1. elokuuta 2018

Kiivailija



Kuvassa (Wikipedia) Helsingin suurkirkon räystäällä kylmän rauhallisesti sojottava hahmo ei ole metsätyömiesten suojeluspyhimys eikä liioin vientiteollisuutemme viritelmä, vaan apostoli Simon Kiivailija. 

Justeerisaha on hänen tunnuksensa, koska erittäin epämääräisen tiedon mukaan hän koki marttyyrikuoleman siten, että hänet sahattiin kahtia.

Muistan ottaa pitkän telen mukaan kun menen seuraavan kerran Snellmaninkadulle Tiedekirjakauppaan, ja kuvaan nuo patsaat. 

Taddeus on toivottomien tapausten suojeluspyhimys. Hän on se tyyppi, jolla on pertuskan tai hilparin oloinen ase vasemmassa kädessä, mutta luullakseni hän on meillä Helsingissä se, jolla on kirvesmiehen kulma eli vinkkeli. Sitäkin tunnusta käytetään. Pietari on se talonmies, joka heristää avainta; taivasten valtakunnassa ei tunneta munalukkoja. Johannes on se veikko joko kohottaa viinimaljaa.

Tiettävästi Leipzigissä kirkon valmistumisen jälkeen eli 1800-luvun alussa valmistuneet patsaat ovat vailla erikoisempaa taiteellista arvoa.

Arkkitehti Engel sai kuoltuaan kirjallisuuden Finlandia-palkinnon, Jukka Viikilän romaanin kautta. Ei se mitään.

Mutta Helsingin keskusta on vähänrujo, kun Senaatintorissa on mittakaavavirhe. Nykyisen etelän portaikon paikalle aiottiin päävartio. Kun suunnitelmaa muutettiin, tilalle rakennettiin Suomen huonoimmat portaat, jotka ovat yhtä kamalat kiivetessä kuin laskeutuessa. Nousu on kerta kaikkiaan väärä niin että askel ei satu. Juuri noita portaita kasakat ratsastelivat huitoen nagaikoillaan ihmisiä suurlakkolevottomuuksissa 110 vuotta sitten. Eräs isävainajani tuntema lentäjä harjoitteli rikottuaan pakkolaskussa melkein kaikki luunsa kiipeämällä juuri noita portaita, ja sai itsensä liikkuvaksi. Se oli kyllä Suomen kaikkien aikojen kuntoutusteko. Asianomainen kaatui sitten jatkosodassa.

Mutta meillä on harvinainen näky. Ehkä joskus joku kirjoittaa kirjan ”Ykinäisen miehen juna” matkustuksesta Helsinkiin, jossa näkee tuomiokirkon ovelta kilpailevan uskontokunnan tuomiokirkon oven.

Uspenskin katedraali on hyvin komea, vaikka suomalainen hienohelmaisuuteni panee hiukan vierastamaan raakaa tiiltä rakennusaineena. Tai se on kauhavalaisuutta. Meillä on tiilestä rakennettu kirkko symboloimassa kaikkea nukuttavaa ja pölyistä, mutta onpahan oven yläpuolella poliittinen ja koulutuspoliittinen iskulause: Herran pelko on viisauden alku.

Ja herranpelossa on eletty, totta jumalauta.

Uspenskin katedraalin seinävieressä oli huhtikuussa 1918 saksalaisilla konekivääri. Siitä he ampuivat Smolnan eteen. Punaisilla oli komentopaikka nykyisen valtioneuvoston juhlahuoneiston tiloissa. Saksalaisille järjestettiin paraati. Yllättäen paraati järjestettiin - ja elokuvattiin – myös kenraali Mannerheimin johtamille valkoisille, jahka nämä ehättäytyivät Helsinkiin asti. Käskyvaltasuhteista tuli heti riita, ja Mannerheim löi kintaat tiskiin. Murhamiessiiven edustajat Svinhufvud ja Paasikivi saivat ikuisen kunnian. Todellisuudessa vankileirikurjuus oli vahvasti Onni Talas -nimisen senaattorin harteilla. Kirjoitan hänestä lähiaikoina ikävään sävyyn. Hän omisti tontin, joka myytiin kaikkine sotkuineen metalliliitolle 60-luvun lopulla. Olin juristina mukana ihmettelemässä asiaa.


6 kommenttia:

  1. Engelin kuollessa kirkko oli melkein valmis, mutta eri näköinen kuin nykyisin. Tyyliviirin käännyttyä ulkoasua pidettiin vanhanaikaisena, ja seuraaja Lohrmann lisäsi kulmatornit, sivupaviljongit ja apostolipatsaat. Päävartio joka oli jo siinä, purettiin ja portaat tehtiin tilalle. Patsaat ovat siis yli puoli vuosisataa uudempia kuin blogissa kerrotaan. Taiteellinen arvo, no jaa, 1800-luvun akateeminsn kuvanveisto on mitä on, en tiedä onko jokin Walter Runeberg tai Johannes Takanen sen kummempaa. Jopa jonkin Thorvaldsenin nerous ei nykyihmiselle helposti aukea.
    AW

    VastaaPoista
  2. Ei se seinä ole raakaa tiiltä, kun se hyvin poltetusta tiilestä puhtaaksi muurataan, kauniisti saumaten. Katsopa Uspenskia lähempää. Ei tuota rapaten kauniimmaksi olisi saanut.
    Ja on kestänyt Helsingin meri-ilmaa jo viitisen sukupolvea, vähintään. Ylpeä kelpaa olla niin komeasta rakennuksesta kotikaupunkini, näin ateistinkin.

    VastaaPoista
  3. Olisi muuten mielenkiintoista tietää, mitkä tekijät johtivat päävartion sijoittamiseen Etelärantaan Senaatintorin sijasta. Jos Nikolainkirkon edessä olisi päävartio, koko torin symboliikasta olisi tullut ihan toinen.

    Aioin kirjoittaa spekulaatioita mahdollisista piilovapaamielisistä senaattoreista, jotka olisivat halunneet siirtää venäläiset sotilaat näkymättömämpään paikkaan, mutta sain pettyä. Wikipedia tietää kertoa, että ensinnäkin päävartio ehti olla torin pohjoislaidalla toistakymmentä vuotta. Sen puratti pois monumentaaliportaiden tieltä itse keisari Nikolai I, jota tuskin voi liberaaliksi epäillä. Engel itse olisi säilyttänyt päävartion, koska se oli osa hänen ideaaliaan. Nikolain voisi kuvitella pyrkineen lähinnä maksimaaliseen näyttävyyteen. Varmasti tavoitteena ei ollut luoda suomalaiskansallisempaa symboliikkaa.

    Käytännön näkökohtaa voisi kyllä epäillä. Ylioppilailla oli tapana tapella venäläisten sotilaiden kanssa. Siirtämällä aina näkyvillä ja esillä oleva vartiomies korttelin päähän, ja vielä sataman suuntaan, vähennettiin varmasti tapauksia, joissa joku humalainen ylioppilas tuottaisi herroille harmia tappelemalla päävartion edessä tai laulamalla Marseljeesia sotilaspartion kuuluvissa.

    VastaaPoista
  4. Muistelen joskus lukeneeni, että monumentaaliportaikot olivat yleisemminkin uusklassismin suosima tyylielementti. On myös huomattava,että Gylichin Turun tuomiokirkon länsipäätyyn suunnittelema monumentaaliportaikko on sekin peräisin juuri samoilta vuosilta, 1830-luvulta. Sinänsä matalahko Unikankare ei mitään portaikkoa olisi kaivannut.

    Klinge (Pääkaupunki, 2012) selittää Nikolainkirkon kaupunkikuvallisesti dominanttia asemaa uuden uskonnollisuuden nousulla 1800-luvun alussa 1700-luvun valistusrationalismin sijaan: "Uskonnon suuri monumentti sai siten sijaintinsa ansiosta ainutlaatuisen aseman Helsingin semioottisessa maailmassa." - Eikö siis voitaisi ajatella, että päävartion purkaminen ja korvaaminen monumentaaliportaikolla oli tarkoitettu entisestään korostamaan tuota "vuorivaikutelmaa"? Klinge itse kuitenkin toisaalla kirjassaan antaa toisenlaisen selityksen: "[Purkamispäätöksen] taustana oli kuitenkin halu korottaa Senaatintorin arvoa toisessa suhteessa, sillä sotilasvartio ja sotilasvankila eivät enää sopineet torin uuteen henkeen - -. Ei myöskään näyttänyt hyvältä, että sotilaat ikään kuin vartioivat ja kontrolloivat [vuonna 1832 vihittyä] yliopistoa."

    VastaaPoista
  5. Engel muuten suunnitteli ortodoksien pääkirkonkin Helsinkiin. Siinä se seisoo Unioininkadulla Suomen pankin kyljessä, ihan (nyk.) luterilaisen tuomiokirkon naapurissa. Meille vieraampaa muotokieltä edustava Uspeskin kadetraali valmistui vasta paljon myöhemmin.

    VastaaPoista
  6. Engel on piirtänyt myös Kittilän kirkon. Huhu väittää, että piirustukset olivat tulleet Kittilään vahingossa, ehkä vaihtuneet jonkun toisen seurakunnan kanssa. - JR

    VastaaPoista