12. elokuuta 2018

Gargoili



Tuntemattomasta syystä hirviö-vedensyöksijä esiintyi muinoin öljy-yhtiön tunnuksena. Veistostyyppi, joita en oikein muista Suomesta, on tuttu goottilaisista katedraaleista ja ”Notre-Damen kellonsoittajan” kansikuvasta.

Oikeastaan halusin mainita sanomalehdille, että ajankohtaisissa asioissa voisi kysyä kantaa sellaisiltakin lakimiehiltä, jotka tuntevat asian ja vastaavat ehkä oikein. Nyt luin kummakseni, että kielto käyttää toisen ottamaa kuvaa verkossa on itsestään selvä asia niin että saa ihmetellä, miksi siihen on otett kantaa EU:n tasolla.

Asia on juuri päinvastoin. Kuvien käytöstä on riidelty ajoittain ankarastikin ja kuvasitaatti on vanhastaan vaikea kysymys, josta esimerkiksi oli kaikissa Pohjoismaissa erilaiset säännökset. Norjan uusi tekijänoikeuslaki tuli juuri voimaan. Ja Saksassa on erikseen suurisitaatti ja piensitaatti ja suurempi piensitaatti… Ja onko esimerkiksi koululuokka nykymaailmassa sellainen julkinen paikka, johon tekijänoikeudessa viitataan.

Toisessa lehdessä sama lakimies näyttää sanovan, että tekoäly ei uhkaa lakimiesammattia. Jälleen asia on päinvastoin. Tietokannat on säännelty tekijänoikeudella. Massiivisten tietomäärien myllääminen oppivilla algoritmeilla on jo vienyt pohjan ihmisen luovaan toteutukseen perustuvalta immateriaalioikeudelta. Koneoppiminen ei mahdu immateriaalioikeuden ajatusmaailmaan, joka onkin peräisin Saksan idealismista ja vanhoista brittiläisistä väärinkäsityksistä.

Kallen isästä Herkosta sanotaan päivän kommentissa, että hän on jotenkin vitsikäs tai huvittava hahmo. Käyttäisin tässä sanaa ”huumori”. Aidosti ja syvästi vaikuttava hahmo on samanaikaisesti surua ja sääliä herättävä ja hauska, sellainen kuin Chaplin (Kultakuume, Nykyaika). Koheltavaan komiikkaan kyllästyy. Iijoki-sarjan isä on monissa käänteissään huvittava, mutta ei mielisairaana eikä perheensä hajoittajana.

Mutta ristiriitaisin tunteiden herättäjänä hän on niin vaikuttava hahmo. Nyt lukien Havukka-ahon ajattelija tuntuu hitusen pintapuoliselta ja arvattavalta hahmolta, kaikessa oveluudessaan. Jos Konsta Pylkkäsestä olisi sellainen tieto, että hän virui nälkiintymässä vuoden 18 vankileirillä viattomasti – tai vaikka syystä – romaanien hahmo saisi syvyyttä ja uskottavuutta toisen mokoman.

”Seitsemän veljeksen” Lauri ei olisi kirjan vaikuttavin henkilö ilman raivokasta huumoriaan, joka törmää esiin Hiidenkiven pilasaarnana ja jatkuu surelistisina unina: mies myyränä tai korven kontiona.

Hirviöstä on vaikea saada uskottava. Tämän tietävät etenkin toimintafilmien tekijät. Nopea viihde ei oikein salli järkyttävää kuvausta tavallisen henkilön muuttumisesta vaihe vaiheelta hirviöksi.

Miksi syvä, itkunsekainen huumori on isompi asia kuin vitsikkyys ja sen äpärälapsi, pilkka pilkan vuoksi?

Koska huumori on mielikuvituksen lapsi. Humoristisia ovat usein odottamattomat kohtaamiset ja käänteet. Euroopan renessanssin suurimmissä saavutuksissa oli yllättävä määrä huumoria – Chaucer, Decamerone, Don Quijote, sitten Rabelais, maalauksissa H. Bosch, Brueghel…

Mielikuvitus vapauttaa kadonneet voimasi. Aiheesta voisi kyhätä menestyskirjan: vapauta oma naurettavuutesi ja  vangitse typerä totisuus.

21 kommenttia:

  1. Kyllä niitä gargoileja Suomestakin löytyy. Mm. Johanneksenkirkon seinässä muistan sellaisen nähneeni, ja löytyi netistäkin siitä kuva:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Gargoili#/media/File:Iglesia_de_San_Juan,_Helsinki,_Finlandia,_2012-08-14,_DD_09.JPG

    VastaaPoista
  2. Arvaamme että "gargoyle" on viehättänyt jotakuta sanaleikkeihin tykästynyttä dirikaa, vähän samasta syystä kuin Kippari Kallen Olga oli "Olive Oyl", eli sisilialainen äkäpussi, tai Vanhan live-keikat 80-luvulla tunnuksenaan Palmo Live. Gargo of Oyl. Ja muistaakseni amiriikan pilvenpiirtäjiin tupattiin laittamaan sadeveden siirtäjiksi pariisin malliin art-deco-gargoyleja. Sanalle ei taida olla suomen kielistä vastinetta.

    VastaaPoista
  3. Ryhmäteatteri esitti vuosi sitten Hyvän OMANTUNNON linnakkeessa Seitsemän veljestä ja antoi Laurin hahmolle juuri sitä, mitä Kemppinen yllä. Nautin!

    Tänä vuonna sama ensemble samassa paikassa, mutta oleellisesti lämpimämmässä säässä kertoi mikä on sadistinen nainen.
    Jälleen - Yksi lensi yli käenpesän - mieleenjäävä, mutta eturivistä nähtynä ihmettelin loppuvaiheessa sitä, että osastonhoitaja itki.
    Kun eivät sadistit itke, eivät edes harmista (kliininen kokemukseni!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen nähnyt molemmat. Enkä kadu.

      Olisiko Laurin maineen salaisuus siinä, että hän taitaa olla ainoa veljeksistä, jonka luonteesta paljastuu ristiriita? Aito ihminenhän on ristiriitainen olio. Muut veljet ovat sitä mitä ovat alusta loppuun (tässä asiassa Ahlqvist taisi olla oikeassa).

      (Eero tietysti on tavallaan poikkeus, koska hän on alussa keskenkasvuinen, "tuskin" 18-kesäinen...)

      Poista
  4. Minua miellytti tuo kolumnistin kommentti Jukolan Laurista. Hänhän on erittäin kylmäpäinen ja järkevä useissa tilanteissa, joissa muut veljet hätääntyvät. Äärimmänen tilanne Hiidenkivellä tuo Laurista esiin sellaista mikä muuten jää huomaamatta. Lauria on kismittänyt se että ainoastaan Eero ja Tuomas ovat jollain tavoin oivaltaneet hänen ominaisluonteensa ja arvostaneet sitä. Hän taitaa siinä purkaa turhautumistaan. Myös lukija alkaa tämän jälkeen tarkkailla Lauria aivan uusin silmin. Hänen arvonsa veljessarjassa nousee huimasti. Hänhän onkin porukan hiljainen älykkö.

    Kun muut veljet pelaavat kurraa Lauri kulkee sillä aikaa metsiä löytäen milloin kakkulakepin aineksen milloin jotain muuta. Aika hauska on Laurin metsässä näkemä uni. Siinä veljet pelaavat kurraa itsensä provastin kanssa. Kurra osoittautuu loppujen lopuksi aapiskirjaksi. Veljet lyövät sitä koivuisilla, tyvistä väärillä, kangilla, joista itselle tuli mieleen omatekoinen entinen luonnonväärä, tosin katajainen, jääpallomailani.

    Provasti sen sijaan läimäyttelee kurraa vanhoista hevosenkengistä taotulla hengen miekalla. Hän ylpeilee miekallaan ja kumauttelee sitä näyttävästi vasten tammista uskonkilpeään. Kun provasti huomaa millaista kurraa lyödään, tulee tupen krapinat. Miekan viittoiluista ja iijaa-huudoista nousee tuulispää, joka heittää veljet taivaan tuuliin kauhistuneen Laurin seuratessa myyränsilmillään korkeasta asemastaan tapahtumia. Aika hulvaton uni, aivan Laurin älykköluonteelle sopiva.

    VastaaPoista
  5. Kirjoitin jo tuon viimeisen kappaleen peräkamarin peräseinälleni.

    VastaaPoista
  6. Huumorista ei pidä kirjoittaa ellei liitä mukaan esimerkkiä naurattavan rasvaisesta vitsistä. Tosin se taitaa olla kiellettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huumorista.

      Ja esimerkki:
      Olin kevään korvalla setäni hautajaisissa, valtava helle. Hänen tyttärensä kertoi isänsä leikkisyydestä... Omasta mielestänikin setä oli huumorimnies, sellainen ihminen, joka pitää yllä hyvää mieltä säästä tai ilmapiiristä huolimattta koko päivän ajan. Setä oli sellainen.

      Halusin, tosikkona, kuulla esimerkin. Serkun mieleen tuli siinä hautajaisissa heti seuraava juttu:

      Oli aika, kun tämän maailman raskaustestejä ei ollut olemassa. Piti testata muilla keinoin. Paras keino tuohon aikaan oli sujauttaa epäillyn haaroväliin aamulla porkkana.
      - Jos siitä oli illalla puraistu palanen, tutkittava odotti vauvaa. Jos ei, vauvaa ei ollut tulossa.

      En olisi arvannut, millainen huumorin ymmärtäjä serkkuni on. Hautajaisissa sen sain kokea. Sedän tiesin ilman muuta ylivertaiseksi humoristiksi jo ennen hautajaisia...

      Poista
  7. Gargoilit Helsingissä.
    https://www.flickr.com/photos/amnellanna/267842766/

    VastaaPoista

  8. Ulosko ne hirviöt kokivat paeta saarnan alta seurakunnan ruvetessa uskomaan pahasta päästäjään ? Niinpä kai ja kysy syvemmälti Erastonekselta.

    Varsinkin born again heränneet ja pietistit eli Kirjansalukeneet fundamenttalistit panivat maailmaa uusiksi. Överiksi meni kun juristit kitkivät lopunkin väärän mallisen ja hajusen kajoamisen rakastettavaan lähimmäiseen. Niinkuin tuossa immateriaalipelleilyssä.

    No rahallahan toisen omaan kiinni pääsee oli sen oma vaikka Teos tai tekijänoikeus. Rahaan pääsee käsiksi omalla lisenssillä. Ja rahalla saa nuo tekijänoikeudet toiselta itselle. Sitten vai nostamaan hintaa. Tämä on soveltavaa oikeustiedettä ja innovatiivista luovaa uuden tuotteistamista. Finanssikeskuksissa on omat rahat ja muotit ja kaivertimet eli leimat. Oli oli sillä kruunullakin ja Kekkosen kuvalla käypäisyytensä aikansa. Satasessako se Urkki komeili ?

    Terveystalolla on omansa, mutta älä kysy lääkäreiltä. Asia on fysiologiakemialle toispuoleista, patologia-neurologiaa enintään. Psykosomaattista magneettikuvauslaitteen hakkerointia eli kyber pahankurisuutta.

    Eilisessä leffassa Orionissa Pyhän kauriin tappamisesta asia oli pääosassa. Lapset saivat tartunnan toveristaan -naamaltaan kuin edellisen polven pääkallomittaajien kriminaali-eutanasia oppikirjakuva.

    Oli sentään jotain tunnistettavaa vanhassa lääkäriopissa. Uudessa Lontoon klinikassa ei ollut. Lapset menivät ihan velttoiksi ja vetämättömömiksi. Kauhutarinaa ja metafooraahan se syvätosi dataraportti hyödynsi.

    Upea taideteos tiedonkantajana Haneken ja Hubbertin elämäntöiden jäljissä. Totuutta on hyvä nähdä vaikka ei tieteestä kävisikään. Kaunaakin on. Ja kostonhalua. Pekka Tarkan muistelmapätkä nosti Leinolta Rahan orjat ja senhän saa eGutenbergiltä tosta ylämummosta. Luinkin alkuun ja siinähän oli nousevan suomenkielisen teollisuusmiehen alemmuutta ja parempipiirisen rouvaruotsikkonsa itsestäänselvää maailman ja henkilönsä paremmuuden tuntoa. Haluttavia naisia. Ikävä kyllä.

    Siivompaa tulossa. Niinistöstä tulollaan parikin kirjaa kuinka vastakkainasettelun sosiaalisesti kiero aikausi on vaihtunut työväenpresidentin peukuttamiseksi. Virkako antoi järjen ? Eivät enää itänaapuritkaan vertaudu kasakoihin ja varkaisiin. Kukahan sen järjenlahjan toi ? Epäilen Tarja Halosta. Rajajooseppikin kuuluu stooriin.

    Yks ja hailee. Poskelleen menee eli viha pysyy ja mutatoi kuten noissa leffoissa. Mutta maan perii hyvä. Kiva ettei tarvitse nähdä sitä kyllästyttävää aikaa.

    Tampereen teatterikesässä ja kohta Korjaamolla Hesassa pääsee pahanvaltakuntaan kun Turkkaa roimitaan. Esitys on nerokas tietämisen mahdottomuudesta ja sen vähän mikä tiedettävissä on, edes hämärästi, välittää taide tieteenä oikein ymmärrettynä. Ei laskuopin kapean kopeana varmuutena vaan sielun kaihona, heräämisenä.

    No joo, olisinpa hiljaa ja mokaamatta välillä. Mutta sainpahan kerrottua että Korjaamolla kantsisi poiketa älyänsä mittaamassa Turkka kuolee monipolvisessa tiedonfilosofisessa 3-4 tuntisessa luennossa. On siellä mimiikkakin käytössä ja matkiminen. TähtisilmäTurkasta, hymynsä jähmettymisestä kauhuun maailman edessä. Ja siitä kuinka eläviä kivenmurikat näkevän kädessä ovatkaan. -Aion kokeilla surkeallakin mielikuvituksellani ja sen säälittävän vähällä kokemus- ja eletyllä tiedolla.

    Tiesitkö mistä Akseli sai nimensä ? Hämäläisen korvenraatajan patsaasta Tampellan edessä. Se ase siinä sivulla ei ole kuokka, vaan koneen ratasakseli. Ei muuta kun koskeen. Ja mitä tuli ! Kuka vei miehen, akselin ja koko tehtaan ? Kojamo Gargoyle.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  9. En ole todellakaan lakimies, mutta minusta näyttää kovasti siltä, että tässä nimenomaisessa oikeustapauksessa ei ole kyse kuvasitaatista. EU-tuomioistuin ei ole viitannut sitaattioikeuteen millään tapaa, ja vaikuttaa siltä, ettei siihen ole myöskään tässä vaiheessa kukaan vedonnut.

    Kyseinen kuva on ollut oppilaan tekemän esitelmän ensimmäisellä kalvolla, eli se on mitä ilmeisimmin ollut puhdas kuvituskuva. Tämäkin olisi varmaan ollut sallittua käyttöä, jos kalvosettiä ei olisi ladattu koulun nettisivuille yleisesti saataville.

    Se, mihin EU-tuomioistuin oikein erikseen viittaa, on tekijänoikeusdirektiivissä oleva poikkeusmahdollisuus. Jäsenmailla on oikeus sallia tekijänoikeuden loukkaaminen, kun kyseessä on "käyttö yksinomaan opetuksen tai tieteellisen tutkimuksen havainnollistamiseen siltä osin kuin käyttö on perusteltua tavoiteltavan ei-kaupallisen tarkoituksen vuoksi ja mainiten lähde ja myös tekijän nimi, jollei tämä osoittaudu mahdottomaksi".

    Eli syyttävä sormi kääntyy kohti omaa opetusministeriötämme ja eduskuntaamme. Miksi tätä poikkeusta ei ole säädetty laissa maksimaalisen laajaksi?

    VastaaPoista
  10. Työ ja virkapaikkojen täyttäminen kuin myös niistä erottamiset voisi harkita siirrettäviksi koneille. Päästäisiin eroon "hyvä tyyppi" ja pärstäkerroin korruptiosta.

    VastaaPoista
  11. Mainitsin todellakin Hermannin "ääriesimerkkinä" Päätalon "huvittavista" henkilöhahmoista, jotka kuitenkin kuvataan aitoina elävinä ihmisinä, ei karikatyyreina. Tähän henkilökuvaukseen varmaan osaltaan perustuukin Päätalon teosten maine "tosina" (eikä siis fiktiona).

    Päätalohan kuvaa isänsä ahkerana, rehtinä, älykkäänä ja erittäin sanavalmiina miehenä, jonka elämää (ja samalla koko perheen elämää) ravisteli mielensairaus. Samalla hän kuvaa senaikaisia asenteita ja hoitotapoja.

    Jotenkin minusta tuntuu, etteivät Päätalon kritisoijat oikein osaa päättää, ovatko tämän teokset surkeaa kioskiviihdettä vai tylsää ja pikkutarkkaa elämäkertaa. Nehän eivät ole kumpaakaan.

    VastaaPoista
  12. Huovisen ja Konstan tuntien taitaisi olla uskottavampi vaihtoehto, että hän olisikin kuulunut Kajaanin sisseihin, osallistunut Haminan valleilla Urho K:n johtamaan teloitusosastoon, ja toiminut kesän ja syksyn 1918 Suomenlinnassa vartijana.

    Tästä versiosta toki puuttuu kipeänsuloinen romanttinen vivahde. Yhtä tosi se silti on.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Fiktiiviselle henkilölle on helppo keksiä taustaa. Sinänsä ajatus Konstasta punakaartilaisena on vetävä, samoin ajatus hänestä Kajaanin sissinä. Köyhän nuoren miehen olisi pulakausi vetänyt helposti mukaan vapaaehtoisjoukkoon, jossa ruoka olisi ollut tarjolla. Punakaartilaiseksi ryhtyminen Kainuun korvessa olisi ollut paljon hankalampaa, sillä eihän siellä ollut mainittavia punakaarteja eikä olemassa olleiden kaartien kaikkia miehiä edes vangittu. Vankileirille joutumiseen ei tätä kyllä olisi tarvittu, mutta olisipa tarvittu edes vähän järjestöaktiivisuutta, mikä sekin olisi ollut Kainuun syrjäkylillä hankalaa.

      Kaikkein uskottavin olisi ajatus Konstasta asevelvollisuuskutsunnoissa. Niihin osallistuessaan hänet olisi noin 50 prosentin todennäköisyydellä raakattu, sillä noin puolet Kainuun nuorista miehistä oli liian aliravittuja kelvatakseen kansalaissotaan.

      Tämä havainto toimi muuten eräänä tärkeänä kimmokkeena Mannerheimin lastensuojeluliiton perustamiselle. Eli voimme valita:
      1) Konsta Pylkkäinen luokkasoturina tai työväenaatteen veritodistajana
      2) Konsta Pylkkänen vapaussoturina
      3) Konsta Pylkkänen suomalaisen neuvolatoiminnan tarpeellisuuden demonstraattorina

      Jotenkin tuo kolmas vaihtoehto sopisi oikein hyvin kansaneläkeläinen Pylkkäsenä uransa päättäneen miehen toiminnan alkulaukaukseksi. Vaikka juuri tämä viimeinen Pylkkerö-kirja taitaa vastata ongelmaan. Pylkkänen on juuri päässyt kansaneläkkeelle vuonna 1966, joka vaikuttaisi kirjan tapahtumavuodelta. Siis hän olisi ollut vuonna 1918 noin 16-vuotias. Eli ei edes kutsuntaikäinen ja liian nuori joutumaan työväenjohtajana vankileirille. Siispä Pylkkerö olisi ollut kapinan aikaan joko valkoinen lapsisotilas tai sitten vain nälkäinen siviili.

      Sen sijaan Pylkkänen olisi mainiosti ehtinyt talvisotaan. Hän olisi päätynyt yli 35-vuotiaana, vanhentuneen koulutuksen saaneena tai kouluttamattomana miehenä Er.P.21:n riveihin sotimaan Viipurinlahdelle. Varsinaisen kusiseen paikkaan. Vaihtoehtona olisi ollut JR27 ja Raatten tie.o

      Eli kyllä Pylkkeröllä olisi joka tapauksessa ollut takana sellaiset sotakokemukset, ettei pahempaa toivo kellekään.

      Poista
    2. Kainuussakin oli toki työväenliikkeitä monella syrjäkylällä, vaikkapa hyvin tuntemissani Vuottolahdessa ja Saaresmäessä, mutta varsinainen rintama oli niin kaukana, etteivät ne ehtineet liittyä sotaan. Muutama mies meni Murtomäen punakaartiin ja jokunen kai ihan Tampereelle asti.

      Mutta itse Kajaanissa sattui sellainen tapaus, jossa olisi aineksia mahtavaan elokuvaan: niin kuin monella muullakin paikkakunnalla paikalliset suojeluskuntalaiset ja työväen edustajat sopivat, etteivät ala sotimaan keskenään. Päätös pitikin hyvin, mutta kapinan päätyttyä paikalle tuli etelästä kiivaampia valkoisia, jotka vaativat aktiivisimpia punaisia vastuuseen.

      Niinpä parikymmentä rivimiestä talutettiinkin teloitettavaksi, syystä tai syyttä. Ennen toimitusta valkoiset kuitenkin kysyivät työväenliikkeen johtajilta (jotka siis olivat taanneet rauhan) haluaako joku heistä pelastaa jonkun tuomitun tulemalla tämän tilalle?

      Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin kaksi johtajaa ilmoittautui. Niinpä he vapauttivat pari tuomittua, astuivat riviin ja tulivat itse teloitetuiksi.

      Huom. Päinvastoin kuin monessa punakaartilaisia romantisoivassa taide-esityksessä, tämä tarina on totista totta. Poikkeustilanteissa ihmisistä löytyy ihmeellistä jaloutta.

      Poista
    3. Mykistävä. Hyvässä ja pahassa.

      Poista
    4. Ylen areena. Sijaiskuolemat, radio-ohjelma. Keskisarja 2011.

      Poista
    5. https://yle.fi/uutiset/3-10268340

      Pari päivää sitten oli Ylellä juttua tästä tapauksesta. Vaikea sanoa mitään "ihmeellisestä jaloudesta": johtajatkin olivat vangittujen joukossa ja taisivat olettaa joutuvansa pian kiväärinpiippujen eteen.

      Poista
  13. Niin ne asevelvollisuuskutsunnat, joihin EA viittaa. Konsta olisi hyvinkin saattanut kuulua siihen suureen joukkoon, joka kieltäytyi kutsunnoista. Kieltäytyjiähän kohdeltiin ankarasti, osa tapettiinkin. Ymmärrettävää, ettei Konsta halunnut puhua ko. vuoden edesottamuksistaan.

    VastaaPoista