12. kesäkuuta 2018

Värinä



Sydämen rytmihäiriö alkaa kuin Beethovenin pianosonaatti. Koska eilinen oli sen verran paha, että se jouduttiin hoitamaan sairaalassa sähköllä, asiasta on jatkossa käytännön seurauksia ja se vaikuttaa ohjelmaan, ei auta muu kuin ryhtyä itsensäpaljastajaksi. Lepopulssi oli tunnista toiseen 130 ja verenpaineessa alapaine 140 ja yläpaine 180.

Ne ovat jo kaameita arvoja, etenkin kun alla olla tavanomainen betasalpaaja pilleri.

Aina kun menee Jorviin, siellä on siirretty talot eri paikkoihin ja rakennettu lisää. Niinpä jalkamatka vanhalta pääovelta päivystyksen ovelle vanhan Turuntien viereen ja neljä kerrosväliä portaita, kun en hissiäkään huomannut, totisesti tuntui.

Sydänfilmissä ilmiö saatiin kuvatuksi. Flimmeri eli eteisvärinä tai lepatus. Se on suhteellisen tavallinen ja aika vaaraton, mutta siihen voi kuolla. Valehteleva sydän saattaa jättää hyytymiä, jollainen voi kulkeutua esimerkiksi aivoihin ja aiheuttaa esimerkiksi veritulpan, jollaiseen esimerkiksi kuolee. 

Makailin kymmenen tuntia vuoteella, hetkittäin sekavana, koska sähköllä tahdistaminen tehdään kevytnarkoosissa, josta tulee hetkeksi jännittävän disorientoitunut olo. Tietää missä paikassa on, mutta tietää väärin.

Larin-Kyösti kirjoitti hyvin: huomasin surreeni väärin.

Isoisäni joutui pettymään, kun lääkäri ei kirjoittanut hänelle todistusta, että jaksaa hyvin rakentaa hirrestä mökkejä omin voimin, mutta ei käydä marjassa. Selkä olisi kestänyt hirsien nostelemista, mutta ei puolukoille kumartelua. Lääkärit näet lupasivat, että etenkin äkillisempi ponnistus saattaa nostaa pulssin niin ettei se sitten vähällä laskekaan. Ja ainakin jossain määrin pitää ottaa huomioon, ettei laita itseään kovin kauas sairaaloista eli esimerkiksi maalle…

Taustoja voi olla erilaisia, kuten lihavuus ja huono syöminen. Luulisin että minulla jotenkin kummittelee 10-12-vuotiaana kärsitty sydäntulehdus ja nivelreuma, joiden takia istuin voimistelutunnitkin penkillä, ja sitten armeija-aikana hyvinkin kova reumaattinen kuume, jonka vaikutuksia sydämeen ei lainkaan tutkittu. Se jäi kumminkin mieleen, ett kun nuorena perheenisänä otin henkivakuutuksen, lääkärintutkimuksen jälkeen siihen tehtiin rajoitusehto, että ei koska sydänperäisiä tapauksia.

Eikä minusta tullut liioin sisukasta Lapin vaeltajaa, vaikka eräissä vaiheissa olisi voinut olla halujakin.

Poliittinen maailmankatsomukseni muuttui eilen täydellisesti. Jorvi eli julkisen puolen palvelu oli joka suhteessa tyrmistyttävän hyvä. Koko henkilökunta toimi komeasti yhteen ja henki tuntui olevan hyvä. Joskus maalailtua kuvaa sorretuista hoitajista peitti vahva vaikutelma, että nämä ihmiset ovat ylpeitä työstään, vaikka saisi siitä tietenkin maksaa paremmin.

Jouten maatessani kuuntelin ja sitten vähän kyselinkin. Myös sairaaloissa on ammattimaisesti sairaiden asiakkaiden ryhmä, ehkä jopa viidennes kaikista. He puhuvat tunnin tai kaksi henkeä vetämättä, miten ovat käyneet tänäkin vuonana 49 kertaa täällä päivystyksessä, ja aina on annettu väärät lääkkeet tai väärennetyt laboratoriotiedot, kun eivät muka löydä asianomaisen lukemattomia tauteja ja vaivoja. Samanlainen ihmisryhmä on tuttu tuomioistuimista ja muista laitoksista. Hienoa että heitäkin jaksetaan kuunnella.


42 kommenttia:

  1. Jukka parane pian!
    Toivoo: Pekka

    VastaaPoista
  2. Jopas lykkäsi vaivat!

    Toivotan pikaista paranemista.

    VastaaPoista
  3. Toivon herra Kemppiselle kaikkea hyvää täältä Etelä-Virosta.

    VastaaPoista
  4. Pysyhän hengissä. Sillä kukapa sitten meille kirjoittaisi.

    VastaaPoista
  5. vedähän taas joku "virallinen totuus" tähän revittäväksi - kyll ne värin't siitä.

    VastaaPoista
  6. Lisää ekshibitionaalia puhetta (vaikkei se ketään kiinnostakaan): Itselläni havaittiin sattumalöydöksenä flimmeri uudenvuodenpäivänä 2017, vaikka en lainkaan käytä viinaksia. Sähköllä uhkasivat, mutta sinusrytmi oli kuitenkin palautunut itsestään. Siitä pitäen päivittäin Xarelto-lääkitys.

    Prof. Kemppiselle toivotan parhainta vointia (vaikka en kaikista "todistuskappaleista Suomen historiaan" samaa mieltä olekaan).

    VastaaPoista
  7. Kehtaako tunnustaa, että tämän sairaalakertomuksen lukeminen suorastaan piristi päivääni? Tsemppiä Kemppiselle, paranemista toivotaan!

    VastaaPoista
  8. Täytyy lisätä, että itsekkin koin lääketieteellisen ongelman, joka johti moninaisiin tutkimuksiin ja sitten diagnoosiin, joka hoidettiin pois eräässä toisessa keskussairaalassa kaikinpuolin mallikkaasti, eikä missään vaiheessa ilmennyt mitään tarvetta sotelle, eikä valinnanvapaudelle. Vaiva jäi sinne sairaalaan, jäljelle jäi vain kysymys, miksi korjata väkisin jotain, mikä ei ole millään oleellisella tavalla rikki?

    VastaaPoista
  9. Mulla on rytmi siirretty Jorvissa kymmenkunta kertaa ja aina on ollut palveluhenki erinomaista. Hyväosaiselle siellä käyvälle telee hyvää seurata todella huono-osaisten potilaiden elämää. Olellista on köytää viisas kardiologi, joka löytää oikean lääkekombinaation. Sinuna jatkossa varaisin päivittäin enemmän aikaa kävelemiseen ja kuntoiluun. Ei me aina tarvita niin hyviä blogikirjoituksia ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni flimmereitä jo reilu 20 vuotta. Kuusi kertaa rytmit siirretty ja suositeltiin menemään poikkasemaan johtimet. Kuitenkin lääkityksellä nykyisin noin kerran kk pienempi rytmihäiriö. Marevan ei ole vaihtoehto. Parempi että sairaalassa poltetaan sydämmestä häiritsevät hermoradat pois. Tsemppiä sinne.

      Poista
  10. Arvoisa blogisti, ovat kovin kehnoja arvoja nuo arvonne. Lienee henkilönne verenohennuslääkkeen tarpeessa. Suositan niin uusia, joiden tähden ei tarvitse hypätä verikokeessa jatkuvasti ja vältätte Marevan-hoidon, jolloin jatkuva seuranta on tarpeen mm. itselläni vähintään kahden viikon välein. Mutta silti elämä jatkuu ja uuden kokemukset kutsuvat.

    Mitä tulee julkiseen terveydenhoitoon, niin minusta se toimii paremmin ja tehokkaammin kuin yksityinen. Saamme täällä kyläpahasessa lääkärinjopa samana päivänä ja keskussairaalan päivystys on vain 20 kilometrin päässä. Lisäksi Tampereen yliopistosairaalaan superpalveluineen on vain 100 kilometrin matka.

    Olen siis vannoutunut soten vastustaja koska kaikki toimii nyt ja tulevaisuus olisi todella epävarma yksityisine asemineen, joille jo ajan varaaminen on todella vaikeaa ja hidasta. Ajan saa jos saa noin viikon päästä. Miksä silloin paranisi? Ainakaan minä en.

    VastaaPoista
  11. Onpa surullista tämä blogistin värinä.

    VastaaPoista
  12. Hyvä, kun kerroit, ja vastuullisesti. Toivon parempaa oloa ja toipumista. Olen hengessä mukana (Lapissakin, joka on mielimaani). En nyt sitten ihmettele, jos jutut harvenevat. Toivottavasti toistaiseksi. Olen katkollakin kyllä ollut Sinun suhteesi ja pitkäänkin. Nyt oli vain menossa paha putki.
    Sauna se palaa vielä täälläkin, Putinin ja Trumpin ikäpuristuksessa; sytykkeitä on jo kolmella nurkalla, ja yhden nurkan syttymistodennäköisyys on kolmen vuoden sisään 20-30 prosenttia. Koetan parhaani mukaan kuseskella nurkkiin, mutta siihen todennäköisyysnurkkaan ei voi kuulemma mitenkään vaikuttaa.
    Vahvuutesi pärjäämisessä on, niin arvelisin, mainitsemasi maailmankatsomus - vakavammassa mielesssä vain, mitä tuossa pakinoit. Olet tästä maailmankatsomuksestasi aiemmin kirjoittanutkin.
    Olen aina lukenut suunnilleen kaiken, minkä käsiini saan, ja herkkäuskoisena helposti koukutun. Näiden kosmologin ja avaruustähtitieteilijän kirjat esimerkiksi. Vähältä piti, etten hypnotisoitunut ja lumoutunut. Mitä minussa tapahtui noita kirjoja lukiessani(todella täysin itse keksimäni Hameln-muunnelma)?: Lapsi seurasi soittoa. Rotta jäi.
    Ammuin veljeni 10-vuotiaana. 15-vuotias veljeni oli saanut metsästyskortin ja roikutteli polleana belgialaista yksipiippuista seinällä. Perheestä puuttui isä. Tempaisin aseen seinältä, tähtäsin ja leikilläni laukaisin. Vanhin veljeni sieppasi minulta aseen ja meni keskimmäisen, 14-vuotiaan veljeni kanssa toiseen huoneeseen. He olivat hiljaisia ja välttelivät minua monta päivää. Aikuisiässä sain kuulla, että iskurin jälki oli, mutta vanha Vihtavuoren mustaruutipatruuna ei ollut syttynyt. Äidille ei tietenkään kerrottu. Tietyistä seikoista johtuen, joita en tässä halua tarkemmin selittää, minulla ei ole ollut mitään syytä olla uskomatta veljiäni.
    Elämä on lahja, en jaksa selittää. Näin kirjoitti Caj Westerberg.

    VastaaPoista
  13. Kun tarina on kovin tuttu - kummaltakin puolin shermiä siellä päivystyksessä jne - ja syytkin ovat samat, en viisastele.
    Enkä neuvo.
    Toivotan kaikkea sellaista, mikä kätkeytyy oman perheeni käyttämään käsitteeseen "bro".

    VastaaPoista
  14. Kaunis kirjoitus! Kauniiksi sen tekee jo tuo alku, jossa rytmihäiriö alkaa kuin Beethovenin sonaatti. Ei valitusta ilmeisesti melko ankaran sairauskohtauksen takia. Valitustakin kuuluu tosin loppupuolella "ammattivalittajien" alkaessa ja jatkaessa valitusta ilman rajoja. Mikä tahansa asia kelpaa valituksen kohteeksi. Kaikki on väärin ja huonosti. Jos nuo ahkerat valittajat pysyttelisivät taustalla matalana surumielisenä kuorona, joka toimisi osanottavana, hyviä asioita korostavana, sen vielä kestäisi. Mutta kun he esittävät mehiläisten tavoin räikeää ja hyökkäävää sanomaansa suoraan niiden niskaan, jotka yrittävät tehdä parhaansa huonon ja pahan kääntämiseksi hyväksi, sitä on vaikea ymmärtää. Tämä kirjoitus tuo esille joka tilanteessa pääosaa näyttelevän hyvän. Ammattiylpeys, jonka avulla jaksaa auttaa toisia tai tehdä mitä tahansa yhteiseksi hyväksi, on ainoa ylpeyden laji, joka on helppo hyväksyä. Ammattiylpeyttä voi tuntea vain se, joka paneutuu työhönsä täysillä. Usein se on henkilö, joka on saanut itse valita ammattinsa, tietää sen hyvät ja huonot puolet, mutta kestää jopa sen aiheuttaman väsymyksen.

    Mitäs me valittajat. Meille on parasta se, että keksimme valituksen aiheita. Ja niitähän löytyy kaikkialta muualta muttei itsestämme. Mehän vaadimme ja näverrämme yhteiskunnan perusteita. Olemme tärkeitä suunnan näyttäjiä. Ottakaa meistä esimerkkiä. Pääsette paljon vähemmällä. Ja uskokaa tai älkää: valittaminen on mukavaa. Liittykää kuoroon! Meiltä ei vaadita mitään.

    Tähän loppuun sopisi hyvin Beethovenin Oodi ilolle!

    VastaaPoista
  15. "Poliittinen maailmankatsomukseni muuttui eilen täydellisesti. Jorvi eli julkisen puolen palvelu oli joka suhteessa tyrmistyttävän hyvä. "

    Samat kokemukset TAYSista. Mutta jo KYS ja Jyväskylän keskussairaala poikkesivat huomattavasti.

    Kokemusta on kertynyt sattumalta näiden sota-ajan tuotetta olevien verisuonien kanssa myös taannoisesta yksityissairaala Cordiasta. Se oli TAYSin veroinen.


    Siihen, että maaseudun pikkukunnilla rahat eivät riitä vanhenevan väestön hoitoon ei mielestäni uutta hallintoporrasta tarvita.

    Pikaista paranemista toivoo toinen, joka selvisi Lapista tulematta lapinhulluksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se detaljihuomio vain, että 18 maakuntaa eivät tule nykyisten noin 300 kuntayhtymä- ym. sekavan pikkuhimmelin lisäksi vaan niiden tilalle.

      Erikoissairaanhoitoa ei olla korjaamassa vaan perusterveydenhoito ja sossu ja niiden integraatio yhteen.

      Pikkukunnissa hommat hoituvat nyt valtionosuuksilla, jotka taas hoituvat valtion velkaa lisäämällä.

      No, vaikeita asioitahan nämä ovat, ei niitä "Vastuullinen Media" eivätkä sen lukijat ymmärrä.

      Mutta - toipumista blogistille. Monipuolisuudessaan ja erilaisissa tulokulmissaan tämä on hyvin antoisaa luettavaa.

      Poista
  16. Tätähän sote-uudistuksessa ovat asiantuntija koko ajan toitottaneet. Suomessa on maailman paras ja käyttäjälleen edullisin erikoissairaanhoito. Ongelmana on sinne pääsy eli terveyskeskusportaan resurssivaje. Sääli, että olet joutunut sen itse toteamaan.

    Toipumista Sinulle, Jukka! On ilo nähdä sinun olevan sentään kirjoitusvoimissa.

    VastaaPoista
  17. Kymmenen prosenttia kaupunkimme sote-asiakkaista käyttää 80 prosenttia kaikista sote-menoista. Se on valtava tulonsiirto sosiaalisesti ja/tai terveydellisesti huono-osaisille. Ei vain mainita tulonjakotilastoissa.

    VastaaPoista
  18. Vastaukset
    1. Jatkan vielä, kun jäi "nimikin" pois kiireessä. Hämmästytti taas, miten eri tavoin ihmiset lukevat ja tulkitsevat tekstejä. Liisu kirjoitti inspiroituneesti ja kauniisti niin kuin moni muukin, joku anonyymi taas vähän ilkeästi. Miksikähän? Niinhän sitä sanotaan, että lukija tekee lopullisesti kirjankin.

      Erikoissairaanhoito sujuu meillä aivan loistavasti, ainakin Helsingissä ja Tampereella, joiden klinikoihin olen tutustunut, mutta paikallistasolla saattaa olla ongelmia pikku paikoissa. Olin ollut puoli vuotta käheä, kunnes vihdoin soitin terveyskeskukseen ja sain ajan - kahden kuukauden päästä, jolloin olin melkein unohtanut sen vaivan ja saanut uuden, polven kipeäksi. Lääkäri halusi kuitenkin puhua siitä "nuhasta", joka oli jo vähän talttunut apteekin allergiapillereiden avulla tai itsekseen, mutta polvea varten pitäisi tilata uusi aika. Kannattaakohan? Ehkä olisi paras vain kävellä ja kävellä ja odottaa, on se mennyt ohi ennenkin. Lääkäri, oikein miellyttävä ja osaavan tuntuinen intialainen nainen, sanoi puhuvansa ruotsia, englantia ja punjabia. Sanoin, että puhuin mieluiten suomea terveysasioissa mutta että niistä kolmesta valitsin nyt sen ruotsin. Parasta oli, että tämä lääkäri kyllä "kohtasi" potilaan, oli läsnä ja hymyilikin lopuksi. Se saattaa ollakin paras lääke pikku vaivoissa.

      Parilla ystävälläni on se värinä, eikä siitä näytä juuri olevan haittaa, kun tasapaino on saavutettu. Kun jonkin vakavamman vaivan vuoksi on päässyt kirjoihin, niin sitten ihmisestä pidetään hyvää huolta.

      Hyvää blogi-lomaa kaikessa rauhassa. EG

      Poista
  19. Olen huomannut saman kuin blogisti, koskien julkisen terveydenhuollon laatua, ainakin Helsingissä ja yhdessä yliopistosairaalan omaavassa maakuntakeskuksessa, jossa vanha äitini on kohtalaisen vakituisen hoivan tarpeessa. Mummo maksaa hoitoon nähden hyvin kohtalaista omavastuuosuutta. Ja itselläni niinä muutamana kertana kun olen viime vuosina tarvinnut sairaan- ja terveydenhoitopalveluja Helsingissä, ei henkilökunnan osaamisessa ja asenteessa eikä hoidon laadussa ole ollut mitään moitittavaa.

    Tosin, eräälläkin tuttavallani on omaishoitajana toimineena ollut toisenlaisiakin kokemuksia hoitohenkilökunnan asenteista.

    VastaaPoista
  20. Pikaista paranemista! Kannattaa ottaa nyt rauhallisesti, vaikka me lukijat kuinka odottaisimme uutta blogia.

    Omat, kylläkin reilusti yli kymmenen vuoden takaiset, kokemukseni keskussairaalahoidosta (Satakunnan KS) ovat myös positiivisia. Henkilökunta oli osaavaa ja vakavasti työhönsa paneutuvaa. Ilman heitä en enää olisi tämänilmaisissa.

    VastaaPoista
  21. Paranemisia. Tärkeitä ovat kirjoituksesi arjessa ja juhlassa. Niinkui NHL:n tulokset pelikaudella. Molemmat on katsottava. Paljon hyviä kirjavinkkejä. Sellaisia joihin tuskin koskaan muuten olisin törmännyt. T: entinen kortesjärveläinen

    VastaaPoista
  22. Yllätys, että vielä haudan partaalla voi asettua toisten, kuten lihavien ja ammattivalittajien, yläpuolelle. Monien kuolinvuoteitten luona olleena en ole ennen nähnyt sellaista. Mutta rakkaat lähtevät eivät ole olleet eläissään eivätkä kuollessaan eliittiä, joten heillä on ollut ihan toiset asiat mielessä.

    VastaaPoista
  23. Tavallaan sääli, että näitä maailmankatsomuksellisia heräämisiä tulee vasta eläkeiässä. Virassa ollessa moni kovan luokan oikeistolainen saa yleensä paljon vahinkoa aikaan, eikä mieti sitä, kun on mahdollisesti itse letkun varassa. Taitaisivat erilaiset "säästöt" jäädä tekemättä.

    Ayn Rand, tunnettu kaikenvastustaja, otti itse vastaan medicarea viime vuosinaan, mutta vaati sen olevan restituutiota maksetuista veroista. Kummallinen ajatusmaalilma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, olisipa tämä nykypäivän maailman kaikinpuolista kurjuutta julistava kansakunnan ykkösekofilosofimmekin jo ollut vuosikausia haudassa ilman modernia lääketiedettä.

      Poista
    2. ai ketä ykkös seko tuomioja vai? perkele et kuule ala nimitteleen linkolaa mikskää filosofiks, mieshän on illuusioton anarkisti. koita itte, itke sitte.

      Poista
  24. Ad Omnia: esimerkiksi ottamani ammattisairastaja oli noin 40-vuotias ja slmänurkasta vilkaisten kaikin puolin nor,aalin oloinen, muuten..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisitpa kysässyt mielipidettä Euroopan Unionista. Noin niin kuin vertailun vuoksi.

      Poista
  25. Maailmankatsomuksellisen heräämisen edistämiseksi lukuvinkki: Huumeparonin käsikirja - erittäinkin loppupuoli

    VastaaPoista
  26. Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  27. Kaikella on aikansa, hetkellä on taikansa, kuljjet tietä oikeaa...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  28. Verenpainearvosi ovat huimia, pulssikin korkea, saat varmasti kardiologeilta tarvittavat neuvot mitä tehdä. Itse ainakin sain. Vaikka kyse oli toisenlaisesta ongelmasta: yläpaine 88, alapaine 56, ja pulssi 35! Ja toisina päivinä muutaman numeron isompia, mutta ei paljon isompia. (Mutta toisina päivinä taas optimaalisia, so. 120/80/60.) Tietysti sitä epäili että mittari välillä valehtelee... ei se, koska mittasin monella eri mittarilla, ja aina sama tulos.) Aika ongelmallisia lukuja, nuo huimat alipaineet! Mutta saatiin sairaalassa ne kondikseen. - Yksityiskohtiin en mene, ketään se tuskin edes kiinnostaisi, mutta nykylääketiede on korkeatasoista. Mun mielestä.


    Toivon koko sydämestäni että myös Sinä tervehtyisit! siis tervehdyt!

    - Ps. Mun Mottoni nuorena oli: "Parempi uskoa lääkäreiden varoituksia kuin tuomareiden uhkauksia." Keksin sen ihan itse kun minulla n. 20 -v meni välillä vähän lujaa. (jos asian kauniisti sanoo)

    VastaaPoista
  29. Tällaisessa tilanteessa suosittelen antautumaan Kristuksen huomaan täysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja älkäämme unhoittako Muhammetin huomaa, ettei rapsahda syyte syrjinnästä. (Juppiterilla, Buddhalla ja Shivalla ei niin väliä.)

      Poista
    2. Lääkäreiden huomaan kuitenkin mieluiten.

      Poista
    3. Tällaisessa tilanteessa antautuminen on eräs huono vaihtoehto ja sellaisena hylättävä. Jos jokin suositus olisi sopivaa esittää sen saisimme lukea varmaankin Kemppisen nekrologista, on täällä siihen määrään eri laatuluokkia edustavia kehosähkömiehiä.

      Poista
  30. Hei Jukkis! Kaikkea hyvää!
    Suositan Eliquisia, modernimpi kuin Marevan, lisäksi Bisopral.
    Flimmeri on vaarallinen ja salakavala. Mulla se havaittiin vahingossa. Oma terveysasemani eli arvausasemani tai sairausasemani ei ole koskaan ottanut sydänfilmiä, vaikka se tulisi yli 70-kymppisille olla rutiinitoimenpide (olen 74 v). Arvausasemat näköjään toivovat että me ikääntyneet kuolisimme pois häiritsemästä lääkärikuninkaiden työ(muka)päiviä.
    Pysytään Jukkis kiusallakin hengissä!

    VastaaPoista