4. helmikuuta 2020

Kikatus



Vanhana sitten ja talvella alkavat kynnet helposti lohkeilla. Voi tulla muutakin murhetta.

Ja on ihmisiä, jotka ihannoivat puukkoja ja linkkareita. Tiedän eräänkin. Tämä henkisesti alamittainen yksilö polttaa piippua ja harrastaa aika ajoin lyijykyniä.

Niinpä oli aivan paikallaan juolahtaa mieleen kielen nyrjäyttäjä. Kokeilujeni mukaan noin puolet perheenjäsenistä ei selviydy ensi yrittämällä selvää suomenkieltä olevasta lauseesta: ”Yksikseskös itkeskelet?” 

Joskus kuulee munnelman ”yskiseletkös itseksesi”.

Otin esiin kirjan ”Mieleni minun tekevi”, joka on muun ohella tarpeettoman tiedon ja pirkka-henkiset vihjeiden aarreaitta, jonka näyn saaneen kotiväeltä lahjaksi marraskuussa 1957. Siinä on jossain pitkiä ja hyvin pitkiä sanoja.

Tämä ei ehkä ole suomea vaan pelleilyä:

Kumarreksituteskentelemattomuuksillansakaankopahan.

Se jäi mieleen tuosta kirjasta, mutta en sitä nyt tarkastanut. Sitä vastoin olin mykkänä kiitollisuudesta, kun silmääni sattui keino avata linkkuveitsen terä rikkomatta kynsiään.

Otetaan mikä tahansa paperinpalanen ja taivutetaan se kahtia niin että keskelle jää sauma. Sen voi pujottaa linkkarin terän alle ja paperia puristaen vetämällä terä nousee. Sen muuten voi jättää paikalleenkin. Esimerkiksi Leathermanin iso terä on itse asiassa aika kankea. Saahan sitä rasvata, mutta silti.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole toistaiseksi tullut ilmi. Helsingin Sanomien kuukausiliitteen laajahko juttu Jaltan konferenssista, jossa Stalin, Roosevelt ja Churchill päättivät maailman tulevat kohtalot alkuvuodesta 1945 ja Stalin vastoin toisten arvelua kusi näitä silmään oikein reippaasti, on kaikin mokomin luettava. 

Kyselin kokeeksi. Asia ei ole erityisen tuttu edes historiaa harrastaville. Me historiaa opettaneet luimme tietysti ahmien Tuomo Polvisen kirjoittaman ”Suomi kansainvälisessä politiikassa 1945 – 1947”, niteet 1 – 3, kun ne ilmestyivät. Juuri kolmas osa, ”Jaltasta Pariisin rahaan” (1981) on esikuvallinen poliittisen historian selvitys.

Mutta paljon on paperia löytynyt tuon jälkeen ja esimerkiksi Rentola ja eräät muutkin pitävät tapanaan mainita, että sekä Putinin että brittien tahdosta tietoa on edelleen piilossa, salaiseksi leimattuna.

Noissa neuvotteluissa ratkesi aika pitkälle myös Suomen kohtalo, ja valitettavasti etenkin Puolan. 

Kirjoituksessa ja kirjoissa ei pohdita, mikä vaikutus neuvotteluilla ylimalkaan voi olla, esimerkiksi näillä. Kreikka siirtyi Churchillin vakaasta pyynnöstä länsileiriin, mutta me tiedämme, että Stalin oli halukas viemään ja pitämään kaiken mikä irti lähtee, ja että jälkipolvia hän ei ajatellut. Sekä Neuvostoliiton että Ison Britannian havaittava taantuminen johtui samasta syystä. Sodassa kaatui ja vammautui liikaa parhaassa iässä olevia. Suomessa päästiin lopulta aika vähällä, Ihminen ei ole uusiutuva luonnonvara, vaikka kaiken maailman Stalinit sellaista kuvittelevatkin.


10 kommenttia:

  1. Pelleilyä oli ainakin "Yliesierikoisapulaisvaravaurioraivausvuorovarausratkaisupäällikkö", Ollin pakinasta, luettu aikana jolloin tämmöiset tarttuivat päähän kaiken muun turhan ohella.

    Mutta tittelinkipeys, varsinkin englanninkielisten, ei ole tainnut kadota minnekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tittelit ovat, oman kokemukseni mukaan, työkaluja. Niitä tarvitaan ennen kaikkea työskenneltäessä vieraiden, erityisesti ulkomaisten, organisaatioiden kanssa. Tittelin pitää tällöin olla selkeä ja antaa oikea kuva henkilön päätösvallasta ja asemasta: ei liikaa arvovaltaa, muttei liian vähänkään.

      Poista
  2. "Helsingin Sanomien kuukausiliitteen laajahko juttu Jaltan konferenssista, jossa Stalin, Roosevelt ja Churchill päättivät maailman tulevat kohtalot alkuvuodesta 1945 ja Stalin vastoin toisten arvelua kusi näitä silmään oikein reippaasti, on kaikin mokomin luettava."

    Juu, oikein luettava - ja ja varmaan henkisestikin hyvin särvittävä. Näyte: "Neuvostoarmeija eteni länteen raiskaten ja ryöstäen." Niinhän siinä Sami Sillanpään mukaan kävi, kun kulttuurinkannattajat viimeistään Kurskin jälkeen Euroopan sivistykselle korvaamattomaksi tappioksi joutuivat lähes alinomaiselle perääntymiskannalle. (Tosin väitetään, että länsiliittoutuneet tekivät Ranskassa ym. ihan samaa, ja siihen taidettiin äskettäin jopa ns. tiedeyhteisön lehdessäkin viitata, mutta sellaisia puheita me emme tietenkään ota kuuleviin korviimmekaan.)

    VastaaPoista
  3. Tuttuja juttuja esiintoi tuo Kuukausiliite Jaltan konferenssista. Historijoitsijoiden käsityksiin siitä "mitä tapahtui todella", en puutu. (Puuttukoot itse.) Mutta epähuvittava yksityiskohta tästäkin ko. konferenssia käsittelevästä kirjoituksesta mieleeni jäi... se, miten kännissä ja/tai krapulassa +-lääketokkurassa Maaailman Johtajat asioista päätti(ä)vät! Miljoonien, satojen miljoonien ihmisten kohtalo oli heidän poukkoilevien, hämäriä ja vääriä komentoja latelevien harmaiden aivosolujensa armoilla… Oi, ei! - No, ehkä heidän avustajansa olivat selvinpäin. (Muutkin kuin autonkuljettajat. Ja synkkä ja hiljainen Berija?)


    Toisaalta, absolutistit epäillyttävät myös (vrt. Hitler), ja heidän toimintasuunnitelmansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tervettä pelkoa ja eikös Aatukin ollut narkomaani. Ja jos vallassa olijat eivät muusta riippuvaisia ole niin valasta kuitenkin...
      (Blogivaeltaja)

      Poista
  4. En usko olevani ainoa, joka tätä täydentää, mutta näin olen sen itse jostakin kauan sitten oppinut:

    Yksikseskös yskiskelet, itsekseskös itkeskelet.

    VastaaPoista
  5. Itsekseskös yskiskelet

    VastaaPoista
  6. Se Jaltan kuva on hyvin tuttu. Auskultoin 60-luvulla Tampereen norssissa, ja yliopettaja Antti Antonen pani minut ensimmäiseksi pitämään tunnin, kun olin jo ollut muutamia vuosia tuntiopettajana. Aihe oli Churchill - josta Antonen itse oli antanyt kympin näytteet, niin kerrottiin. Kiva alku. Omassa koulussani minulla oli edelleen sallittu tuntimäärä, 12 tuntia viikossa, ja hyvä ystäväni historianopettaja varusti auskultanttia audiovisuaalisella materiaalilla. Oli diana ne herrat Jaltalla ja nauhalla pätkä Churchillin puheesta: "I have nothing to offer you but blood, toil, tears and sweat." Monet muutkin olivat käyttäneet tuota fraasia tai sen tapaista aikaisemmin, mm. John Donne 1611: "...mollifie/It with thy teares, or sweat, or blood." Tehokkaita sanoja Churchillin lausumina. - Selvisin tunnista ihan kunnialla.

    VastaaPoista
  7. Äiti aina kun vilkaisi poikiensa kynsiä - käsissä ja jaloissa - sanoi, että kyllä noilla jo puuhun pääsee. Vaan vanhemmiten tuntuu kynsien kasvu vain kiihtyvän, vaikka muuttuvat päivä päivältä hauraammiksi. Ihan samoin villiytyy kulmakarvojen ohimo-osaston rehotus - kuin pakenevat pirut kirkon räystäillä... Alan rakeisen katkonaisesti ymmärtää, miksi jotkut arkkitehdit kykenevät uusiutumaan ihmeellisesti - jopa materiaaleiltaan - vielä vanhoilla päivillään. Esimerkiksi Frank Lloyd Wright.

    VastaaPoista
  8. Tiesikö setä, että ns. timpurinkynä, sellainen litteä, on myös mittaväline? Leveys on puoli tuumaa ja paksuus neljäsosatuuman. Tai oli ainakin aikaisemmin.

    VastaaPoista