28. lokakuuta 2017

Miten panna paremmaksi



Historiaan kuuluvat myös kaikki romaanit, lehdet, elokuvat ja etenkin musiikki. Ei edes mestarillinen selostaja, jollaisia tiedätte, pysty kertomaan mitä nyt tapahtuu, vaan hän yhdistää kuluvan hetken tukirakenteeseen. Tuo tukirakenne on menneisyys, hänen omansa ja toisten.

Muistojen kertominen tai menneen selvittely on pohjaltaan valehtelemista. Mieli toimii niin. Se yhdistää ja poistaa asioita oikullisesti. Koska olen harras tiedeuskovainen, pidän tämän hetkenneurobiologiaa sekä aikaisempaa parempana että oivaltavana. Kun siis aistimus eli muun muassa näkemämme ja kuulemamme kulkee käsittämättömän laajan hermoverkoston ja oikullisesti toimivien aivojen läpi, ehkä suurikin osa todeksi väittämäämme on oman mielemme tahatonta tuotetta.

Tuohon suuntaan se menee. Tiede tietää luulevansa, maallikko luulee tietävänsä.

Ja mikään määrä oppia ei riitä varautumaan huomiseen eikä lähitulevaisuuteen. Siitä tiedämme vain saman kuin useimmat eläimet: että se on yllättävä.

Eräs tapa kuvata psykoterapiaa on tapahtuneen eli henkilökohtaisen historian siirtäminen toiseen valoon. Se mikä teki sinusta kaltaisesi, on ehkä oma vajavainen tulkintasi, johon voi vaikuttaa.

Kenties elämäsi pilasi joku tietty ihminen, kuten äiti tai isä, opettaja, puoliso. Kenties asia on muidenkin mielestä niin. Olisit ollut halukas ja luultavasti hyvä tekemään tiettyjä asioita jollainen seudulla. Olet epäilyjen kalvama pappi, mutta sinusta olisi tullut ensiluokkainen poliisi. (Tämä ei ole pelkkä vitsi; noissa ammateissa on paljon yhteistä, kuten taito ymmärtää toisia ihmisiä ja niin sanottu pelisilmä.)

Ehkä se ilkeä ihminen, joka pilasi elämäsi, oli itse pelon riivaama. Pelko ja siihen usein liittyvä yletön kunnianhimo ovat kansantauteja, ja ne leviävät pisaratartunnalla. Oudon, jopa julman käytöksen taustalla on joskus luulo, että näin täytyy tehdä, ja pelko, että jos toimii toisin, edessä on perikato. Ennen ja nykyisin vanhemmat esimerkiksi hakkasivat lapsensa mielettömäksi ”näiden oman parhaan vuoksi”.  Tavallista on myös väärä pehmeys, jollaisesta on tapana sanoa, ettei ihmiselle osoiteta ajoissa rajoja esimerkiksi selittämällä, ettei toista saa lyödä vasaralla päähän, vaikka haluaisi.

Historia voi auttaa. Pahat papit puhuivat perisynnistä ja isien pahoista teoista, jotka kostetaan lapsille. Miksi he eivät puhuneet perihyveestä? Sellaista sanaa ei ole edes keksitty.

Oman tulkintani erittäin monet suomalaiset ovat osoittaneet nyt kuluneiden sadan vuoden aika valtavaa sitkeyttä ja kykyä todella ponnistaa vaikeista oloista. Tunsin lapsena esimerkiksi sotaleskiä, jotka lapsikatraan keskellä tekivät sitten sekä naisen että miehen työt, ja tulos oli hyvä.

Tuo sama tunnepohja on edelleen olemassa ja käytettävissä, vaikka palstatilaa saa tietenkin parhaiten marisemalla kaikenlaisista pikkuasioistaan. Sähköinen media on korvannut kahviseurueet, joissa kilpailtiin sitä, kenen pää on kipein, ja otettiin lippu Hota-pulveria sen kunniaksi.




14 kommenttia:

  1. Tästä nyt jäi vähän sellainen vaikutelma, että tarjottiin sotalesken kärsimyksiä ja hotapulveria malliksi niille, joita nykyhallituksen eriarvoistamispolitiikka kohtelee kaltoin.

    VastaaPoista
  2. Tuttava- ja perhepiirini nuoret ja lapset vaikuttavat huomattavasti tasapainoisemmilta ja sosiaalisesti kyvykkäämmiltä kuin oma ikäpolveni, sota-ajan traumat kokeneiden vanhempien lapset.

    Eihän ne nuoret edes käytä yhtä kohtuuttomasti päihteitä kuin me aikanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuoreinpien tietojen mukaan klamydia ym. sukupuolitaudit ovat lisääntyneet vaikka "kohtuuttomuus" myös seksikäyttäytymisessä on rajoittuneempaa kuin muutama sukupolvi sitten. Uutisen yhteydessä kerrottiin yhdeksi syyksi se, että nuoret ovat laiskoja käyttämään kondomia suojautuakseen tartunnoilta.

      Ennen siis oltiin kohtuuttomassa humalassa pelkästään kohtuuttomia kun ei muistettu laittaa kondomia vaikka ei muuten laiskottanutkaan.

      Poista
    2. Voisin nähdä yhteyttä seksin harrastamisen ja sosiaalisten taitojen välillä...

      Poista
  3. " ... ehkä suurikin osa todeksi väittämäämme on oman mielemme tahatonta tuotetta. ..."
    Ehkä juuri noin. Minulla on muistiinpanoja (Rakas Päiväkirja... etc) jo semmosilta ajoilta kun olin 12 -v. Ja myöhemmältä ajalta. Joskus kun mietin mitä minulle pikkupoikana tapahtui, mietin. Sitten lukaisen senaikaisia muistiinpanoja... vittu, moni asia menikin ihan erilailla kun muisti. Tai ei nyt ihan erilailla, mutta kumminkin. - Sitä kutoo elämästään, siis eletystä elämästään, jonkinlaisen ikään kuin tarinan. Mutta eihän me mitään tarinaa eletä! Päivittäin vain törmäilemme tavanomaisiin asioihin, kuten astiakaapin ovenkulmiin, tai kompastumme mattoon, myöhästymme illan viimeisestä bussista, ja katsomme telkkarista ihmisiä jotka katsovat meitä, se on nykyaikaa, ei mitään Reporadiota, ja aamulla tai illalla juomme keittiöpöydän ääressä maitoa (tai pommaccia), kukin omien makutottumuksiensa mukaan, ja välillä juoksemme mitä kintuistamme ikinä pääsemme pakoon isokokoisia poliiseja... tai tuo viimeinen taitaa olla Chaplinin juttuja? Mutta summa summarum: ei elämä mikään jatkumo ole. Luulemme vaan. Ja aika usein sen suhteen olemme pelkkiä objekteja. (Objektina, eli esileennistettynä, on kiva olla!)

    VastaaPoista
  4. Ikka Hallantie (Kallio Berghall)lauantaina, 28 lokakuuta, 2017

    Mainitun valtavan ponnistuskyvyn väärinkäyttö on aikamme kikkailukyvyn hyödyntämisen suora seuraus. Halpamaista ja luotaantyöntävää kieroilua josta emme hyödy, se ei meitä onnelaan johda. Sanoin kikkailukyvyn, jaminkäkirjoitinsenkirjoitin.

    Talouteen luotuja hurmostiloja, joutavia.

    Sydämen kyllyydestä paha pappi saarnaa.

    VastaaPoista
  5. Ikka Hallantie (Kallio Berghall)lauantaina, 28 lokakuuta, 2017

    - hetkenneurobiologiaa -

    Strålande.

    VastaaPoista
  6. Olen oppinut ymmärtämään, että sekä ihmisen aisteihin perustuva havaintokyky että hänen muistinsa ovat kaukana täsmällisestä. Niinpä oikeudessa käytetty vaatimus kertoa totuus ja vain totuus tuntuu joskus hieman surkuhupaisalta. Mikä on totuus?

    Pilasiko joku elämäni? Jokainen ihminen, jonka olen kohdannut, on vaikuttanut elämääni. Enemmän tai vähemmän, hyvässä tai pahassa. Joskus on tosin vaikea sanoa mikä on ollut minulle hyväksi ja mikä pahaksi. Se on toki selvää, että ilkeä pahantahtoisuus on lähes aina pahaksi. Muistaen toki samalla, että hyvyys ja pahuus eivät nekään ole täsmällisiä käsitteitä.

    VastaaPoista
  7. Kullervo Rainio (93v) kirjoittaa Kanava-lehdessä possibilianismi-käsitteestä, joka hyvin istuu nykyisiin näkymiin psykoneuroendorinologisesta immunologiasta sosiaalivakuutusfarmakologisessa yksilövastuisen hoitotyökulttuurin palautteellisen kenttäverkoston psykodraamassa, joka Kemppinen tässäjo miettiikin.

    Psykoanalyysi ja -terapia ovat erittäin vakavassa ja pitkäkestoiseksi muodostuvassa kriisissä, jota hyvin kuvaa täälläkin käsitelty Hararin kirjapari.

    Jotain ehkä kertoo se, että nopeimmiten toimivia traumaterapioita nykyisin tehdään LSD:n, sienten kemioiden ja silmänvärveterapioiden (EMDR) keinoilla.

    Hyvä hoito olisi myös tiukassa tilanteessa ottaa 600 mg Buranaa ja 40 mg Propralia (teho voi olla parempi kuin debriiffarin/jälkipuijan päästäminen kimppuun, jos kohta asiasta käydään kiivasta keskustelua, kts Luther ja Melanchthon).

    Minun metodini on välittää potilaalleni tietoa siitä, että Jumala on kuudentena päivänä Aatamia luodessaan unohtanut laittaa tuohon mieheen kylkiluun tilalle sulakerasian, jonka takia sote-maakunta-verkossa ei riitä, että vain sulake vaihdettaisiin.

    Pitää korjata itse piuha, palovamma sielussa ja/tai aivoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ettäs tiedätte.

      Poista
    2. Kun käyttää tuollaista sanastoa, teksti pitää kirjoittajan lukea huolella. Virheelliset sijamuodot, väärät sanat lauserakenteet pilaavat ymmärrettävyyden, mikä tosin saattoi olla kikkailevan kirjoittajan tavoitteenakin.

      Ei kuulostanut hauskalta, vaam fakki-idiootin brassailulta. Esittää kommentti joka vain vituttaa kuulijoita, että mitä tuokin tuossa sönköttää, ei ymmärrä itsekään mitä yrittää sanoa.

      Poista
    3. Lääkitys vaikuttaa olevan asiallinen, riittävä. Päähän kohdistuneiden vasaranlyöntien jälkeen epileptikoksi jäänyt henkilö esimerkkinä, ibuprofeeni vie kivun kantapään murtumasta ja beetasalpaaja auttaa alkoholin vieroitusoireisiin.

      Perussyy on alkoholismi. Puoli vuotta pullollinen päivässä, olustelut lisänä. Kuulostaako viihdyttävämmältä?

      Kellosepän ei tule edes yrittää, tippuu vielä seinältä koko hoito.

      Riittävästi lepoa ja ravintoa, käyttää pikku putelin 2,5 dl - 3,5 dl keskivahvaa kippuravarvasvettä /d tarpeen mukaan. Kuntouttava työ tarpeen. Joko naurattaa?

      Eräs keino sisältää jatkojohdon käytön. Olen langattoman itseohjauksen kannalla.

      Poista
    4. Jumala on paha sana?

      Poista
  8. En jaksa käsittää minkä harhaluulon uusin aivotutkimus on poistanut. Jo antiikista lähtien on tiedetty aistien ja muistin petollisuus. On tiedetty, että aivoissa tapahtuvat materiaaliset muutokset vastaavat tai ovat mielen liikkeitä ja aistimuksia. On joukolla pohdittu sisäisen ja ulkoisen suhdetta. Eniten kummastuttavat ihmisen minuuden kieltäjät, jotka selittävät kuinka ihmisyksilön omat aivot vääristävät todellisuutta ja historiaa. Jos minuutta ei ole, kollektiivinen tietoisuus luo mielikuvan minuudesta yksilön aivoihin. Varmaankin. Kirjoittaja itse on aina oudosti tämän harhan tiedostettuaan suojassa siltä. Hän on vahvasti minä itte.

    VastaaPoista