10. toukokuuta 2019

Niille jotka täyttävät tänään vuosia

J.M. Gottlund 1796 – 1875 oli naureskeltu nero, jonka yksi aate oli savo kirjakieleksi. Kirjallisuude luojana hän oli Kiven luokkaa. Vihje Tuomari Nurmiolle ja Juha Hurmeelle! Suomennosvalikoima ”C.M.Fredmanin lauluja ja loiluja” ilmestyi 1863. Vihkosta sai aikoinaan vaivattomasti antikvariaatista ja nyt se on verkossa. Perinteisesti sitä pidettiin erikoisuutena ja vitsinä. Mutta lukekaapa. – Henkilön ja paikannimt on suomennettu.
Ulla lähtöä veneh-matkalla Halikosta Helsinkiin.

Kauniina Kesä-oamuna.


(Fredmans Epistel, N:o 48.)
"Solen glimmar blank och trind, vattnet likt en spegel" etc.


    Päivä paistaa aina voan --
    Lahti, niinkuin peili;
    Vähitellen puhaltaa --
    Tuuli puuttuu seiliin.
        Lippu liikkuu; airoillaan
        Olliliehuu hoahtessaan.
        KirstInousoo vuoteestaan --
        Kaikki on jo reilun.

    Iskein tulta piippuunsak,
    Ollipeätäns' roapii;
    Perä keäntyy, liikuissaan,
    Ukko työtä soapi.
        Karvaisilla kulmillaan
        Irvistelee hään nyt voan.
        Lienukkakin, toisinaan,
        Airot kohottaapi.

    Seilit liehuu; Jussi, tuo,
    Soitti kanteletta;
    Soitto kuului; -- aallot, nuo,
    Pieksivät venettä.
        Ruuhi, vanha, ratisoo...
        Varpapuut ne vapisoo --
        Kukkopaki lauloi, jo
        Kello käyp' neljättä.

    Muovits! kysyk, torvellais,
    Heiltä, jotka soutaa --
    "Mitäs tahot mullistais?
    Kuules vähä, outak!
        Mistäs tulettonpa työ?"
        "Halikosta tullaan myö."
        Puita kuljettaavat hyö --
        Sillä rahan noutaa.

    Tuollaik toinen, pursillaan,
    Tuulen peällä outtaa;
    Maijolla, ja lampaillaan,
    Muija parka soutaa.
        Voita sill' on pytyssään,
        Marja-vakka sylissään,
        Munillansak istuu hään --
        Jopa syyväk joutaa.

    Ulla, toipa lauleloo
    Päivän koittahaissa. --
    Jokos haukottelet? No
    Tuoppas taskuloistais'
        Neulat, nauhat, rihmat myös;
        Sioppas nyt kiini vyös'!
        Nuttuis ympärilleis lyös --
        Sumut nousoo soista.

    Sulhain tuota kahteloo --
    "Jouvuk, kultain, tännek!
    Istuppas mun kainaloon --
    Niin et pelkeäk eneän.
        Heill' on kaikill' sama työ,
        Yhtäläiset ollaan myö;
        Sarvet soittakohon hyö! --
        Minnekäs nyt männään?"

    "Kuules, Movits! kuules, hoi!
    Mikä näkyy siellä?"
    Tuo on Drumsjö-- _Löfötoi,
    Ei näyk Mälköö_ vielä --
        Munksnäsinovin jo neän...
        Meilakson ylempään';
        Huoplakssivullen jo jeäp,
        Eikä nävyk tiellä.

    Roavaat, piilten heinissään,
    Kulkee ruohikoissa;
    Mustan mullinkin mä neän,
    Parskuin oaltoloissa.
        Niityt seisoo parhaillaan,
        Vasikoillaan arvollaan --
        Hepo pientaroipi voan,
        Porsaat kulkoo joissa.

    Keollakin, puihen ta'a,
    Mehtämiesi outtaa --
    Outtaa päivän koitetta,
    Lintuin soitannoita.
        Honkan suuren suojassa
        Pyssynsäk jo nähä soan;
        Koira, uskollisest' voan,
        Tuota vartioittaa.

    Oamu-ryyppy on jo läss' --
    Hiljain tuuli vaikuu;
    Tuoll' on Töölö; -- Otak täst'!
    Eänet sieltä kaikkuu...
        Yksi pallon koapaisoo,
        Joka keili koatui jo --
        Kumu kuuluu kaukaa, ja
        Kallioista raikuu.

    Varvikossa veikot, nuo,
    Juominkinsak varttuu;
    Huutaavatten: "oltta tuok"!
    Tuoppihinsak tarttuu -- -- --
        Muutamat, jo pitkällään,
        Torkuuvatten pyllyllään,
        Toiset nukkuu kivellään --
        Unta viljoin karttuu.

    Penkereellä, rannasta,
    Muukalainen laittaa
    Kuviansak, hiekasta,
    Kauniimmaks' kuin taitaa.
        Savessakin polttelee
        Apelleksentekemää.
        Ulla, kultain, etkös neä?
        Kahteleppas noita!

    Neätkös Lappvikin-- jo tuoll'?
    Keännäk silmäis tuonek!
    Kirkko-tarha toisell' puoll' --
    Kolkot siin on huoneet.
        Lasit paistaa aina voan
        Sandvikist_, josta soan
        Oltta. Sieltä haetaan
        Kaikki juoman juoneet.

    Kylpy-huonek, rannalla,
    Niinkuin linna hohtaa;
    Tuollapaki, vuorella,
    Toiset silmäis kohtaa.
        Rauhamäki, ensin, tuo --
        Toiset, takimmaiset, nuo...
        Tullaan västninkin jo luo,
        Veaporiinkohta.

    Seisahutak veneis, jo --
    Vielä haukoittelet!
    Vainkos nukut? -- Tuoss' on, juok!
    Toista tarjoittelen -- -- --
        Nousek ylös, Muovits, hoi!
        Lasaretti ... katos toi --
        Varok jott' ei naiset voik
        Nokkais notkistella.

    Tornin nastat näkyy, jo
    Huonein harjat loistaa;
    Oamu-rusko -- neät kuin toi
    Kauniist' veissä paistaa.
        Lapset leikkii rannalla,
        Noukkii kivet kourallaan,
        Heittoa sinnek, toisinaan,
        Kussa hanhet roiskaa.

    Peästäk köyvet, seilineen!
    Kaupunkiss' jo ollaan;
    Linnoineen, ja töllineen,
    Seisoo kalliolla.
        Pienissä tuvissa, täss',
        Voarat valkian on läss';
        Valjaistappas hevoises',
        Jouvuk sammiolla!

    Laiturilla, sotkuillaan,
    Piika, suovallansak;
    Paitansak papeloissaan,
    Povet avoinansak.
        Avoi-jaloin, paljas-peä,
        Lukoo kellon lyömiä,
        -- Yhä roapii reisiään,
        Tuorestuessansa.

    Ve'en-ajajaki, hään,
    Hevoistansak juottaa;
    Peräyttää syvempään,
    Ammentaa, ja uottaa -- --
        Tamma säikkyy, potkaisoo --
        Rahkeet, renkeet, ratkaisoo ...
        Tynnöripä koatui jo --
        -- Kahoppas nyt tuota!

    Torvi kuuluu, rumpu myös,
    Kirkon-kellot soittaa;
    Piipustaanki musta mies
    Laulaa nokioistaan.
        Leipur' joutuu vakkuineen,
        Seppä takoo akkoineen,
        Sotamieski -- jopa hään
        Komentonsak koittaa.

    Majaltamme joutukaa!
    Kätkek verkot, nuotta --
    Sarvellanne soittakaa
    Muistiksemme, suotta!
        Hyväst' heri-herttaisein!
        Hyväst' venno-vertasein!
        Ulla valmis, jopa hään
        Kultuensak uottaa. --

    Loajuinotti lakkinsak,
    Pelistään myssyn heitti;
    Ullapeästi takkinsak,
    Paitallansak peittiin.
        Nousi sänkyyn, vyörähti;
        Muovitsperään pyörähti --
        Väisteleppäs! Kappas niin
        Suovallaan on neitti.






19 kommenttia:

  1. http://www.gutenberg.org/ebooks/47267
    mm. Plain Text UTF-8, Kindle, EPUB, HTM.

    VastaaPoista
  2. K.A.Gottlundko se oli joka viänsi Bellmania savoksi?

    Vähän oli väkinäistä pakottamista runomittaan kyllä.

    Kyllä A. Kivi oli sentään aika tekijä tuohon verrattuna.

    VastaaPoista
  3. Nimi on siis Carl Axel Gottlund.

    VastaaPoista
  4. Hänen syntymäpäivänsä 24. helmikuuta on ruotsinsuomalaisten päivä.

    VastaaPoista
  5. Aika kiva tunnelmankuvaus, kuin impressionistin maalaus.

    VastaaPoista
  6. Olipa hauska ja ilmeikäs! Savolaisena tapahtumat näkee ja kuulee ihan silmiensä edessä, luultavasti paremmin kuin Bellmannin kielellä. Loilotuksia! Täytyy verrata, kun ehtii. Mutta siis Carl Axel, aikamoinen sanojen sepittäjäkin, mm. kansalainen ja kirjasto hänen keksimiään. EG

    VastaaPoista
  7. J.M.? Eikö C.A. tai K.A.?

    Mutta on mainio lukuelämys kun ei kehtaa laulaa.

    VastaaPoista
  8. Ommaan "äetinkielisseen" (savo) tajuntaani eevät nuo Gotlunnin kiännökset kaekki kää vaekka kuinka niitä mutjaattelisin suupielestä toesseen. Enämpi on kaenuulaesta murretta käättännä hiän. Ja töksäättelyähin on liijanlaesesti.

    Kaenuulaesvaekutteisista muutama poeminta oekasuinneen:

    voan-vuan
    roapii-ruapii
    peä-piä
    oamu-uamu
    voarat-vuarat

    Kotlunnin jäläkkeen meleko pijan Siilinjärven Pöljällä syntynnä Kalle Viänänen, "Rieska Kalle" (1888-1960) käättää paljon tutumpoo (oekeempoo) savonkieltä. On hänelläe tokkiisa nuita kaenuulaesperäsiä, mutta sammoo sukuahan kielet oovat. Rajat oovat kyllä muotoutuneet niin, että erpaekkakuntalaeset tarkkakorvanen erottaa, tae hänet ihtesä erotettaan;) .

    Muaninkalaenen Unto Eskelinen (1921-2013) on toemittanna muutamanniin savonkielen sanakirjan, että niistäkkii voepi jottaen tulukata. Se muistoo pittää, että jos Nilsijässä lohkastaan asiasta nuin, niin Muaningalla se sama suatetaan pärskäättee päen nuamoo, että näenpäs! Suatika että jos iänessä on raatavuaralaenen, kun siellä kaekki oovat enempi oekeessa kun kukkaan muu, varsinniin jos puhe käsittellöö susija! (Ite oon syntynnä Raatavuaralla)

    Vuan eepä muuten se mittään kuhan eevät muunmualaeset ala luulemmaan, että Kotlunni on oekeeta savonkieltä käättännä!

    Muljahti vielä mieleen, jotta yks raatalampinen on kiännelly Kalevalannii savoksi. Matti Lehmonen, Kalevala savonkielellä (Gummerus 1999) Vuan on sehhiin pirua luettavvoo. Savoksi suullisesti lottuuttelijoita suattaa kyllä kuunnella ja viäntelyilleen naareskella, vuan lukeminen on pelekkee kivutusta.

    Uskokkee vuan, sennii jäpäkyörät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, kiitoksia, näitä lisää. Murteiden taistelu ei ole ohi, vaikka tutkimuksien mukaan suomen kieli vääjäämättä hämäläistyy, tai pitäisi sanoa suamen kiäli. Johtuu pääkaupungin murteen prestiisiasemasta. Kun vielä suuri kielellinen vaikuttaja Eenkvisti latelee radion tiedetoimittajalle Hollolan Lahlen "semmossii" ja "tämmössii" mustista aukoista, alkavat karvat nousta pystyyn. Kuoppa syvä, lauletaan Epistoloissa.

      Poista
    2. Kiitän ja pokkaan Valto Ensio!

      Hyvällä tuulella Kunnaksen Ilkka

      Poista
    3. Lähes parisataa vuotta vanha käännös, joten en nyt lähtisi kainuulaiseksi väittämään muutaman vokaalin hieman erilaisen viäntämisen vuoksi. Gottlundin perhe asui hänen lapsuudessaan Juvalla, ja myöhemmin hän liikkui Ruotsin savolaistausteisten metsäsuomalaisten keskuudessa ja asui jonkun aikaa Kuopiossa.

      Jotenka vaekka Raotavuaralta kahtoin suattaa nykyvään toeselta näätteekkin, kyllä se Koltluntti ylleesen ymmärryksen mukkaan ihan savvoo kirjutti. Oman aekasa kieltä, tietysti, joka on siitä tietysti lajisa muuttunna.

      Poista
    4. Kyllä minusta "Kalevala savon kielellä" on ihan laatuunkäypä, huvikseen sitä lukee pätkän sieltä täältä, vaikkapa viidennentoista luvun alusta äitienpäivän kunniaksi:
      Äetj-muorj Ahti Lemminkäese/mietti koessa kaeket päevät:
      "Minne jootu Lemminkäene,/kunne kaanis Kaako-poeka,
      kunnee kuulu jo tuleva/matkaltasa mualimalta?"

      Ee tiijä emo polone,/kantaja kovan kokenut,
      missä liikkunoo lihasa, /virrannoo oma veresä,
      kävelöökö käpymäkkee,/kanervaesta kangasmuata,
      seelooko merenselällä,/vuahtopiänä vellovalla,
      vae on suuressa suassa,/kapinassa kamalassa,
      jossov verta siärev vartee,/punasta polovee´asti.

      Vähän arkipäiväiseltä se tuntuu, vertailukohdaksi sitten sama karjalakse, karjalan kielellä, runollisempana, kun on vieraampi:

      Liedo Lemminkäizen muamo/Ainos poigua mustelou:
      "Kunne meni Lemminkäine,/Kunne kadoi minun Kauko,
      Gu ei tule kodih poigu/Pitkil maailman matkoil."

      Ei voi tiediä kandajaine,/Eigo arbua muamorukku,
      Kus liikkuu oma lihaine,/Kus kävelöy oma lihaine,
      Kävelöygö havvumecäs,/Kanabrolois kangahazil,
      Vai meni meren selläle,/Vuahtipiä lainehien keskeh,
      Vaigo kualoi suures suos.
      Menigö häi suureh torah,/Kus on surmu ainos rinnal,
      Kus on verdy piäle siären,/Kus upotah jallat ruskieh.

      "Metcäs" pitäisi olla hattu c:n päällä, mutta kun en tiedä, mistä sen löytäisi. Lopuksi Lönnrothinkin Kalevalasta:

      Äiti Lieto Lemminkäisen/Aina koissa arvelevi:
      "Minne on saanut Lemminkäinen,/Kunne Kaukoni kaonnut,
      Kun ei kuulu jo tulevan,/Matkoiltansa maailmassa?"
      Ei tieä emo poloinen,/Eikä kantaja katala,
      Missä liikkuvi lihansa, /Vierevi oma vernesä,
      Kävikö käpymäkeä,/Kanervaista kangasmaata,
      Vai meni meren selällä,/Lakkipäillä lainehilla,
      Vaiko suuressa soassa,/Kapinassa kauheassa,
      Joss´ on verta säärivarsi,
      Polven korkeus punaista.

      Alun perin lapinlahtelaisena olen eä:n ja oa:n puhuja, Iisalmessa sanotaan jo piä ja ehkä mualimakin. Eija G

      Poista
    5. Eija G ym. Tässäkii se nähhään, mitenkä myö savolaeset (eritotenniin myö aena oekeessa olovinnaan olevat raatavuaralaislähtöset) vastuita tyrkittään toesten sylliin jos missä vuan on mahollista. Kieljkysymyksissä varsinnii. (Minun eka vaimonj olj muuten Lapinlahen Pällikkäällä syntynnä, siinä Nästärriin kuppeen kivikoessa:) Ja isän sylliin Rukajärvellä 5.8.44 lyijymyrkytykseen kuollu Viinikan Mattihiin makkoo Lapinlahen sankarj´haavassa.)

      Minä suatan kyllä antoo kaekessa periksi kun oon muuvallakiin asunna: Lapin läns- ja itäkaeran murteita, hämäläesten rotvallinreonoilla töpeksimistä ja piäkaapunnin sekamelseskaa sujuvasti kuunnellu, Raaman ja Turunseuvun kielellisiä iloitteluitakin ihhaillu.

      Mitteepä se kieljkiärylöetten erlaessuus lopulta merkkoo kun laenoo se kaekki kuitennii on. Ja kaekilta ilimansuunnilta; velaksi tiällä lotikoetellaan!

      Savonkielj varmaan sen takia ihteeni hävettää ja vaekeuttaa lukunaatintoo kun en siitä erroon piäse vaekka opettajantollukat aikonnaan kaekenlaesilla rankasutoemenpitteillä yrittivät väkisellä vierottoo.

      Jäpäkyörä oon ite!

      Poista
    6. Erinomainen kirjoitus Valtolta. Kainuulaisuuksina minäkin noita hänen esittämiään muotoja pidän, mutta olisiko sitten niin, että murre on 150 vuodessa hieman muuttunut? Murrehan muuttuu usein jatkumona kylästä kylään.

      Olen itsekin Kainuussa kasvanut, ja vaikka oma murretaustani onkin pohjoispohjalainen, niin silti osaan erottaa yleensä jo puheesta mistä päin Kainuuta puhuja on kotoisin. (Sotkamolaisia kutsuimmekin nuorina pilanpäiten sudeettisavolaisiksi ja enköhän myöhemmin lukenutkin R. Heikkisen tutkimuksesta, että sotkamolainen murre on kainuulaisista lähimpänä savoa.)

      60-luvun alussa kuuntelin radiosta, kuinka joku Niittahon Jussi haasteli selvällä savolla hauskoja juttujaan - ja ällistykseni oli suuri kun ymmärsin, että hän olikin koko ikänsä elänyt keskellä Ruotsia, esi-isänsä jo satoja vuosia, ja silti puhe oli täysin selvää suomea - tai siis savoa.

      Poista
    7. Tässä on muuten silmiemme edessä hyvä esimerkki siitä, miksi tällainen sinänsä kannatettava projekti on niin hankala toteuttaa: savolaiset eivät itsekään osaa keskenään päättää, millainen kodifioidun savon tulisi olla. Se näet vaatisi erilaisia kompromisseja Savonmaan eri pitäjien murteiden välillä, mistä savolaiset tulisivat olemaan – tai ovat jo – erimielisiä.

      Poista
    8. Savolaisetko ei osaa päättää murteestaan... noh, suattaapa olla vuan suattaapi olla olemattahi.

      Poista
  9. Tässä voidaan sitten alkaa arvuutella kuka murrettaan esitelleistä kommentoijista on mistäkin Savon pitäjästä kotoisin.

    VastaaPoista
  10. Ihmettelin ensin tuon Gottlundin käännöksen luettuani, että mitä, soutiko Bellman Suomenkin vesillä, Halikosta Helsinkiin kuin konsanaan Juha Hurme Kustavista Hailuotoon, kunnes ymmärsin, että kääntäjä teki sillä asiaa tutummaksi suomalaisille. Kirsikkakorit hän myös muutti marjavakoiksi ja vihannekset, omenat, sellerin yksinkertaisesti Suomeen sopivammaksi puutavaraksi: "puita kuljettavat hyö". Mikäpä siinä. "Kukkokipa lauloi" oli hauska, mutta olisi se voinut kiekuakin. "Ulla ---sänkyyn vyörähti" oli napakasti kuvailtu, "Ulla--- klev så bredbent i paulun". Vanhoja sanoja Bellmannillakin on tietysti.

    Nyt, kun luin ruon runon uudestaan, huomasin, että se on lähestulkoon minun murrettani, on peä ja keäntyy, voan ja soan, myö ja työ. Sitten on ihan yleiskielen muotoja, paistaa, laulaa, joutukaa, vieraampi on outtaa.

    Se on harmi, että murteen puhuminen on vähentynyt, Savossakin. Kälykin käyttää puhelimessa jonkinlaista yleiskieltä, mutta siilinjärveläinen serkku sentään lättyyttää ihan oekeeta savvoo. Siihen voi meikäläinenkin yrittää yhtyä.

    VastaaPoista