3. toukokuuta 2020

Lukemisen oppi



Koulussa nuori ihminen oppii pahan erehdyksen. Jossain vaiheessa hän ”osaa lukea”, ja opettaja siirtyy muihin asioihin. Yleensä ollaan ensimmäisellä luokalla, mutta siihen ei kiinnitetä huomiota.

Oikeastaan lukemisen opettelemiseen menee elinikä. Musiikissa on termi ”sight reading” eli lehdeltä soittaminen eli prima vista. On muusikkoja ja kokonaisia orkestereita, joilta tuo onnistuu. Lyödään plarit eteen, ja siitä soittamaan.

Asetelma on mutkikas. Soitto onnistuu, jos muusikko osaa kuunnella jotain sellaista, mitä ei ole vielä olemassa, vaan syntyy toiminnassa. Ainakin jonkin tunnetun perinteen puitteissa soittaja aavistaa, mihin ollaan menossa, ja silti yllättyy ja antaa ilonsa kuulua.

Tekstin lukija voi vahingokseen hyljeksiä kirjaansa, jos hän ajattelee, että tämän minä olen lukenut ennenkin, ehkä monta kertaa. Teksti on nimittäin joka kerralla uusi ja erilainen. Luen jotkut Tshehovin novellit aina muutaman vuoden välein tai muutoin sopivan hetken tullen, enkä koskaan muista niistä paljon mitään. Nytkin minulla on vähän hätä päästä lukemaan ”Ikävä tarina”, jonka tiedän lukeneeni monta kymmentä kertaa. On se niin sellainen.

Eikö se ole hullunkurista? Matematiikassa ei koskaan sanota, että joku ”oppii laskemaan”. Numeromerkkejä on käytössämme vähemmän kuin aakkosissamme kirjaimia, kymmenen. Operaattoreita nyt on, onneksi myös kreikan kirjaimia niin kuin theta ja psii, ja erikoismerkkejä algebrassa ja eri aloilla. Pidän kovasti niistä reaalilukujen kaksoisviivallisista isoista kirjaimista (double-struck), joihin liittyy joskus nuolia ja haarukoita. 

Mutta kukaan ei ole vielä oppinut laskemaan, eikä toivottavasti opikaan. Vähän niin kui ajattelisi, että kun on oppinut kvelemään, sitten ei tarvitsekaam emää kävellä. 

Einstein ei selviytynyt matematiikasta nerokkaasti. Kaverit kehittivät hänelle uutta matematiikkaa, kuten tensorilaskennan, ja ylemmät yhtälöt kehitti edelleen Dirac, suuri mestari. Einstein oli fyysikko. Miten pitkälle hän olisikaan päässyt patenttiviraston virkamiehenä, ellei olisi liukunut siihen fysiikkaan, ja luultavasti vielä virka-aikana! Koska häntä ei pidetty erikoisen etevänä opiskelijaakaan hän aloitti siis uransa patenttivirastossa Sveitsissä. 

Omat laskennon taitoni ovat surkuteltavat, vaikka olenkin sitä mieltä, että ennen latinan approbaturia ihmisen pitäisi väitellä tohtoriksi matematiikasta tai vähintäänkin suorittaa orkeakoulun pitkä matematiikka.

Lukemisen ensimmäinen sääntö on, ettei sanojen merkitystä pidä ottaa huomioon. Joka tämän laiminlyö, menettää tekstin hienouden, nimittäin sen kolmiulotteisen soinnin (jonka hyväkin äänikirja pilaa ja sähköinen eli e-kirja koettaa peittää).

En tiedä, kelpaavatko Balzac ja Flaubert esimerkeiksi hyvästä kirjoittamisesta. Molemmat olivat tunnettuja petomaisesta ahkeruudestaan. Balzac kirjoitti suunnattoman paljon ja Flaubert saattoi käyttää muutamaan riviin päivän ja puoli yötä ja kiipeili välillä raivoissaan ikkunaverhoissa ja pureskeli lattiamattoa. Hänestä lauseiden tuli olla tosia ja täydellisiä niin ettei esimerkiksi sama tavu toistu samalla sivulla.

Jos lause on hyvä, ei ole niin väliä, mitä kieltä se on. Neroutta ei tökerökään käännös pysty piilottamaan. Kun Tshehov kirjoittaa, että tilanomistaja käveli katsomaan ikkunasta, näen onko ikkuna pesty ja haistan, miten kauan lattian lakaisemisesta on. Viehättävintä on seurata, miten ajatus-lauseet lipuvat kuin krokotiilit kaislikkoon. 

Ja muistakaa: tomutettuanne ja harjattuanne lauseet jättäkää ne yöksi ulos tuulettumaan tai tuleentumaan tai tekeentymään.

14 kommenttia:

  1. ”Olennaista ja kaikkein tärkeintä, sanoin Liv Ullmannille, on silti suuri satu. Ilman taruja ja kertomuksia emme ole mitään. Ihminen on ennen muuta olento joka kykenee sepittämään tarinoita, mutta samalla elää niissä ja niitä joka päivä. Ilman suuria kertomuksia, ideologioita, uskomuksia ja myyttejä sekä pieniä tarinanpoikasia, anekdootteja, kaskuja , huhuja, juoruja,sattumuksia, allegorioita eli vertauksia, opettavaisia esimerkkitarinoita, unelmia, faabeleita, legendoja, häväistysjuttuja yhtä lailla kuin sankarirunoelmia sekä niiden eetosta ja paatosta olisimme ihmisiä vailla niitä ominaisuuksia jotka vasta tekevät meistä ihmisiä. Tämä vasta oikeutta meidät pitämään itseämme ainutkertaisina.” (Matti Wuori)

    Kevätsateessa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  2. "Lukemisen ensimmäinen sääntö on, ettei sanojen merkitystä pidä ottaa huomioon. Joka tämän laiminlyö, menettää tekstin hienouden,..." Ehkäpäpä jotenkin näin. Muistelin tässä yhteydessä henkilöä joka Hesarin lukijapalstalla toivoi "Seitsemästä Veljeksestä" nykykielistä versiota. Kuitenkin juuri Kiven kieli on se juttu.

    VastaaPoista
  3. Lapsuudestani muistan että itse opettelin lukemaan ja kirjoittamaan ennen kouluun menoa. Sitten koulussa aloitettiin opettamaan oikeasti kuinka luetaan. Eli ryhdyttiin tavaamaan. En kyennyt mitenkään ymmärtämään että minun piti taantua sellaiseen alkeelliseen toimintaan kun osasin jo sujuvasti lukea. Se oli äärimmäisen turhauttavaa ja typerää. Olisin mieluummin halunnut edetä koulunkäynnissä mutta se ei käynyt oli pakko siis pysähtyä kehityksessä ja ryhtyä odottamaan että luokan hitainkin oli oppinut tavaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin tuttua minullekin.

      Poista
    2. Hei, hieman empatiaa myös meitä luokan hitaimpia kohtaan!

      Poista
    3. Varhain lukemaanoppimisella (millään muullakaan erikois"lahjakkuudella") ei ole mitään merkitystä kenellekään jos ei varhainlukemaanoppinut itse kypsyessään ymmärrä (vaikkapa lukemisistaan oppimalla), ettei sillä mitään merkitystä ole ollut jos lävitse elämänsä on valmis mollaamaan niitä, joille tällaista(kaan) lahjaa ei geeneissä periytynyt.

      Ylimielisyyteen ei mitään syytä lahjakkailla ole.

      Poista
    4. Pakkotavaaminen oli rutkasti vastenmielisempää kuin ns. pakkoruotsi muutamaa vuotta myöhemmin. Sanojen jakamisen kirjoitettaessa rivien päissä olin senkin vaistonvaraisesti lukemisen myötä oppinut, eikä edes siinä tavaamisesta ollut mitään hyötyä. Mutta että taas ja taas koo-oo-ii-koi-är-aa-ra-koira ja niin edelleen. - Ja apropoo, englannin spell pitäisi kääntää tavaamisen sijasta kirjoittamiseksi tai oikein kirjoittamiseksi. Siis lause How do you spell 'enough' pitää suomalaiselle ymmärrykselle kääntää: Kuinka (inaf) kirjoitetaan. Siinä spellissähän on kyse vain tietyistä kirjaimista tietyssä järjestyksessä, ei ollenkaan tuosta suomalaisesta koulutavaamisesta.

      Poista
    5. "Anonyymitiistaina, 05 toukokuuta, 2020
      Varhain lukemaanoppimis.."
      Jos minuun tökkäiset niin ohi menee. En ole pitänyt itseäni mitenkään lahjakkaana. Luokkatovereiden joukossa oli paljon kyvykkäämpiä. Se mitä yritin kertoa mutta ei nähtävästi mennyt perille, oli se että jos oppilas oli edellä muista, syystä tai toisesta, niin silti pakotettiin pysähtymään oppimisessa ja opettelemaan jotakin täysin hyödytöntä alkeistoimintaa. Se oli tuskallista eikä mitenkään rohkaissut koulunkäynnissä. Monta muuta kansakoulun typeryyttä ja puutetta tulee mieleeni mutta olkoon nyt tällä erää.

      Poista
  4. Moni kirja hyllyssäni pölyttyy koska luulen muistavani ne enkä halua toistoa. Toista on lapsuuden kirjat, Valitut palat ja AA-taskukirjat, joita lukee monesti ennen unta. Mutta niitä lukiessa tuleekin nostalgia mukaan. Elimistö jotenkin vajoaa ihanaiseen lapsuuden aikaiseen ilmapiiriin ja uni tulee äkemmin. Parasta unilääkettä.

    Kun nukkuu ja katsoo tv:tä pää kallellaan, niin joutuu uudelleen opettelemaan lukemisen taidon. Teksti voi mennä 90 tai pahimmoilleen 120 astetta vinoittain.
    Jos haluaa virkistää aivojansa voi kokeilla lukea ylösalaisin. Venäläis-amerikkalainen Kosmologi Gamov osasi tämän taidon. Kun Gestapo kuulusteli häntä niin hän saattoi avoimesti lukea kuulustelijan pöytäkirjasta itseänsä koskevia asioita. Tämä tarkoittaa samalla sitä että ei Gestapossa aina osattu ajatella viimeiseen loppuun asti.

    MMM...

    VastaaPoista
  5. 2 kirje korinttilaisille by Paavali: "Se joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä puukstaavi kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi."
    Siis hä’?
    Raamatusta pilkkua nussivat tuskin ovat koskaan tuota oikein hiffanneet, mitä inhimillinen ymmärrys, järjen valo, sen kunnioitus, merkkaa. Mutta Tolstoi sen sanoiksi virkkoi, mitä ihmisen järjenvalon nolaaminen tarkoittaa oikeasti: sitä Pyhän hengen pilkkaa, jota ei anneta anteeksi.
    Kirkolta siilipuolustus.
    Kirjojen ahmiminen tee muutenkaan ketään aidosti viisaaksi. Varhaisella iällä se tukahduttaa vaiston, jota voisi kustua henkiseksi näkemiseksi.

    VastaaPoista
  6. Kotikirjastot ovat sitä varten että aina tutun kirjan uudelleenlukemalla voi kalibroida itsensä; mitä uutta löysin vanhasta tekstistä ja miksi. Ensilukemalla nopealta lukijalta jää aina huomaamatta tarinaan kietoutuvat taustatapahtumat, kuten seinällä riippuva kivääri.

    Vaikkapa huokeahintaiset dekkarit ja muu jännitys, kuten Deightonin suursarja Winter (A Berlin family 1899--1945) jatko-kirjatrilogioineen eräästä suvusta tiedustelun palveluksessa sisältää ovelia ansoja huolettomalle lukijalle, joka olettaa että päähenkilö on kärryillä elämästään ja hallitsee sitä. Samaan voi tietysti käyttää Karamazovin veljeksiä, mutta itseltäni loppui kiinnostus sivulla 542, huomaan kirjanmerkistä.

    Uudelleenluku myös todistaa vastaansanomattomasti, ettei muistiinsa voi luottaa.

    VastaaPoista
  7. Intohimo! Kirjallisuuden lauseisiin ladattu intohimo! Intohimoinen lukija! Ilman intohimoa ei ole mitään! Raamatun intohimo on ylittämätöntä!
    "Elämä karttaa pitkällistä yksitoikkoisuutta, elämällä on yleensä hieman intohimoinen luonne." (Hurskas kurjuus)

    VastaaPoista
  8. Taas vanhassa normaalissa! Kirjasto avautui! Palautettava seitsemän, noudettavissa viisi, jonossa viisitoista...

    VastaaPoista
  9. Kyllä kirjat avaavat lukijan mielen eri lailla kuin Netistä haalittu tieto joka lukijan päälle vyöryy kuin vulkaanista tuhkaa, rikkiä, magnaa ja romurautaa sisältään syöksevä tulivuori. - Voi, hitsi! Vaikka mitäpä uutta tässä, tämmöistähän nyky-reaalielämässä tapahtuu aina kun Donald Trump avaa suunsa.

    Kirjastojen avaaminen on rasti n:ro 1 että päästään takaisin "ns. normaaliin elämään". Munkin mielestä (= myös minun mielestäni).


    VastaaPoista