29. marraskuuta 2017

Digitaali ja digitalis



Lähes kaikki tädit ja surin osa mummoista ovat tätä nykyä nuorempia kuin minä.

Kun ET-lehti osoitti jotain mielenkiintoa, jäin tuijottelemaan. Suomen paras blogiyleisö on tässä. Jos harrastetaan luovaa tilintarkastusta, te olette myös Suomen suurin blogiyleisö. Tottahan lukijamäärä on tuo otsikossa ilmenevä, näinä aikoina 9 miljoonaa vuodesta 2005.


Jos joku haluaa nillittää, ettei Suomessa edes ole niin paljon ihmisiä, niin kai siellä on näitä kirjoituksia kahteenkin kertaan lukeneita. Tai kolmeen.  

Mutta ajatuksia herätti kuitenkin se, että puoli miljoonaa mahdollista lukijaa on tavoittamattomissa.

Suomessa oli tämän vuoden alussa 1,5 miljoonaa eläkkeensaajaa ja lähes 600 000 kansaneläkkeen ja työeläkkeen saajaa.

Ainakin kolmesataa tuhatta suomalaista suhtautuu raivokkaan kielteisesti kaikkeen digitaaliseen.

Maito oli parempaa ja terveellisempää, kun kannoin sitä hinkillä Luoman kaupasta. Silti kai muutkin ovat tottuneet siihen, etteivät tonkat kolise eikä irtomaitoa myydä tiskin takaa.

Jos joutuisin myymään liian kalliita laitteita, kuten puhelimia tai iPadejä vanhainkotiin, saisin potkut ja porttikiellon ensimmäisestä lauseestani: ”Ilman digitaalisuutta kukaan teistä ei olisi enää hengissä.” Siis kukaan meistä.

Ihmisten on vaikea tunnustaa, että olot ovat hyvät ja toimeentulo useimmilla parahultainen. Elektroniikkaa karsastavat eivät huomaa käyttävänsä paristolla toimivaa kelloa, mikroaaltouunia ja kahvinkeitintä.

Valmistajat eivät ota uskoakseen, että tietokoneiden ja puhelinten käyttöliittymä on huono. Näppäimistö on vähän niin kuin vapaussotaa –ammutaan kirjain kerrallaan siinä toivossa, että välillä osuisi. Vanhoille on nimenomaan vaikeaa löytää oikea nappula ja painaa sitä oikein.

Miksi kouluille ei ole räiskimispelejä, joissa saisi pisteitä siitä, että päättelee ja sitten kirjoittaa koodin, esimerkiksi ”abrakadabra”, nopeasti ja virheettömästi. Miksi kognitiotieteilijät ja äidinkielen opettajat eivät heti huomaa, että sanojen rakentuminen kirjaimista ja lauseiden sanoista ei ole itsestään selvää?

Jos opettaisin äidinkieltä peruskoulussa, saisin ensimmäisenä päivänä potkut. Panisin lapset kirjoittamaan (tietokoneella) sanelusta. Joku muu ryhmä saisi oikolukea toisten kirjoittamaa tekstiä. Jokin kolmas ryhmä saisi esittää kuunnelman tai videoitavan näytelmän pätkän tukeutuen käsikirjoitusliuskoihin.


Toivon suuria puheentunnistukselta. Ainakin ”Siri” alkaa olla siinä vaiheessa, että käytän sitä välillä itsekin (tosin englanniksi). Odotan kiihkeästi eläkeläisille tietokoneohjelmaa, joka pitäisi lokia ja jolle voisi sanoa: korjaa tämä kone. Melkein kaikki toimintahäiriöt ovat käyttäjän tekemiä virheitä. Mikään ei estäisi tekemästä ohjelmaa, jota käyttäen voisi soittaa omalle tietokoneelleen ja kysyä: ”Miksi et käynnisty?”

20 kommenttia:

  1. Kirjoitus haaroo taas moniaalle, joten teen itsekin muutaman irtohuomion.

    Minäkin jouduin huomaamaan, käydessäni luokkakokouksessa, että meidän luokan tytöt alkavat olla vanhoja tätejä. Kaikkea sitä.

    Tyypillistä uusille tietojärjestelmille, ainakin niille jotka työnantaja ystävällisesti hankkii käyttöömme, näyttää olevan se, että niitä parhaiten luonnehtii adjektiivi "hankalakäyttöinen". Kyllähän niitä lopulta oppii käyttämään, mutta joskus mielen perukoilla vilahtaa nöyrä ajatus: eikö näistä voisi tehdä käyttäjäystävällisempiä?

    "Siriä" olen toistaiseksi kokeillut lähinnä huvittelumielessä, mutta olisiko sille ehkä olemassa jo hyötykäyttöä? Tällainen vähän vanhempi ihminen kun ei heti älyä nykytekniikan käyttömahdollisuuksia - minulla kesti taannoin aikansa ennen kuin ymmärsin, nuorison esimerkistä, ettei monista asioista tarvitse enää tehdä muistiinpanoja tai ottaa paperikopioita. Riittää kun ottaa kännykällä kuvan.

    VastaaPoista
  2. Itsekin odotan malttamattomana että koska saadaan aikaan selvää suomea ymmärtävä byrokraatti.

    Pää kylmänä nappulatekniikan kanssa.

    VastaaPoista
  3. Tietokoneiden käyttöliittymät ovat juuri ja juuri toimivia, ja tietokone on tiedonpiilotuslaite. Vanhempien ihmisten tietokonekammo ja -viha johtuu niiden kurjasta käyttöliittymästä. Asiaa yritti korjata Steve Jobs kavereineen tekemällä Macintoshin (Computer for the rest of us) jossa oli käyttöliittymä joka toimi tutuin symbolein: työpöydän kuva, pöydällä kirjoituslehtiö, seinällä kalenteri ja kello, pöydässä laatikostoja ja alla roskakori. Idea oli lainaa Xeroxin tutkimuksista symboliikasta. Kun kone herätettiin, sille tuli naama joka sanoi Hello.

    Idea oli liian helppo ja siitä luovuttiin aika nopeasti että myös liikepiirit saataisiin ostamaan laitetta. Tosin ensimmäinen Applen mainos pilkkasi IBM:ää heittämällä moukarin yksipuolisen sinisen ruudun läpi ja sanomalla Business as usual ain't anymore (International Business Machines, joka oli muutenkin alamäessä), mutta ensimmäiset ostajapiirit olivat toimistoja jotka tarvitsivat vain kirjoituskoneen jonka tekstin pystyi halvalla korjaamaan ja tulostamaan heti uudelleen.

    Nyt tarvittaisiin jokaiseen peeceeseen pieni apuohjelma heti käynnistyksen yhteydessä, joka virran kytkemisen jälkeen toisi ruutuun tekstin "Paina jotakin nappia", ja (itse konfiguroitavat, tai siis pojanpojan laittamat) isokokoiset napit "Postit", "Uutiset", "Pelit" ja "Netti", ehkä myös "Pankki". Jokin varma mutta helppo käyttäjävarmistus, ehkä naamantunnistus, ja kyllä pappa ja mamma uskaltaisivat. Vikatilanteissa iso nappi "Korjaamo" --> yhteys pojanpoikaan tms. Eikä olisi edes vaikea tehdä.

    VastaaPoista
  4. Maitoa olisi miellyttävää voida ostaa omaan kannuun tai astiaan. Asian järjestämiseen tarvittaisiin jäähdytetty kuljetustankki, taaraava vaaka ja hintalapputulostin. Kuutiometrin tankin siirtely olisi monin tavoin edullisempaa kuin tölkkikoreja sisältävien rullakoiden. Hygieniakin paranisi.
    Maidon hintaan tuottajat eivät kuitenkaan saisi juuri muutoksia mutta aiankin tölkkiroska vähenisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuluttajalle, hyvä i-h, olisi kätevämpää kun heillä olisi oma lehmä. Äkkiäkös aamumaidot siitä kätevästi nuoriherra tai -tyttö tai -henkilö lypsäisi. Lehmä voisi pihalla ottaa myös aurinkoa, ja leipätöikseen söisi nurmikon nätin lyhyeksi. Sateessa menisi parvekkeen alle piiloon. - Lehmänläjät voisi kuivata ja tehdä niistä liukumiinoja Raja-Karjalaan.

      Poista
    2. Tààllàpàin on jo muutama mekaaninen lehmà josta voi lypsàà maitonsa omaan pulloon, tai muuhun omaamaansa astiaan. Kàtevàà, ja auki aina tarvittaessa.

      Poista
  5. Aikaisempiin teksteihinne viitaten täytyy todeta että kommenttinne Juha Hurmeen kirjasta "Niemi" olivat varsin enteelliset ja suuntaa näyttävät. -Murphy_

    VastaaPoista
  6. Lienee pienehkö merkitys sillä, ovatko lukemat yksi miljoona vai yhdeksän miljoonaa, mutta asian ilmaisuasua voisi hieman tarkentaa vaikka: "Jos joku haluaa nillittää, ettei Suomessa edes ole niin paljon ihmisiä, niin kai siellä on näitä kirjoituksia kahteenkin kertaan lukeneita. Tai kolmeen."

    Siis että jos asialla jollekin merkitystä on, niin paljon paremmalta saattaisi näyttää arvio siitä, onko ERI lukijoita yhdeksän miljoonaa vai koostuvatko nuo hirmuiset luvut yhdeksän tuhannen (9000) tai yhdeksänkymmenentuhannen (90 000) vakiolukijan ERI lukukerroista ja/tai pelkistä klikkauksista.

    Minusta erinomainen luku olisi jo tuo 9000 (yhdeksänsataakin olisi aivan huikea luku yhdelle blogille) eri ihmistä lukemassa päivittäin ja se tieto riittäisi ilman, että miljoonista edes mainittaisiin. Vertailuksi ilmaisutyylistä: Hesarin kokonaislevikki on 321 828 ja sen päivittäinen lukija-arvio yli 600 000 (2016).

    Iltapvlehtien lööppi- ynnämuiden joutotoimittajien ja mainosmaakareiden klikkailukerskailu on tehnyt ko. toiminnasta jo hylkykamaa.

    Laskurithan laskevat klikkauksia, eivät ne erittele lukijoita/ihmisiä.

    Tuosta kaiken digitaalistamisesta kyllä kannattaa sitten nillittääkin vaikka ei olisi varsinaisesti sen tuomia helpotuksia ensimmäisenä vastustamassakaan sillä joka käänteessä unohdetaan ottaa esille asian kääntöpuoli, eli ettei sekään tie ihmiskuntaa eikä varsinkaan maapalloa ja sen muita, jopa tärkeimpiä eliöitä pysyvälle onnentielle johdata; Maasta tähän 99 prosenttisesti turhaan touhottamiseemme raaka-aine rouhitaan yhä aina vain.

    Suosittelen tähän aiheeseen mausteeksi Hesarista Paavo Raution kolumnia: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005467894.html

    Osuvasti lohkoi Juha Hurmekin Finlandiavoittaja -puheessaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha Hurmeen puheet varasti shown jo YLE 2:n Docventuresin jälkikeskustelussa.
      Juha Hurme on puheiden kansallisaarteemme siinä missä Stephen Fry Britannian kansallisaarre.

      Poista
    2. Häpiän nyt ihan ite ja iliman huomauttamistakin, kuinka virheellisesti kommentoin lukijamääräilmoitustyyliä. Näkyyhän tuo olevan ihan kohdillaan, ja suomeksi. Olikohan ne sitten joskus aiemmin toisessa muodossa..?

      Poista
  7. Puuttumatta siihen miten kieltä pitäisi opettaa, totean vain että sitä on hyvä opettaa. Hyvää kieltä eritoten. Hurme piti hyvän puheen kahdella kotimaisella. Ymmärrän molempia, joten lopun kommentti herähytti naurahduksen täällä 10.000 kilometrin päässä puhujanpöntöstä. Tosikko ministerimme joka on huolissaan äänestäjistään ja äänistään, ei siitä mistä Hurme puhui, närkästyi.
    Aamulla mylläsin kahvinporot melko samanlaisella käsikäyttöisellä kahvimyllyllä joka kuvittaa päivän epistolaa. Hauska yhteensattuma. Maitokin oli kuin ennen. Irman kaupasta ei täällä saa kuin pastöroimatonta vastalypsettyä aitoa täysmaitoa. Porot kahviin tulevat Ugandasta. Karvasta ja mustaa toteaisi kenties ministerimme tästäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurmeen puheesta vaimolle tuli mieleen, että uuden Finlandia-voittajan ansiot ovat sen verran vankat että pitäisi antaa myös Pro Finlandia. No, vaimon vaikutusvalta näytti tosiaan riittävän siihenkin.

      Nyt vaimo juuri esitteli kolmivuotiaan pojanpojan mummolle ja ukille tekemää "kirjaa". Oli siinä monta sivua, mutta taiteen tulkinta on vielä kesken. Eikä Pro Finlandiakaan ole vielä näköpiirissä.

      Poista
  8. Joka päivä useamman vuoden ajan olen juttuja seuraillut, eikä ole muihin blogeihin tarvinnut sekaantua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. K:ll o missio, montaki. niin se jaksaa.
      Jos taase on liian lepposaa ja mukavatha, se vetää pirut (lue: Kekkosen ja sodat) esiin, ja näythävi se toise, ikusesti katkera puolesa.

      Poista
  9. Ei kai Jukkis ole Pirkkistä korvaamassa?

    VastaaPoista
  10. Yhtäältä digiviisaat kehottavat tavallisia käyttäjiä suojaamaan toimintansa netissä, mutta jättävät kertomatta miten sen voisi tehdä. Meitä auttaisi vähäsen, jos he kertoisivat omista suojaustoimistaan, jotka oletettavasti ovat varmempia kuin esimerkiksi USA:n hallinnon, johon innokkaat amatöörit tunkeutuvat luvatta alvariinsa.

    Toisaalta kanssakäymiseen tekoälyn kanssa on jo kehitetty pari ynähdystä osaava digihylje. Vanhukset ovat siitä saaneet mainion seuralaisen, jolle avata sydämensä ja kertoa kaikki huolensa. Sellainen hellyttävä karvamöykky tulee varmasti korvaamaan kalliit ihmishoitajat. Uusi uljas sote perustuu tällaisiin kärkihankkeisiin, joista syntyy mukava voitto kauppiaille ja roima säästö sipilöille. Samalla lelu pystyy paremmin selittämään myös koko digitaalisen maailman uljaan voittokulun historian ynnä soten syvimmän olemuksen ja tarkoituksen ikuisuuden portilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin joku aika sitten Kevin Mitnickin The Art of Invisibility ja ihan uteliaisuuttani virittelin Firefoxin ohjeiden mukaisesti hyvinkin tiukalle turvatasolle.
      Voin sanoa, ettei elämä näppäimistön vierellä ole koskaan ollut niin hankalaa: justjust sai Iltiksen auki, siinä kaikki. Melkein.

      Poista
    2. Tuohon on aika vaikea lisätä enää mitään, sanallinen täsmäohjus

      Poista
  11. Digitalis...Nehän ovat sormustinkukkia. Oikein komeita puutarhassa, mutta myrkyllisiä, joten eivät kelpaa salaattiin.

    VastaaPoista
  12. Ad Omnia: 'digitalis' oli oikeastaan viittaus vanhoihin, joilla on sydämen rytmihäiriöitä (kuten minuilla). Digitalista käytettini Suomessa lääkkeenä jo ennen sotia. Sormustinkukasta uutettuna sitä on käytetty vuosisatoja.

    VastaaPoista