25. syyskuuta 2018

Ryskyen kaatuu



Puun kaatumisen uhkaa ei tiedä mutta mittauksia ja arvioita voi tehdä. Silti, vaikka jättäisi laskuista maksajien ja urakkaa tarjoavien rahan sävyttämät arviot, joku voisi tehdä kenttätutkimuksen. Yllättävän paljon on ihmisiä, jotka olisivat kaatamassa puun ja toisia, jotka eivät sallisi hetkeäkään hakkaamista.

Joku väitti kerran tosissaan, että kirjailija Lauri Viidan kutsuminen kylään oli vaarallista. Jos tontilla sattui olemaan esimerkiksi uljas ja ylpeä ikihonka, Viita livahti liiteriin, etsi kirveen ja alkoi kaataa. Ennen kuin vikkeläkään isäntäväki ei välttämättä ehtinyt hätiin. Hän piti lakkapää petäjää henkilökohtaisena loukkauksena, jonka kanssa oli heti paikalla selvitettävä, kumpi on kumpi.

Meillä oli täällä se viemäriremontti, jonka yhteydessä kaikki paikat kaivettiin auki. Kuvan nosturiautoa soviteltiin eri paikkoihin. Lukijat toivottavasti tietävät, että tolppakengillä varustautuneisiin ”metsureihin” on syytä suhtautua jokseenkin varovasti. Järeämmän puun katkominen latvasta alkaen varmasti ja vakuuttavasti on oma ammattinsa. Kannattaa maksaa, ei riskeerata.

Samassa yhteydessä, kun ympärillä oli useitakin vuosikymmeniä seudun työmaalla toimineita ihmisiä, kuten maansiirto- ja putkiurakoitsijoita, asiaa käytiin kovastikin läpi ja tultiin siihenkin tulokseen, ettei tarjolla oleva kairaaminen ja siihen yhdistetty ultraäänikuvaus anna varmaa tulosta. Terveeksi todettu puu saattaa äkisti kaatua, kun riittävän kova myrskynpuuska puhaltaa juuri oikeasta suunnasta.

Tutkimme tästä ympäriltä jokseenkin monta puuta, ja melkein ikäiseni putkimies osoittautui tämänkin alan taituriksi; hänellä oli tietenkin syvälliset tiedot myös juurien tunkeutumisesta salaojiin, viemäreihin ja tarkastuskaivoihin. Näin itse kaikenlaista, mitä ei olisi äkisti uskonut todeksi. Ja toden totta, oli useita puita, jotka ulkopuolelta vaikuttivat täysin terveiltä ja vahvoilta, mutta tuomion saatuaan kaadettuina osoittautuivat sisältä ontoiksi ja lahoiksi.

Samassa yhteydessä hankin käsiini geologisen kartan, ja kaivutyön edistyessä pääsin myös näkemään, millaista maaperä tässä todella oli. Mineraalien eli saven ja humuspohjaisen mullan suhde osoittautui kiinnostavaksi, mutta sivumennen kävi myös ilmi, miksi tuossa edessäni pellolla perunakaan ei menesty. Ilmeisesti kosteus ei ole ydinasia, vaan happamuus eli alkalisuus.

Ja ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että peruskallio on kovin pinnassa. Itse asiassa keltaisen talon mäellä oleva talo, josta isoisäni sanoi ensi näkemältä, että se on ryssän mitoilla rakennettu, näyttää olevan kaksoiskappale Tshehovin Melihovosta. Katon jyrkkyys on jotain sellaista, mitä ei täälläpäin yleensä harrastettu. Ruotsin kyynärä muuten oli 59 cm ja Venäjän kyynärä 71 cm. Tulee noilla mitoilla taloista kyllä eri näköiset. Ja se talo, käyttökiellossa ja korjauskelvoton, on suoraan peruskalliolle rakennettu. Pinnassa näkyvät mannerjään raapaisutkin. Savossa rakennutimme huvilan kallion muotoja noudattaen. Graniitissa on luonteenomainen kvartsijuomu, jota käyttäen isäntä voisi arvioida heinäntekoaikaan päivän sään. Jos on vettä tulossa, kvartsi on jo aamulla kostea. Graniitin ja kvartsiitin lämmönjohtokyvyssä on eroa ja siksi niiden pintalämpötilan eron tuntee kesällä paljaalla sormella.

Erikoinen silmäteräni on sairas puu, johon ei ole koskettu. Siinä männyssä on lähellä latvaa liki metrinen pahka, todella kummallisen näköinen. Mutta koivuissa ei olet tuulentupia. Mistähän saisi sellaisen aiheuttaman kotelosienen (Taphrina betulina). Lapsena ollessani yhdessä pihakoivussa oli. Luulin että siellä asuu harakka. 

12 kommenttia:

  1. Koivupuilla on paljon henkilökohtaisia vihamiehiä myös hyönteisten joukossa. Mainittakoon tässä mm. Aasianrunkojäärä (Anoplophora glabripennis) joka on Kiinasta kotoisin ja onneksi harvinainen täällä. Muita, yleisempiä on vaikka kuinka paljon, mutta antaa olla vaan, koska ovat Suomen kansalaisia. Ennemmin ehdottaisin että kiinnittäisitte huomionne tuohon kirjoituksen yläpuolella olevaan valokuvaan. Hienoa Meininkiä! Tuollaista puun parturointia näkee toisinaan mutta aika harvoin silti, ehkä 2-3 kertaa eläessään. En yhtään ihmettele että katsojia varten on tässäkin esiinnostettu neljä tuolia, yksi niin lähelle Volvoa, että tuon VIP-paikan varannut henkilö voi jutella repsikan kanssa. (Samalla kun saha soi.) Sillä eihän kukaan niin hullu ole että kirves kädessä lähtee kaataa n. 380 cm:stä mäntyä? En usko että edes (hyvin, hyvin paljon arvostamani) Lauri Viita?

    VastaaPoista
  2. Paksuin Suomessa tunnettu mänty ympärysmitaltaan on yli 400 cm. - Sama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Montakohan mottia siitä tuli pilkkeitä?

      Poista
    2. Rungon ympäryysmitalla mitattuna Suomen paksuin mänty on 548 cm. Eli kuten väitin, yli 400 cm. Ko. männyn korkeutta en tiedä mutta siitä huolimatta tuosta puusta pilkkeitä varmasti tulisi usempikin motti, millä kakluuniuunia lämmittää.

      Poista
  3. Mitäs kuusta nyt sitten kuunnellaan?

    VastaaPoista
  4. Lauri Viita mainittiin, mutta parin viikon päästä on Aleksis Kiven päivä - ja häneltähän Kemppinen otsikkonsa lainasi.

    Metsämiehen laulu

    Terve, metsä, terve, vuori,
    terve, metsän ruhtinas!
    Täs on poikas uljas, nuori;
    esiin käy hän, voimaa täys,
    kuin tuima tunturin tuuli.

    Metsän poika tahdon olla,
    sankar jylhän kuusiston,
    Tapiolan vainiolla
    karhun kanssa painii lyön
    ja mailma Unholaan jääköön.

    Viherjäisel laattialla,
    mis ei seinät hämmennä,
    tähtiteltin korkeen alla
    käyskelen ja laulelen
    ja kaiku ympäri kiirii.

    Kenen ääni kiirii siellä?
    Metsän immen lempeän;
    liehtarina miehen tiellä
    hienohelma hyppelee
    ja kultakiharat liehuu.

    Ihana on täällä rauha,
    urhea on taistelo:
    myrsky käy ja metsä pauhaa,
    tulta iskee pitkäinen
    ja kuusi ryskyen kaatuu.

    Metsän poika tahdon olla,
    sankar jylhän kuusiston,
    Tapiolan vainiolla
    karhun kanssa painii lyön
    ja mailma Unholaan jääköön.


    VastaaPoista
  5. Eiköhän Kemppinen ole Viitaan liittyvän kaskun kertonut niin kuin jutut pitääkin kertoa: jos tosiasiat ja hyvä tarina eivät sovi yhteen, kannattaa kertoa se hyvä tarina. Onhan tuo tilanne nyt paremmin itse kunkin visualisoitavissa, isäntä erehtyy kahvipöydässä mainitsemaan jotain pihaa varjostavasta männystä ja oitis on runoilija kirveen kanssa ongelmaa poistamassa. Siinä on Viidan kirjailijankuvaan sopivaa spontaanisuuttakin.

    Parempi tarina niin, kuin että ensin alkaisi viilaamaan sahaa ottavaan kuntoon, ja sitten sillä vedellä puu nurin. Kaatuuhan se isokin puu muuten kirveelläkin, kun on hyvä kirves ja riuska mies.

    VastaaPoista
  6. Arvoisa blogistiprofessori käyttää (entisestä) kemististä hieman outoa rinnastusta: "happamuus eli alkalisuus". Alkalinen = emäksinen, ja emäshän on hapon "vastakohta".
    Kenties bloginpitäjä on tarkoittanut pH:ta, joka entisessä oppikoulussa määriteltiin vetyionin pitoisuutena eli konsentraationa, mutta oikeampi määritelmä perustuu oksonium- eli hydroniumionin aktiivisuuteen.

    VastaaPoista
  7. Niin, itse olen seurannut mielenkiinnolla K-nummen kirkon vieressä olevaa Tsaarinpoppelia. Lehtikirjoituksien mukaan se on tilavuudeltaan suomen suurimpia, mutta kuntonsa vuoksi sai kuolemantuomion jo viime vuonna. Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut. Sitten kun se kaadetaan on se puutavara kysyttyä sisustajille ja huonekaluvalmistajille ellei sitten ole läpimätä kuten arvellaan.-Murphy_

    VastaaPoista
  8. Juuri kotiinpalatessani havaitsin, että vanha hopeapaju oli myrskyssä haljennut ja puolikas, aika vonkale, kaatunut leikkimökin päälle murskaten sen. Nyt on täälläkin kaatohommia tiedossa.

    VastaaPoista
  9. Tuosta puiden lahoamisesta sisältä päin, se on luonnollinen tapahtuma, johon puut ovat osanneet aikoja sitten varautua. Koko sisus puusta saattaa olla poissa, mutta puu elää ja voi hyvin. Reunaosa muodostaa hyvin lujan putken jopa myrskyjä vastaan. Puu ei lahoa läpi poikki.

    VastaaPoista