14. helmikuuta 2018

Piilopankki



Eräs oikeustieteen professorini eteni Aleksanterinkadulla samalla tyylillä kuin pikaluistelija Thurnberg aikoinaan. Vaikka käsillä ei ollut pitkä matka, hän irrotti komeasti ulkokaarteen puoleisen käden kurvatessaan ja heilutti papillista lierihattuaan.

Pankkihuoneistossa eilen Big Air-ja kumparelaskun tyylit olivat käypää kamaa, varsinkin jos rollaattorissa oli käsijarru päällä.

Olen kantanut lähinnä kolikoita Osuuskassaan, joka muutti kerran nimensä osuuspankiksi. Kassanhoitajan, sittemmin pankinjohtajan perhe asui yläkerrassa. Tiskin takana istui erilaisia tätejäni.

Joku ymmärtämätön, arvattavasti valtio, oli pannut pikkusumman Yhdyspankin tililleni, jota en ole jaksanut koskaan lopettaa; käyttöshekkejä löysin vielä, mutta epäilen, etteivät ne ole enää käypää tavaraa.

Nyt sitten tuli yllättäen hammaslääkäriä ja vastaavaa. Jos tuohon Yhdyspankin tiliin oli ollut pankkikortti, sitä ei ole näkynyt moniin aikoihin. Siis käteistä!

Olen kohtalainen asiantuntija näissä pankkiasioissa. Niinpä tiesin, että firma on tällä kertaa nimeltään Nordea. Sitä en tiennyt, että Kirkkonummen konttori oli vallan lakkautettu.

Jakotutkimuksissa ilmeni, että tuo pankki antaa tililtä käteistä rahaa kahdesta konttorista. Toinen niistä on Kaivotalossa tai Makkaratalossa tai mikä lienee. Kaivokadun ja Keskuskadun käyntiosoitteet eivät ole erikoisen paljastavia.

Kolmas puhuttelemani teollisuusvartija arveli, että tuolla se on, huiskautettuaan kättään epämääräisesti. Ja löytyi se, visusti erään kulman taakse piilotettuna.

Sisällä oli sata ihmistä ja näistä noin puolelle tuolit. Bireka kourassa aloin tarmokkaasti tähyillä,

Odotus ei ollut pitkäkään. Jo tunnin kuluttua vuoroni tuli ja sain laihan nipun oikeita seteleitä. En uskaltanut yrittää siirtää niitä vakinaisesti käyttämälleni tilille. Tuoleilta katseltiin jo päälleni kuin naskaleilla.

Muistelin nuoruusvuosieni junapelureita, joilla oli setelikäärö povitaskussa. Käärön vaikuttavuutta oli joskus lisätty leikkelemällä sen sisään palasia maakuntalehdestä. Paikkakuntalaiset muistelivat, että Heinäveden kuuluisa Lihavan Sallisen lompakko oli yleensä niin painava, että se viisti takataskussa maata. Ennen vanhaan isäntämiehet eivät suosineet tyköistuvia vetimiä. Tarkka mies taitteli hattunsa hikinauhan alle snellmanin kuvan eli kymmenen tuhatta (ennen viisi tuhatta) setelinä.

Ennen pankin vakavaraisuus ja kultakantaisuus ilmeni rakennuksen runsautena ja palveluna. Jo ulko-ovella saattoi olla vahtimestari mielin kielin avaamassa. Nykyisin suurimmissakin kirkonkylissä on viisi eri pankkitaloa, kaikki käytännössä tyhjillään.


Poistuin hyvillä mielin. Kiukkuisille akoille ei pärjää edes Wahlroos. Kahdella asiakkaalla näin kädessä pankkikirjan, toisella säästötilin ja toisella karttuvan. Tuon kansanperinteen luulin kadonneen.

9 kommenttia:

  1. Mainiota Jukka!
    Minä sain lopetettua tilini tuosta N lypsykonttorista eikä kestänyt kuin 2,5 tuntia jonottaa + puolituntia asiontia. Eihän ne kuule köyhien rahoja kaipaa. Tyhmät ihmiset roikkuvat siellä, itselläkin KOP ja Yhdyspankin tilien jälkeen keskittyi ensin M sitten N:aan No nythän on tulossa uusi laki että pankin saa perustaa ihan itse.

    VastaaPoista
  2. Myös pankkiautomaatit alkavat olla harvassa Helsingin keskustassa. Niissä on usein teksti, että varmista ennen nostoa, onko se maksuton.
    Huomasin pudonneeni kehityksen kelkasta muutama vuosi sitten, kun menin pankkiin hankkimaan lahjakorttia sukulaislapselle. Informaatiossa neuvottiin antamaan käteistä rahaa, ettei saajan tarvitse etsiskellä konttoria, jossa on kassapalvelua.
    Käteisen saamisessa on vaikeutensa. Annetaanko lahjat tulevaisuudessa bitteinä mobiililaitteeseen?

    VastaaPoista
  3. Eihän siitä ole kuin parikymmentä vuotta, kun laskupinon ja pankkikirjan kanssa marssittiin kerran kuussa pankkiin ja ihailtiin näppäräsormista pankkineitiä, joka naputteli luvut erehtymättä masiinaan. Sitten hän merkitsi otot pankkikirjaan ja antoi sen takaisin herttaisesti hymyillen.

    Oi sitä edistyksen hurmaa, kun konttorin nurkkaan tai tuulikaappiin ilmestyi iso masiina, jolla ne laskut pystyi maksamaan itse, jos osasi ja uskalsi. Sitä tunsi kulkevansa kehityksen eturintamassa!

    VastaaPoista
  4. Vieläköhän se pitänee paikkansa, niinkuin silloin kun olin itse alalla kymmeniä vuosia sitten. Mitä eroa on kamelilla ja pankinjohtajalla? Kameli voi olla viikon juomatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainosmiehistäkin tuota olen kuullut kysyttävän. Samoin sitä, että mitä eroa on AD:llä ja Rikhardinkadulla? No, Rikhardinkatu kulkee Rikun Pubin ohi.

      Poista
  5. Kyllä ne toimivat. Takavuosina löysin kirjan kätköstäni ja vein sen leimattavaksi. Korkoa tuli koroille ja muuttivat markkamäärät myös euroiksi - vieläpä ilman korvausta. Kirja on vielä jossain, toivottavasti tallessa...

    VastaaPoista
  6. Nordeasta on pelkkää hyvää sanottavaa. Mielenkiinnolla odotellaan alkaako kuolinpesän tilistä tulla laskuja, kunhan n. 50 euron saldo on käytetty kk-maksuihin.

    VastaaPoista
  7. Osuuskauppa pelastaa, jos viimeinenkin "OTTO" viedään. Kyllä käteistä joskus tarvitaan.

    VastaaPoista
  8. "Tiedon kasvulle ei ole rajoja, siksi ei myöskään talouden kasvulle." Näin todisti Sixten Korkman kirjassaan "Talous ja utopia" (s.131). Tieto on tunnetusti samaa kuin valta. Valta(kin) on siis rajattomasti kasvava. Pantokrator pullistelee. Totta lienee myös väite, että ekonomiarmeija tuo kultahiekkaa iglun lattialle.

    Harras toiveeni on, että maallikolle liian "syvällinen" talousviisaus kohoaisi Isänsä luo taivaisiin, näkymättömiin. Onneksi pankit eivät ole enää muodissa.

    VastaaPoista