28. toukokuuta 2018

Vuoren sisällä



Auringon ja kuun vangitseminen Pohjolan kivimäkeen oli raskas koettelemus. Tarvittiin vaka vanha Väinämöinen apuun. Kalevalassa oleva tervehdys ”Terve kuu kumottamassa” on ihastuttava teksti ja yhtä ihastuttava Sibeliuksen laulu. Lisäksi se on sopiva esimerkki niille, jotka luulevat kalevelamittaa rytkyttäväksi trokeeksi, jossa muka on peräkkäin neljä kaksitavuista sanaa. Mitan hienostuneisuus on kolmitavuisissa, joilla nostetaan ja alennetaan painetta. ”Kuu kulta, kivestä pääsit, päivä kaunis kalliosta…”

Monissa kalliopiirroksissa, erityisen selkeästi kuuluisissa Äänisen itärannan kuvioissa, joita on paljon yli tuhat, aurinko ja kuu ovat keskeisiä.

Kallion piirtäjälle ja luolamaalarille kivi oli rajapinta, jonka läpi taiteilija tai shamaani kulki toiseen, tuonpuoleiseen maailmaan. Kuvat menevät kiveen ja laukkaavat päälle. Yli kolmekymmentä tuhatta vuotta vanhan Chauvet’n luona on nyt maailman suurin replika eli varta vasten tehty kaksoiskappale. Lascaux’n vastaavassa näyttelytilassa olen käynyt. Kokemus oli suorastaan järkyttävä. Chauvet on löytämisestään 1994 ollut tiukasti kiinni. Sinne ei pääse. Paitsi Werner Herzog teki sen elokuvan. Syy on kävijöiden hengitysilma. Lascauxissa ja Altamirassa kävijöiden uloshengitys alkoi kasvattaa eliöitä luolanseinille ja tuhota maalauksia.

Näistä en paljon tiennyt, kun retkeilimme 1950-luvulla siellä Kauhavalla soiden keskellä ja sanoimme Ahvenvuorta Susivuoreksi. Kerrankirjoitin siitä tähän blogiin Haukkavuorena.

Siksi oli aivan uskomatonta löytää verkosta ”Geologisesti merkittävät luonto- ja kulttuuriperintökohteet Kauhavalla ja Lapualla”. Kirjoittajana Teemu Öhman

Ensin luulin että tämä on jotain vähäpätöistä. Nopeasti kävi ilmi, että ainakin Öhman on oikeasti geologi ja teos on hyvin seikkaperäinen ja etevästi laadittu. Susivuoremme on sivuilla 84-89.

Kunpa saisi hankituksi tuon julkaisun paperilla! Samainen Öhman on tehnyt myös Lappajärvestä selvityksen, Kraaterijärvi.

Kirjan kartoista käsitin sen minkä olin jotenkin käsittänyt pikku nassikasta. Hiekkaakin haettiin Lummukasta ja siellä on ne kuopat, jotka lienee ikuistettu Tuurin ”Talvisota” -elokuvaan. Maaperäkartasta näkee, että yksitoikkoiselta vaikuttava lakeus sisältää erilaisia merkillisyyksiä. Siellä tosiaan on hiekkamaita ja on kumpumoreenia ja drumlineja ja erikoisempia kivilajeja ja permangaanaattijuovia ja vaikka mitä, hitunen wolframiakin.

En selosta, koska ei se toisia kiinnosta. Totean vain, että partiopojilla on ylimääräisiä  aisteja ja että retkeilypaikkamme oli outo.

Siellä käydessämme kuvittelin, että vuoressa, joka tietenkin on muutaman kymmenen metriä suosta kohoavat tavallinen kallio, on kristalleja, jollaisia näin myöhemmin Kolovedellä  luolassa, ja vielä kuvittelin, että vuoressa on puro, joka virtaa ylämäkeen.

Vanhempana käsitin, että tulevaisuutta voi muuttaa mutta menneisyyttä ei. Ei ole mitään keinoa toimia niin, että sinä varastit minulta eilen lakin – ellet siis varastanut. Vastavirtaan valuva puro on menneisyys. Kun taikaluolassa aika kulkee takaperin – musta aukko varmaan – vesikin palaa entisille sijoilleen, ja auringon ja kuun kätkemiselle paikka olisi ollut otollinen.Vuoren sisällä

Auringon ja kuun vangitseminen Pohjolan kivimäkeen oli raskas koettelemus. Tarvittiin vaka vanha Väinämöinen apuun. Kalevalassa oleva tervehdys ”Terve kuu kumottamassa” on ihastuttava teksti ja yhtä ihastuttava Sibeliuksen laulu. Lisäksi se on sopiva esimerkki niille, jotka luulevat kalevelamittaa rytkyttäväksi trokeeksi, jossa muka on peräkkäin neljä kaksitavuista sanaa. Mitan hienostuneisuus on kolmitavuisissa, joilla nostetaan ja alennetaan painetta. ”Kuu kulta, kivestä pääsit, päivä kaunis kalliosta…”

Monissa kalliopiirroksissa, erityisen selkeästi kuuluisissa Äänisen itärannan kuvioissa, joita on paljon yli tuhat, aurinko ja kuu ovat keskeisiä.

Kallion piirtäjälle ja luolamaalarille kivi oli rajapinta, jonka läpi taiteilija tai shamaani kulki toiseen, tuonpuoleiseen maailmaan. Kuvat menevät kiveen ja laukkaavat päälle. Yli kolmekymmentä tuhatta vuotta vanhan Chauvet’n luona on nyt maailman suurin replika eli varta vasten tehty kaksoiskappale. Lascaux’n vastaavassa näyttelytilassa olen käynyt. Kokemus oli suorastaan järkyttävä. Chauvet on löytämisestään 1994 ollut tiukasti kiinni. Sinne ei pääse. Paitsi Werner Herzog teki sen elokuvan. Syy on kävijöiden hengitysilma. Lascauxissa ja Altamirassa kävijöiden uloshengitys alkoi kasvattaa eliöitä luolanseinille ja tuhota maalauksia.

Näistä en paljon tiennyt, kun retkeilimme 1950-luvulla siellä Kauhavalla soiden keskellä ja sanoimme Ahvenvuorta Susivuoreksi. Kerrankirjoitin siitä tähän blogiin Haukkavuorena.

Siksi oli aivan uskomatonta löytää verkosta ”Geologisesti merkittävät luonto- ja kulttuuriperintökohteet Kauhavalla ja Lapualla”. Kirjoittajana Teemu Öhman

Ensin luulin että tämä on jotain vähäpätöistä. Nopeasti kävi ilmi, että ainakin Öhman on oikeasti geologi ja teos on hyvin seikkaperäinen ja etevästi laadittu. Susivuoremme on sivuilla 84-89.

Kunpa saisi hankituksi tuon julkaisun paperilla! Samainen Öhman on tehnyt myös Lappajärvestä selvityksen, Kraaterijärvi.

Kirjan kartoista käsitin sen minkä olin jotenkin käsittänyt pikku nassikasta. Hiekkaakin haettiin Lummukasta ja siellä on ne kuopat, jotka lienee ikuistettu Tuurin ”Talvisota” -elokuvaan. Maaperäkartasta näkee, että yksitoikkoiselta vaikuttava lakeus sisältää erilaisia merkillisyyksiä. Siellä tosiaan on hiekkamaita ja on kumpumoreenia ja drumlineja ja erikoisempia kivilajeja ja permangaanaattijuovia ja vaikka mitä, hitunen wolframiakin.

En selosta, koska ei se toisia kiinnosta. Totean vain, että partiopojilla on ylimääräisiä  aisteja ja että retkeilypaikkamme oli outo.

Siellä käydessämme kuvittelin, että vuoressa, joka tietenkin on muutaman kymmenen metriä suosta kohoavat tavallinen kallio, on kristalleja, jollaisia näin myöhemmin Kolovedellä  luolassa, ja vielä kuvittelin, että vuoressa on puro, joka virtaa ylämäkeen.

Vanhempana käsitin, että tulevaisuutta voi muuttaa mutta menneisyyttä ei. Ei ole mitään keinoa toimia niin, että sinä varastit minulta eilen lakin – ellet siis varastanut. Vastavirtaan valuva puro on menneisyys. Kun taikaluolassa aika kulkee takaperin – musta aukko varmaan – vesikin pala entisille sijoilleen, ja auringon ja kuun kätkemiselle paikka olisi ollut otollinen.

7 kommenttia:

  1. Eilen tuli kateltua Interstellar raina, jossa spekuloitiin, että painovoima menee minne vain - ajankin lävistää kuin tyhjää vain. Tämänkin asian todellinen tila selvinnee meille aikaa voittaen.

    VastaaPoista
  2. Istuin eilen illalla rantakalliolla, katselin kun laskeva aurinko kirkasti vastarannan mäntyjen rungot loistavan oranssisiksi ja melkein täysi kuu nousi puiden latvojen seasta. Maaginen tunnelma, jollaisessa alkaa mielessään tapailla tervehdyksiä auringolle ja kuulle.

    VastaaPoista
  3. Ao. poliisikuulustelussa mainitaan Lummukan hiekkakuopat. Aivan kertakaikkisen hyvä kohtaus hyvästä elokuvasta. Se on se liika viina. Ja uho.

    VastaaPoista
  4. Jäikös tuo youtube-linkki ny poies edellisestä kommentista? Viittauksia joka tapauksessa Lummukan hiekkoihin jne. Timanttinen kohtaus.

    https://www.youtube.com/watch?v=TeyrBheKHJA

    VastaaPoista
  5. Terve, Jukka! Hakalan veljekset kävivät uimassa Lummukan hiekkakuopilla elokuvassa Pohjanmaa (vuodelta 1988). Eikä pitkääkään aikaa siitä, kun se esitettiin TV:ssä. Esko Nikkari teki siinä elämänsä kohtauksen kertoessaan poliisilaitoksella, mitä "Lummukassa itse asiassa tapahtui". Vahva humala ei estänyt häntä olemasta ovela. Voi hyvin, mene varjoon ainakin huomenna, hellepäivänä. T: LN

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lea - hauska kuulla taas Sinusta. - Maksitin vähän Tuurin Anttia. Siinä kulun opettajassa opn osa Kivisen Ilmaria, joka asusti niillä kulmilla, ja Perälän Eeroa, joka eli täyttä häkää. Antti suhtautuu leppoisasti siihen, että hänelle perinne on osittain kiertänyt setämiehen, Tuurin Jussin kautta, koska Antin perhe muutti Lohtajalle, kun hän itse oli kymmenen korvilla.

      Minulla on luullakseni huomattavan suuri annos paikkakunnan perinnettä, kun oli ilo ja kunnia puhuttaa Orrenmaan Kaarinaa ja Luomalan Auraa ja tietenkin kumiatätiäni Vienoa (Sarho).

      Kyllä haastattelu on vaikea taito. "Ei se NN viinaa juonut?" "Ei enempää kuin muutkaan." Merkintäni: "Joi aivan hirveästi." - Erikoisen mielenkiintoisia olivat tarinat kansanedustaja-pastori Rantasesta, ja olihan isoisäni ystävä Sarparannan Olli tullut nimismieheksi muistaakseni 20-luvun puolella. Ja kauhavalaisten asekätkö on tänäkin päivänä Passilan Erkin entisillä mailla ei kiitoradan alla...

      Poista
  6. Tervehdys, mukava huomata, että tuosta tekemästäni Kauhavan ja Lapuan geologiaa (ja hivenen arkeologiaa ja historiaa) käsittelevästä raportista on ollut hupia! Kun paperiversiota kaipailit, niin todettakoon, että raportista on paperiversiot toimitettu Kauhavan ja Lapuan kirjastoille. Intolinkin kautta pääsee käsiksi myös raportin PDF-versioon, samoin kuin Google Mapsin ja Maanmittauslaitoksen paikkatietoikkunassa oleviin täydentäviin karttapalveluihin:

    https://intolinkki.net/kauhavan-ja-lapuan-geokohteet/

    Nuo Lummukan hiekkakuopat olisi kyllä pitänyt ottaa kulttuurihistoriallisten arvojensa vuoksi raporttiin mukaan…

    Ja kun raportin Euroopan suurimmasta kraatterijärvestä eli Lappajärvestä mainitsit, niin pannaan sekin mainos tähän samaan syssyyn:

    https://intolinkki.net/georeitti/

    VastaaPoista