29. heinäkuuta 2017

Omppu



Haluan kirjoittaa muistelmia ihmisistä, joita en muista.

Omppu oli pankkilähetti. Ennen oli pankkeja, joiden ovesta mentiin sisään ja siellä sisällä asioitiin. Firmoilla oli sisälähettejä ja ulkolähettejä. Rouva Ruuskasen mies oli ajoittain vaivalloinen sotainvalidi. Rouva Sirun syntymäpäivillä istuimme Elannon juhlahuoneistossa.  Sillin kansa tarjottiin makeaa Tapiola-viiniä. Tarjolla olisi ollut myös vinettoa.

Aamulla herätessäni muistin sukunimen Vottonen. Liikepankkien lähetit tiesivät lainhuudoista enemmän kuin me, lakimiehet. He eivät pelänneet edes oikeusneuvosmies L:sta, jonka yleisesti arvioitiin olevan vaarallinen omalle ja toistenterveydelle ja hengelle, varsinkin kiinteistötuomarina. En tiedä, minkä kokoisen sirpaleen hänkin oli saanut päähänsä. Ikäluokkamme alkoi aavistella hyvin myöhään, etteivät yleensä sodan käyneet esimiehemme ja virkamiehet olleet kokemansa jälkeen välttämättä täysijärkisiä. Se ei tullut mieleen, koska heidän lapsinaan sitä emme olleet mekään.

Maailmansodasta toipuminen vaatii yleensä kolme sukupolvea. Ajatelkaa Trumpia, joka on ikäiseni. Miehellä on sotakeinottelijan luonne ja toimintamallit. Ajatelkaa Merkeliä. Hänen toiminnassaan näkyy sotien perintö eli tieto siitä, että kenraaleilla on taipumus tapella keskenään sitä kiivaammin, mitä lähempänä vihollinen on. Ja katsokaa Putinia, joka on ruvennut sotasankariksi ja käyttää itsestään nimeä Stalin. Kaikki tunnusmerkit sopivat. Piippu tosin puuttuu. Chruchill oli toisen maailmansodan johtajana niin hyvä siksi että hän luuli käyvänsä ensimmäistä maailmansotaa.

Vottonen oli mielestäni KOP:n pankkilähetti, koska PYP:ssä toimi vastaavissa tehtävissä Ilmari Kiannon poika, vähäpuheinen ja runoton henkilö. Samat henkilöt kantoivat myös vekselisalkkua. Vekselit protestoitiin julkisen notaarin toisesta arkisin kello 12.Minun aikanani tuossa virassa oli pitkään Kankare, miellyttävä henkilö aika epämiellyttävässä virassa. Huone oli maistraattia eli Aleksilla Suurtorin varrella. Naapurihuoneessa kunnallispormestari Weio Henriksson vihki kaikki halukkaat siviiliavioliittoon, kunhan paperit olivat kunnossa. Hänelle ei koskaan käynyt kuten eräälle auskultanttitoverilleni Annankadulla, joka hädissään avioliittoasetusta ääneen lukien julisti virkansa puolesta pariskunnan mieheksi ja naiseksi. Siinä asetuksessa luki mieheksi ja vaimoksi.

Melkein kaikki edellä kerrottu on historiaa. Koneet ovat korvanneet ihmiset. Osa lukijoista ei tiedä, mikä oli vekseli, saati vakuusvekseli, joita allekirjoitettiin kymmeniä, kun ostettiin melkein hyvä henkilöauto vähittäismaksulla. Väitteen mukaan pankki antoi vekselivelkaa vähemmällä inttämisellä. Yksi syy oli protestoidun vekselin helppous. Siitä velkoja sai saman kadun varrelta raastuvanoikeudesta maksutuomion kevyesti, koska vekselioikeudenkäynnissä asiaväitteet eivät kelvanneet – siis esimerkiksi ”ostin tuolla vekselillä auton, mutta se oli huono auto, ja vaadin siksi korvausta”. Vastaus oli aina ”käykää ulos” ja saman tien takaisin sisään ja vekselin hyväksyjä tai asettaja tai vaikka siirtäjä velvoitettiin maksamaan pitkästä paperista ilmenevä rahasumma ja kovat korot päälle.

Merkkihenkilöt ovat pitäneet enimmäkseen huolta yhdentekevien vaiheittensa kirjaamisesta, ja jotkut niitä lukevatkin. Talous- ja sosiaalihistoria ovat kyenneet todellisiin läpimurtoihin osoittamalla ongelmiemme historiallisia syitä. Maaseutu esimerkiksi tyhjenee todella vauhdikkaasti. Se on surullista, mutta maaseutu suunniteltiin sotien jälkeen tilapäiseksi. Jo nyt maapallolla asuu enemmän ihmisiä kaupungeissa kuin maalla.

”Arjen historia” tuli vähä vähältä mielenkiinnon kohteeksi joitakin vuosikymmeniä sitten, mutta se jäi kesken.  Myös Suomesta on pienen ihmisen historiaa, joka johtaa pienen ihmisen nykyisyyteen. Mutta yksi on tekemättä, pienten kaupunkilaisten historia. Ketä ja millaisia olivat nen viran- tai toimen haltijat, jotka nyt ovat korvautuneet koneella?


Jotkut paukuttivat kirjoituskonetta, jotkut tosiaan kävelivät katua ylös, toista alas, salkku kourassa ja huolehtivat asioinnista. Kyllä he olivat tämän maan rakentajia siinä kuin metallimiehet ja muu meteliväki. Historia on voittajien historiaa. Voitto tarkoittaa ylijäämää. Näiltä kerrosläheteiltä ei jäänyt jälkeen kuin puolipohjatut ja silti puhki kävellyt kengät.

10 kommenttia:

  1. Minä aloitin työelämässä vuonna -60 tai -61 Huhtamäellä Kaisaniemenkadulla sisälähettinä josta sitten nopeaan tahtiin vekselien ja shekkien juoksuttajaksi. Siellä tuli jopa neuvoksia vastaan, ajoittain ja sormet mustiksi monistuskoneen kanssa tapellessa. Oi niitä aikoja kun Helsinki oli vielä Helsinki. Loppuajan olenkin sitten kiertänyt kiertokoulua ja maailmaa nurinpäin.

    VastaaPoista
  2. Niin, tietääköhän moni nuoremmasta sukupolvesta mitä teki tsuppari? Polkupyörätsupparilla oli kolmipyöräinen polkupyörä ja sisätsupparilla oli vain mainitsemasi kengät tai saattoi tehtaissa olla potkulautakin. Putkiposti kevensi aikoinaan tsupparin työtä ja vähensi niiden sisäisen postin kansioiden tarvetta. Kansilehdestä näki missä kaikessa ja kenen pöydillä se oli käväissyt. Sittemmin joissakin paikoissa laitettiin yläaulaan vain iso lokerikko johon saattoi itse viedä ja tuoda kuten laskiämpärin ja puusylyksen lapsuuteni Latovainiossa aikoinaan. -Murphy_

    VastaaPoista
  3. Putin on pietarilainen. Leningradin piirityksestä oli hänen syntyessään alle kymmenen vuotta, ja muisto tuosta tragediasta vaikutti kaupungissa voimakkaasti vielä Putinin lapsuudessa ja nuoruudessa. Sitä voi arvuutella, kuinka syvät jäljet se jätti myös tulevaan presidenttiin.

    VastaaPoista
  4. Uskaltaisin olla eri mieltä Trumpista. Mies ei ole kunnon trokaria nähnytkään. Hänen isänsä oli kyllä klassinen keinottelija, joka loi sivun omaisuuden rakentamalla ensin sota-aikana kasarmeja ja sitten rauhan tultua huonolaatuisia lähiöitä.

    Trump puolestaan edustaa jo suvun rappeutumisvaihetta. Nuoruudessaan mies kävi "sotilaskoulua" eli hyvien perheiden poikien kasvatuslaitosta, jossa hän onnistui saamaan alennuksen joukkueenjohtajasta rivimieheksi liian väkivaltaisen simputuksen vuoksi. Saavutus on uskomaton, sillä Trumpin koulu on kuuluisa Ondskan-tyylisestä raa'asta väkivallasta. Tosiasiallisesti mies ei ole onnistunut myöskään liiketoimissaan erityisen hyvin. Trumpin omaisuuden arvo on optimistisimman arvion mukaan suunnilleen sellainen kuin pörssin pääindeksin mukaan sijoittamalla olisi saanut, ja luottokelpoisuus surkea. Yksikään amerikkalainen pankki ei ole myöntänyt Trumpille velkaa viime yli kymmeneen vuoteen. Rahoitus on tullut Saksasta, Kiinasta ja Venäjältä.

    Näkisin ennemminkin Trumpin rikkaan isän hemmoteltuna, sosiopaattisena poikana, joka kovasti tahtoisi olla oikea keinottelija, mutta ei ole. Mieheltä, joka tahtoisi olla New Yorkin vanhaa rahaa, muttei ole. Mieheltä, joka kaveeraa mielellään kovien jätkien kanssa, muttei itse osaa kuin hakata heikompiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista. Mistähän EA on onkinut noinkin arkaluontoista tietoa.

      Poista
  5. Spike Milligan joskus kertoi tarinaa sairaalaan joutuneesta jazzmuusikosta. Synkän näköinen tohtori tuli kertomaan: "Son, you've got three months to live." Ilahtunut potilas kysyi: "Oh yeah, on what?"

    Tuli mieleen siksi, että näin joskus dokumentin Dicky Wellsistä, joka oli saanut kuusikymppisenä elämänsä ensimmäisen päivätyön pankin tsupparina.

    Silloin hänellä oli takanaan legendaarinen ura Fletcher Hendersonin, Count Basien, Ray Charlesin ja monen muun luottopasunistina, mutta big bandien aika oli ohi ja ikärasismin aika oli saapunut.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  6. Taas oli kivaa nauraa.

    VastaaPoista
  7. Useimman ihmisen elämä on kuin vilahdus. Siitä ei jää mitään jälkeä, ellei hän satu olemaan toisena osapuolena uuden ihmisen aikaansaamistapahtumassa jossain ihmisketjussa.
    Entä ne ihmiset, jotka saavat aikaan jotain? Heidänkin joukossaan on runsaasti erilaisuutta. Jotkut uskovat jättävänsä omat jälkensä kirjoittamalla allekirjoituksena nimeään tärkeisiin papereihin, jotkut kuvittelevat elävänsä kuolemansa jälkeenkin oltuaan jossain tärkeässä virassa, ylipäällikkönä, alivaltiosihteerinä, kansanedustajana, ylilääkärinä tms. jne. - Mikä on totuus heidän kohdallaan? Tuskinpa mikään. Heidät unohdetaan tyystin. Sen jälkeen kun heidät on haudattu tai tuhkattu, yleisellä tasolla. Joku sukulainen voi vielä haikailla hänen peräänsä, mutta suurelta yleisöltä on hänen elämänsä puhki. Ohi. Kukaan ei tiedä heidän saavutuksistaan. Onko niitä enää edes olemassa?

    Turhaa on elämä. Turhaa kaikki ponnistelu ja yrittäminen. Niistä ei jää mitään jälkeä. Ihminen on yleensä hyvin katoava olento. Onko se hyvä vai paha? Itse kallistun hyvän puolelle. Mitä iloa on kuolleelle jos hänestä tehdään patsas, tai hänen nimeään mainitaan erilaisista suista, vihaisina tai iloisina. Maapallo kulkee reitillään jopa ilman ihmisiä niin kauan kuin kulkee. Sitten se muuttuu mustaksi aukoksi tai joksikin muuksi, tai sulaa mahdottomuuteensa, unelmaansa, ja vie viimeisenkin ihmisen mennessään. Mihin? Sitä emme tiedä.
    Kaikki ponnistelu ja aikaansaaminen on ollut turhaa. Eläkäämme elämäämme iloisina ja nauttien. Huolettomina. Olkaamme otettuja siitä ilosta, että miljardeista siittiöiden kilpajuoksuista me olemme voittajia! Saamme uteliaina kurkistella millaista on elämä maanpallon päällä. Ihailkaamme luontoa. Se on parasta ja monimuotoisinta, mitä maapallolla on katsomisen arvoista. Sekin kestää vain aikansa.

    VastaaPoista

  8. "Aamulla herätessäni muistin sukunimen Vottonen."

    Niin minäkin tämän lukiessani muistin korpraali Viktor Vottosen, jonka uroteosta olin kertonut kadettikoulussa joskus 60-luvulla pitämässäni esitelmässä:

    "Tammikuun 21. päivänä klo 20 vihollisen JR 609 teki voimakkaan hyökkäyksen Er.P 9:n vasenta siipeä vastaan. Murron jo aikaansaanut vihollinen lyötiin kuitenkin viipymättä takaisin. Sotasaaliiksi saatiin mm. kolme konekivääriä. Yhdellä näistä Er.P 9:n kk-joukkueen taistelulähetti, korpraali Viktor Vottonen löi yksin venäläisen hiihtoprikaatin pakosalle aamuhämärissä. "

    VastaaPoista
  9. Nykyihmisistä.

    Kuinka moni tietää, että on ollut olemassa Berliinin muuri, Neuvostoliitto, DDR...?
    Muistan vekselit ja tsupparit, muistan ne monet työpaikat, joita kolusin. Olen tehnyt siivojan työlläni (kolmannen polven siivooja) fyrkkaa perheelleni, jotta ylipäätänsä eläisimme. Töitä olen tehnyt nuoresta likasta lähtien.

    https://www.aamulehti.fi/kotimaa/siivooja-noora-pietilainen-turhautui-jatkuvaan-puheeseen-paskaduunista-tienaan-riittavasti-ja-nautin-tyostani-200276850/

    Näillä tienesteillä myös koulutin itseäni ja lapsiani. Lopulta jäin eläkkeelle opettajan virasta.

    VastaaPoista