22. elokuuta 2019

Ahistus



Ahdistus on lääketieteen käyttämä termi, jonka yksi tunnettu suomennos on ”vitutus”.

Niille lukijoille, jotka aikovat lopettaa tähän nulikkamaisuuteen, sanon että lukekaa nyt pari lausetta lisää.

Kun ”yleinen vitutus” eli siis harmistuneisuus, kireys, ärtyisyys tai äreys alkaa väistyä, se voi olla huolestuttava merkki. Tien päissä voi olla päivän termein ”kliininen depressio” eli niin paha masentuneisuus, että eläminen uhkaa romahtaa ja asiantuntijan apu on tarpeen.

Keljutus näyttäisi olevan ainakin nisäkkäiden maailmassa ja luultavasti linnuilla ja kaloilla keskeinen ja ylläpitävä osa elämää. Katson, miten kottarainen selvästi kiukuttelee nurmesta esiin kiskoma onkiliero lipsahtaa nokasta, tai kun oravalta lipsahtaa käpälistä käpy. ”Pienen punaisen oravan” tunteista on olemassa koko joukko sutkauksia, jotka jätän tässä toistamatta.

Kasvatuksen ja kasvamisen keskeinen tarkoitus on opettaa ihmistä kestämään mielipahaa. Asian voisi sanoa niinkin jyrkästi, että jatkuvan epäonnistumisesta aiheutuvan harmin keskeinen on tärkeimpiä asioita ihmiselle.

Esimerkiksi monien tuntema ”10 000 toistoa” tarkoittaa kymmentä tuhatta epäonnistumista. On tapana sanoa, että urheilussa mäenlaskun ponnistus on äärimmäisen vaikea suoritus ja edellyttää psykofyysistä kouliintuneisuutta. Näkemieni käyrien ja numerotietojen perusteella pidä asiaa selvänä. Jo pelkkä ponnistus yläviistoon kovasta vauhdista on suoritus, johon ei kykene kylmiltään.

Siedettävän äänen saaminen viulusta tai sellosta vaatii tyypillisesti nuo 10 000 toistoa eli jos opettelija on päättäväinen ja jaksaa sata kertaa päivässä, ei siihen mene kuin kolmannes vuotta, kerran päivässä. Siihen asti on aina mahdollista, että joku soittaa ovikelloa ja kysyy, että kuka teillä kiusaa kissaa. Senkin jälkeen se valitettavasti on aivan mahdollista.

Kuvan veistäminen tai hyvän, näköisen kuvan maalaaminen on niin vaikeaa, että oppimiseen menee noin kymmenen vuotta. Sen jälkeen on ehkä saavutettu keskinkertaisuus. Sama koskee kirveellä tehtyä lohenpyrstösalvosta.

Pyrkimys positiivisuuteen on suuri virhe. Elämäntapatohtoroinnissa ja puoskaroinnissa sellaista korostetaan. ”Petä sinäkin itseäsi!”.

En kannata sellaista. Ei elämää ole lujuuslaskettueikä koeponnistettu miellyttäväksi. Pikemmin on päinvastoin.

Siihen voi mennä viikkoja, mutta miettikääpä tuokioita, jolloin on tuntunut todella hyvältä. Se on vaikeaa. Yleensä todella hyvän asian tunnusmerkki on sama kuin suuren historiallisen käänteen: ei tunnu miltään; ei edes huomaa. Kirjailija tai tutkija, joka kuulee historian siipien havinaa, saisi käydä Haagassa tutkituttamassa kuulonsa. Ei se ole historia, vaan tinnityksen kaltainen hermovika.

Kirjani (valtitut runot – ”Maailmanloppu on jokapäiväinen asia”) päätyi käteeni, kun etsin jotain muuta. Mielenkiintoinen kirja. Kirjoittaja näkyy painattaneen muun ohella hiukan omituisella kielellä esitettyjä kuvia maailmasta, joka on. Runous on totta, totuus ei.

Kuvan omena-eläin on ovenpielestäni, tänään, aamulla, varhain.

38 kommenttia:

  1. Tunnen kyllä ihmisen, joka heti soittamisen aloitettuaan, alle kouluikäisenä, sai ihan siedettäviä ääniä sellosta. Valitettavasti aikuisena ahistui liikaa tullakseen ammattimuusikoksi.

    VastaaPoista
  2. Onko muuten "mäenlasku" enää käypäinen termi? Tiilikainen ja Noponen, nuo isänmaallisuudessaan kunnioitettavat, sitä kyllä aikoinaan käyttivät. Ja radiossakin helisi yhtenään laulu "Jänöjussin mäenlaskusta". En ole vuosikymmeniin seurannut urheilua, mutta olen silti ollut huomaavinani, että nyttemmin näkyy käytettävän yksinomaan "mäkihyppyä".

    VastaaPoista
  3. Kohtalaisesti kirveen käytön osaavana sanoisin, että ei se kyllä kymmentätuhatta ukkia vaadi, että oppii tekemään hyvän lohenpyrstö- tai lukkosalvoksen. Tuhatkunta tuntia riittää.

    Sen sijaan viikatteen teroittaminen liipalla vaatii epäilemättä kymmenen vuotta harjoitusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi tarve lyhentää oppimiseen tarvittavia tuntimääriä. Hupimielessä pientareilla lupiinien kimpussa hosuja ei ikinään opi viikatetta teräämään, mutta kun on kantturoiden talventarpeista kyse, löytyy liipalle ja peukalolle viikatteen terällä oikea asentokulma parissa kesässä.

      Kehitysvammainen veljeni oppi senkin homman kun äiti muutamat kerrat neuvoi. Ja itse hallitsen edelleen jollain lailla sen homman.

      Viikatteen terien kallitsijat, sepät, heitäkään ei enää ole kuin jossain Fiskarsin kesätapahtumissa esiintymässä kuin taikurit ikään, huvikseen ja huvittaakseen hekin. Ilman seppiä ei ole kunnollisia teriäkään joita liippailla


      Mutta missäpä näitä taitoja enää tosimielessä tarvitaan koskaan.

      Poista
    2. Terää hoidetaan liipalla. Viikatteen teroittaa seppä. Toimenpiteellä on nimi, kallitus. Lokomo valmisti viikatteen kaallitukseen erityistä alasintakin. Kts. muovauskarkaisu. Myös rauta-hiiliolotilapiirros, ratkaiseva lämpötila 723 celsiusastetta.

      Oispa sellaanen, saispa vain! Soon taito! Puukoot nyhertää vähääsempiki mutta sepän jäljiltän pajootettu viikates on jalo otus.

      Kirkkomaallekki on jotkut meinanneet sellaasen määrätä pantavaksi pystyhyn, tämon tosi.

      Poista
    3. Valto ensio ymmärtää asian paremmin kuin Hallantie. Ei kommentissani kyse ole siitä, etteikö terää saisi teräväksi, tahkolla ja liipalla viimeistely, vaan siitä taidosta ja rytmistä, jolla osaava teroittaja käy terän liipalla läpi. Kyllä minä terän ottavaksi saan, vaikken osaakaan teroittaa.

      Poista
    4. Tahkolla.

      Terä taotaan alasimella vasaraa varoen käytellen.

      Liipalla hoidetaan.

      Poista
    5. Meillä on tuolla rinteessä pieni kukkapelto, joka pitää niittää pari kertaa kesässä. Jotta se niittäminen ei olisi ihan helppoa, sinne on laitettu muutama kivikin. Lapsena näkemäni perusteella olen joskus koettanut vähän teroittaa liipalla viikatettani tai viitaketta, kuten meillä Savossa sanottiin. Asiantuntija kauhistuisi, mutta on ne kukat vähän paremmin kaatuneet. Tärkeä toimitus aikoinaan, ruotsissa on oikein sanontakin, "så ska en slipsten/slipstenen dras", niin jokin asia pitää tehdä.

      Yltiöpositiivisuus on turhaa eikä oikein sovikaan suomalaiselle, mutta minkäs teet, jos on perusoptimistinen ja -luottavainen ihan verenperintönä? Näyttää menneen joillekin seuraavissakin sukupolvissa. Minua harvat asiat kiukuttavat ja yleensä näen myös asioiden huvittavat puolet. Yksi on sen kukkaniityn vierellä oleva naapurin valtava lehtikuusi, joka tiputtaa oksansa meidän käytäville ja sireenien päälle ja heittää tuulen mukana neulasensa kivirapuillemme. Nyt parina sadekesänä on ilmennyt lieventävä asianhaara. Joka toinen päivä rinteestä on saanut poimia lehtikuusen tatteja! Ihana näky, kirkkaankeltaisia palloja vihreän ruohon seassa ja ihan hyvänmakuista sienimuhennosta ja lämpimiä voileipiä.
      Asioilla on yleensä kaksi puolta. EG

      Poista
    6. Vältän ruohonleikkurin käyttöä ja mieluiten viikatteella koska siinä saa hyötyliikuntaa ja se on mukavaa puuhaa joka vaatii kärsivällisyyttä. Siksi se onkin tehokkaampaa kuin leikkurilla ajelu.

      Poista
  4. Viittaan blogitekstin alkuun. Onko siis ex analogia olemassa myös "paniikkivitutusta"?

    VastaaPoista
  5. Joskus sitä joutuu vain toteamaan: eniten vituttaa kaikki.

    VastaaPoista
  6. Kamu nimitti minua kerran vitutusasiamieheksi.
    Minä uskon vitutukseen.
    Monet parhaista asioista, ja niistä, mistä olen ollut ylpeä myöhemmin, mitä olen tehnyt, on lähtenyt vitutuksesta tai pitkästymisestä.
    Muutoksen liikkeelle paneva voima on tyytymättömyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äkäpussi Iikka Hallantie!lauantaina, 24 elokuuta, 2019

      Älykäs ja laiska, se on hyvä työntekijä, ei tavis tai tollo...

      Poista
  7. Lääketieteellinen ahdistus ei ole millään tavalla lähelläkään kansanomaista "vitutusta". Kaikkien mielialaongelmien kanssa painivien puolesta pyydän kikka-Kemppistä harkitsemaan ja ehkä oikeastaab mieluiten välttelemään aiheella leikittelyä. Tai leikitellä voi, jos osoittaa ymmärtävänsä asiasta jotain, ei vain ilkkuvansa.

    Koska Kemppinen pruukaa osoittelemaan ja alleviivaamaan yleviä taitojaan arvostelua kohdatessaan, haastan hänet tutkimaan ahdistusmittarien kysymyspattereita ja miettimään, että näinkö vitutus tosiaan ilmenee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tuossa Kemppisen tekstissä huomannut ilkkumista. Ehkä vakavasti masentunut tulkitsee tekstin sävyn toisin.

      Poista
    2. Juuri näin.. Vitutuksella ja varsinaisella ahdistuksells ei ole mitään tekemistä keskenään. Ahdistukseen taitaa löytyä lääketieteellinen "koodi", mutta vitutukseen ei

      Poista
  8. Edelleen, valittu benchmark "vitutus" lie sokaissut totaalisesti: ahdistuneisuus ja masentuneisuus ovat hyvin erilaisia mielialaongelmia ja saattavat ilmetä täysin toisistaan riippumatta. Jälleen seuloja lukemalla tämän ymmärtää nopeasti, seulat ovat ihan helppo kaikkien omaksua, selkokieltä ja alle A4. Mielenterveysseuran sivuilta saa kuranttia tietoa ja linkkejä asiapitoiseen asiaan.

    Kemppinen nurkkaan häpeämään, ei edes alkeet hallussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Minua on sattuneesta syystä ahdistanut ja masennusoireistakin olen kärsinyt.
      Se mainittu vitutus liittyy tilanteeseen kyllä myös: milloin tämä loppuu?
      Kemppi ei ole tainnut ahdistusta kokeakaan.

      Poista
    2. Äkäpussi Iikka Hallantie!lauantaina, 24 elokuuta, 2019

      Kita kii
      Pöllöpää

      Voi täytisen tähden, onpa minua helppo yllyttää, eikö olekin?

      Elämä on yksisuuntainen mielialahäiriö.

      I. H.

      P.S.

      Alkeet melko hyvät, esitys heikko, arvosanaksi annetaan välttävä.

      Tentipä ensin kasvatustiede, jatka siitä havaintopsykologialla kohden omaa praktiikkaa kunnes olet tullut liki a. liikkasen rohkeutta olla varovainen lausumaan ventovieraista perättömyyksiä. Suvainnette, suosiotta vaietkaa.

      Pöllöpää!

      Poista
  9. Jonkinasteiselta ympäristö-ja maailmantila-ahdistukselta ei nykyään voi välttyä, mutta sitten sitä ajattelee, että kyllä ihmiskunta jotenkin rämpii eteen päin. Jos ei hyvin niin huonosti. Eläinkunta jo aika huonosti. "Aniara" on taas ajankohtainen. "Maailmanloppu on jokapäiväinen asia":

    "Syysrannalla surusta kiitollisena/kerään kiviä taskuun, ettei tuuli minua veisi./En ole lentämään luotu/ja poliitikko sanoo/etten muka olisi lajina/uhanalainen."
    -
    "Keskipäivän rosoinen, kädestä käteen kulkenut kuu on/Angst,/kun sen on nähnyt,/repeytyvät kirjat, rapautuvat olemisen seinät,/pyyhitään nimesi maakirjasta pois."

    Mutta että ei kuuluisi historian havinaa? Runon muodossa ainakin:
    "Kun tulen huoneeseen, kuulen ääntä historiankirjasta,/ teurastettujen ihmisten ääntä,/vox humana."

    Olen huono arvioimaan runoutta, olen lukenut sitä liian vähän, toistoja tarvittaisiin lisää. Olen sellaisella tykkäämisen-tasolla, tästä pidän, tuosta en niinkään. Huomaan kyllä sanalliset ja tyylilliset ansiot, rytmin, laulullisuuden, mutta en pystyisi laittamaan runoja tai runoilijoita arvojärjestykseen. Mutta ei minun tarvitsekaan. Voi lukea ilokseen. EG

    VastaaPoista
  10. Koska mekin tiedämme kaiken, toteamme että ahistus ja vitutus ovat kaksi eri asiaa. Ahistuksella ei ole selkeää kohdetta. Vitutuksella on kohde, jolle ehkä ei voi mitään tai ei jaksa aloittaakaan. Ahistus on eksistentiaalista.

    VastaaPoista
  11. Elinaikaani on mahtunut muutama suuri historiallinen käänne, jotka todella ovat tuntuneet siltä jo siinä hetkessä. Eivät olleet pientä kitinää, vaan suurta rytinää.

    Berliinin muurin murtuminen, ja siinä se, että eilen tappovalmiita DDR:n rajavartijoita ja poliiseja ei yhtäkkiä ollut missään. Eivätkä ne takaisin tule.

    Lentokoneiden syöksyminen kaksoistorneihin, josta suoran lähetyksen aikana jo voi tajuta, että nyt kääntyi sivu maailmanhistoriassa, ja tässä tulee kuolemaan satoja tuhansia ihmisiä ennen aikojaan.

    VastaaPoista
  12. Lääketieteellinen ahdistus, masennus ja uupuneisuus ovat kaikki kolme sopimuksenvaraisia asioita, joita ei HAMAS-, MADRS- tai BBI-15-skaala tuo yhtään lähemmäs "tieteellistä", saati lääke"tieteellistä".

    3000 vuotta yksi ja toinen on yrittänyt, Kossin "isä" (Hippokrates) ja Freud mukaanluettuina, määrittää, mikä on ahdistus, mikä reaktio siihen, mikä paniikki ja mikä taas masennus (jokin niistä kymmenistä, joita ICDX ja DSMIVR on pullollaan).

    Kannatan Kemppisen määritelmää:

    "Sekös sorsia vitutti kun koski kuivana kohisi"

    ps: yhdestä riitapukarit tapaavat olla samaa mieltä: hämmästys (thaumazei, Aristoteles & al) liittää hyvin yhteen käsitteitä, joita 52 vuoden psykiatrian taipaleellani olen kohdannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mites milloin tapaat sielusi puolikkaan eli Kemppaisen eka kertaa? Uudessa Suomessa paljastit ei-nähneesi häntä ikinä. Ainakin pakkomielteet ja narsismit on teillä yhteiset. Miten keskinäinen on palvonta, en tiedä oletko hänelle Jumalan korvike kuten Hän sinulle. Paita ja perse tunnetaan ulosteesta. Noscitur ex socio, qui non cognoscitur ex se.

      Poista
    2. Onks sulla ollenkaan sukupuolta? Puhutko virkasi tai asemasi tuomin valtuuksin?

      Mä oon mies. Mä kysyn suoraan että eikö sua kiinnosta pätkän vertaa mitä mieltä susta ollaan mutta ei kerrota? Mua katoppa ei.

      Ootko nyt ymmärtäny mikä on Isot ja Pikkuiset? Se on lastenkirja. Kannessa on hiton suuri punainen orava ja rotan kokoinen sarvikuono.

      Hyvä suomennos, Kemppisen.

      Poista
    3. Ja siis Liikkasen Anttihan on duunari ja sellasta tarvitaan aina. Näin ne nimet vaan menee, ilman ei työt löydä perille.

      Markkinavoimat merihädässä?

      Poista
  13. Kommentit varmaan blogistin itsensä koneesta. Ovat samaa tuttua oksutasoa.

    VastaaPoista
  14. Anonyymi
    Mikä näitä miehiä vaivaa, kun niitä niin kauheasti vituttaa, eihän se edes ole heidän fysiikallaan mahdollista.
    Naisena minun pitäisi kai sanoa, että minua kyrpii tai mulkuttaa moinen kielenkäyttö. Ei minkäänlaisia käytöstapoja...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, ja nàmà nàhdààn ikàànkuin vastenmielisinà, niin sinun kuin vastapuoltenkin. Mielihyvààhàn noista pitàisi ..

      Poista
    2. Haettiin "vituttaa" Kielitoimiston sanakirjasta
      vituttaa53*C alat. harmittaa, keljuttaa, potuttaa. Homma alkoi vituttaa kaikkia.





























      Poista
    3. Sanopa se!

      Isoisälläni oli kahdeksisen toisistaan selvästi eroavaa tapaa lausua seuraavat sanat seuraavassa järjestyksessä: Niin. Usein kyseessä on pelkkä kotikasvatus.

      Kokeikaapa, voi olla että luku on huomattavan paljon suurempi kuin 6 - 8. En itse oikein osaa arvioida tarkoin tätä mutta tulin kahdeksaan, tätini avustamana. Tämä on melko kirjaimellisestikin tarkastellen herrasmiehen puhetta, viittaan hänen tapaansa jättää asia kirjoittamatta. Ei saataisi sanasta miestä, ei ainakaan lain edessä edesvastuuseen.

      Poista
  15. Noh, en oo käyny räknäämään notta oonko tänne nuin montaa kommenttia viälä yrittäny muttas katellaan. Taikka ei, mutta mainio ajatus, kuten yleensäkin. Rohkaista, sitä aina tulee. Hevosia kannustamme, emme kilistele kannuksia, elikkä näin.

    Vaan muutoin, Petri W.

    Mainio heppu, autoja laittelee. Metsästää, ei puhu hinnoista. Jotain mainitsi ohimennen työssäkäynnistä, kerran, ellen erehdy. Eteviä kissoja.

    Mainio heppu!

    Kahtokkee! Ette kehtaa ihastua kumminkaan.

    VastaaPoista
  16. Oisko se Eeva ny vähän varovaasempi, tätänykyä, notta melkoyhentekevän tiijonpuu...

    VastaaPoista
  17. Sututiv jää päähän pyörimään aina kun tulee mieleen kaikki elämäni ohi kiinni saamatta päässeet tilaisuudet onnistua jossain...tyhjän nyhjäämisessä olen aikani hukannut.
    Sututiv jatkuu ja jatkuu kuin noidan kehä. Pääsispä oravanpyörään kerran edes. Mutta ei sinne tyhmiä päästetä...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  18. Kielitoimiston ei käsittääkseni ota kantaa siihen, onko jonkin sana käyttäminen hyvää tai huonoa käytöstä, kuvastaako se käyttäjänsä sivistyneisyyttä saati sitten älykkyyttä tai kuulijoiden/lukijoiden huomioon ottamista... Ja onhan meillä myös Sivistyssanakirja. En ole tarkistanut, löytyykö sieltä sana ”vituttaa”.

    VastaaPoista
  19. Reipasta syksy alkua terhakoille toverille ja kaikkea sen suuntaisia seikkoja.

    Masennus on sairauksista kenkuimpia. Tasanen elämä, tavallinen työ, kyllähän tämän ymmärtää melko pienikin lapsi.

    Itsestäni piittamatta sanon tämän tässä taas: isoisälläni oli kahdeksisen toisistaan selvästi eroavaa tapaa käyttää seuraavia sanoja seuraavassa järjestyksessä:'Niin. Usein kyseessä on pelkkä kotikasvatus."

    Kokeikaapa.

    VastaaPoista
  20. Tapanani on pianon ääreen osuessani sanoa että olisin hyvin hämmästynyt jos osaisin soittaa pianoa.

    VastaaPoista