6. helmikuuta 2020

Hei elämää

Kuva; Wikipedia



Jäin kuuntelemaan jännittyneenä, mitä puhun. Paikalla oli ystäväni ja uusi ystäväni, jota en ollut tavannut aikaisemmin. 

Kerroin olevani hyvilläni, etten enää sekaannu ainakaan patenttioikeuteen. Vanhan säännön mukaan esimerkiksi naapurin kissaan ei saa patenttia. Raja on elollinen – eloton. Lelukissan voisi patentoida.

Ymmärsin 1970-luvulla, minkä käsitteellisen tason huijauksesta tässäkin on kysymys, kun jouduin paneutumaan penisilliiniin tai siis erään antibiootin uutuuteen ja keksinnöllisyyteen ja tekniseen tehoon ynnä kysymykseen reaktiokaavojen ekvivalenssista.

Suomi harrasti silloinkin luovaa laintulkintaa, koska lääkäreilläkin oli paljon osakkeita Orionissa ja idänkauppa veti kuin riivattu. Suomalaisia lääkevalmisteita myytiin junanvaunuittain. En nyt julkisesti väitä, että täällä olisi kopioitu muissa maissa hiellä ja vaivalla kehitettyjä lääkkeitä, mutta järjestelmä oli kyllä kiitettävän mutkikas.

Periaatteessa antibiootti on eläinkunnan tuote, eräiden sienten tuottama. Ja sieniä siis on muitakin kuin kärpässieni.

Soluissa on koneita. Solut ovat eläviä, tai ovat olleet. Silti niissä on osia, jotka toimivat aivan samalla tavalla kuin kone, kuin hiirenloukku. Ne käyttävät energiaa, jolla on tietty vaikutus. Auton moottori on kone. Sen energia on polttoainetta tai sähköä ja tulos on pyörimisliike.

Lisäksi keksintöjä on kemiassa. Kuuluisa, paljon rahaa tuottanut patentti myönnettiin dynamiittiin, jossa kovin herkästi räjähtävä nitroglyseriini oli käsitelty sekoittamalla siihen muita aineita niin että tuloksena oli sieviä tankoja.

Kuten tunnettua, on tuntematonta, mitä on elämä ja mitä tietoisuus. Myös aine on pimeää. Vain kaurapuuro on ikuinen. Vai oliko se kvanttipuuro? Herkulliselta se ei kuitenkaan näytä, eikä siitä ole oieaa valokuvaa, koska myös valo on sitä, siis puuroa, aaltoliikettä joka on käsitettävissä myös hiukkasina.

Tässä auttaa vain johtopäätös. Painovoima on eläin. Painovoima on, kuten kauniisti sanotaan, olemassa. Mitä se on, siitä ei ole tietoa, mutta se on laskettavissa. 

Elollisen ja elottoman käsittäminen eri asioiksi saattaa olla väärinkäsitys. Puheena lieneekin aste-ero, jonka havaitsijakin aiheuttaa havainnollaan.

Kivien kuorsaus on hirveän hidasta, kirjoitti muuan runoilija kuvaillessaan kiertävää kiveä, siirtolohkaretta, jota virta vie latvavesiin.

Sama runoilija kirjoitti, että metsä on mahdollinen. Se on suuri lohtu. Havaintomaailmassamme on vain puita. Voimme aina sanoa metsästä jotain, kuten että viidessä puussa istuu kolme lintua ja että minulla on vasemmassa housuntaskussa miinus kaksi sytkäriä ja oikeassa plus yksi piippu.

Ensi maaliskuussa on tilaisuus katsoa ja kuulla, miten fyysikko Don Giovanni laulaa oopperassa patsaalle, että liikupa nyt siinä, mokoma komtuuri. Ja kivinen vieras alkaa laulaa. 

7 kommenttia:

  1. Oltiin Amerikan maassa, lapset mukana. Kuudenvanha isoveli neuvoi neljänvanhaa pikkusiskoa: Ei sitä dinosaurusta tarvii pelätä, se on koneesta tehty!
    Eikä pikkusisko paljon pelännyt. Oli sitäpaitsi edellisenä päivänä päässyt Mikkihiirelle kylään.
    Kuinka moni nykytuote on oikeasti koneesta tehty?

    VastaaPoista
  2. Sienet ovat joko kilttejä tai ilkeitä. Lahottajasienet ovat metsässä tarpeellisia mutta eivät mitenkään talon perustuksissa tai seinissä. Kynsisienestä haluaa päästä eroon, eri asia, pääseekö. Sofi Oksasen Puhdistuksessa mainitaan teesieni. Virossa sitä kirjan mukaan käytettiin taloudessa yleisesti. Sillä tehdään jonkinlaista fermentoitua teetä. Nyt sitä saa kaupoistakin kombucha-nimellä, näyttää olevan ihan muotijuoma. Minullakin on pullo jääkaapissa, mutta en ole uskaltanut vielä maistaa...

    "Puut ovat sisällisesti meissä ja kivien matalat, säestävät äänet." Puiden väitetään jopa kommunikoivan keskenään, varoittavat tuholaisista ja sellaista. Puut, kivet ja kalliot ovat osa suomalaisen sisäistä ja näkyvää maailmaa. Kun virolaiset alkoivat käydä täällä, he ihastelivat teiden kallioleikkauksia. Ei heillä ollut sellaisia.

    Kivi on mukana monenlaisissa kuvaannollisissa sanonnoissa. Tietenkin sitä haluaa rakentaa talonsa kalliolle, mutta kaupunki on usein kivierämaa. Joskus joutuu vetämään kivirekeä tai saa myllynkiven kaulaansa, huh. Joku joutuu jopa kiven sisälle. Yksi on kivikasvo, toisella kivinen sydän. Mutta jalokiviäkin on, oikein kruununjalokiviä.

    Jääkausi jätti tänne siirtolohkareita. Kesäsaarella niitä on pitkä hiekkaranta täynnänsä, maalla ja vedessä. Tasaiselle kivelle saattoi kattaa piknikin, korkeille lapset yrittivät kiipeillä. Lapsuuden isot kivet ovat kummasti pienentyneet. -
    Nykyisin kirjoissa puhutaan kivetyksistä, ennen ne olivat kiveyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On myös sieniä jotka sisältävät psilosybiiniä tai psilosiinia, niistä ihmiset saavat erilaisia päähänpinttymiä. Samoin kuin alkoholista (CH3CH2OH). Ei näitä henkilöitä tarvitse pelätä, yleensä ovat vaarallisia vain itselleen, mutta varmuuden vuoksi voi marginalisoida mahdolliset konfliktit kävelemällä eri puolella katua, kuin he. Tai eri kaupungissa kuin he, jos suinkin mahdollista.

      Ps. Rakastan EG sun kirjoituksiasi. Kun ne on aina niin kauheen kivoja! (anteeksi vaan)

      Jostain kiinalaisesta tekstistä, joka onneksi oli suomennettu, muistan lukeneeni että iso joukko ihmisiä (käsittääkseni kiinalaisia kumminkin) kantoivat paareilla kivenmurikkaa paikasta toiseen. Ja koska se musa oli pyhä, ylipapit voivottelivat (= kimittivät rukouksia) ja viskoivat vettä kiven päälle, että se voisi hyvin. Ja matka jatkui.

      Minulla, jolla on länsimaalainen pää, tämmöte tuntuu kummalliselta. Mutta sehän on vain minun mielikuvituksettomuutani, ei muuta.

      Poista
    2. En tiennyt, missä sijaitsee paikkakunta nimeltä Kuni ja niin lähdin netin kartastoille. Vastaan tulivat Korsholma, Mustasaari ja Merenkurkku. Sitten jääkausi jälki-ilmiöineen ja vielä Ruotsin Korkearannikko! Onpa jylhiä maisemia. Vaasan puolella Merenkurkun Portti on avautunut noin vuosi sitten. Täytynee varustaa retkikunta.

      Takkavalkealla Kunnaksen Ilkka

      Poista
  3. Mikä on kivi, pelkkiä kiteitä vai myös kaikki se muu mitä se sisällään ja ympärillään kantaa? Lie samanluonteinen kysymys kuin se, että kun ihmisessä on mikrobeja lukumääräisesti samaa luokkaa kuin omia solujamme, mikä ihminen on.

    Kivi hengittää vuorokauden- ja vuodenaikojen mukaan. Äänteleekin, viestii ympäristölleen kielellä jota ne joille se kuuluu ymmärtävät.

    VastaaPoista
  4. Etkö ole koskaan kuullut kiven puhuvan? Ei se ainakaan väitä olevansa järkkymätön kun aika tulee vaihtamaan ku-lu-mi-sia sen kanssa.

    Hyvin haastat ja ajatusmaailma on kiehtova ilmiö tutkia, on kuin katselisi kissan menoa pihapiirissä.

    Tällaisesta voit lukea enemmän teoksessani "Ei se sitä ole" - löytynee kirjastostasi

    VastaaPoista
  5. Jouko Turkkakin hurahti kiviin loppuvuosinaan. Hän järjesti jopa kivinäyttelyn asuintalonsa pihamaalta kaivamistaan kivistä.

    Turkka: ..."Pitää syödä paljon, mutta olla laiha"...

    VastaaPoista