24. tammikuuta 2019

Testamentti



Luin etteivät läheskään kaikki tiedä, miten omaisuus ja velat jaetaan lesken ja perillisten kesken.

Tuo tieto jäi häiritsemään. Tuli tarve kirjoittaa tähän lukijoita varten selvä perusohje. 

Perustilanteessa testamenttia ei tarvita. Perustilanteeksi sanon sitä, että on isä ja äiti ja lapsia, tavallista omaisuutta, kuten asunto, eikä sen ihmeempiä velkoja eikä liioin osuuksia jakamattomiin kuolinpesiin.

Silti nykymaailmassa saa varautua siihen, että arkinen asiointikin voi aiheuttaa kuolemantapauksen jälkeen harmia ja mielipahaa. Jos säännölliset maksut ja lyhennykset on totuttu maksamaan toisen tai toisen tililtä, niin miten sitten toimitaan, jos pankki haluaa papereita ja selvityksiä ja pankkikortit lakkaavat toimimasta.

Käsitykseni henkilöasiakkaiden palvelutasosta myös pääkaupunkiseudulla on aika kielteinen. Ei välttämättä ole paikkaa eikä luukkua, josta voisi mennä kysymään, että mitähän nyt tehdään.

Tuttava lakimies ei välttämättä ehdi tai tiedä. Olen itse esimerkki molemmista. Älkää kysykö minulta. Älkää lähettäkö viestejä älkääkö soittako.

Internet ei auta. Käsitykseni ihmisten tavasta opetella asioita verkosta on sekin kielteinen. Perintöoikeus eli jäämistöoikeus on verkosto. Opit kyllä nopeasti, mitä tarkoittaa ”rintaperillinen”, ja mikä otus on pesänselvittäjä. Et voi arvata, millä oksalla piru istuu. Esimerkiksi aikaisemmin suoritettu osittainen perinnönjako on asiaa ymmärtävän henkilön tutkittava tarkasti. Jos on esimerkiksi kolme lasta, toinen toistaan komeampia, ja yksi heistä on saanut jotain tuntuvaa, kuten rahat yksiöön, isän kuollessa, ja nyt on haudattu äiti, se kysymys, miten tuo vanhempi jako otetaan huomioon tässä uudessa toimituksessa, on oikeasti vaikea. Lakimies vastaa kysymykseen ehkä vain toistamalla lain säännön, jolla ei potkita pitkälle.

Lakitekstin opiskeleminen esimerkiksi lukiolaisen ymmärryksellä ei ratkaise. Perintökaaressa on sama ongelma kuin kaikissa muissakin lakiteksteissä. Millä erotat lillukanvarret puista, joihin voi pätkäistä päänsä, ennen kuin ymmärrät kokonaisuuden. Ja millä ymmärrät kokonaisuuden, ellei sinulla ole käsitystä kokonaishahmosta. 

Käytännössä lapsia tai näitten lapsia ei voi ohittaa testamentillakaan. Heille menee yhteensä puolet jäämistöstä eli varoista velkojen kattamisen jälkeen. On poikkeuksia, mutta ne ovat harvinaisia.

Puheilla ei ole merkitystä perintöasioissa. ”Äiti lupasi tämän minulle” on vaatimuksena sivuutettavissa. Vain se, mikä on mainittu testamentissa, merkitsee jotain. Testamentin moite eli oikeusjuttu on harvinaisuus. Sellaista oikeusjuttua kannattaa välttää, koska siinä häviää ainakin rahaa. Juristi oikeuden määräämänä pesänjakajana on oikea ratkaisu.

Testamentti on määrämutoinen. Vainajan allekirjoittama kirje, jossa selvitetään kirjoittajan viimeinen tahto, ei ole lainkaan testamentti, eikä sillä ole merkitystä. Testamentti on todistettava ja teksti on sellainen, ettei verkosta tai kaavakokoelmasta kopsattu tule välttämättä oikein.

Kenen puoleen kääntyä? Valitettavasti en tiedä. Kunnollisia, järkevän hintaisia asianajajia on, ja kalliita ja kuuluisia on tvallisen ihmisen tietysti syytä välttää. Aina kun olen nähnyt maallikon laatiman testamentin – sellaisen jo ”osaa” – siinä on ollut jotain vikaa.

Jutun kuva (”Narayama-laulujem vaikeaselkoisuudesta”) sisältää vanhan japanilaisen tavan kantaa vanhus vuorelle kuolemaan.

13 kommenttia:

  1. Kommentoija joka mainitsi Aulis Kajannosta, voisi mielellään ottaa yhteyttä juka.kemppinen@kolumbus.fi

    Tietäisin miehestä mielelläni enemmän - hän ei paljon puhunut omista asioistaan. Kuulun siihen valtavaan enemmistöön, jonka silmissä hän oli ihanneopettaja.

    VastaaPoista
  2. Kyllä tämän on oppinut. Jo jakamaton kuolinpesä on hankala otus. Oman äitini vanhemmat kuolivat, kumpikin vuorollaan. Molemmat saivat pari vuotta myöhemmin muutaman sataa euroa maksunpalautusta ties mistä. Kun jaettavana oli selvää rahaa eikä sisaruksilla riitoja, selvittiin paperityöstä maallikkovoimin. Noin yksinkertaisessa tapauksessa saa vielä kirjoitettua täydennysperukirjat ja -jakokirjat, mutta samalla ymmärtää, ettei monimutkaisempaa tapausta kannata maallikon ryhtyä hoitamaan.

    VastaaPoista
  3. Venäläinen sanonta:
    Kaksi sisarusta riitelivät siitä, kummalle perintölehmä kuuluu. Lopputulema oli se, että lehmä kuuluukin tuomarille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perintökaari 17 pykälä. Erehdyinkö?

      Poista
  4. Kiitos kun jaat ammatillista osaamistasi tällä tavalla.

    Mietin tänään ilmiötä, jossa merkittävä julkisuuden henkilö ainakin näennäisesti muuttaa radikaalisti ajatuksiaan ja alkaa puhua entisen ammattiminänsä vastaisesti heti eläköidyttyään.

    Esimerkiksi useampi entinen kauppalehden päätoimittaja kirjoitti vanhoilla päivillään ihan järkeviä kolumneja. Niillä ei vaan ollut enää mitään merkitystä, kun valta oli mennyt.

    Luulevatko he tosiaan voivansa maksaa kaiken sen pahan karman elämänsä viime metreillä? Ei se niin helppoa ole.

    VastaaPoista

  5. DNA perintöänsä ei käy riitauttaminen eikä jälkeläisten kesken osittaa, vai mitä tasinkoa se jako olisikaan. Osinkoja voi ohjailla ja niinhän sitä HS synttärisankari Ilkka Herlininkin kohdalla lie soviteltu. Kai sekä isän että veljen poismenon jälkeen. DNA on mikä on ja HS synttärivalokuvassa kovasti isoisän vankkaa näköä alkaa puskea naamaan.

    Muutakin arpajaisosaa vedetään kuin pitkää tikkua tai ongitaan verhon takaa lastenjuhlissa. Arvassa on. Kiva stoori oli tuo mitä Ilkka H. kertoi historiantunnilta SYK:issä että kivikauden savikupin pohja oli pyöreä kun ei ollut pöytääkään mille sen asettaa. Paremmin kai se kämmenellä tai maassa soraan jenkailtuna pysyy tai sopivaan kivirakoon katsottuna piti vatupassissa. Tästä oivalluksestaan saamansa kiitos ja ilo oli pojalle isompi juttu kuin iskän rahat.

    Revi tästä. Painoa asiaan tulee siitä että oikea vastaus olisi varmasti ollut savenvalantaan, nuotion päälle ripustukseen tms. kytkeytyvä. Että SYK:in opettaja irtosi odotuksesta ja rastiruutuun oikeinmerkistä, oli jotain mitä koululapselle perinnöksi antaa. Ja hyvin näkyy perintöä eteen päin vietävän.

    Mutta palatakseni minuksi ja kullervoksi, kuinka hitossa meillä oli edes jokusia SYK:ejä ? No kun oli kielimuurin pohjaltakin parempia kouluja kautta maan, niin joku suomenpuolinenkin sallittiin eikä iljetty kieltää ? Julkikristillisillä tai muilla sellaisilla olikin jo vaikempaa, mahdotonta. Meille taviksille huonoin apu- tai oljenkorsivakanssisten opettajien oppikoulu oli paras. Sama koskee yliopistoa, tosisurkun opettajan saattoi kirkassilmäisinkin viaton honata että ei ! Ja lukea omia aikojaan kirjeopistoaan. Jaa´a olisikohan taas uusi romutusremontti Fabianin-Aleksin kulmasta käynnistymässä, kun huonosta kasvatusperimästään tiedottomat panevat parastaan hoopoissa omahyväkäs fiksaatioissaan.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. En oikein ymmärrä mikä on edunvalvontasopimus. Pankit ja sijoitusyritykset ehdottelevat sellaisen hinnakkaan sopimuksen tekoa. Kun lähiomaisia on yksi lapsi, niin tuntuu oudolta, ettei hän saisi hoitaa asioitani kun en itse enää kykenisi.
    Ehkä blogisti tai kommentoija voi ystävällisesti valistaa.

    VastaaPoista
  7. Edunvalvontasopimus (oikeammin edunvalvontavaltuutus) kannattaa tehdä ilman muuta tehdä. Lapsikaan ei saa automaattisesti oikeutta hoitaa esim. pankki- tms. virallisiksi katsottavia asioita, jos henkilö on tullut kykenemättömäksi hoitamaan niitä. Mikäli edunvalvontavaltakirjaa ei ole, maistraatti nimittää edunvalvojan (useimmiten tietenkin lähisukulainen). Tällöin edunvalvoja joutuu tekemään vuositilit ja hakemaan erilaisia lupia maistraatista. Kallista ja monimutkaista.

    Perusmuotoisen edunvalvontavaltakirjan voi aivan hyvin tehdä itse käyttämällä valmiita malleja. Tärkeää on kuitenkin noudattaa ns. määrämuotovaatimusta (kaksi esteetöntä todistajaa, vrt. testamentti). Valtuuttajan tultua kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan, valtuutus tulee voimaan, kun maistraatti on sen vahvistanut esim.lääkärintodistuksen perusteella.

    Edunvalvontavaltuutukseen voi sisällyttää myös esim. hoitotahdon ja siinä voidaan jakaa myös tehtäviä useammalle valtuutetulle. Perusmuotoista valtuutusta laajemman valtakirjan laadinnassa saattaa olla kuitenkin paikallaan ulkopuolinen asiantuntija-apu.

    VastaaPoista
  8. Arabialainen tapa ratkaista visainen perintöasia: Ahmed kuoli. Ahmedilla oli kolme poikaa ja 17 lammasta. Ahmed oli määrännyt, että vanhin pojista saa lampaista puolet, toinen 1/3-osaa ja nuorin 1/9-osaa. Lampaita ei saanut tappaa eikä pilkkoa. Luvun 17 jakaminen em. murtoluvuilla ei onnistu niin, että tulisi kokonaislukuja. Sitten joku kylästä keksi, että lainataanpa laskun helpottamiseksi naapuri Muhammedilta yksi lammas, jolloin lampaita oli 18. Nyt jako onnistuikin hienosti. Puolet tästä määrästä eli vanhimman pojan osuus on 9 lammasta, toinen poika sai 1/3-osan eli 6 lammasta ja nuorin sai 2 lammasta. Kun nyt saadut osuudet lasketaan yhteen, niin kappas vaan, 9 + 6 + 2 =17 ja naapuri Muhammedin lammas voitiin palauttaa hänelle.
    Ja luvut 9, 6, ja 2 suhtautuvat toisiinsa kuten ½, 1/3 ja 1/9.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on nerokas pulma. Näitä vastaavia on muitakin. Me, jotka ymmärrämme matematiikkaa, huomaamme tietysti, mihin koira - tässä tapauksessa lammas - on haudattu.

      Poista
    2. Esikoiselle 9/18, keskimmäiselle 6/18 ja kuopukselle 2/18. Yhteensä 17/18. Mutta voittiko veljeksistä kukaan lampaan lainaamisesta ja palauttamisesta? -tietysti kaikki voittivat, kun perintö saatiin jaettua ja veljessopu säilyi, mikä olikin kaikkein arvokkainta vaikkei sitä kaikki tajua.

      Mutta katsotaas sitä naapurilta lainattua lammasta: kun lammas lainattiin perikunnalle, esikoisen lainaosuus siitä oli puolet, eli 9/18, keskimmäisen 6/18 ja kuopuksen 2/18. Yhteensä he siis lainasivat 17/18 lampaasta. Kuka lainasi sen 1/18 osan?

      Poista
    3. Muhanmed painoi nappia ja niin lensivät lammas ja sitä raiskaamaaaa ollut Ahmedkin kilon paloina ympäri tannerta.

      Poista
  9. Persialainen arabiaksi kirjoittanut matemaatikko Abu Abdullah Muhammad ibn-Musa al-Khwarizmi (n. 780-850) laati mm. laskentaohjeet islamilaisen perinnönjaon usein monimutkaisiksi ratkaisuiksi. Latinaksi hänen nimensä kirjoitettiin muodossa Algorithmi. Tutulta tuntuu.

    VastaaPoista