aina, vähän ärsyttävästi, käyttämäni "Valion baari" -sanan muotoon "Valio-baari". No tuommoinen jää jäytämään päähän, ja aina sitten etsiskellessäni eri puolilla Suomea kyseistä kuppilaa minun oli pakko myöntää hänen olleen enimmäkseen oikeassa. (Yhdysmerkkiä kylteissä ja neonvaloissa ei tosin ja tietenkään näkynyt.) Näiden kylttien bongailusta tuli minulle kiusallinen addiktio. Horjuntaakin oli. Esimerkiksi Turussa oli kauaksi näkyvä liikerakennuksen esimainosvalo "Valion baari", mutta ovella sitten ihan muuta. Saattoi jossain olla myös ensin sana Baari ja sen jälkeen Valion silloinen logo. Tai toisin päin. Eihän tuollainen peli vetele, ja kyllä se on ihan kurria. Ehkä kysymys oli eri-ikäisten kylttien ja mainosvalojen kerrostumasta? Tuhkakupissa taas luki "Valion baarit". Uudessa tulemisessaan nämä kuppilat olivat sitten yhdenmukaisesti "Valion baareja". Seis Valio - tahdon ulos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin Valio baarin kun katselin muutama vuosi sitten vanhaa puhelinluetteloa. Onko varma tieto, että baarit omisti Valio?

      Poista
    2. Ja Helsingissä oli kilpailijana HM-baarit. Olivatkohan Mannalat itse asiassa MM-baareja kun isoin niistä oli Maitokeskuksen talossa?
      AW

      Poista
    3. Riksussa, siis Riihimäellä, oli ainakin todistettavasti nimenomaan Valion baari. Todisteena vanha valokuva Hämeenkadulta riksulaista nuorisohistoriaa dokumentoivalla sivustolla (kartsalla.fi/baarit).

      Baari ei ollut edes paikkakunnan ainoa, vaan Riksussa oli 1960-70 -luvuilla ainakin 15 nuorison suosimaa paaria - ja kaikkiin riitti asiakaskuntaa, vaikka koko kaupungissa oli asukkaita vaan reilut 20 000.

      Poista
  12. ”Neuvostovaltio” taisi lähettää Marskille joulutervehdyksen sotajouluna -39. Hauska tarina se on silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina on hauska vaikkei olisi tosikaan, kuten myös se "Minä keitän täitä, te Savon jäkärät, kun olette olleet kanssani Lahtissa ja Varkauksissa"

      Poista
    2. Täällä toimi aikoinaan Unkarista tullut pappi, joka luki kirkossa:
      "Herra sinunatkoon täitä ja olkoon täille armollinen - kääntäköön kasvonsa täille...

      Poista
    3. Siinä herran siunauksessa olisi pitänyt olla aksentimerkki e-kirjainten päällä, niin unkarilaispappi olisi lausunut sen suomalaisittain. Unkarissa lyhyt e lausutaan ä:ksi

      Poista
  13. Venäläisillä on Hesburgerissa ongelmia omien eväiden kanssa. Sortavalan seurahuone eli upseerikerho jäi ehjäksi osapuolten sopimuksella. Kenenhän sotia isoisä ja sedät ovat sotineet? Sen selvittäminen tuntuu velvollisuudelta. Virallinen totuus ontuu. Haaleaa kahvia https://youtu.be/HO2bJ3YbNa8

    VastaaPoista
  14. Valion baari Kuopiossa sijaitsi ainutlaatuisen vaikeasti saavutettavassa paikassa modernissa rakennuksessa, jossa oli liukuporras. Ukki vei 60-luvulla sinne syömään, jäätelöä en siitä kerrasta muista, mutta 70-luvulla teininä banana split oli kova juttu hyvässä seurassa.

    VastaaPoista
  15. Valion baari teki paluun Helsingissä vuonna 2005 uuteen Kampin keskukseen ja sinnitteli siellä viisi vuotta. Olin kanta-asiakas, hyviä pirtelöitä!

    VastaaPoista
  16. 40-luvulla Oulussa ei ollut baareja, vaan ravintoloita tai ruokaloita. Pääsin sisareni hammaslääkärireissulle mukaan, kun alle seitsenvuotias pääsi junassa ilmaiseksi. Ravintola Sarkassa tilattiin mehukeitto ja syötiin omat voileivät. Maitopullo putosi lattialle ja tarjoilija oli vihainen. Ravintola Sarkka on edelleen olemassa, enemmän kaljoittelupaikka, mutta saa siellä ruokaakin, mm. läskisoosia.

    VastaaPoista