13. tammikuuta 2019

Arkipäivän rasismia



Kaupassa kysyin ostettuani Kallion kaupunginosaa käsittelevän kirjan myyjältä: ”Anteeksi mutta onko rouva Töölöläisiä?” Mieleeni oli juolahtanut, että taitava rotutieteilijä varmaan erottaisi esimerkiksi poskipäistä ja silmien koosta etutöölöläisyyden. Minulla on laajat kokemukset asiasta, koska sain sen vaikutelman, ettei Helsingin hovioikeuteen oteta jäseneksi eikä esittelijäksi muita.

Muuan intti olevansa Tammisaaresta mutta tinki myöhemmin tunnustamaan, että hänen isänkotinsa oli puolessa välissä Bulevardia. Tunsin isänkin. Hän oli yksi perusteista, joilla väitän nähneeni luonnossa varhaisen tasavallan virkanyrkkejä. Esimerkiksi kohteliaaseen hatunnostoon hän ei vastannut vaan tuijotti tyrmistyneenä. Kyselin asiaa ja käsitin, että kumarrukseen ja hiljaa mumistuun hyvään huomeneen on anottava kirjallinen lupa Uudenmaan lääninhallitukselta, joka ilmeisesti hankkii asianmukaiset lausunnot viran puolesta. Hänen perässään marssi viraston vahtimestari kantaen salkkua ja valmiina pyyhkimän sisään astuttua katupölyt tämän korkean henkilön olkapäiltä siihen tarkoitukseen varatulla harjalla.

Jotkut lakimiehet tuntevat vielä termin ”salkunkantaja”. Esimerkiksi oikeustieteen opiskelija tai juuri valmistunut juristi seuraa kokenutta asianajajaa oikeudenkäyntiin ja neuvotteluihin. Siitä välittämättä, kuka ehkä raskastakin salkkua kantaa, vierellä kipittäjä on ”salkunkantaja”. Kokemukseni mukaan tuo elämänvaihe on tavattoman tärkeä. Siinä on todella mahdollisuus oppia asioita.

Se oli siunauksellista, kun attaseasalkut ja asiapullosalkut tulivat muotiin. Muistan yhdenkin kerran raastuvan IV osaston 2 jaostolla, kun mietin, olisiko asiallista sanoa ääneen, että arvoisan vastapuolen arvoisan asiamiehen eväs vuotaa. Nikke L:llä oli totuttuun tapaan virvokepullo housuntaskussa, mutta ilmeisesti loiventavia siematessa korkki oli jäänyt kiertämättä asian vaatimalla vakavuudella. Kovitetussa salkussa eväs mahtuu lakikirjan viereen.

Kallion kaupunginosa on kiinnostava. Asuin siellä joitakin vuosia, siellä asui sukulaisia ja olin kuullut kaikenlaista, koska isäni perhe asui Puukkobulevardin (oikeastaan Aleksis Kiven katu) seudulla. Oikeastaan heidän piti olla viipurilaisia; minulla on epäily että paikkakunnan vaihto tuli ajankohtaiseksi, koska isoisällä täysin oppineena autonkuljettajana lienee ollut kuorma- tai linja-autossa ainakin ajoittain viinapoliisia kiinnostaneita kanistereita. 

Kirjakin todistaa itse näkemäni. Eivät ainoastaan kaupungin eri kolkat olivat täynnä vihollistaloja, joiden lapset harjoittivat ahkerasti katukiusaamista. Taustalla on ihmetys siitä, että juuri kalliosta tuli samasta (omasta) ikäluokastani yli kymmenen kansallisella tasolla kuuluisaa kirjailijaa ja yksi tasavallan presidentti, ja sitä ennen 30-luvulla syntyneistä vaikka mitkä määrät. Anu Kaipainen, Haavikko ja Nummen veljekset olivat samalla luokalla. Paikallisen työväenteatterin ensihurmuri oli Tauno Palo, alkujaan Brännäs, joka tosin taisi varttua Vallilan tuntumassa. Kalliossa sijaitsi sosialidemokratia. Olen itse kuullut Yliopiston juhlasalissa repliikin, ettei Paavo Berglundista voi tulla todellista taiteilijaa, koska hän on väärältä puolelta Pitkääsiltaa.

Kunnon töölöläisten kolhiminen on sillä taustalla, että Suomen alempi keskiluokka, josta tuli silmittömän nopeasti Suomen ylempi keskiluokka, osittain rakennutti ja asutti punatiilisen Töölön.

Myyjättäreni sanoi olevansa Katajanokalta. Pian jono takanani alkoi kasvaa ja hermostua niin että meidän oli keskeytettävä paljolti venäläisille upseereilla tarkoitetun ja vielä 1960-luvulla melkein kenen tahansa tavoitettavissa olleen kaupunginosan pohtiminen. Niin – ja Helsinginkadun seutu rakennettiin alkujaan venäläisten solttujen tarpeisiin ja katujen nimeäminen linjoiksi lainattiin Pietarista.

22 kommenttia:

  1. Klubin hieno neonmainos on näköjään kadonnut Arenan räystäältä.

    Nuuttipukkia odotellen Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klubi-mainos on ollut jo vuosikymmenet Kaupunginmuseon huostassa

      Poista
    2. Panisivat mokomat sen sinne paikalleen vain. Miten se nyt sitten olisi kielletty sellaisen mistään saamattoman ja lähes savuttoman pillitupakin neonputkihäkkyrä? Myönteisten tuntemusten määrän aikaansaaman vaikutuksen mittaaminen on lakiteknisesti liian vekkulin konstikasta, aivan totta.

      Kiellettäköön kahvi. Kokeiltu on.

      Sen sijaan että pienten paheiden harjoittajien lupavapaa ja maksettu tupruttelu olisi poistettava digitaalisella kuvankäsittelyllä elokuvista voitaneen olla hyväksyvämpiä.

      Miltä näyttäisi Marlene Dietrich? Miltä koko Casablanca! Entä Albert Järvinen?

      Kohtuus kaikessa, jopa kohteliaisuudessa suvaitsemaan hönttejä.

      Museoita, varikoita, siirtoloita, aidattuja leirejä...

      Juno oli varsin mietoa savuketupakkaa. Juno!

      Ilmanko asiat eivät opeta, tarvittaneen opettamista ja tupakkiaski johon piirtää kirkkovene.

      I. H.

      P. S.

      Ei päätä huimaa.

      Poista
  2. Satuin viime viikolla Scandic Kallio nimiseen majoituslaitokseen Brahenkentän laitaan. Kenttä oli iltamyöhään täynnä luistelijoita, aamuisin ilmeisesti koululuokkia. Aleksis Kiven koulu kentän toisella laidalla näytti edelleen suurelta kuten aina ennenkin. Raitiovaunureittejä kulki monia pitkin ja poikin Helsinginkatua. Käytin 9 numeroista sekä Messukeskukseen että Rautatieasemalle päin. Ysi kulki läpi entisen VR konepaja-alueen. Messuilta palatessa se kääntyi Aleksis Kivenkadulle Kotkankadun kohdalla. Siinä lähimain oli yllätyksekseni vanha puutalo, jonka vt talonmiehenä hoitelin lämmityskattiloita ym. lämpimänä kesänä 1967.
    Kun lähdin asemalle, oli ysin pysäkin penkillä todellinen Stadin kundi meikeläisen ikäluokkaa - hän harmitteli hiekan vähyyttä ja sanoi että että tuolla ne ryssät taas jonottaa. Todella, jonoa oli Hesarin varrella, selvisi että siellä on venäläisten suosima leipäjono. Näin aika muuttuu eivätkä ihmiset muutu - ainakaan kovin. Ehkä suurin muutos oli raitiovaunun sisällä. Kuului reipasta muutaman nuoren keskustelua - saksaksi. Erinomaisella saksankielellä nämä tytöt rupattelivat eloisasti. Plaudern- taitaa olla oikea saksan sana. Tätä ei 60-luvulla kuulunut. Pitkän saksan lukijana koin tämän miellyttäväksi - jäin pois asemalla, nuoret jatkoivat kohti Jätkäsaarta.

    VastaaPoista
  3. Asiapullosalkuista tuli mieleen, että Mikonkadun Fenniassa oli portsarin tiskin takana salkkuorsi erikseen kansanedustajien salkuille. UUSI Iloinen Fennia mainosti itseään lehdissä nännit U-kirjaimissa. Arenan talon kuva on Wikipediasta, ja siinä on vielä ne tökeröt uusikkunat, jotka palautettiin ristikkoikkunoiksi 2010. Tähän Sonckin komistukseen liittyy minun historiassani aina Kyösti Lehtonen, joka sai talossa sijainneen ravintola Viherkulman eli Vinkkelin pöydässä asiakkaana sairauskohtauksen. Tsirra Kallion Keskuspaloasemalta tuli nopeasti, mutta niin kävi, että painin olympiavoittaja Köpi lähti sillä viimeiselle matkalleen. Menehtyi muutaman päivän kuluttua sairaalassa. Satuin istumaan alivuokralaiseni Voden kanssa siinä samassa pöydässä. Asuimme ylempänä Hämeentiellä Eeron ja Jussin kulmilla.
    Kerran kesällä Helsinginkadun Tenkan ulkopöydässä kohtasin miehen, joka ilmoitti olevansa ensi kertaa Kalliossa käymässä. Hän oli iältään siinä 75 ja kertoi asuneensa koko ikänsä Katajanokalla. Mies vaikutti hyvin rehelliseltä. Panin merkille, että hän pälyili koko ajan ympärilleen. No, Tenkka on itse asiassa Harjua. Raja kulkee keskellä Helsinginkatua, samoin kuin Vallilan ja Alppiharjun raja keskellä Aleksis Kiven katua. Tämä on sitä iänikuista triviaa. Ensimmäinen Aleksis Kiven kadusta kirjoittanut merkittävämpi kirjailija on Joel Lehtonen. "Henkien taistelussa" siellä seikkaillaan muuatta yövartijaa tapaamassa ja pistäydytään kunnolla Vallilan puolellakin. Jäi mieleen, että Lehtonen kuvasi aluetta sellaiseksi, jossa "saa mitä tilaa", tuota viime vuosikymmenten muotisanontaa toki käyttämättä. Asuin minäkin Puukkobulevardilla, viistosti vastapäätä kivitaloa, jota vaimoni kanssa sanoimme Taaben taloksi. Mme Slioorin torikauppiasisä näet oli aikoinaan pitänyt siinä perheineen majaa niiden villojen vieressä, joiden paikalla on nyt Korhosen suunnittelema 60-luvun valtava Satakallio.

    VastaaPoista
  4. Professori ripottelee mukavia vinkkejä, joiden poimiminen tuottaa tyydystystä, ainakin paremman puutteessa. Viittaan edellisen postauksen Areena-kuvaan ja tähän tämänpäiväisen Arena-talon kuvaan.

    VastaaPoista
  5. Itäisen kantalaupungin pelasti se, että Vallilan ratapiha puukkokadun varrella on rakennettu täysin vapaarahoitteisena. Nykyiset punavihreät uudet kaupunginosat kuten Herttoniemen ranta ja Jätkäsaari ovat valmiiksi kammottavia slummeja. -- Liukastuin äsken verkkokaupassa käydessäni maaseudun harmittoman huumekuntoujan oksennukseen, mutta onneksi kaaduin ikkunasta heitetyn persialaisen roskapussikasan päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas kävikin. Aika syvästi olet perehtynyt aiheeseen, kun pystyit eritteiden ulkonäöstä määrittelemään, millä aineilla ruoansulatuselimistön myrkytystila oli hankittu, ja osasit päätellä roskapussin heitetyksi ikkunasta, ja vielä heittäjän kansallisuuden. Mutta siitä huolimatta et osannut väistää sitä oksennusta.

      Lienet jostain perämetsästä kotoisin. Kaupunkilainen osaa katsoa eteensä, ettei liukastu koiranpaskaan tai muihin roskiin.

      Poista
    2. Iikka Hallantie (ennen v. 1935 Hollænder)perjantaina, 18 tammikuuta, 2019

      Verkkokaupassa käydessäni? Miksi käydä, hän on hyvä ja tilaa netistä vastakertana.

      Kuinka niin 'pelasti', miltä? Epäsosiaaliselta ainekseltako, siltä ihmisroskalta?

      Sitä sääli joka ei sääli.

      Mäkin haluun stadiin kertsiin bunkkaan ja alan smyygaan et hei nyt kaikki muut huitin hittoon et mun huudit pysyy mut mitä mä pystyn. Ketäãn ei usko et mullon ainoo oikee staili.

      "Se helsinki on yks pirun paikka."

      Turvattomuutta, osattomuutta, kaupunkilaisuutta. Mitä uutta?

      Poista
  6. Voipa olla vitsi.

    Pikku kiiru
    jatkan iahman joudan.

    VastaaPoista
  7. Puukkobulevardista tuli mieleen passus, joka jäi aikoinaan mieleen Kemppisen kirjasta Elämän varjo:

    "Kun kävelee Sörnäisissä ja katselee Miljoonamarjattaa ja muita 1920-luvun tiilitaloja, sen tietää ja muistaa, kuka kantoi tiilet ja laastin."

    Joudun kysymään, mikä on Miljoonamarjatta. Google löytää nimittäin yhden ainoan maininnan: tuon samaisen kirjan tekstin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä vastausta, mutta aika monella vanhalla talolla on tai on ollut naapurustossa käytetty nimi. Töölössäkin ovat vastakkaisilla puolilla puistoa Töölön Helmi ja Lutikkalinnat.

      Poista
    2. Ai niin, ne oli naiset kun kantoivat tiilet ja laastin.

      Poista
    3. Tullinpuomin kerrostalot ovat komeat! Ekat aravatalot. Naiset, niin! Sinne niin, ja letka on kantolaite.

      Ottamaan osaa, puskii, pikkuvihreys kukoistaa jo.

      Sitten on mis maata.

      Poista
    4. Marjatanmäki on vanha kansan antama nimi nykyiselle Katri Valan puistolle. Puiston pohjoispuolella on vuonna 1927 rakennettu suuri asuintalo ns. Marjatan talo. Olisko talolla myös nimi Miljoonamarjatta?

      http://www.kysy.fi/kysymys/mista-saanut-nimen-helsingin-sornaisissa-sijaitseva-marjatan-talo

      Poista
    5. Marjatta, Vilhonvuorenkuja 20. Valmistuessaan 1927 Helsingin suurin asuintalo.

      Poista
  8. Iikka Hallantie (Pihlis)maanantaina, 14 tammikuuta, 2019

    Stadi on snadi.

    Blogineuvos tavoittaa tarkoin kaarin aiheen.

    Kuva on klassinen ranskalainen koko 68 m x 47 m pysty jota suosittiin lujasti ja kauan; joskin desimoidusti kuten kaupunginkokoista ilmetta vain voitiin. Luvut eivat ole erittain tarkat, toleranssi on plusmiinus 4 kaupunginosaa.

    Etu-Toolo tunnetaan hovioikeudenneuvosten kaupunginosana, kuten hyvin tiedetaan ja on todeksi myonnetty. Ellei olekin niin etta olisin taman tieto-onnettomuuden uhri kauemman takaa.

    Mita Meilahteen tulee on viisainta vaieta silla siella ei asuta vaikka se on asutettu; osin jopa kaupunkilaisilla, nykyaan.

    Parempi snadi stadi ku buli bonde, eiks je.

    Snygga blogi. Aika tiukka gubbe. Ne keta tsennaa ne hiffaa.

    On laulu Kaaatu Poikien! Katkoissa Sorkan laitakaatujen! Jos joskus naam- me pollarin! Ninn silloin viihellamme Nain!

    - - -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voivttu teidän paikallisjunttien kanssa...

      Poista
    2. Ix2ilainen veikkailijatiistaina, 15 tammikuuta, 2019

      Tap? Meikus mitaa kyyttista o. Hys ny ni.

      Lahekko paariin?

      Poista
  9. Setäni pakeni muinaisina aikoina asutustilan velkojia Ruotsiin. Kekkonen armahti ja eiku takaisin palaamaan Lappiin. Velattomana ja saatuaan lotossa päävoiton (pikkuveljensä tapaan) myi tilansa. Ja alkoi etelänherraksi. Osti tuosta Arenan talon vintiltä matkustajakodin harrastuksekseen. Siellä tuli sitten seurailtua teikäläisten etelän elämää meikäläiselläkin. Mielenkiintoisia vakiasukkaita ja kulkijoita. Se Tarmo-matkustajakodin osto 70-luvun vuodenvaihteen pyhinä on kuin veijariromaanista. Myyjinä oli matkustajakotia vuosikymmeniä pitäneet vanhapiikakaksoset. Väin käteinen kelpasi. Paperirahaa oli vain lappilaisella lottovoittajalla. Ostajia jonoksi asti mutta juhlapyhinä paperirahaa löytyi vain sedältäni.

    Tuli tuosta kuvasta mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukunimestä Jumisko tulee mieleen isoäitini H.M. joka ennen sotia ja vielä niiden jälkeen auttoi lapsia maailmaan Posiolla ja mainitsi usein paikannimen ja/tai henkilönimen.

      Poista