6. heinäkuuta 2017

Lisiä oppiin psykoanalyysistä



Eräässä vaiheessa keskustelin ahkerasti ja kauan parinkin psykoanalyytikon kanssa. Viisain oli Veikko Vainio.
Tässäkin kävi niin, että lainasin Martti Siiralalta suuren määrän kirjoja, luin ne ja palautin. Kehysjärjestö säätiöineen oli Therapeia. Se toimii edelleen. Toisten ihmisten terveydentilaa koskevista asioista ei koskaan kysytä. Jos kuitenkin kysytään, ei vastata. Perustellun, hienotunteisen vaikenemisen maailmaan kuuluvat myös kuolleet, ja se on kyllä sääli, kun ajattelee esimerkiksi ”valkoisen äidin poikia” tai sisällissodan psykohistoriaa.

En tiedä enkä kysy mutta esimerkiksi professori Juha Siltalan laajoissa kirjoissa ihmisen perimmäisestä hulluudesta on niin paljon tuttua, etten ihmettelisi, jos olisimme käyttäneet samoja lähteitä. Psykoterapia – nyt vaihdoin termiä – on ehkä kauttaaltaan samankaltainen alue kuin psykoanalyysi. Sen yksi tieteellinen ongelma on, että se on osaksi taidetta. Toinen tieteellinen ongelma on, että aivan niin kuin taide se vaatii pitkää kisällikautta ja sen jälkeen kertynyttä kokemusta.

Esimerkiksi juuri Martti Siirala oli aivan suurenmoinen keskustelukumppani, kun taas joitakin hänen kirjoituksiaan rasitti saksalaiselle lääketieteelle tyypillinen hengästyttävyys. Vaikea sana etsi seurakseen vieläkin vaikeampaa sanaa, eikä lopputulos aina muistuttanut äitini koppaa, jossa oli lankakeriä tai matonkuteita, kerät selvästi toisistaan erillään.

Ehkä saa sanoa, että henkitieteissä minua joskus häiritsevät muistikuvat suvun naisista, jotka olivat kokoontuneet leikkaamaan matonkuteita käytöstä poistetuista vaateista. Niitä oli lattialla, tuoleilla ja ristiin rastiin hyllyillä. Näky oli kuin ihmisen mieli. Esimerkkitapauksessani kaikki kerittiin ja koottiin siististi kangas puidenalle. Värjäyksestä huolimatta hätkähdän vieläkin joskus: tuota paitapuseroa käytin yli 50 vuotta sitten.

Skitsofrenia oli näytteillä samalla kylällä. Joillakin yrittäjillä oli repimö. Armeijalta ostetuista ylijäämävaatteista tehtiin vielä keksimättömän kierrätyksen hengessä erinomaista raaka-ainetta kankaisiin. Sotien takainen sarka on mielikuvituksellisen hyvää kangasta.

Roomalaisittain miekat taottiin auroiksi.  Sellaista en ole koskaan nähnyt. Mutta epoletit ja kauluslaatat revittiin lumpuiksi, joista kehrättiin lankaa, joista kudottiin täkänöitä ja kaitaliinoja, joita myytiin myös Helsingin kauppatorilla.

Sanon varmuuden vuoksi tässä jälleen kerran, että mielestäni perinteinen amerikkalainen (wieniläislähtöinen) freudilainen psykoanalyysi on kuollut. Joillekin se saattoi sopia, mutta yleisesti ajatellen nykyisin on käytettävissä kevyempiä ja tehokkaampia tekniikkoja, ja sitten on lääkkeet.

Melkein kaikki mitä Platon kirjoitti, on nykytiedon mukaan ainakin asian vieressä. Jostain syystä hänen kirjansa ovat silti kiinnostavia. Sama koskee Sigmund Freudia. Väärä vertaus luonnontieteisiin aiheuttaa harhan. Vanhoja klassikkoja eli siis myös filosofiaa täytyy kääntää nykykielelle. Silloin voi käydä ilmi, etteivät asiat olekaan vanhentuneet, eivätkä tulkinnat.

Sanotaan että freudilaiset pyrkivät kuopimaan esiin tukahdutettuja muistoja.

Silloin unohdetaan, että Freud ymmärsi ensimmäisenä muistojen hivenainepitoisuuden, niiden kastelemisen ja kasvattamisen taidon ja sopivista ravinteista huolehtimisen.

Vanhojen muistojen vaalimiseen sopii kevyt teline. Sitä ei pidä jättää kovin aurinkoiseen paikkaan mutta ei täysi varjokaan ole hyvä.

Muisto ei ole mikään poliisin ottama valokuva mittanauhoineen ja merkintöineen. Valokuva ei ole valokuva. Sen merkitys muuttuu ajan muuttuessa.

Tämän kirjoituksen kuvassa on kauan sitten kuollut veljeni, joskus 90-luvulla (päivämäärä löytyisi printistä mutta ei ole tässä tarpeen) lyömässä golfpalloa, joka sitten lensi juuri tuosta swingistä lahden yli.  Se taisi olla hänen elämänsä ennätys. Mittasimme matkan kartalta. Kyselin myöhemmin sala-ammattilaisilta. Se oli todella pitkä lyönti.  Tietysti muistan äänen. Se on hienoääni, kun siis maila osuu aivan täsmälleen oikein palloon. Tässä suhteessa ymmärrän pelin viehätyksen, vaikka en itse pelaa.

Mitä tulee kuolleisiin golfpalloihin, joku taas kysäisi. Pitäisi ehkä liittää nekrologiin, jonka luonnoksen olen kirjoittanut itsestäni: ”Kaksikin akateemikko kirjoitti hänestä hyvin kielteisesti, yksi hovioikeus arvioi hänet lausunnossaan tuomarin ammattiinsa sopimattomaksi, ja hänen ammattitaitonsa todettiin huonoksi sangen moniin ammatteihin.

Siihen ei ole paljon lisäämistä.

11 kommenttia:

  1. Ssri-lääkkeen keksijän olisi kuulunut saada nobel. Itsemurhat vähentyneet huomattavasti suomessa, sen jälkeen kun tulivat markkinoille -90 luvun alussa. Monen monituista masentunutta on nostettu kuilun pohjalta takaisin ihmisten joukkoon ja työelämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä kiinnostavaa tietää, onko kyse korrelaatiosta vai kausaatiosta. Samaan aikaan myös itsemurhaamiseen perinteisesti käytetyt keinot ovat tulleet vaikeammin saataviksi. Suhteellisen helposti saatavien yliannostuksella tappavien rauhoittavien lääkkeiden (barnituraatit esim.) saatavuus on todella vaikeaa. Ampuma-aselainsäädäntö on koko ajan tiukentunut. Lääketiede pystyy myös tuomaan kandidaatit takaisin yhä lähempää viimeistä esirippua. Jos kyse on ensisijaisesti siitä, että "tappavasti" masentuneet tai ahdistuneet ihmiset eivät enää keinojen puutteessa pysty ottamaan itseään hengiltä, en oikein näe humanitaarisena kehityksenä sitä, että heitä pidetään "väkisin" elossa. Asia on tietysti toinen, jos masennus ja ahdistus olisivat aidosti vähentyneet. Käsittääkseni tästä ei ole juuri merkkejä.

      Poista
    2. Miten niin itsemurhaamisen keinot ovat tulleet vaikeammin saataviksi? Jos haluaisin päästä hengestäni, nopeasti ja varmasti, se onnistuisi näiltä näppäimiltä lähtien alle viidessätoista sekunnissa. Ihan kaikkein perinteisimmällä, kansantarinoistakin tutulla keinolla.

      Poista
    3. Lääkkeet ovat kai osittain vaikuttaneet, että kun haluat tehdä itsemurhan -- tahto ei riitä(psykoottinen voimakkaasti rajoittunut tahto ) - ei pysty, vaikka painajaismainen kauhu valtaa mielen.
      Ja kun viimein järki tulee takaisin ja tahto pelaa ---et haluakaan enää kuolla.
      Serotoniini-lääkkeet vihdoinkin vaikuttavat, auttavat!

      Poista
  2. Mitä tulee golfiin ja nekrologeihin niin omaani voisi kirjoittaa: "hän oli sillä lailla ajastaan irrallaan, ettei hän ikinä pelannut golfia.".

    VastaaPoista
  3. No ei torellakaa mittään lisäämistä.

    VastaaPoista
  4. Lausuntojen ylistämät ja täydellisesti tehtäväänsä sopivaksi todetut henkilöt ovat hankalia työtovereita. Heille oman erinomaisuuden varjeleminen ja pätevyyden osoittaminen on usein tärkeämpää kuin työn eteen heittämien todellisten pulmien ratkominen. Mieluummin ottaisin nerokkaan, mutta ristiriitaisen työtoverin, joka on välinpitämätön maineensa suhteen kuin lausuntojen ylistämän broilerin.
    Lauri

    VastaaPoista
  5. Kun vielä SSRI-lääkkeet saisi toimimaan niin, että ne eivät samalla totaalisesti tappaisi seksuaalisuutta, Nobelia voisi harkita. Aika pahoja muitakin sivuvaikutuksia niillä on. Useampi kouluampuja oli niitä käyttänyt. On aika ikävä valita: haluatko olla eunukki vai masentunut?

    VastaaPoista
  6. Elä aina uhriudu ja heittäydy marttyyriksi. Se tuntuu joka kerta niin ällöttävältä..

    VastaaPoista
  7. Masennukseen hoitoon käytettävien lääkkeiden käytöstä raksutteli pää että mikäli niitä ottaa, mistä tietää voiko käytön lopettaa?

    VastaaPoista