20. huhtikuuta 2018

Palko




Tarvitsin nyhjäyksen, jonka eilen sain. Podcasting on lakannut olemasta toisarvoinen tapaus.

Ylen Arenassa on erittäin suuri määrä kuunneltavaa. Esimerkiksi aiheellisesti kiitelty Proustin suurromaani löytyy suoraan verkosta. Podcastingin hyvä puoli suorakuunteluun verrattuna on lupa ladata tiedostot esimerkiksi kännykkään.

Kertojani ja yllyttäjäni mainitsi ottaneensa sellaisen tavan, että kävelee Tapiolasta kotiin ja kun siihen menee noin tunti, hän kuuntelee kävellessään esimerkiksi The New Yorkerin podin.

Kuuntelin kotona – iTunes on minulle helppo ja tuttu vaihtoehto – ja käsitin, että tässä oli nyt jotain aivan uutta. Erinomainen kirjailija luki Jorge Luis Borgesin lyhyennovellin (Hiekan kirja) ja keskusteli ohjelman vetäjän kanssa siitä aivan tavattoman mielenkiintoisesti ja avartavaksi. Aiheen oli muun muassa ääretön kirjallisena ja matemaattisena ilmiönä.

Kohta olin kuunnellut Borgesin ”Markuksen evankeliumin”, joka on aidosti karmea juttu, ja yhden Nabokin novellin, joka oli julkaistu The New Yorkerissa 1940-luvulla.

Tuossa sarjassa valinnan tekijät ja keskustelijat ovat usein itse huippunimiä – Orhan Pamuk tai Salman Rushdie puhumassa Italo Calvinosta.

Kirjallisuuden ja runouden podcastit ovat ilmaisia. Maksuttomiaovat myös valtamedian (N.Y. Times, Economist jne.) uutisyhteenvedot. Meillä Helsingin Sanomat on alkanut yritellä samaa, mutta tasoeroa on.

Äsken kuuntelin kymmenen minuutin pätkän, jossa puhuttiin Syyrian kaasuiskun tutkimisesta ja Trumpin tapaamisesta Pohjois-Koreassa.

Näyttää siltä, että amerikkalaiset osaavat panna kymmeneen minuutin sellaisen taustoituksen, joita olen tottunut etsimään Hesarin sunnuntainumerosta tai Läpyskästä ja joiden harvinaisuus Kuvalehdessä harmittaa minua.

Olen siis aivan myyty. Tosin en osaa sanoa, onko edellä mainitsemiani amerikkalaisia juttuja editoitu, mutta niissä on sellaista keskustelun raikkautta, joka on harvinaista. Tein vuosia sitten Ylelle perjantaisin niitä tunnin pituisia suoria lähetyksiä. Ne ovat tallessa; muutamiin neljän tai viiden ihmisen  keskusteluun olen tyytyväinen. Sen huoman tunteen muistan, kun keskustelu alkaa luistaa eli tuottaa yllättäviä ja askarruttavia näkökulmia, suoraan kuulijoille.

Kirjallisuudessa välittömyys ja viattomuus ovat hyvin vaikeita lajeja. Uskottavan ”päähänpiston” kirjoittamiseen ja muotoilemiseen menee usein tunteja – siis paperilla muutaman rivin.

Nyrkkisääntöni on, että teksti on luultavasti sitä parempi, mitä lyhyempi se on. Lyhyet novellit ovat parasta. Runous on niin vaikeaa. Omissa runoissani on jokunen ”hauras vaikutelma”, joita kirjoitin kuukauden. Runon suomennoksissani on useita sellaisia, joissa pyrin ”spontaaniuteen”, ja tekniikkani oli kirjoittaa vähintään 90 versiota, kynällä. – Ruotsissa, Saksassa ja Ranskassa podcastingit tuntuvat olevan vasta tuloillaan. Briteillä taas on mm. London Review of Books, kuunneltavana.

6 kommenttia:

  1. Turhaan etsin Borgeseistani Markuksen evankeliumia ja meni hetki että muistin sen olevan gospel, joten olin yllättynyt kun löysin siitä ensi haulla hyvän käännöksen. Luin sen ja puolessavälissä ymmärsin (tässä on borgesmaista taikaa) lukeneeni sen joskus jo kerran, mutta jatkoin jo aavistamaani loppuun saakka, kuten pitääkin. Borges on yllättävä kirjoittaja; käännöksistä ja kirjallisuuskritiikeistä filosofiaan sekä gauchotarinoihin: piilotettuja veitsiä kadunkulmauksissa.

    VastaaPoista
  2. Olen itsekin viime aikoina seurannut yhä runsaampaa ja innostuneempaa keskustelua podcasteista mietiskellen, että pitäisiköhän minunkin. Tämän blogikirjoituksen jälkeen toimeen ryhtyminen on entistäkin lähempänä.

    Se rajoitus minulla toki on, että englannintaitoni ei riitä täysipainoiseen ulkomaan herkkujen ymmärtämiseen. Vinkkejä hyvistä suomenkielisistä vaihtoehdoista otetaan kuitenkin mieluusti vastaan.

    VastaaPoista
  3. Palko - kiintoisa otsikko, monitulkintainen. Ostin jokunen vuosi sitten Unkarista viinitilan. Palko Sandorin lapset olivat muuttaneet Balatonin läheisyydestä pääkaupunkiseudulle, Budapestiin. Tein kaupat Santerin kanssa - hän oli kyyneleet silmissä. Lapsilla ei ollut harinetta tilan touko-, kesä- tai syystöihin, rypäleiden korjuuseen, saati niiden jalostamiseen käsipelissä viiniksi.

    Se oli minun onneni. Suosittelen suomalaisille vierailua Unkarissa. Me olemme heidän veljeskansansa, unkarilaisten mielestä. Kohtelu on sen mukainen, ystävällinen ja auttava.

    Miksi läksin Unkariin, mokomaan savottaan?
    Hamassa muinaisuudessa 1970-luvulla ylempään yliopistotutkintoon kuului kielikurssi ja sen läpäiseminen. Vaihtoehtoja olivat mm latina ja unkari...
    Unkari oli itäbloggia. Luulin opiskelevani taas aivan turhaa ja käyttökelvotonta kurssia, kaksi lukukautta.
    Opettaja oli Unkarista, Debrecenistä.
    Nyt nautin sen pakkounkarin hedelmiä. Olen kerrannut, ollut Unkarissa, kuunnellut ja puhunut. Kahdesti kuulija on sanonut, että puhun unkaria aivan kuin äidinkieltäni. Ai jai kun on hivellyt...
    Mikään oppi ei mene hukkaan. Aikakanani ajattelin myös tilastotieteen turhuudeksi, mutta siitäkin on ollut tavattomasti hyötyä. Ja opiskeluajasta on yli 40 vuotta! On hieno asia nauttia yhä opiskeluajan uurastamisesta.
    Mikä lienee unkarin palko suomeksi? Palko Sandor oli itselleni yhden Unkarin, ilmeisen häviävän, aikakauden edustaja. Kunnioitan häntä syvästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unkarista Englantiin sodan alla emigroitunut George Mikes oli kehittänyt nyrkkisäännön jonka mukaan kuultu kieli joka kuulosti unkarilta mutta josta ei mitään ymmärtänyt oli suomea. Tämä päti kunnes hän kuuli Israelissa käydessään sinne muuttaneiden unkarilaisten puhuvan hepreaa.

      Poista
  4. Kyllä on urheilu kivaa (tai käveleminen), kun jos ei aina halua pohtia omiaan puhtaalta pöydältä, siinä aivojen vireystilan kohotessa (ellei juoksu mene alle 5 min./km; happi karkaa aivoista minun kunnollani) ja kun kuuntelee Yle Areenasta Kalle Haataista, Pyöreää pöytää, tai Politiikkaradion Sakari Sirkkasta (joka jazzmiehenä taitaa puheen rytmin), niin mainiosti voi buustata omaa ajatteluaan. Lindgren & Sihvosen väittely on myös inspiroiva. Puhumattakaan tiede-Ylestä - näitä riittää.
    Tarkoitin sanoa, että maailma on nykyään uteliaalle niin täynnä 'hyvää kamaa' kaikille aisteille, että ottaa toivoakseen ajatuksen lähes ikuisesta elämästä (ennen riitti ajatus vankilatuomiosta), jolloin ehtii lukea, kuunnella, katsoa kaikki vastaan tullut kiinnostava (ja kohta tuleva), kaikin aistein. Kun viimeisin Parnassokin vielä odottaa tuossa arkun päällä avaamistaan...

    VastaaPoista
  5. Hah! Ruotsissa podcastit ovat olleet supersuosittuja kohta kymmenen vuotta. Joka aiheesta on oma podd, mutta suosituimmat eivät käsittele mitään tiettyä teemaa vaan kiinnostus perustuu podcastin pitäjien persooniin. Suosituimpia podcasteja ladataan 500 000 kertaa ja niiden tekijät tienaavat mainostuloilla kymmeniä tuhansia euroja per jakso.

    VastaaPoista