2. syyskuuta 2019

Tunnustus



Kommentti vaatii vastausta. Mutta varoitan: todistamiskiellot ja todisteiden arviointi on laaja asia. Ei sitä kata muutamalla mietteellä.

Jo vuoden 1734 laissa oli sääntö syytetyn kertomuksista oikeudenkäynnissä. Mutta silloin oli – vuoteen 1948 – vallalla toinen tapa arvioida todisteita kuin nykyinen, niin sanottu vapaa todisteiden harkinta. Silloin tunnettiin esimerkiksi ”puoli näyttöä”. Rikoksen uhrin kertomus tapahtumista ei usein riittänyt todisteeksi, vaan tarvittiin lisäksi ”vieraita miehiä” eli sivullisia näkijöitä.

Taustalla on muun muassa vala. Todistajan oli vannottava, että hän pysyy totuudessa. Rangaistus valapattoisuudesta eli perättömästä lausumasta saattoi olla kova. Jos syytetty olisi tehnyt valan ja kertonut siinä perättömiä, hänet olisi kenties tuomittu kahteen kertaan eli sekä teosta että väärästä valasta.

Jo ennen tuota valtakunnan lakia oli käytetty ”puhtaantunnon valoja” ja luonnevalaa – esimeriksi 12 henkilöä, jotka eivät tienneet mitään syytteessä tarkoitetusta todistajasta, vannoivat tietävänsä, että syytetty on kunniallinen henkilö.

Hiukan yllättäen mielisairaan ja alle 15-vuotiaan erikoisasema tunnettiin esimerkiksi 1500 luvulla (Lex Carolina; Bamberger Halsgericht).

Tunnustukseen painostaminen tai kiduttaminen oli luonnollisesti yksi tausta-ajatus. Pelkkää metalliputkea käyttäen Stalinin miehet kehuivat hankkivansa keneltä tahansa tunnustuksen mistä tahansa teosta. Näin lienee käynyt.

Yhdysvalloissa korkein oikeus rajoitti 1930-luvulla kuulustelijan keinoja. Nykyisin joskus naureskeltu ja joskus harmiteltu ”Miranda”-nimellä tunnettu oikeustapaus lopetti ”kolmannen asteen kuulustelut”. Jos lausuma oli saatu kielletyin keinoin, tuomioistuin jätti sen huomiotta.

Maallikko ehkä ihmettelee, mutta törkeissä teoissa esiintyy usein perättömiä tunnustuksia. Jopa Kyllikki Saaren murhaajia on ilmoittautunut koko joukko. Niinpä esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä pelkkä tunnustus ei riitä, vaan syyttäjän on esitettävä sitä tukevia seikkoja.

Toisaalta perättömät ilmiannot ovat tuttuja armeijasta ja niitä esiintyi Lapuan Liikkeen aikana ja kansalaissodassa. Kerrotaan että ainakin armahduslain nojalla tapahtui sellaista, että isäntä toimitti emäntää piirittäneen renkimiehen vankileirille ja ammuttavaksi ja että vanhat kalavelat kostettiin näin rajusti. Myös muuten syksystä 1944 aikamoisista asioista selvisi väittämällä edistäneensä esimerkiksi viljoja varastamalla oikeaa aatetta.

Kerrotaan, että Saksan Demokraattisessa Tasavallassa viranomaiset kannustivat kansalaisia ilmiantamaan toisiaan muun muassa vääristä mielipiteistä, ja erikoisen juhlittuja olivat lapset, jotka kavalsivat vanhempansa tai sisaruksensa poliisille.

Ei ole oikein näkyvissä seikkoja, joiden vuoksi suomalaisia voisi pitää erikoisen pidättäytyvinä pahanteosta. Päinvastoin voisi kukaties epäillä, että mikä tahansa joukko saattaa vajota hillittömyyksiin. Se on syy pitää kiinni vanhoista säännöistä, kuten syytetyn asemasta oikeudenkäynnissä, vaikka ne näyttävät perustuvan noitaoikeudenkäynteihin ja sitä varhaisempaan kirkkojen vimmaan kaivaa esiin tunnustuksia (rippi). On meillä kulttuurimme pohjalla sellainenkin tarina, jossa papit ja kirjanoppineet etsivät kiihkeästi kahta väärää todistajaa, mutta roomalainen maaherra silti empi ja kuuli syytettyä suullisesti. Lopputulos nyt kuitenkin oli mikä oli.




12 kommenttia:

  1. Sen nyt kuitenkin nykypäivänäkin motellinhoitaja, pizzerianpitäjä ja entinen naapuri voivat maineesta eli luonteesta todistaa, että Porvoossa poliiseja ampuneet ovat kunnon poikia, käyttäytyivät hyvin, viikkasivat vaatteensa ja söivät säännöllisesti samaa ruokaa. Joskus olleet vähän vallattomia, mutta niinhän me kaikki.
    -
    Ei semmoisia pidä tuomita?

    VastaaPoista
  2. Professori se jaksaa pienissäkin heitoissaan systemaattisesti kuljettaa sitä poliittista "aarretta" (vrt. Toivolan Juha) muassaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selitähän niin että toisetkin ymmärtää.

      Poista
  3. Kemppistä parhaimmillaan vaihteeksi. Kiitokset.

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Kansalaissota on edelleen hyvä termi. Sen lienevät keksineet ne joilla oli sukulaisia kummallakin puolella niin kuin allekirjoittamattomalla. Isäni ainakin käytti sitä aina vaikka oli aatemaailmaltaan oikeistolainen.

      Poista
  5. Olisi Pilatus kuunnellut vaimoaan... mutta eipähän syytetyn sanalla nykyäänkään ole enempää arvoa - vaikka puhuisikin totta. Ehkä olisi enemmän, jos myös syytetty voisi saada valehtelusta rangaistuksen?

    VastaaPoista
  6. Lopputulos siitä oikeustapauksesta oli, että pienestä paimentolaisheimon uskonnosta tuli parissa vuosituhannessa maailman suurin uskonto, jota tunnustaa 2,2 miljardia ihmistä 7,7 miljardista. Olisiko maailma parempi, jos tuomari olisi määrännyt syytetylle raippoja ja kehoittanut hipsimään tiehensä ja olemaan aiheuttamatta enempää häiriötä. Siinäpä maailmanhistorian suurin jossittelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta muuten, mutta oikeastihan se oli vielä mitättömämpi: vain pienen paimentolaisheimon oudon uskonnon hyljeksitty lahko, josta sikisi isästä ja pyhästä hengestä ja varmaan moukantuurillakin maailman valtauskonto.

      Olisikohan muuten niin, että todistamme parhaillaan sitä hiljaista kitinää, jolla maailman valta-akseli kääntyy eri asentoon - ja joka tulevaisuuden tarkkailijan mielestä näyttää äkkitapahtumalta, kuten meistä nyt vaikkapa Rooman tuho?

      Poista
    2. Tuo väite juutalaisuudesta tai kristinuskosta paimentolaisten uskontona on asiallisesti väärin. Juutalaisuus sellaisena kuin se esiintyi Kristuksen ajan Kuudessa ja Galileassa oli harvinaisen urbaani uskonto. Varhaisimmat arkeologiset todisteet mistään juutalaisuus muistuttavasta uskosta ovat Juudean vuoriston maanviljelijöiden parista rautakaudelta. Historiallinen juutalaisuus syntyi oikeastaan vasta pakkosiirtolaisuudessa, aikakauden merkittävimmässä suurkaupungissa Babylonissa.

      Ajatus juutalaisuuden juurista paimentolaisheimon alkuvoimaisena monoteisminä on osa juutalaisuuden omaa itseymmärrystä. Sille ei ole mitään historiallista perustetta, vaikka itse pidän uskottavana, että Juudean maanviljelijät olisivat voineet pitää myyttisinä esi-isinään alueelle muuttaneita nomadeja. Tällöin tarinasikermä Aabrahamin suvun vaiheista voisi olla ainakin osittain ihan aito perimätieto. Historiallisia todisteita ei siis tälle kuitenkaan ole.

      Poista
  7. Kuinkas sitten tämä amerikkalainen malli on mahdollinen: You have the right to remain silent. Anything you say can and will be used against you in a court of law. You have the right to an attorney. ...

    VastaaPoista