6. syyskuuta 2019

Keskivartalorikkaus



Vertaisin rahaa sokeriin. Sokerit ovat yhtä kuin luonto ja ravinto. Lihottava raha aiheuttaa terveysongelmia.

Nyt viittaillaan haastateltuja tosi rikkaita, joiden mielipiteistä ja asenteista eräät alkoivat vanhentua 1880-luvulla. Muistan kun luin Mikko Juvan väitöskirjan. Se oli ensimmäisiä tutkimuksia, joissa selvitettiin myös perittyjä ja opittuja asenteita: köyhyys on oma vika; sairaus on Jumalan rangaistus. Muun muassa kirkko todella vastusti köyhien auttamista ja sairaiden hoivaamista. Eivät vain realistit (Minna Canth) vaan myös pehmeiksi luullut romantikot, kuten Topelius, rakensivat kapinaa tuota maailmankuvaa vastaan.

Epätasa-arvo ei ole todellisuudessa mitattavissa eikä siis perin pohjin tutkittavissa. Se on emergentti ilmiö. On erehdys luulla, ettei se olisi ollut ongelma jo kivikaudella. Jos joku käveli vastaan rotevaa kivinuijan heiluttajaa lihava sika kainalossa, sen arvaa, kuinka siinä kävi. Ja maanviljely ja kaupunkien kertyminen osoittivat isoisille, että rosvon ammatti on epävarma ja siinä hengästyykin. Parempi ruveta kuninkaaksi ja naamioida ryöstely sopivin tavoin. Mutta sitten syttyi ensimmäinen maailmansota, josta käytetään nykyisin nimitystä pronssikauden romahdus 1177 eKr.

Omissa porukoissani etuoikeudet näkyvät lähinnä koulutuksena ja siten työ. Ongelmarikkaita ei oikein ole. Tunnen hedelmärosvoja. Heidän on ihan pakko päästä tienaamaan ainakin sata tuhatta, vaikka lapsen synttäreillä kakku olisi kesken ja kahvikuppi puolillaan. Mielestäni se on sairaus.

Oma tilanteeni on erikoinen, koska minulla on yrittäjätausta. Eivätkös nuo asianajajat ole yrittäjiä hekin, vaikka vain osa ammattikunnasta suunnistaa suurimman palkkion mukaan. Isäukko menestyi vaikka käytti kaiken liikenevän aikansa vapaaehtoistoimintaan eli milloin retkeilyyn, milloin mieskuoroihin, Ja äitini, joka tätä nykyä mieluummin makailee kuin istuu, seisoi tiskin takana vuosikymmeniä, tosin kirjakaupassa.

Useassakin etuoikeutettujen kokoontumisessa (sukujuhlassa) olen pannut merkille tunnusmerkin. Selvästi alle 40-vuotiaat puhuvat hyvin painokkaasti eskarin ja peruskoulun puolesta osoittamatta mielenkiintoa shoppailuun. ”Tärkeintä on oppia tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa”, sanoi eräskin pienistä lapsistaan.

Omalle sukupolvelleni tuo kokemus kertyi yrittämättä maalla, kirkonkylässä. Itse pääsin kyllä helpolla, koska kaverit epäilivät, että isäni saattaisi olla suorastaan poliisi, tai poliisin tuttava, eivätkä kiusanneet. Se kaveri, joka sai ensimmäisenä kaiken haluamansa, vietti kuulemani mukaan viimeisiä vuosiaan koirankopissa erään pystykorvan alivuokralaisena; vanhemmat olivat kuolleet ja kerran kukoistanut bisnes siirtynyt muualle.

Walter Scheidelin kirja (The Great Leveller) on uusi ja suositeltava kirja epätasa-arvosta kautta aikojen.

Polarisaatiosta eli vastakohtien kärjistymisestä: on totta, että jokaisella ihmisellä on kaksi napaa.  Vai oliko se maapallo? 

Historian kirjoittaja saisi kuitenkin muistaa, että raha on magneetti ja suuri raha on suuri magneetti. Erilaisia yhteiskuntia voi kuvailla erilaisiksi kestomagneettiin perustuviksi sähkömoottoreiksi. Yleensä yhteiskunnat leikkaavat kiinni. Syy on äkillinen ylikuormittuminen eli juuri se, mikä nytkin on tapahtumassa. Keskivartalo-ongelmissa tarvitaan toisia ihmisiä, sellaisia joiden napa hanka selkärankaa.




21 kommenttia:

  1. Omassa tuttavapiirissäni ei ole superrikkaita mutta muutama aika rikas on ja olen ollut huomaavinani, että monet heistä yrittävät selittää pois omia henkilökohtaisia ongelmiaan noilla samantyyppisillä helpoilta tuntuvilla argumenteilla, joita esiintyi tuossa paljon puhutussa tutkimuksessa.

    VastaaPoista
  2. Niinkö asia on ymmärrettävä, että köyhyys ei ole koskaan köyhän oma syy, vaan ihan aina se johtuu, patriarkaatista, orjalaivojen tervasta, yrittäjistä tai vaikkapa rasismista?

    Onko kenelläkään terveellä ja ilmaisen koulutuksen, terveydenhoidon ym. saaneella mitään omavastuuosuutta omasta elämästään?

    Virallinen liturgiahan kyllä sanoo, että köyhyys ei ole ihmisen oma syy ja sitä blogistikin taitaa aikalailla tässä myötäillä ?? Itse tuota vähän eppäilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köyhyys ei ole oma syy, mutta rikkaus on. Syyllisiä pitää rangaista.

      Poista
    2. Tämmöisestä tavasta keskustella en kyllä pidä että sanotaan "Niinkö asia on ymmärrettävä, että köyhyys ei ole koskaan köyhän oma syy..".. Koska onko joku täällä, tai siellä sun luonas, sanonut näin..?

      ei koskaan pitäis lukea noin hölmöjä ajatuksia. Mutta mistä sen koskaan etukäteen tietää mitä kirjoittaja seuraavaksi sanoo.

      Poista
    3. Sattuma ei ole kenenkään syy. Monesti se on menestyksen syy jota menestyjä harhoissaan luulee omaksi syyksi eli ansiokseen, kuten libanonin hedelmä Taleb kirjoissaan tuo esiin.

      MMM...

      Poista
    4. "Sattuma ei ole kenenkään syy."

      Mutta tunnetusti sattumaa ja hyvää onnea auttaa aivan hämmästyttävän paljon se, että itse aina vain yrittää niin maan perkeleesti. Vastakohtana pelkkä uunin pankolla makoilu tai pelkkä surkea valittaminen valtion kustantama lattemuki kädessä.

      Poista
    5. mikis ...

      Olemme siis samaa mieltä siitä, että köyhyys voi olla myös aivan oma syy?

      Itse väittäisin, että esim. Suomessa insentiivit ovat sen verran väärin päin, että se useimmiten on juurikin oma syy. Mutta ei missään nimessä aina.

      Suomessahan avuttomimmaksi itsensä osoittava palkitaan ja yrittänyttä rangaistaan - yleisen halveksunnan lisäksi.

      Poista
  3. Tästä tulikin mieleeni kysymys siitä, mikä ero näkyy nuoren naisen tissivaossa ja vanhan naisen tissivaossa.

    Toisessa näkyy napa.

    Buaahahhahaa...pyydän tuhannesti anteeksi moukkamaisuutani, mutta en aina kykene hillitsemään itseäni.

    VastaaPoista
  4. Kun jonottaa saadakseen hyväntekeväisyysruokaa napa hankaa toisinaan tosiaan selkärankaa takaapäin. Tunnelma on silti epätiivis joskin kohteliaampi kuin moniaassa pankissa tai virastossa.

    Töitä toden teolla hakeva on vain erilainen yksityisyrittäjä, yksittäisyrittäjäksi voisi huoletta kutsua myös.

    Elleivät hermot ole lujat ja liukaspintaiset ei työ ole vaaraksi, se vain kuluttaa sopivasti ja lopuksi tappaa luovuuden ja toiveikkuuden niin että eläkepäivät kuluvat armeliaaseen tapaan ilman hampaitten narsketta.

    Maamme turvaa keskeiseen reikään leivässä, aina joku tai jotkut haukkaavat tyhjää mutta suurempien ja vauraampien maiden etu vaatii sen. Teemme siis kohteliaan tunnollisesti tyhmyyksiä kun meiltä niitä pyydetään.

    Kevytpolitiikka kaipaa mausteita, kas tässäpä näitä:

    Klikkausjournalismi ei näytä enää mielipiteitä tai kommentteja ilman että saa datansa, näin pientä pikkusormea Pirukin kunnioittaa ja ihailee.

    Rekisteröityä pitää, ja kaikkiin ilmaisiin yhteisöihin kuuluminen on olennaista, ei pidä säästellä vaan ottaa komeita itsekuvia vaikka sitten pukamaleikkauksestaan.

    Aikaa on, lisää kiltteyspisteitä saa kun tekee ahkerasti mitä ikinä tekeekään mutta joka puolella, uskaliaastija yleistä hyväksyntää hyristen.

    Onnettomuudet ovat parhautta, niiden arvo on korkeimmalla sijalla netti-illusorisessa psykoottisessa rynnistyksessä.

    Pelko pois, aivoille huippunopeus on ihanaa ja hienoa ja näkökentän kaventuminen aivan luonnollista. Mikäli päihtiden väärinkäytön lopettaminen ei saa yltiöpäistä mielihyvää poistumaan on mielialalääkkeissä valimnanvaraa, lisäksi ne ovat turvallisia, edullisia ja laillisia, kannattaa ainakin kokeilla niiden viihdekäyttöä.

    Järki pois ja älypuhelin käteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lirahti miltei pöksyyn tätä lukiessa, eikä se täysin tykkänään johtunut ikäperusteisista epätiiviyksistä.

      Poista
  5. On ollut turvallista ja rauhallista olla keskiluokkainen ja keskituloinen (tai vähän yli), valtion tai kunnan palveluksessa ja nimenomaan toisia palvelemassa, toisten hyvinvoinnista huolehtimassa. Ei ole tarvinnut odottaa bonuksia tai muita lisärahoja mutta ei myöskään kadehtia toisia tai pelätä konkurssia ja raataa pelkästään rahan perässä. Ehkä sitä on elänyt jonkinlaisessa kuplassa, kun minusta kaikki suomalaiset ovat olleet suurin piirtein samaa tasoa taloudellisesti, kaikki pärjäävät jotenkin, jos vain vähänkin yrittävät. Ja niistäkin huolehditaan, jotka eivät jaksa yrittää. Sen soisi jatkuvankin.

    Julkisen puolen palkkakärki näyttää vetäneen kaulaa suhteettomasti eikä aina ansaitusti. Omaisuutensa itse rehellisyydellä hankkineet ovat sen ansainneet. Perijät voivat kiittää edellisiä sukupolvia. Pahempaa on, jos maahan tulee empatiakuilujakin. EG

    VastaaPoista
  6. Raha ei sovellu kotiviinin valmistukseen.

    VastaaPoista
  7. Sokereita on monia ja niistä on moniksi. Eivätkös ne käy viinaksikin. Kesken korkilla tukittuna taitaapi tulla shampanjaa. Polttamalla tulta padan alla ja ottamalla höyryt talteen kannesta tippuu pontikkaa. Rahan laita on samoin. Useata sorttia ja sortin miestä.

    Hompsantuu oli Kullervo. Hoivalaitos Kuopiossa Koivula oli surkea paikka ja Minna Canth joutui boikottiin kun piti asiasta meteliä. Järnefeldt ja Brofeldt lakkasivat nostamasta lakkia. Vaan Canth höyrysi vaan. Bergbom teki esityksen. Yhteen kertaan jäi.

    Mutta olivat historian voimat puolellaan. Frenckell-Thesleff kirjoitti Minnan kuopiolaisen työmiehen vaimon ja elämän ihanuudesta ja kurjuudesta. Joku Laurila Kansanvalistusseurasta totesi että väärä kirjoittaja, tämä Frenckell. Mistähän divarista olinkaan elämäkerran ostanut. Hieno koetun elämän ja moraalin kudos. Ja taiteilijaneron arvoinen piirros Canthin näkemästä lukemasta ja teoiksi jalostamisesta. Työstä.

    Ihan toista kuin feministijuhlinta vuosipäivän ympärillä. Tuon Laurilan arvion luin ohkasesta kirjasta jonka nostin Kansanvalistusseuran porraskiveltä poistolaatikosta, Cygnaeuksen kadulla.

    Nyt voisi kuvitella Kansanvalistusseuran ulvovan todellisuuden muuntumisesta yhdeksi Koivulaksi. Ja kadullakulkijoiden asenteiden taantumisesta kuopiolaisiksi. Ihan siinä Kansanvalistusseuran mieltäkohottavan kultakirjotun oven takana onkin hotelli. Ja vieressä kodinvaihtokauppuri SKVkö vai mikä ja parikin isovanhempien eteläntalvien matkaelämysmahdollistajaa. Irrota arvonnousu elinaikaisesta asumisestasi ilkeiden perijöittesi nenän alta, myy meille. Aurinkoon elämyksiin sokeriderivaattojen taivaisiin !

    Mistä tuli arvonnousu ja kuinka kadunvarren spaat jo kokeiltua olisi aika nousta sotkana sutkasti ja sorjautua. Ihana hyvinvointiSuomi. Ovela Koivisto. Hän aloitti valuuttavapauden pienestä. Etelän loma-asunnoista. Ei paljoa valuuttaa karkaisi oli kai teknoajatus. Vei koko käden. Ja murskasi forssalaisen Ohjelman juuri kun se täytyi.

    Malja vuosi yli. Joku soitti trumpettia itseuhossaan, ja Mustangi allaan. Osasi mutta pantiin Koivulaan. Oliko nimi Ahti Molander. Jännää kuinka kirjoitettu suomenhistoria on tahraa vaan. Arkkitehtimuseossa näin Pekka Korpisen arkkitehdeista lukeneinta Juhani Pallasmaata kuulemassa. Edellisen kerran olin häntä nähnyt 2008 syksyllä Työväentalolla. Siellä tämä osaajamme IMF ja OECD ja matematiikkataloudesta, pani romahduksen sällien viaksi kun laskivat vain normaalijakautuman mukaan. Että lisää varianttia yhtälöihin ja vipinää matematiikkakoneisiin ! No sitä on saatu tieteeksi naamioituna, false.

    Joo, tämä aika on resurssien allokointia ihan kuten aina, anastaviin elinkeinoihin. Häh? No ei tarvihe tietää, kyllä Tripla ruokkii. Pään ja mahan.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  8. Hesarissa oli juttu irakilaisesta pakolaisesta, joka on asunut Suomessa jo kolme vuotta ja oppinut suomea niin hyvin, että nyt hän on alkanut katsella jo töitäkin!

    Toki työnhaun motiivina on myös se vääryys, että koska hän on juuri mennyt naimisiin, mutta vaimo on Turkissa, ei perheenyhdistämistä sallita, jos hakija ei tienaa itse tiettyä summaa.

    On aivan käsittämätöntä, ettei tienesteiksi lasketa sosiaalitukia, vaikka niillä raja ylittyisi kirkkaasti - etenkin kun kohta olisi kaksi tienaamassa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piru on lukenut Raamattua.

      Poista
    2. Kannattaisikohan sinunkin hankkia ns. elämä?

      Poista
    3. On se niin väärin, jos Antti Rinteen hallitus ei edes tätä vääryyttä korjaa. Sosiaaliavut ovat ilman muuta ansiotuloa, jonka varassa tänne on hyvä hankkia lisää sosiaaliavun saajia.

      Niin ja sitä paitsi: Ihmisarvo on jakamaton!

      Poista
    4. Minun mielestä periaatteessa Suomen tuleville kuuluu hyvä sosiaaliturva, mutta olisi varmistettava ettei kukaan pääse tänne. Näin yhdistyy molemmat hyvät puolet, Suomi on periaatteessa suvaitseva maa, mutta käytännössä rahat säästyvät Suomalaisille, puhumattakaan terrorismista, raiskauksista etc.

      Poista
  9. Epäilemättä tarvitaan myös idealismia korvaamaan vallalla olevaa uskontoa - että itsekkyys koituu lopulta kaikkien hyväksi.

    Idealismi jää kuitenkin ontoksi, jollei samalla tehdä jotain kilpailutilanteelle, joka suosii malisia ja heitäkin enemmän pääomaa työntekijöihin verrattuna.

    Minäkin pelkään että eriarvoisuus johtaa lopulta sotaan. Ja vaikka globaalin liberaalin markkinatalouden kannattajat eivät sotaa lietsokaan, moni heistä toimii hyödyllisenä idioottina niille jotka lietsovat.

    VastaaPoista