27. syyskuuta 2019

Läimäytys avokulttuurilla



Edelleen oppi ja tutkinnot on ensi sijassa keino valvoa, että vallan kahvaa kiskovat vain sopivat henkilöt. Poliittiset tukijat, merkittävät lahjoittajat ja muuten vain kaverit ovat välillä joutuneet huonoon huutoon.

Muistan oppikoulun lehtorin, joka oli kiltti ihminen ja kaikkea, mutta vuodesta toiseen hänen oppiaineessaan, joka saattoi olla saksa, melkein kaikki reputtivat. Hän näet unohti opettaa oppitunneilla ja osoitti muutenkin jo korkeammassa keski-iässä selviä höperyyden merkkejä. Asiaa käytiin kysymys lopulta kouluhallituksestakin ja vastaus oli arvattu: ei voi mitään, kun lehtori ei ollut tehnyt virkavirhettä. 

Osaisin itse mainita muutamia tuomareita, mutta en vain mainitse. Nimittäin sellaisia, joilla oli taianomainen kyky ratkaista helpotkin asiat aivan päin seiniä. Ja pari kunnanlääkäriä, jotka tulivat tappaneeksi kokonaisia kyläkuntia sukupuuttoon.

Kuulin pojaltani, että ylioppilastutkinnon arvosanoja saa nykyisin koettaa korottaa rajoituksitta. Sääli että isäni on kuollut. Häntä harmitti riivatusti, että ruotsi jäi cumuksi, kun hän oli sekoittanut sanat ”väster” ja ”vänster”. Toinen on siis länsi ja toinen vasen. Hän kirjoitti keväällä 1944, ylimääräisenä eli tentittyään vaadittavat aineet eri opettajille, kun siinä oli toinen maailmansota käytävänä. Pitkillä pommituslennoilla tähtäriupseeri ehti kuulemma hyvinkin paukuttaa saksan kielioppia, vaikka välillä oli muistettava käskeä puikoissa olleen kersantin kiertää äkäinen ilmatorjunta.

Jos nyt joku lukijoista haluaisi tulla eteväksi vielä vanhoilla päivillään, en neuvo lukemaan korkeakoulujen oppikirjoja. Ne ovat kalliita ja vaikeatajuisia.

Tosin esimerkiksi tekoälystä on suomeksi erinomaisen hyvä kurssi kaikin harjoitustehtävin. Sen takana on ainakin Helsingin yliopisto ja se on tarkoitettu ja suunniteltu juuri verkko-opiskeluun.

Hyvin taitavasti laadittu ja viehättävän viimeistellysti toteutettu suosikkini on motionmountian.com – osoitteesta löytyvä kuusiosainen fysiikan oppikirja. Osa 4 sisältää kvanttimekaniikasta kaiken sen, minkä virheellisesti luulitte tietävänne. Esimerkiksi heti alussa selvitetään, miksi Planckin vakio on niin tärkeä – suoraviivaista liikettä ei ole olemassa pienillä etäisyyksillä, joten teoreettisesti kaikki mittaukset ovat epätarkkoja. Ja siitä on lyhyt askel Heisenbergiin ja epämääräisyyssääntöön, joka on yksi maailman kulmakivistä. (Puhutaan myös eoätarkkuudesta, mutta kysymys on siitä, että millään hiukkasella ei todellakaan ole mitään tarkkaa paikkaa eikä liiketilaa, ei milloinkaan.)

Tähän oppimateriaaliin verrattuna Feymanin ylistetty ja legendaarisen hieno korkeakoulun fysiikan perusteet on sopivin ikään kuin fiksuille pitkän matikan lukijoille. Lisäksi se on erinomainen professoreille, jotka ovat unohtaneet yli puolet aikoinaan osaamastaan. Kun itse rupesin professoriksi, entinen esimieheni C. Olsson, entinen Hankenin rehtori ja KKO:n presidentti kertoi itse samassa tilanteessa saamastaan neuvosta: kunhan tekee ovelia tenttikysymyksiä, sitä oppii itsekin vähä vähältä kurssin sisällön.

Ehtymätön lähde on 


Ilmaisten oppikirjojen lisäksi siellä on kursseja vähän joka aineesta ja elokuvia loputtomiin ja esimerkiksi osio suuri luentoja, Great Lectures: Michel Foucault, Richard Feynman, Margaret Atwood, Jorge Luis Borges, Richard Dawkins, Bertrand Russell… 

5 kommenttia:

  1. Hiukkasen väitän vastaan hiukkasen paikasta. Heisenbergin epätarkkuusrelaation mukaan nopeutta ja paikkaa ei voida mittauksilla tarkentaa tiettyä rajaa paremmaksi. jos aikaa ja tupakkia riittää niin paikka voidaan määritellä mutta sen jälkeen hitu on jo mennyt muille maille. Mittaus aiheuttaa kohteeseen impulssin ja sen nopeus ja suunta muuttuvat.

    Käytännössä tietenkin esim. elektronin paikan määritys edes sen nimellisen halkaisijan epätarkkuudella on, miten sanoisin, erittäin haastavaa. Ei onnistu nykyisillä menetelmillä.

    Hiukkasilla on sekä aaltoluonne että partikkeliluonne. Aaltona ne täyttävät tarjotun tilan ja esiintyvät siinä todennäköisyysjakauman osoittamalla tavalla. Partikkeleina ne liikkuvat ja törmäilevät ja osallistuvat erilaisiin hyvinkin lokaalisiin tapahtumiin. Tämä koskee kaikkia pieniä hituja molekyyleihin asti. Sitä suuremmissa alkavat vaikuttaa enemmän klassisen mekaniikan lait massan kasvaessa ja kvanttikäyttäytyminen muuttuu mitättömän vähäiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Planckin vakion ali ei pääse. Siksi se on mittaamisen teoreettinen suurin tarkkuus.

      Poista
    2. Ryhtymättä inttämään, tarkoitin edellisellä sellaista teoreettista tilannetta jossa mitataan ainoastaan paikkaa ja annetaan impulssin olla mitä hyvänsä. Silloin pitäisi teoriassa päästä todella suuriin tarkkuuksiin mutta joihin sitten ei olekaan mitään välineitä, jos on sitten enää mielenkiintoakaan. H:n epätarkkuusrelaatio on toiselta puolelta epäyhtälöä vakio ja toisella puolella on paikan ja impulssin epätarkkuuksien tulo. Tilanne on sama muilla konjugoiduilla suureilla kuten aika ja energia.

      Tätäkin on tutkittu laajasti myös viime vuosina ja kuten joskus olen maininnut, saattaa olla ettei H:n relaatio olekaan pätevä. Siihen viittaavat jotkut teoreettiset tutkimukset ja käytännön mittaukset. Kvanttimekaniikka on näennäisesti kovin simppeliä mutta sekä perusta että tulkinnat ovat vaikeita ja yhä vaikeammaksi menee monien sovellusten kanssa. Käsitykseni on että kvanttimekaniikkakaan ei ole aivan valmis vielä, joitakin paloja puuttuu.

      Poista
    3. Open Culture on ehdottomasti paras kaikenlaisen kulttuurin lähde. Esimerkiksi Toni Morrisonin luennot ovat todella unohtumattomia. Muistan jostain lukeneeni, että opiskelijat tungeksivat niille. Hänen professuurinsa taisi olla maailmankirjallisuus, mutta kyllä hän puhui kulttuurintutkimuksellisista asioista etupäässä. On syytäkin.

      Poista
  2. Kiitos - hyvä linkki taas kerran!

    VastaaPoista