25. marraskuuta 2018

Onnettomat sirpaleet




Uskottavan tiedon mukaan koehenkilöiden keskittymiskyky asiaan kuin asiaan on noin 14 sekuntia. Huoli on esitetty pelien ja kojeiden vaikutuksesta tähän asiaan. Huoli on aiheellinen, mutta ei se mistään älypuhelimista johdu. Kertominen ja kertomakirjallisuus ovat auttaneet muutamia kymmeniä tuhansia vuosia ihmisiä hillitsemään ajatustensa harhailemista uuvuttamatta sellaiseen tilaan, jossa asianomainen voi joutua petoeläimen popsimaksi.

Vanhuus on iloinen asia. Kukaties olen tässä asiassa väärä todistaja, koska olen tiennyt vuosikymmeniä pystyväni ajattelemaan kahta tai kolmea asiaa samanaikaisesti, ja lisäksi harjoitellut lujasti. Mitä muuta on kirjallisuuden suomentaminen? Luen päällekkäin kahta tekstiä, vieraskielistä ja päässäni syntyvää. Huonon käännöksen tuntee valitettavasti heti. Sellaisia myydään esimerkiksi käännöstoimistoissa. Tulos on kuin rakennuspalikoista koottu. Luetaan jokunen sana. Mietitään. Kirjoitetaan se paperille toisella kielellä.

Kysymyksessä ei ole Mekanon ruuvailu van dynaaminen ilmiö. Olen kokenut sen satoja kertoja. Olen tuntenut itseni solistiksi esittämässä viulukonserttoa. (En tiedä millaista se oikeasti on, koska tuokin soitin on minulle täysin vieras.) Toinen kielikuva. Joku laulaa. Liitän kuunnellessani sävelmään bassoäänet ja sointuja.

Nyt vanhana esitän itselleni aika usein elokuvia, joita ei ole olemassa. Joskus keskittyminen jatkuu yhtäjaksoisesti tunnin tai ylikin.

Hiljan esitin itselleni dokumenttielokuvaa Kauhavasta syyspuolesta vuotta 1917. Se oli siis mielikuvitusta. Sellaista elokuvaa ei ole koskaan tehty, ja minulla oli äänetkin.

Tapauksen teki blogissa kertomisen arvoiseksi historianfilosofia. Vaikka olen vanha, olin silti yllättynyt, että ”tunsin” yli 20 henkilöä. Referenssinä käytin jälkeenpäin paikkakunnan hyvää rintamamiesmatrikkelia, jossa Vapaussoturit pienoiselämäkertoineen ovat omana ryhmänään.

Vuonna 1917 isäni ei ollut syntynyt ja äidinisäni, joka siis oli kotoisin Satakunnasta, saapui paikkakunnalla hänkin vasta 1924. Mutta itse kouluikäisestä muistamiani oli siis kansalaissodan aikaan liiketeessä muun muassa naapurit Silla ja Rukkila ja esimerkiksi mahdottoman lihava Pilikreeni (Pihlgren). Lähinaapuri, jolta isoisäni sitten osti kaistaleen vasikkahakaa, oli liian vanha sotaan, synty 1864, ja hänet muistan livenä (Uiton Matti eli Matti Lauttamus) ja tyttärensä Lempi. Latikan Jaska oli Saksan jääkäri ja vaimonsa, jonka muistan hyvin, oli tosi sinimusta iikolli, vaimon veli paikkakunnan sosialidemokraattien ykkösmies, Ekmanin Eemeli, ja sisar SKDL:n puuhanaisia eli kova kommunisti. Ja opettaja Kivinen oli suorastaan perhetuttu, hänkin henkeen ja vereen Lapuan aatteen miehiä, sotien jälkeen merkittävästi maltillisempi kokoomukselainen. Ja Ville Orrenmaa, jääkärivärväri. Ja niin edelleen.

Laijo Järvi, paikallislehden toimittaja ja upseeri oli Hankkijan viimeistä edellisen pääjohtajan isä. Etunimi Lionel muuntui murteeseen.

Sukuhaaraa en tuntenut, mutta Hakan Antti Pelkolan isä oli noita vuoden 1917 sotureita, ja tuon etevän pojan luulen joskus tavanneenikin; oma isäni oli hänen tuttujaan. Pentti Saarikoski ei tuntunut pitävän puheenaihetta hyvänä, kun mainitsin tuntevani hänen sukulaisiaan Kauhavalta, siis sieltä Ylikylän suunnasta.

Kun isäni Kullervo julkaisi ”Lumikurun”, paikallislehdessä oli nasevuudessaan ylittämätön kirjallisuusarvostelu, joka kuului näin:” Keppinen kirjoittanut kirjan.” Sopisi minuunkin.



20 kommenttia:

  1. Hei aiheiseen liittymätön toive. Olisi kiinnostava lukea isännän pohdintoja eri piipputupakkalaatujen yhteyksistä. Etsiskelin tietoja Kendal Tobacco kyltin pohjalta ja asiantuntijoita ei ole liikaa.

    VastaaPoista
  2. Keppisen uljaan kirjan olen lukenut ja luettanut useilla tuttavillani. Teos johdatti minutkin kirjan poropoluille Saariselälle. Olen tavannut vain yhden ihmisen, joka on kyennyt tekemään kahta asiaa yhtäaikaa. Kirjoittajan simultaaniajattelusta en kykene sanomaan. Olen testannut oppilaillani vuosikymmeniä asiaa, pyytänyt laulamaan yhtä laulua ja kirjoittamaan samaan aikaan liidulöla tauluun toisen laulun sanoja. Ei onnistu. Ihmisen aivoja ei ole tehty moniajoon. Tuo poikkeusyksilö oli MTK:n puheenjohtaja Haavisto. Hän kertoi toista asiaa ja kirjoitti tauluun toista asiaa. Sopii koetella.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Tämäpä huomio. Ja vielä tuo Heikki Haavisto. Yllytti komiasti Suomea EUuhun, pidätteli maajusseja haraamasta vastaan. Voipi hyvin olla ettei mielen kaksinaisuus olekaan kaksinaamaisuutta.

      Olisiko jotenkin itsestäänselvästi tajuttu todellisuuden käsittämättömyys ja etenemishaaarautumien ja kertaumisten loputtomuus. Ja kaiken alinomainen sormienlomitse valahtaminen.

      Silti pitää haukata ja syödä. Voihan maistajaa käyttää. Aremmat myrkyttäjät jättäisivät yrittämättä. Mutta että itse tietää että voisihan paha olla hyvästäkin. Ja valtiomiestapauksessa itselle kannateltaviksi sälytetyille. Kaikki on mahdollista, tietää moni, mutta harva vetää rekassa loikkarivaihdetta päälle, keulii moottoripyörällä. Tai liitää kurkien hiljaisuudessa ja laskeutuu Kremliin sanomaan mitä tehdä. Tai piilottelematta tviittaa mitä funtsii. Arkailematta olisiko oikeassa elikkä väärässä vähemmiksi väkisinkin hoksaaamiensa asiauskovaisten mielissä. Upeita pomoja meillä juuri nyt. En usko että pitkään. Tahmakourat tekeytyjät voittavat heti kun ajat helpottavat ja saadaan taas Great Moderate joksikin aikaa. Upea oli Trumpin huokaus Kalifornian palomailla: Näitä ei saa tapahtua joka vuosi. On tehtävä voitava. Mikä tässä niin upeaa? Nöyryys.

      Arvaapa mitä aamutv dosentti eli virkailija lupaisi? Poikkihallinnollista pullansyäntiä ja asian totaalista ratkaisua, korskeasti kaikessa surkuteltavuudessaan.

      Rakentava osasto vielä kuten tapoihin kuuluu. Eino Säisän Kukkivat roudan maat kuvaa lujaa väkeä, itsestään selkeätä uskoa toivoa ja rakkautta kanssaihmisten kesken. Ja Säisä käsinkosketeltavan konkreettisissa neronnäyissään ja isottelemattoman ilmaisun keinoin tarjoilee suomalaiset ymmärrettäviksi isoudessaan ja syvyyksissään.

      Tulevaisuutta voisi meikän kalpea pelätäkin. Maasta muuttavat Åbo akatemian ja yliopistokiintiöiden itsevarmat ja esimerkeiksi tarvittavat. Tilalle työntyy epävarmuudessaan meikääkin arempia röyhkimyksiä. Sipilä vastasi Haaviston Pekan koulutuspopulismiin tuhannella opettajalla. Ammattikouluihin. Oikein pelimiehen veto. Maahanmuuttajia, surkuhommiin tarvittavia, mutta varsinkin vain pois tulonsiirtotilastoista, peräti työllisyysaste vaakakuppiin.

      Harmi jos rahasade nousunostatus katkeaa juuri vaalien alla ja projektit Berner ja muut joutuvat väliaikaisesti hidastekaistalle tai ainakin hämärätunneliin. Timo Harakka puhuukin jo hyväntahtoista konstikkuudella älyköivää tekstuuria.

      Kun eilen tuli 50 v. Vanhan valtauksesta, niin siellähän taas vallataan. Katso säätiöyliopistot ja ostotutkinnot. Jos kellä ei ole rahaa, niin sitähän löpöä tyrkytetään. Verottajalla on muitakin potilaita kuin ylioppilaita. Kysy tarkemmin Nimitysvaliokuntien metsästäjiltä kunkalaisia tarvitaan.Jukka Sjöstedt

      Poista
  3. Ja minä kun luulin lapsenuskossani, ettei kukaan järkevyydestään huolta kantava käytä enää sanaa "vapaussota".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kemppinen on jo siinä iässä ja elämäntilanteessa, ettei hänen tarvitse kantaa huolta järkevyydestään. Ja ihan hyviä ajatuksenaiheita hän kirjoittaa siitä huolimatta.

      Poista
    2. Järkevyys tarkoittaa ihan eri asiaa, mutta maineestaan huolta kantava tietenkin osaa välttää sanaa "vapaussota". On viisasta ulvoa lauman mukana, ja suurimmalle osalle se on hyvin luonnollistakin.


      Poista
    3. "Vapaussodan" on korvannut "neekeri". Neekeri on sana jota ei tänä vuonna saa käyttää.

      Poista
    4. Et tainnut lukea tarkkaan. Vapaus-sana oli kirjallisuusviite vanhaan kirjaan.
      Ennen vanhaan järkevyydestaan huolta kantavat ihmiset kutsuivat tapahtumia joko Vapaussodaksi, Luokkasodaksi tai Punakapinaksi, ainoastaan "Pinko liberals" käyttivät Kansalaissotaa.

      Poista
    5. Voisi korjata myös tuon "Keppisen". Epäilen ettei se ole humria.

      Poista
    6. "Sisällisoturit" olisi kyllä veikeän hassu nimi (vakavasta asiasta). Tai ehkä meidät pitäisi totuttaa siihen. Toisto toisto toisto totuttaisi.

      Tyytyväisenä panen kuitenkin merkille paikallisesta matrikkelistamme että siinä puhutaan sisällisodasta ja isoisäni nimen alla on "Ss. Savon rintama, Varkaus. Sotilas".

      MM

      Poista
    7. Ja minä kun luulin lapsenuskossani että jokainen järkevyydestään huolta kantanut ymmärtää milloin kirjoittaja käyttää sanaa "vapaussota" ja milloin hän kirjoittaa rintamamiesmatrikkelista ja siitä tietyn termin alla löytyvistä henkilöistä.

      Vai arvelitko että teoksesta löytyisi myös sisällissodan toisen osapuolen edustajien henkilötiedot?

      Poista
  4. Yksi mielenkiintoinen tieto voisi Kemppistä saada paremmin hahmottamaan elokuvaansa "Kauhava 1917".

    Ihmistä ohjaa muun perimän (geenit, junk-geenit, ruoansulatuskanavan bakteerien geenit) ohella epigeeneiksi kutsuttu DNA-varanto.

    Se rakentuu juuri niillä ihmisillä ohjaamaan Kemppistä ja muita seuraavia muutamaa sukupolvea, joita Kemppinen mainitsee.

    Epigeenit siis "ottavat oppia ja ohjausvoimaa" tapahtumista, joiden ajankohta on siittiön ja munasolun kypsyminen toisaalta tyttösikiön munasoluissa, toisaalta poikaoletetun testikkeleissä "isännän" ollessa murrosikäinen.

    Siitä syntyy siis Kemppisen elokuva.

    VastaaPoista
  5. Ajattelu on kuin suuri sipuli jonka äärelle filosofi toisensa perään käy elämisenmittansa verran itkemään. Käänteinen tulos: Jokaisen filosofin jäljiltä on sipuliin kasvanut uusi kerros.

    VastaaPoista
  6. Ajattelu vie ihmiskuntaa valheen ja totuuden selityksestä toiseen ja niiden selityksestä kolmanteen, neljänteen, viidenteen. Loputtomasti. Taivaanrannalle kohoaa lopulta kuitenkin suuri, myrkyllinen sienipilvi.

    VastaaPoista
  7. Ajattelun tulokset ovat vain ajattelun tuloksia joita edelleen ajattelun tuloksilla pyritään kumoamaan.

    VastaaPoista
  8. Jumalaa ei ole, sitä ei tarvitse kumota. Eikä selittää. Ydinpommi on, sitä ei voi edes kumota. Eikä enää selittääkään.

    VastaaPoista
  9. Edelliset kommenttini ovat omia ajatusteni sirpaleita tämän maisen matkani varsilta.

    Tosikkona kysyn otsikosta liittyen kuvitukseen, niin voivatko kaljapullonsirpaleet olla onnettomia?

    Onneton kyllä se, joka niihin pyöränkuminsa tai jalkapohjansa rikkoo.

    VastaaPoista
  10. Pekka Turtiainen: Kognitiivisen psykologian uranuurtaja Ulrich Neisser oli hyvin kiinnostunut siitä, voidaanko koehenkilöt opettaa tekemään kahta asiaa samaan aikaan. Muistaakseni heidän piti kokeessa kuunnella keskustelua ja kirjoittaa samalla sanelua. Koehenkilöitä tarkkaillessaan Neisser tuli löytäneeksi välttämisorientaation. Kun välttelystä sitten päästiin yli alkoivat tuloksetkin vähitellen parantua. Havaintokykyä voi siis parantaa järjestelmällisen harjoituksen avulla. Koejärjestely on kuvailtu teoksessa "Cognition and Reality".
    Lauri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota, ajatukseni moniajon mahdottomuudesta heti tyrmättiin. Useita käytännön kokeita on tehty, huonoin tuloksin. Toisaalta aivot ovat hyvin taipuisat oppimiseen ja rutiineille. Tuhansien toistojen sarja samanlaisena saa aivoihin selvän radan, jota ei mikään häiritse. Silloin voi olla mahdollista suorittaa jotakin muuta huomiota vievää tehtävää. Toisaalta aina on poikkeusyksilöitä, joilta eri tehtävien saman aikainen suorittaminen luonnistuu. Mutta lajina olemme yksiaivoisia.

      Poista
  11. En varmaankaan ole mikään monisuorittaja. Silti joskus tulee mieleen joku näytelmäkohtaus tai sketsi joka syntyi päässäni. Minulle se tuottaa hauskuutta ja hämmästyksen siitä että niin voi olla vaikka en ole mikään sen alan ihminen. Onko muillakin sellaisia?

    VastaaPoista