Herra Tulppu

Lasten ja näiden lasten suunnasta kysyttiin, miksi koulussa luetaan John Steinbeckiä. Vastasin että koska hän on huono kirjailija. Sekä Ruotsin Nobel-komiteaettä pohjoismainen ja ehkä eurooppalainen yleinen mielipide kiittävät kirjoja, jotka ovat oleellisesti köyhien ihmisten pilkkaamista.

Usein opetetaan, että kirjailijan tehtävä on esittää vastalause.  Näin on tapana toimia. Vastalause sisältää usein voihkimista siitä, ettei yleisö käsitä, miten hyvä kirjailija asianomainen hyvä kirjailija on.

Siksi neuvon lukemaan Aku Ankkaa. Herra Tulppu on Akun naapuri. Tarinat ovat uskottavia. Tyypillinen teema on syrjintä. Akusta on vaikea sanoa, mutta Mikki Hiiri on neekeri. Loukkaava sana tarkoittaa tässä minstrel show –perinteen klovnihahmoa. Kasvot oli noettu ja silmät ja suu korostettu valkoisiksi. Tehtävä on olla huvittava.

Mielipiteeni Steinbeckistä varmaan harmittaa lukijoitani. Olen pahoillani. Mielipiteeni on nimittäin väärämielinen. Olisi oltava korrekti. Steinbeck oli Neuvostoliiton ja sosialistisen realismin ihailija jo ennen sotia, ja joku voi muistaa, että hän kannatti nimellään 1939 mm. Stalinin tervetullutta hyökkäystä epäkansanvaltaiseen Suomeen. Hän kannatti reaalisosialismia myös sotien jälkeen ja matkaili ahkerasti Neuvostoliitossa esitellen maan ihanuuksia.

Lisäksi hän oli kirjoittajana korkeintaan keskinkertainen verrattuna esimerkiksi Hemingwayhin, joka muuten oli hänkin ihmisenä aika rasittava. William Faulknerin tasolle hän ei pääse. Faulkner on hyvä esimerkki kirjallisuudesta. Juopon kaunaiset ja rasistiset höpinät onneksi kadonneelta, takapajuiselta kotiseudultaan voivat olla sykähdyttävää luettavaa. Matthias Grünewald ja Carravaggio olivat historian suurimpia taidemaalareita, vaikka molemmat olivat sairaalloisen kiinnostuneita haavoista ja ruhjeista. Niistä muuten musiikin puolella myös Bach todella innostui.

Se että paras taide on joskus sairaan mielen tuotetta, ei ollut uutinen, kun Freud hahmotteli päätelmiään eräistä mekanismeista, eikä kuluvalla vuosikymmenillä, kun kahden pahan mielisairauden yhteys löydettyihin geenimutaatioihin alkaa olla todistettu eli siis niin sanottu luovuus näyttää biologisesti olevan samaa kantaa kuin mielenvikaisuus. Kysymyksessä ei ole ”hopealuoti” eli tarkka ammus. Kysymyksessä on hyvin monien molekyylien hyvin monimutkainen prosessi, jonka saattaa laukaista liikkeelle myös ulkoinen tekijä, esimerkiksimyrkky tai lääke.

Tästä päädytään suoraan mielipiteiden ja arvailun puolelle. Juuri perinnöllisyystieteessä täysin katteettomat yleistykset ovat erittäin suosittuja, ja niillä on saatu aikaan paljon pahaa.

Jokin osa ”eliitin” vastaisesta poliittisesta liikehdinnästä, joka on ollut esillä nyt runsaat sata vuotta, perustuu aivan oikeaan aavistukseen. ”Todellinen kansa” epäilee, että heitä pidetään jotenkin tyhminä, kehittymättöminä tai väärin kehittyneinä. Juuri näin on, vaikka sangen monilla on kova hätä kieltää se.

Valitettavasti ilmiö on kahdensuuntainen. Esimerkiksi Ruotsissa, rotututkimuksen entisessä ihannemaassa tilanne oli pitkään se, että herra piti työmiestä tyhmän, koska tämä oli työmies, ja työmies herraa, koska tämä oli herra.

Tuossa ajattelutavassa ei ole mitään kiittämistä. Joskus tuntuu siltä, että Ruotsi selvitti tätä vyyhteä. Kirjallisuutta esimerkkinä käyttäen meillä rahvaan rappiokirjallisuutta edustivat joillekin Kivi, Haanpää ja Linna. ”Isänmaallisuuden” iskusanalla haluttiin peittää ajattelun onttous. Itse oen elänyt sen ajan, jolloin ilmoitettiin kaikuvalla äänellä, ettei joku voi olla hyvä kirjailija koska hän on maisteri (tai tohtori). Perustelu muka oli, että sellainen ihminen oli ”väärän tietoisuuden” vallassa.

Itse olen sen uskomuksen vallassa, että kirja on lähes pyhä esine ja kirjallisuus ja taide on erittäin hyväksi sekä lapsen että aikuisen hermoston toiminnalle. Perusteluja löytyy jopa arkeologiasta.