16. elokuuta 2018

Syytön poliisi



Miksi poliisijohtaja ei ole syytön, kunnes laillisesti todetaan toisin?

Rikoksesta epäillyn tukea antaa syyttömyysolettama. Tutkintavankeudesta ja vangitsemisesta on jokseenkin selvät säännöt. Asiasta päättää tuomioistuin. Jos poliisi tavoittaa ullakkokomerosta hiipivän henkilön, jolla on naamari silmillä ja säkissä hopeisia kynttilänjalkoja, hänet pidätetään eli viedään putkaan ja sitten on mentävä tuomioistuimeen kolmen vuorokauden kuluessa.

Tuomioistuin todennäköisesti vangitsee henkilön odottamaan oikeudenkäyntiä, jos on vaara, että tämä jatkaa rikollista toimintaa tai hävittää todisteita.

Nyt ollaan oikeudessa asiassa, jossa syyttäjä väittää, että päälliköt eivät ole katsoneet tarpeeksi tarkasti alaistensa perään eräissä rekistereitä koskevissa asioissa.

Tietosuojan tolkuton liioittelu on nyt muotia. EU toimii (tietosuoja-asetus eli GPDR) ikään kuin putkimiehen asiakkaiden puhelinnumeroiden piilottaminen olisi Euroopan johtavia ongelmia. Minusta se ei ole, ei lähimainkaan.

Suomessakin on pitkä perinne ahertaa toisarvoisten asioiden kimpussa, kunhan saa sivuuttaa tärkeät.

Suunnittelin etukäteen, miten hankin itselleni ikuisen porttikiellon Korkeimman oikeuden tiloihin viraston täyttäessä kohta sata vuotta. Ajattelin kirjoittaa tähän blogiin, että melkoinen osa ylimpien tuomioistuinten toimista on sellaista konttoristin työtä, josta riuska maalaisnimismies suoriutuisi oman toimensa ohella. 

Alioikeudet käsittelevät vuodessa noin 150 000 asiaa, hovioikeudet viime vuonna 1800 ja korkein oikeus ratkaisi 130 päätöksellä, jossa päätettiin jotain muuta kuin että alemman oikeuden ratkaisuun ei kajota. On siis lupa laskeskella, että alle 1 prosentissa oikeusjutuista tarvitaan ylimmän oikeusasteen tointa.

Ministeriö harkitsee, onko syytteeseen joutuneella virkamiehellä edellytyksiä jatkaa toimessaan käsittelyn aikana. Olisi hyvä, jos ministeriö harkitsisi myös poliisitoimeen ehkä aiheutuvaa sekasortoa. 

Poliisin tehtävä on edistää ihmisten turvallisuutta. Kyllä poliisijohdon tehtävä on myös valvoa matkalaskujen asianmukaisuutta, mutta onko väärin kysyä, kumpi on tärkeämpää. Mainitsin matkalaskun, koska virkamiehenä näin, että laskun virheettömään laatimiseen meni enemmän aikaa kuin siihen matkaan. 

Edellytyksien ja tietojen puuttuessa en ota mitään kantaa, onko joku nyt syytteessä olevista poliisijohtajista kukaties roisto. Sanon vain luulleeni niiden aikojen menneen, jolloin Äyräpään tulenjohtaja (1944) vietiin kuulusteluihin kenttäpuhelimen hukkaamisesta, eikä asiaan ollut vaikuttaa, että koko muu tulenjohtue viestimiehineen oli kaatunut ja kaikki tykit menetetty viholliselle. 

Siihen osaan vastata, kumman oikeusturvaa tässä varjellaan, poliisien vai ilmiantajien edustamien rikollisten. Mistä mahdamme saada jatkossa hyviä poliisijohtajia ja syyttäjiä? En ihmettelisi, jos halukkaiden määrä olisi harvenemaan päin. (Kuvassa vas. Poliisi – tekijänoikeudesta ei ole varmaa tietoa.)


17 kommenttia:

  1. Ollessani töissä valtion virastossa käytössä oli talon puolesta HKL:n pahvisia sarjalippuja. Loppuun käytetyt liput luovutettiin ao.sihteerille, joka keräsi ne, niittasi A4-papereille ja toimitti esimiehelle tarkastettavaksi. Hänen kuului jotenkin muka valvoa ettei lipuilla tehdä kuin työhön liittyviä matkoja. Ovatkohan ne vieläkin jonnekin arkistoituina?

    Poliisijutussa taitaa kuitenkin olla kysymys vakavammasta asiasta. Olen samaa mielta siitä että ehkä virasta pidättäminen ei ollut ihan tarpeen. Mutta poliisin uusien toimivaltuuksien ja kansalaisten oikeusturvan suhde on selvitettävä. Koska niitä "pahoja poliisejakin" tuntuu olevan, on tärkeätä että nämä salassa suoritettavat toimet ovat jälkeenpäinkin todennettavissa.

    Katsoin Areenasta BBC:n sarjan USA:n kuolemaantuomituista. Eniten siinä pelotti että samankaltainen poliittinen oikeudenkäyttö leviäísi.

    VastaaPoista
  2. Kenttäpuhelimesta ja kirjailijoiden huumorista tuli mieleen Waltarin teksti Mikael Karvajalasta, jossa hillittömien taistelujen tauottua savuavalla kentällä ruumiiden seassa kyykkii kuninkaallinen varastonhoitaja, jonka kirjanpidosta puuttuu 5000 aasin häntähihnaa.
    Elinkautisena valtion virkamiehenä hahmo tuntui kovin läheiseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli Sinuhe egyptiläisessä. Järkyttävissä tilanteissa huomio saattaa juuttua epäoleellisiin asioihin. -Katoamisen syy taisi olla että ne oli syöty, paremman puutteessa.

      Poista
  3. Syyttäjä vaatii epäillyille vankeusrangaistusta tai tuntuvaa sakkoa. Kovin on raskaalta tuntuvia laiminlyöntejä. Minun tapaiseni tavallisen pulliaisen on hieman vaikea käsittää, että ylipäätään tällainen rekisteri on tarpeellinen ja jos sen valvontaa on hierarkiassa monen portaan takana yläpäässä jotenkin laiminlyöty, niin oikein neljä kuukautta pitäisi tiilenpäitä olla siitä syystä lueskelemassa. Vastaavaan rangaistukseen päästäkseen pitäisi perinteisempiä rikoksia oikein tehtailla ainakin ensikertalaisen. Onkohan jollakin suhteellisuuden taju kateissa.

    VastaaPoista
  4. Kuva on hyvä. "Mitäs me taiteilijat" on kovin aliarvostettu filmi. Siinä ei ole juonta kuin nimeksi, mutta kupletit ovat hauskoja. Esimerkiksi "Kesälesken elo" saa oikein esitettynä vastaansa aidon naurunremakan vielä nykypäivänäkin.

    Poliisioikeudenkäynnin suhteen voisi todeta, että kyllähän Aarnion tapaus osoittaa valvonnan epäonnistuneen täysin. Siitä pitääkin joutua syytteeseen. Nyt oikeudessa käsiteltävä toiminta vastaisi suunnilleen sitä, kuin tulenjohtaja olisi syytteessä siitä, että on hyvin tallessa olleine kenttäpuhelimineen ollut ihan eri pitäjässä kuin taistelu.

    Sinänsä juttu osoittaa hyvin, että virkarikosjuttujen forum privilegiatum olisi syytä palauttaa. Ei tällaista juttua pitäisi käsitellä käräjillä. Sen pitäisi mennä suoraan hovioikeuteen, jollei jopa suoraan KKO:hon. Asia on sen verran tärkeä, että siihen pitää saada ratkaisu nopeasti. Valtakunnansyyttäjän juttu saatiin kiitettävän nopeasti pois päiväjärjestyksestä, kun se meni suoraan KKO:hon.

    Lähtökohdaksi voisi ottaa sen, että kaikkien keskusvirastojen pääjohtajat laitettaisiin syytteeseen KKO:ssa sekä kaikki valtakunnallisten yksikköjen ja aluetason virastojen johtajat tai näihin verrattavat "majurinarvoiset" toimistopäälliköt ym. syytteeseen hovioikeudessa. (Tokihan KKO:ssa jää valitusoikeus puuttumaan, mutta ei kenenkään ole pakko ryhtyä keskusviraston pääjohtajaksi.) Saman voisi laittaa myös, mutatis mutandis, kunnallishallintoon: Helsingin, Vantaan, Espoon, Turun, Tampereen ja Oulun kaupunginjohtajien virkasyytteet ensimmäisenä asteena KKO:hon, muiden yli 50 tuhannen asukkaan kaupunkien johdon sekä edellämainittujen kaupunkien ylimpien virkamiesten virkasyytteet hovioikeuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin älyvapaa ehdotelma!Pilanpäiten tehty, luulisin.

      Poista
    2. Eikös tuo ole sama kuin ainoinaan aatelisten jutut käsiteltiin suoraan hovioikeudessa?

      Poista
    3. Tarkoittiko hän - arvostamani E A - että kaikki em. mainitut nykyiset johtajat ja muut päälliköt ja viranhaltijat pitäisi panna kiireesti syytteeseen? Kuka minnekin ja ketkä tännekin? - definitely supportive

      Poista
    4. Ei yhtään älyvapaa! Nykysysteemistähän seuraa, että keskeiset johtopaikat ovat vuositolkulla vailla varmaa haltijaa. Ei vastuullisella yhteiskunnalla ole varaa sellaiseen.

      Poista
    5. En tarkoittanut tietenkään, että koko ylin virkamieskunta pitäisi laittaa syytteeseen. Sen sijaan ehdotin, että ylimmän virkamieskunnan mahdolliset virkasyytteet tulisi käsitellä selkeästi nykyistä nopeammassa menettelyssä, jotta kyseisten virkamiesten johtamien virastojen toiminta ei lamautuisi vuosikausiksi. Tätä varten olisi syytä palauttaa lakiin korkeiden virkamiesten virkasyytteiden erityistä oikeuspaikkaa koskevat säännökset.

      Eli en ole Jukan kanssa samaa mieltä siitä, että poliisin ylin johto olisi pitänyt jättää laittamatta syytteeseen. Sen sijaan olen sitä mieltä, että näin tärkeä juttu olisi saatava pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman nopeasti. Olennaista olisi se, että eliminoitaisiin hovioikeuden ja käräjäoikeuden päällekkäiset pääkäsittelyt ja KKO:n muodostama mahdollinen kolmas aste. Näitä pääjohtajatasoa vastaan käytäviä virkarikosjuttuja on sen verran vähän, että KKO joutaisi oikein hyvin istumaan ne ensimmäisenä asteena, mikä ratkaisisi ongelmat tehokkaimmin.

      Poista
  5. Viimeaikaisten tapahtumien valossa on ihmeteltävää, että tällainen lapsenusko poliisien toiminnan kaikkikattavaan lainmukaisuteen on vielä voimissaan. Tässä oikeusjutussa tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten syytteet lopulta pyöritellään olemattomiksi niin, ettei kansalaisten lapsenusko horjuisi kovinkaan paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläköön, eläköön, eläköön, kansalaisuskominen esivaltaan ja sen ikiaikaiseen nuhteettomuuteen ja oikeudenmukaisuuteen!

      Poista
    2. En minä ainakaan ole koskaan uskonut lapsenomaisesti poliisien aina olevan oikeassa. Vallankäyttöoikeus altistaa aina mielivallalle, eikä mitkään omatkaan kokemukseni viittaa siihen, että poliisit olisivat paljoakaan sen viattomampia kuin muutkaan ihmiset. Mutta uskon järjestäytyneen yhteiskunnan olevan minulle yksilönä yleisesti ottaen hyväksi, ja siihen, että aika usein sitä saan mitä tilaan.

      Se, että lähtökohtaisesti kapinoisin yhteiskunnan normeja vastaan, yleensä aiheuttaa itselleni enemmän harmia kuin niiden noudattaminen. Lapsenomaista on mielestäni pikemminkin aina kyseenalaistaa auktoriteetit. Aikuinen keskittyy oleelliseen. Totta kyllä, että maailmaa muuttaa sellainen ajattelu, jossa rikotaan vanhoja normeja, mutta en itse aio olla se vallankumousta käynnistävä ja sen syömäksi joutuva lapsi. Mieluummin ylläpidän vakaata yhteiskuntaa, poliiseineen kaikkineen.

      Systeemin vartija se poliisin on työ, lauloi Eput nuoruudessani. Ja sen aikaisista koulukavereistani poliisiksi päätyi eräs ei kaikkein fiksuin, mutta aika rauhallinen ja mukava kaveri. Ei ollut hänelle silloin isompaa tarvetta vittuilla, eikä ole nytkään.

      Poista
  6. Britanniassa varmaankin sisäministeri joutuisi eroamaan, kun ei ole valvonut rikospoliisien vasikkalistojen olemassaoloa.

    Vähäpätöiseltä tuo poliisijohdon myllytys vaikuttaa. Se ei lisää pätkääkään kansalaisten turvallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin tilanteen ollessa päällä sisäministeriö ollut Räsänenhän teki asiassa kaiken, mitä maallikkoministeriltä voi vaatia. Poliisiorganisaation yläpäähän oli täysin torjuva. Nykyisen sisäministerin kohdalta koko asia taas on menneem talven lumia. Kenen kumman siis pitäisi erota ja mistä hommasta, jos oikein englantilaisia haluttaisiin olla?

      Poista
  7. Eikös se koko pyramidin päällä istunut Paatero ollut poliittinen virkanimitys, kokoomuksen jäsenkirja ja kokoomuksen sisäministeri, Anne Holmlund muistaakseni.

    VastaaPoista
  8. Tuosta Äyräpään ja poliisen kuulusteluista tuli mieleen tapaus kesältä 1944, jonka korkeammassa asemassa ollut poliisimies kertoi rintakokemuksinaan isälleni. Kyseinen poliisi oli toiminut Tali-Ihantala taistelujen aikana JR 50:n erään komppanian kirjurina. Ilmeisesti jonkin irtautumiskäskynjaon yhteydessä JP 3:n komentaja ja Mannerheim ristin ritari Hynninen muistutti kyseistä kirjuria periaatteessa ihan asiallisesti, ”että alikersantti pitää sitten huolta, ettei tuo konekivääri jää vihollisten käsiin”. Kun Hynninen oli ehtinyt kuulomatkan päähän 1/JR 50:n komentaja reservin kapteeni Päiviö Hetemäki sanoi alaiselleen jotakuinkin näin : ”Sinä et selviä hengissä tuon kk:n kanssa. Jos jaksat, niin kuljeta asetta kunnes ensimmäinen suonsilmäke tulee vastaan ja työnnä se sinne. Tämä maa tarvitsee tämän kahakan jälkeen enemmän sinua kuin tuota konekivääriä”.

    Poliisimies kertoi vielä, että jos käry olisi käynyt, hän olisi ollut valmis ottamaan syyn tapahtuneesta omille niskoilleen, eikä vedonnut pataljoonan komentajan uuteen ohjeeseen. Sitä luokkaa oli Hetemäen arvostus miestensä keskuudessa.

    Menköön samalla tämäkin anekdootti Hetemäestä: Isäni veljen komppaniaan kuulunut sotamies puolestaan muisteli asemasodan aikaista tapahtumaa, kuinka Hetemäki luki joukon edessä miesten nimiä, joiden piti mennä rykmentin esikuntaan palkittavaksi. Järjestäytymisen jälkeen Hetemäki kutsui sotamiehen ja erään toisen sotilaan luokseen ja kahden kesken antoi molemmille tupakka-askin. "Minä en tupakoi ja annan oman tunnustuksen teille. Minusta tekin olisitte kuuluneet tuohon porukkaan."

    Johtaminen on helppoa kun sen osaa.

    Lienee turha esitellä Hetemäen muita ansioita, sillä hänen hahmonsa on noussut esille tässäkin blogissa muutamaan otteeseen.

    VastaaPoista