5. syyskuuta 2017

Tammisunnuntai



Antti Tuurin romaanin aihe on vapaussodan alkaminen. Selkkaus osoittautui vasta tämän kertomuksen päättymishetken jälkeen myös kansalaissodaksi. Näkökulma on Ylistaro ja nimetty kertoja on todellinen rakennusmestari Ahto Sippola, joka esiintyy Tuurin aikaisemmissakin kansalaissotavaiheen kirjoissa kuvitteellisen Ketolan (mm. Ikitie) yhteydessä.

Sippolan isä Matti Sippola oli nuorisoseuraliikkeen perustajia, merkillinen mies Kauhavalta. Tässä romaanissa esiintyy myös Ahto Sippolan poika Kullervo, josta tuli aikuisena Mannerheim-ristin ritari ja joka kaatui Siiranmäen edessä 1944. Kertojahahmon veli Veikko Sippola, joka on nimetty yhdeksi pahimmista valkoisen terrorin edustajista, ei esiinny.

Lukija ei osaa olla miettimättä, olisiko Tuuri nyt uskaltautumassa Lapuan liikkeen alueelle. Ahto Sippolan lisäksi kirjassa esiintyy taajaan Vihtori Herttua, josta tuli yksi liikkeen nimimiehistä. Jääkäreitä ja värväreitä on runsaasti, esimerkiksi minunkin henkilönä muistamani Ville Orrenmaa.

Tuuri on tehnyt sen, minkä voi tehdä vain romaanilla. Valistuneempienkin  toiminta on arvailua ja törmäilyä, josta surullinen hupaisuus ei ole aina kaukana. Yhteisö, tässä lähinnä Ylistaro ja Kauhava sekä Vimpeli, johon perustetaan sotakoulu (kahden viikon kurssi) ovat erittäin yksituumaisia vallankumousten riepotellessa. Senaattoreista osa vastustaa itsenäisyyshaaveita, osa kannattaa, ja sosialistit valmistelevat kapinaa, joka saadaan.

Tuuri on korostuneesti nykykirjailija. Juuri siksi häntä moititaan insinöörikirjailijaksi ja valitellaan, ettei oikein ymmärretä, mihin hän pyrkii.

Kirjoittamisen ”insinöörimäisyys” on todellisuudessa täsmällisyyttä, ja ote on ennallaan. Ero viihteelliseen historiallisen romaaniin on todella suuri. Esikva Waltari käytti historiallisissa teoksissaan viihteen keinoja, etenkin toimintaa, rajuja käänteitä ja huumoria. Tuuri ei viittaa menneisyyteen. Koska se on kadonnut. ”Itsereferentiaalinen” on hiton hieno sana, jonka merkitys on unohtunut jonnekin.

Suuri osa matematiikkaa ja itse asiassa insinööritiedettä viittaa vain itseensä, koska se määrittelee omalla kielellään itsensä eli oman todellisuutensa. Nykyiset fyysikot tekevät tämän raivokkaan selväksi. Kvarkkeja ei ole oikeastaan olemassa, koska niitä on vain suhteessa toisiin, toisten sisällä hadroneiden).

Tavanmaistunut viihde kuvaa todellisuutta eli toisin sanoen lähtee siitä, että teoksesta riippumatta on olemassa kaikenlaista.

Osa korkeatasoisesta kirjallisuudesta luo eli uuttaa todellisuutta. Tuuri ei esitä eikä kuvaa, miten sota alkoi Pohjanmaalla, vaan aloittaa sodan Pohjanmaalla, ja vuosi on ”1917”.

Ellei teoksessa olisi muuta, se olisi väsyttävä lasihelmipeli. Teos teokselta Tuurin teksti kasvaa tunnetta, joka vaikuttaa välittömästi lukijaan. Tässä tapauksessa Sippolan lähisuhteet ja teot – saunominen kadestaan vaimon kanssa – on jotenkin kuularuiskuja tärkeämpi. Epäilen että hän on näin murtanut kirjallisuuden modernistien - myös Hyryn - noidankehän. Se mikä ei kuulu asiaan, tuntu tärkeämmältä kuin ”asia”. Hienoa!

Lukijalle on paljon makupaloja. Eljas Erkko ja Heikki Reenpää (Renqvist) heiluttelevat aseita. Tämä on totta ja tapahtunutta..


20 kommenttia:

  1. Olen vahvasti sitä mieltä, että sodassa kuollaan, ei vain kaaduta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja haavoittumisen lisäksi myös vammaudutaan, ja niitä vammoja sitten kärsii sekä itse osallinen että ympäristö vuosikymmeniä.

      Poista
  2. "Ellei teoksessa olisi muuta, se olisi väsyttävä lasihelmipeli."

    Väsyttävyyttä en pitäisi lasihelmipelin tapauksessa moitteena, sillä se on tämän pelikokemuksen ydintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mikä lasihelmipelissä on väsyttävää? Nyt en ymmärtänyt. Aika nopeita pelejä ne ovat, mitä minä olen pelannut. Eri muotoisilla laudoilla siirrellään nappuloita yksinkertaisten sääntöjen mukaan, ja ensimmäisenä nappulansa kerännyt voittaa. Ei siinä kymmenessä minuutissa ennätä vielä väsyä..

      Poista
    2. Ei tässä ole ongelmaa. Olemme vain pelanneet eri pelejä.

      Poista
  3. Isäni kun luki Antti Tuurin yhden sotaa käsittelevän kirjan, sodan käynyt luutanantti, oliko se tämä Talvisota, niin sanoi että olipas tylsästi kirjoitettu. En minä sano että hän mikään kirjallisuustieteen arvostelutohtori H.C. oli. Mutta luki mitä luki, aika paljon. Onneksi ei ehtinyt lukea Antti Tuurin Uuni romaania, kun kuoli 1989. Jos olisi ehtinyt, varmaan olisi nukahtanut jo aiemmin.

    Enkä minä nyt ilkeile! En, en, en! Sanon vaan rehellisesti mitä ajattelen, ne ovat minun mielipiteitäni, anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuni oli Antti Hyryn, ei Tuurin.

      Poista
    2. Nyt luiskahti vikaan, Mikuli, vahingossa tietenkin: Uuni on Hyryn.

      Poista
    3. Eläpä syytä Tuurin Anttia Uunista. Toinen Antti se Uunin kirjoitti.

      Poista
    4. Eikös tämän Uunin kirjoittanut toinen Antti - nimittäin Hyry.
      Kyllä minä ainakin luin ihan kiinnostuneena esim. Ikitien ja menen katsomaan elokuvankin.

      Poista
    5. Sotket Antit, Hyryn ja Tuurin.

      Poista
    6. Sattuuhan sitä. Minun on hyvin vaikea muistaa kirjoittiko Tehtaan varjossa Toivo vai Tauno Pekkanen vai Pekkala.

      Poista
    7. Uuni oli hieno kirja. Hidasta kerrontaa mutta mihin tässä kiire olisi

      Poista
    8. sE on uunissaan .

      Poista
  4. Kauniisti muotoiltu kirjaesittely.
    Tammikuu 18:sta voisi kai kutsua dokumenttiromaaniksi, kun se on kirjoitettu pian ilmestyvän dokumenttifilmin pohjalta ja perustunee tarkasti tapahtuneisiin faktoihin. Asioita tuntemattomana otin sen fiktion muotoisena informaationa, jossa oli "makupalojakin". Olisi voinut olla enemmänkin.

    Mutta Mikis, tarkoitit kai Antti Hyryä?
    EG

    VastaaPoista
  5. Et sanonut, mitä ajattelet, vaan sanoit, mitä isäsi ajatteli.
    Lueppas ihan itse joku Tuurin kirja ja kerro, mitä siitä itse ajattelet..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öh, reilust yli 10 v. aikaa kun henki on viimeksi palanut.

      Poista
    2. Hönö puhui kerrankin asiaa!

      Poista
  6. A. Majander ylisti lehdessään Tuurin kirjan perusteella tuota Ahto Sippolaa jonkinlaiseksi isänmaan suureksi pojaksi. Veli Veikko Kalervo Kuudes Sippola,rakennusmestari hänkin, tunnetaan siis valkoisen terrorin huomattavimpiin kuuluvana joukkomurhaajana yhdessä "Saaren Jallun" ja "Rummin Jussin" kanssa. Sodan jälkeen Veikko Kalervo Kuudes ilmeisesti ei tuntenut oloaan turvalliseksi, koskapa siirtyi Amerikkoihin ja esiintyi siellä Paul Silverin nimisenä.

    Jaakko Paavolainen mainitsi Ahto Sippolan, Seinäjoen suojeluskunnan päällikön, sodan alkuvaiheessa suunnitelleen ns. lentävän osaston perustamista. Kansalaissodan "lentävillä" on molemmin puolin hyvin huono jälkimaine, mikä ei tietenkään vielä sinänsä todista vielä mitään A. Sippolan mahdollisista tekosista 1918.

    VastaaPoista
  7. TAMMISUNNUNTAI 1918 elokuva esitettiin Ylistarossa 17.11.2017 klo 17.00 ensi kertaa yleisölle. Pohjanmaan radiossa Elina Niemistö haastatteli Pekka Kärnää 20.11.2017
    https://yle.fi/uutiset/3-9938714 . Syyskuussa TAMMISUNNUNTAI 1918 kirja on saanut elokuvan käsikirjoittajan lainaamaan itseltään aiheen tämän romaanin kirjoittamiseen. TAMMISUNNUNTAI 1918 dokumenttielokuva kertoo valmistautumisesta VAPAUSSOTAAN. Venäläiset pois maasta ja Suomi itsenäiseksi.

    VastaaPoista