1. huhtikuuta 2019

Vika on johdossa



En ole koskaan osannut johtaa. 

Onneksi en ole myöskään johtanut. 

Syy ei ole tällä kertaa isäneuroosi. Se on fakta, että isäni Kullervo oli eläimellisen tason lahjakkuus tuollakin alalla. Ku hänelle sysättiin kaksitoista tuhatta kiljuvaa partiopoikaa ja -tyttöä Kiilopäällä ja sanottiin, että pidä noille suurleiri, hän piti. Kun hän governor-käyden jälkeen kävi Amerikassa ja hänen käskettiin uudelleen organisoida Suomen Rotary-liike, hän teki sen ja julkaisi sääntökirjan, joka voi olla vieläkin käytössä. Kun Pohjanmaalle piti perustuu mahdoton mieskuoro, sellainen johon tultaisiin sadankin kilometrin päästä oppimaan Ensti Pohjolan edessä Mozartia ja Bartokia eikä Isoa Anttia, parin vuoden kuluttua lähes sata miestä oli suuren innon vallassa Amerikan kiertueella, joka oli rahoitettu täysin, myös omilla tempauksilla. Osuusteurastamokin myi Jussikuoro Amerikkaan -makkaraa. Kun hänen käskettiin hommata Almille Töölöön oopperatalo, hän hommasi.

Kun itse opetin yliopistolla, mielestäni oli tarpeetonta ja omituista luennoida asioista, jotka oli jo painettu kirjaan. Jos sanoin, että lukekaa tuo tanskankielinen Alf Rossin Ret og retfaerdighed, niin näette, että noinkin voi erehtyä, ja toisilla luennoilla näytin, miten vähän englantilaisesta analyyttisen oikeusteoria perinteestä on apua katsottaessa Villin Lännen elokuvia, joita siis näytin luennolla (Hurja joukko jne.).

Eräs kaverini on kouluttanut sata tohtoria, jotka ovat nyt kaikki professoreita. Itse olen kouluttanut vain kymmenen – kaksikymmentä, eivätkä kaikki ole huomanneet vieläkään, että heitä on koulutettu. Useimmiten koulutin jokaista erikseen, kaksi tuntia kerrallaan, jalat pöydällä. Väitöksessä sitten joku Cambridgen tai Edinburghin kollega tuli kysymään, että mitä te olette tehneet, kun nämä osaavat noin hyvin. Sanoin että kun lisensiaatteihin ei myydä varaosia, tarkkuus ja toleranssi on mietittävä kullekin erikseen.

Usein luullaan, että oikeudelliset ongelmanratkaisut ovat kuin säilykerasioita, kaikki saman kokoisia. Ehkä ovatkin, mutta kaikissa on väärä etiketti ja eräitä ei saa avatuksi turvautumatta Geneven maa- ja merisotaa koskevassa sopimuksessa kiellettyihin keinoihin.

Isäni piti niin hyviä käytännön kursseja oikeustieteellisessä, että jotkut muistavat ne vieläkin. Hän ei tyytynyt pelkkään asiakirjojen laatimisen opettamiseen. Hän selitti myös, miten päämiehen sekavasta sopotuksesta päätellään, tarvitseeko hän ylimalkaan jonkin asiakirjan ja jos tarvitsee, minkälaisen, ja miten se sitten tehdään.

Hän oli oppinut jo sodassa, että jos korkeusmittari näyttää, että nyt mennään mäkeen, kannattaa uskoa mittaria. Sääntö, myös juridiikassa, on useimmiten väline, ei päämäärä eikä itseilmaisun keino. Kerran kenraalit ehdottivat hänelle Mannerheim-ristiä, kun hän johti Tuuloksessa armeijaryhmän tulta ja osoitti ilmasta maalit patteristojen lisäksi myös suora-ammunnassa oleville putkille. Hän päätyikin pidemmäksi aikaa ilma-RUK:hon opettamaan navigointia lennolla ja muuntamaan päässälaskuna maastohavainnot koordinaateiksi. Ja johdettavia oli.

Koska en osaa johtaa, mielipiteitäni asiasta ei kannata liioin kuunnella. Isäni tuskaili joskus, miksi en usko häntä vaan teen kaiken aina päinvastoin. 

Vastasin, että se johtuu perinnöllisyydestä. 

12 kommenttia:

  1. Luen Tuomiojan päiväkirjaa "Ei kai eilisestä jäänyt vammoja" löytääkseni siitä Ivo-Neste-Fortum -historiaa ja Postipankin joutumista Sammon syötäväksi noin niinkuin eduskunnan kantilta.
    Sivulla 57-58 (25. maaliskuuta 1998.)
    "Smolnasta menen kotiin Akateemisen kautta, jossa törmään Jukka Kemppiseen. Puhe kääntyy Los Angelesiin, lähinnä kai siksi, että Kemppisellä on tarve sprädäillä L.A:n tuntemuksellaan sekä UCLA:n ja Berkeleyn vierailijapfessuureillaan ja hankkeillaan suomalaistutkijoiden jatkokoulutuksesta hyvin poikkitieteellisellä informaatioteknologian, juridiikan ja yhteiskuntatieteet kattavalla pohjalla Kalifornian yliopistoissa. Tokaisen, että voisin olla kiinnostunut jostain lyhyestä vierailupestistä, kun minulla nykyisin on dosentuurin verran akateemisiakin ansioita. Se yllättää Kemppisen joka sanoo ettei tätä ollut muistanutkaan, mutta jatkaa että voisi olla mahdollistakin järjestää vierailu minunkaltaiselleni politiikotaustaiselle tutkijalle. Hän jättää jotain asiaa koskevia papereita ja sanoo palaavansa asiaan. Sitä epäilen."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomioja tuli sitten Kaliforniaan ja raapaisi jalkaa kaikille kauniisti. Tosin hän oli silloin ministeri.

      Poista
    2. Jokainen kai kirjoittaa päiväkirjaansa omin ehdoin. Luulen että sinäkin niin tekisit, Anonyymi, ainakin jos kuvittelet sen kiinnostavan jotakin. Siis muita lukijoita kuin sinua itseäsi. - Itse en tunne Tuomiojaa - pidän hänen edustamasta vasemmistososialidemokratiasta - mutta kirjoittajana hän on tylsä ja kankea. Vitun kankea.

      Poista
    3. Niin varmaan sinun irroitteluusi verraten. Paksuja kirjoja tylsistä aiheista. Kemppinen, joka myös on moittinut ET:tä heikoksi kirjoittajaksi, on ainoita politiikan ja virkakunnan ulkopuolisia, jotka yleensä mainitaan. Kyllä koira koiran tuntee. Siis humanistin, jonka psyyke kestää vinoilun. Valtionyhtiöiden yksityistämisistä kirjassa on haettua kriittistä aikalaissuhtautumista.

      Poista
  2. Aika kirjava kirjoitus tällä kertaa. Tuota kuva-arvoitusta en käsittänyt, lienee jokin Vappubrunssi.

    Niinhän se on etteivät pojat isiään usko eivätkä yleensä neuvoja kysele, saati noudata.

    VastaaPoista
  3. Pöytä näyttää siltä että sillit on syöty ja kuravesi juotu. 1.4

    VastaaPoista
  4. "Tarina on kirje, jonka kirjailija kirjoittaa kertoakseen itselleen asioita, joita ei saisi muulla tavalla selville."

    VastaaPoista
  5. Ad Omnia: sununtaisesta kuvasta on tuollakin hetkellä juuri kadonnut viisi alle kouluikäistä lapsenlasta, näiden vanhemmat, neljä, ja yksi isovanhempi. Yksi sellainen on kameran takana. Kaksivuotias men piiloon piilosleikissä painamalla pienet tahmeat kämmenet silmilleen,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ymmärrän kuvassa olevan ketsuppipullon.

      Poista
  6. Nykyinen juristinplanttupolvi tuskin osaisi lukea Alf Rossia, kun ruotsin taito maassa heikkenee kaiken aikaa. Rossin tanskankieli on - siis kirjoitettuna, ei puhuttuna - yhtä helppoa kuin ruotsi. Pohjoismainen kulttuuriyhteys valitettavasti tämän myötä rapautuu; mitä tulleekaan tilalle.

    VastaaPoista
  7. Että isoisäkin honasi 2-vuotiaan piilosleikkikekkauksen -kaikelta statukseltaan, oppititteleiltään arvostelukyvyltään! Runoilijatietäjä. Niin väinönä, takaa että Kemppisistä kuullaan vielä.

    Valokuvakin aukeaa ihan kadehdittavana. Joskus -sen remonttihomman ja -fyrkan ajoilta päähän pälähtänyt ajatus että mitäs huolehdit, onhan sinulla kahden miljoonan kämppä ja remontissa arvo nousi koko laskupinon verran ja ylikin. Ihan olisi kässiä irrottaa ns. kädenkäänteessä, kynänpyöräytyksenä paperilla. Sinettinauhat pitää roikkua, piireissä ymmärretyt.

    Voimapaperin ostattaminen pankkihämyyn. Sellaisen modernin virustuksen taserivisumpussa se olisi heidän keskinäisrahalajikkeitaan. Ja meille höpöosaajille Yksi jalo €. "Lailliseksi" saarnattu valeuutinen.
    Ostattaminen siis. Uusi stratosfääri, uudet revontulet, virvatulet älynäytöillä sokaista tanssittaa. Meitä pirunpolskassaan.

    Homman taikureita löytyy ihka varmasti niistä wanhan intellectual property, tekijänoikeus-patentti oppilaista. Ne tekevät siellä uusBoreniuksilla vai missä nyt olikaan, solidista likvidiä kaveripiirinsä hedgefundeihin kikalla jos millä. Myy, "myy" anna jätä arvonnousu arvopaperi pajaan, ja tuliterää euroa pukkaa. Taikuutta ? Niin se oli entinenkin mutta kyläpäälliköt tuomarit ja valtiopäivämiehet kansakoulunopettajat sentään tiesivät kurittaa asian edistyksen ja lähimmäisrakkauden putkistoon.

    Pidä ja syö kakku. Eliitin laki tai tulkinta itsellensä. Ylähuoneessa KPMG säädätetty alahuoneen Eduskunta säädöskokoelmaan. Katselevat toisiaan yli Mannerheimintien. Ja kasvokkainkin valiokunnassa. Kaikki leimapaperit ovat rahaa, vähittäiskauppa sellaistakin.

    Tällaiset ovat houkutukset wanhoille omistajille perijöille tai ansainneille. Että arvot nousevat ja siksipä sallimme nuorilta perittävän yhä huikeampia ensiasunnon hintoja, valtionkihlat eli huomenlahja eli myötäjäiset elämänaikaiseen vastamäkeen ovat tällaista sorttia, post-thatcher mutaatiosykettä.

    BIS VaR Vertikaalista horisontaaliseen taseessa. Ja se on vain kirjanpitoa mark to market (jollaisen yli Roosevet veti henkselit talouden paperipuolella. Metodi tuli takaisin yhtenä palkeet-elementtinä kloonaatumaan ja DNA-kopeloitavaksi bittikoodiriekaleina koordinaatistossa City-Wall Street-Vallila pitsillä).

    Sinulla on suuremmoisempaa. Autuas ken meidät lasket kuulolle, kotilietenne taikapiiriin. Perintöä ja lujuutta. Meillä muilla onkin kestävyysvaje vieraanamme, eikun asuntonamme moniseinäisenä, yksi pyöröovi.

    Toinen kaunis olisi Wille Rydman. Tai isoisänsä se Kalliolle kukkulalle Kari ja monta muuta. En arvannut kuin vilkuilla Kari R:än värikkäitä blogistooreja lähipiiristään. Perhana. Kaivan ne esiin vaikka kuokittavaa piisaa silmänkantamattomiin täällä meikän vetelällä.

    Wille R puhui ikimuistettavasti ja suureudessa Teemu Mäen Joulusaarnassa, videolta Kiasmassa 2018. Ikää vasta 33 ja tv-tuttu kaikille, vankkana Perustuslakivaliokunnan sotepuristuksessa, Annikki Lapintien vierellä. En silti äänestä. Ketään paitsi EU-vaaleissa koko Euroopan ja sivilisaatiolukemisurakkani sisuunnuttamana / ylentämänä ketähyvänsä Perussuomalaista Antimacronia (le Penn) Anticameronia (Farage) ja keitä kansallisuus heimo ja adoptiosukurakkaani ovatkaan, edes hämärryksenä silmissäni.

    Mihinkähän nämäkin näkemismykiöt kirkkautensa hankasivat ? Kaukoputkeen ja elektronimikroskooppiin. Värkkeihin, ostolaiseen. Nähdä ruokapöydän yli tai kastikkeen sisämolekyyliin. Jos vaikka karsinogeenejä.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  8. Onnellista oli se aika, kun vielä saattoi kerätä pienet lastenlapset, lapsukaiset yhden pöydän ympärille, kun kasvavat ja alkavat muodostaa omia elinpiirejään kuka minnekin, se ei enää ole yhtä helppoa. Onneksi on näitä juhlia, merkittäviä syntymäpäiviä ja muita. Vuosi sitten meitä oli täällä koolla parikymmentä - pöytiä kolme. Tänä keväänä on tiedossa ylioppilas- ja valmistujaisjuhlat, kesällä viimeiset rippijuhlat ja sitten - häät, ihan vanhaan malliin. Nyt valmistuva sai peräti kolme työtarjousta vakipaikaksi - niin pysyväistä kuin nyt mikään nykyisin voi olla - ja tuli valinnan vaikeus, mikä kaupunki? Se "ulkoeurooppalainen" poikaystäväkin on saanut Suomen kansalaisuuden ja oli juuri sotimassa Ruotsissa pari viikkoa - uusi "isänmaa" kutsui heti. Komea uusi Suomi-poika, äkkiä kasvatettu. Hänen mukanaan tuli Suomeen sopivaa sisua, on koko ajan ollut töissä ja itse rahoittanut opintonsa, kun ei ole saanut mitään opintotukea. Valmistuu piakkoin.

    Voisi siis lakata huolehtimasta, he sen tekevät, kaikki nykynuoret ja tämän päivän lapsoset, pitävät maailmaamme pystyssä jatkossakin. Meikäläinen voisi vaikka poistua näyttämöltä, mutta aika mukavaa on seurailla elämänmenoa, toistaiseksi. Eija G

    VastaaPoista