19. tammikuuta 2020

Ei tee mitään




Joskus istun. Joskus en tee mitään. Joskus istun ja en tee mitään.

Kuva on kirjastamme (Kaukoranta – Kemppinen, Sarjakuvat, 2. p.)

Tiedosto on iso, vähän yli 200 Mb. Toisaalta se on vaivan arvoinen. Tuo ensimmäisenä painoksena 1972 ilmestynyt kirja on aika hyvä. En tiedä, miten siinä niin pääsi käymään. Epäilisin että syy on Heikki Kaukorannan. Mitään sellaista kuin hänen työnsä, sarjakuvaa Suomessa kautta aikojen koskevaa työtä, ei ollut tehty missään muualla Euroopassa, ehkä ei maailmassakaan.

Sarjakuvasta ei ylimalkaan ollut kirjoitettu vakavasti otettavaa kuin korkeintaan kymmenen kirjaa. Ja onko sarjakuva maininnan arvoinen ilmiö verrattuna esimerkiksi pilapiirrokseen?

En tiedä. Vasta hiljan tarkistin, että paljon puhutun digitaalisen vallankumouksen yksi keskeinen ominaisuus on jäänyt huomiotta.

Esimerkiksi maailman eniten rahaa tuottaneiden elokuvien/tv-sarjojen kärjessä on melkein pelkästään ”sarjakuvia”. Viimeksi katsoin Doctor Whon, joka oli hieno. Maailman katsotuin taitaa olla Avengers. Jos joku sanoisi ettei Oscarin moniehdokas Joker liity sarjakuviin, ihmettelisin. ”Batman” oli Bob Kanen lehdissä ennen sotia aloittanut sarjakuva, Teräsmiehen aikalainen, Mikki Hiirtä mahtavampi.

Olen itse ensimmäisenä nyyhkyttämässä lukutaidon nopea rappeutumista ja tyrkyttämässä moniosaisia ja pölyisi kirjoja sellaisille, joita ne eivät kiinnosta.

It ain’t necessarily so, laulettiin Porgyssä ja Bessissä. Yllättäen samalla pilkattiin Jumalaa. ”The things you’re liable to read in the Bible – it ain’t necessarily so”.

Sarjakuva oli elokuvan rinnalla teatteriin liittyen toisenlainen tapa kertoa. Kerrotaan kuvin. Edes puhe ei ole aina tarpeen. Katsoin eilen Netflixiltä Messiah-sarjan alkua ja vaikutuin. Mutta olisi hyvin vaikeaa edes selittää, mitä siinä tapahtuu, missä, miten ja miksi. Syyriaa ja Washingtonia, Jeesus ja CIA, hiekkapilviä ja korkeita taivaita.

Tuossa vanhassa kirjassani yritin taitamattomasti ja tapaillen selittää, että kirkko ja sitten palatsi olivat jo keskiajalla tapoja kertoa käsitettäväksi liian korkeita asioita ihmisille, jotka eivät kyllä olisi olleet lukutaitoisiakaan. Myöhemmältä ajalta Versailles ja sitten vaikka… Putinin työpaikka Kremlissä on alusta loppuun nähtävä, ei luettava eikä kuultava. Aivan oikein puhutaan ”nähtävyyksistä”.

Sarjakuvan varhainen menestys liittyy painotekniikkaan. Viivapiirros oli helppo painaa, valokuva (fototypia ja autotypia) taas hidas ja hiukan kalliskin. Ja supersankareiden suuri markkinointikeino oli toinen maailmansota. G.I. Joe eli amerikkalainen sotilas kantoi sarjakuvalehtiä mukanaan ja luki niitä poterossa. Muistaakseni joku kenraaleista – Bradley kai – aikoi paheksua sitä, kunnes huomasi, että Eisenhowerkin lukee.

Jokainen aika irvistää omalla tavallaan. ”The age demanded an image of its accelerated grimace.” (Ezra Pound.)

27 kommenttia:

  1. Aivan loistava tuo otsikkosarjakuva. Kun taas palasin netin ääreen, niin tällä oli ainakin melkein lukematon määrä lukemattomia ja nautittavia blogitekstejä joita piti oikein esitellä vaimollekin. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Valitettavasti vanha kirjan liimasidontatekniikka ei kestä vanhuuttaan kirjan avaamista kunnolla, joten vuoden 72 painoksesta alkavat kannet ja sivut osoittaa erkanemisen merkkejä. Takuukin taitaa olla ohi. Samaan aikaan toisaalla on kylläkin Pecos Billeistä siirrytty Asterixin ja Ahmed Ahneen kautta Moebiukseen ja Ville Tietäväiseen, joka kuulostaa kehitykseltä ja kovilta kansilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Latasimme ja huomasimme kyseessä olevan Ten Years After -version eli toisen painoksen. Se oli ilahduttavaa. Joten lukemaan suoraa päätä update-kommentteja.

      Hyvin ranskalainen ote, pitkätieteellistä ja kuitenkin kiinnostavaa, mutta kun sarjakuvasta on puhe niin aivan liian hallitsevat puhekuplat. Palaamme asiaan kunhan olemme vetäneet henkeä ja pudistelleet derridat turkistamme. Käytännössä olemme tietenkin samaa mieltä, paitsi että Moebius ei ole piirroksiensa vietävänä. Arzak on hyvin visuaalinen ja se on tarkoituskin.

      Mutta missä on ruotsalainen sarjakuva ja Socker-Conny.

      Poista
  3. Lasten ja nuorten lukutaidon ja sivistyksen alkuhetken aikaansaamista olen toitottanut jo aikaa. On erittäin huolestuttavaa etteivät nykyiset koululaiset lainkaan halua opiskella muita vieraita kieliä kuin englantia. Se on väärä valinta jonka monet havaitsevat myöhemmin elämässään. Lapsille uusien kielten opiskelu on lasten leikkiä. Olisi tärkeätä saada taitojen joukkoon edes välttävät saksan ja ranskan ja italian tai espanjan osaamiset. Kun kieliä on ryhtynyt oppimaan, uusien kielien omaksuminen on suhteellisen helppoa vielä myöhemmälläkin iällä. Kyse on siis asenteesta.

    Kielitaito tuo mukanaan tavattoman edun työelämässä. Voi ottaa vieraskielisen ammattijulkaisun ja omaksua sen hyödykseen. On laaja mahdollisuus tutustua muihin kulttuureihin lukemalla klassikoita alkukielellä.

    Milläs tämä asia saadaan perille vanhemmille ja heidän lapsosilleen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitenkään, pakkoenglanti on Suomessa pyhä asia johon ei saa koskea ja jota ei saa edes arvostella.

      Poista
    2. Kyllä venäjä ja kiina ovat tulevaisuuden kielet. Nämä on ajettava lapsiimme vaikka vitsan kanssa.

      Poista
    3. Kuten huomaamme pakkoenglanti on pyhä eikä mitään, joka uhkaa sen asemaa saa etsittää.

      Poista
    4. Tarkoitatko että pakkoenglannin tilalle on ajettava vaikkapas vaikka tuo pakkoruotsi? Hei vitsi, sehän vois toimia.

      Poista
    5. Miksipäs ei, mutta luulisi esim. ranskan olevan paljon parempi vaihtoehto.
      Kielenopetuksen pahin ongelma ei ole ruotsi vaan pakkoenglanti.

      Poista
    6. Pakkoenglanti aiheuttaa Suomessa jo murhiakin. 😵
      (case Esbo's Grandfield)

      Poista
  4. Suomen lehmämäisin kunta on Kiuruvesi, siellä on 3 ammua yhtä asukasta kohden, kun Helsingissä yhtä asukasta kohden on n. 0,0003 lehmää. - Kerran poikkesin Kiuruveden Alkoon, ja voi herran jestas (= hyvänen aika) kun siellä haisi lehmänlanta. Sitäkös turistiksi tekeytynyt ulkopaikkakuntalainen ”niin paljo kauhiast” ihmetteli!

    Ypäjällä taas on uskomaton määrä hevosia jotka mietteisiinsä uppoutuneina katselevat ohikulkijoita aidan takaa, etenkin fillarilla ajelevia, ja heiluttelevat häntäjouhiaan. - Tosin kummallakaan paikkakunnalla ei ole rautatietä, joka menisi siitä ohi... Eikä Ypäjällä edes Alkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuan on kyllä raatatie Kiuruveillä, Iisalmesta Ylivieskaan männöö.
      Kerran yks Kiuruveen herra osti pilettiä junnaan Iisalamesta, ol ollunna siellä juopottelemassa: Pueltoesta lippua Kiuruveelle.
      Myyjä ihmettelj.
      Pikku-ukko jiäp Runnilla kyyvistä.

      Poista
    2. No tuota en tiennynnä mutta tiesitkö ite mitä savolaisukko sano kun hesalainen herrasmies häneltä Kuopiossa kysyi että miksi teidän rautatieasemanne on niin kaukana kaupungin keskustasta?

      Tää ukko vastas (savolaislitterointi minun, eli päin persettä) että "Kah, kai hyö raatatieinsijöörit aattelivat että aseman pittää olla raran vieressä" - Joo, joo, joo en kyllä ossaa savvoo. Ei mulla ole kielikorvaa siihen, lounais-hämäläinen kun oon.

      Poista
    3. Sitä paitsi alkuperäinen vitsini oli ettei rautatie minkään paikkakunnan "ohi" mene. Junat menevät.

      Poista
    4. Mikiksen savonnukseen vuan vähän korjattavvoo (muunnelmia löytyy muitakin tämmösseen): ""Kah, suatto ne raatatieinsinjöörit uatella, että aseman pittää olla raan vieressä."" (´Hyö` on enämpi karjalanmurretta, mutta Savossakin kyllä kuulee ja ´raran`suattas kuulua hämmeeseen, jos minnekkään)

      "Junassa on tilloo etupiässä junan takapiässä", sanoi konnari kyselijälle.

      Poista
    5. Kiitos!Olen ihan otettu että sanomisiani korjaan. Tykkään kielistä, etenkin suomenkielistä. Isäni oli Parikkalasta ja äitini Varsinais-Suomesta, itse heidän hedelmänään synnyin Hämeessä. Kai mää sitten oon hämäläinen, emmä tiä? Kun täytin 3 –v, sekä isäni että äitini hymyilivät kun mentiin Lindforsin Valokuvaliikkeeseen, ja meistä kaikista kolmesta otettiin mustavalkoinen foto. Istuin isän polkupyörän tarakalla, isällä oli baskeri päässä ja pyykkipojat housunlahkeissa, ja se vihelteli jotain (minulle silloin vielä tuntematonta) viulukonserttoa, kun polki polkupyörää. Ja lujaa muuten polkikin! Äiti tuli paljon myöhemmin kotiin, kun se käveli, omilla äidinjaloillaan LAMPS LAMPS. Mutta kun se pääsi kotiin, mun sängyn luo, koko koti alkoi haista Antonovkalle.

      oi, voi.

      Poista
  5. Teos on mainio mutta sen lukeminen ruudulta toivottoman vaikeaa. Löytyy kyllä kirjahyllystäkin, Prattien, Bilalien, Franquinien ja Barksien välistä.

    VastaaPoista
  6. Luinkin vasta sarjakuvaa kirjallisuutena pitävän tutkimuksen alkuaskelista kirjoittajalta, joka väittää olleensa ensimmäisenä liikkeellä Amerikassa 60-luvulla. Aiheenaan Li'l Abner. Jos jotakuta kiinnostaa, niin lisätään linkki "nobrow"-kirjallisuutta ja "artertainmentia" käsittelevän kirjan ao. lukuun: https://link.springer.com/chapter/10.1057/978-1-349-95168-0_2

    Doctor Whon kohdallahan prosessi on toiminut niin päin, että siinä on tehty TV-sarjasta sarjakuvaa (ja paljon muuta).

    VastaaPoista
  7. Arvostan sarjakuvia siinä kuin kirjallisuutta. Ei hyvillä sarjiksilla tai kirjaksilla muuta eroa ole kuin että ovat eri tavalla toteutettuja.

    Animaatiota jos pitää ’filmattuna sarjakuvana’ ja näytelmäelokuvaa ’filmattuna kirjana’, joka on ihan väärin, niin piirroselokuvat useimmiten mielenkiintoisempi ovat. Koska… piirrosten (tai nukkien) avulla todellisuutta pystyy käsittelemään rajattomammin kuin että oikeat ihmiset siinä aukoisivat päätään ja uskottelisivat että 'näin on'. Piiretyillä kuvilla voi konkretisoida vaikka kuinka surrealistisia sielunliikkeitä; sama ei oikeiden näyttelijöiden kanssa välttämättä toimi… (paitsi Bergman, tai Fellini, tai Tarkovski… tai onhan näitä ohjaajia vaikka kuinka jotka osaavat)… mutta kun ohjaaja keksii että James Bond trikkikuvatusten avulla suksilla hyppää jostain Alppirinteen pompusta matalalla lentävän Piper PA-28 Cherokeen ohjaamoon… kuten muistaakseni jossain Bond-filmissä (siinä ainoassa jonka olen nähnyt) tapahtui, niin… ajattelin itsekseni että nyt nämä Bond-filmit on nähty. Kaikki.

    Ps. On tietysti huonoja sarjakuvia/elokuvia/kirjoja/tauluja/sävellyksiä, yms. Mutta tekijöiden puolustukseksi on sanottava että paljon on myös huonoja lukijoita ja katsojia ja kuuntelijoita. – Vaikka näin tietenkään ei saisi sanoa, koska se ei ole korrektia, mutta totta se siitä huolimatta on. (onpas!) Eihän kaikki sitä paitsi edes ole kiinnostuneet ns. kulttuurista. – Minusta se on aivan hyväksyttävä asenne.

    VastaaPoista
  8. Kaukoranta & Kemppinen kului meilläkin lapsuudessa käsissä. Uranuurtajateoksen arvoa ja omaperäisyyttä ei vähennä tietoisuus siitä, että muitakin kirjoja oli olemassa, meillä esimerkiksi Gérard Blanchardin La Bande dessinée: histoire des histoires en images de la préhistoire à nos jours (1969).

    VastaaPoista
  9. Meikäläinen julkaistiin ensimmäisenä (ja viimeisenä) painoksena vuonna 1972. Käytän tämän puheenvuoroni kiittääkseni blogistia siitä että vaivautui aikoinansa kääntämään Akua meille pilteille, niistä tarinoista osin inspiraationi rikkaan suomenkielen suhteen saaneena ulkosuomalaisena yksilönä ääneen kirjattakoot.

    VastaaPoista
  10. Vaikuttavia varhaisia sarjakuvia on Louvren ja British Museumin egyptiläisillä osastoilla. Toisaalta hieroglyfikirjoitukset ovat kuvasarjoja, joilla on yhtymäkohtia sarjakuviin. Blanchard aloittaa kaiken atavistisesti luolamaalausten V:stä, joka on sekä kuva että merkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieroglyfikirjoitukset eivöt ole kuvasarjoja. Tuo oli varhaisen uuden ajan harhaluulo. Hieroglyfikirjoitukset ovat ihan oikeaa kirjoitusta, jossa esiintyy sekä sana-, kirjain- että tavumerkkejä. Perusideat muistuttavat kovasti sitä, miten nykykiinan kirjoitusmerkit muodostetaan.

      Poista
  11. Trump ymmärtää puitteiden päälle, hän yritti ripustaa kultaa TV esiintymisten taustalle Presidenttiyden alkumetreillä ja sotilasparaatin hän myös järjesti. Hän nähtävästi kadehtii Putinin paraatiovia ja on kenties seuraamassa Voitonpäivän paraatia Moskovassa tänävuonna. Venäjältä tulee myös lasten piirretty Masha ja Karhu, jolla on youtubessa yli neljä miljardia katsojakertaa. Muu mailma katsoo. Yle ei ole niitä esittänyt. https://www.youtube.com/watch?v=KYniUCGPGLs

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Putinin paraatiovet, totta tosiaan! Purskahdan aina nauruun, kun ne valtavat ovet avautuvat ja takaa paljastuu pieni mies.

      Poista
  12. Varhaisina sarjakuvien esimuotoine on yleisesti pidetty Roomasta löytyviä Trajanuksen ja Marcus Aureliuksen pylväitä, joita kiertävät kyseisten henkilöiden maineteoista kertovat kuvafriisit.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Marcus_Aureliuksen_pylv%C3%A4s

    VastaaPoista