24. toukokuuta 2017

Viina on hyvää




Otsikon lausetta toisteli lasista siemaistuaan eräs ystäväni ja toinen kiirehti vakuuttamaan, että kyllä näin on.

Molemmat ovat kuolleet, valitettavasti ja rauha heidän muistolleen. Toisen kuolintodistuksen näinkin. Se oli maksakirroosi.

Farmarikankaasta tehty pusakka oli muotia. Siinä oli kätevät rintataskut. Nestetasapainostaan huolestuneet varasivat lääketölkillisen tiukkaa viinaa kumpaankin taskuun. Kun kysymyksessä oli oikea, ruskea tölkki, siitä pystyin maistamaan vaikka kirkon penkissä. Pieni ja kätevästi mukana kulkeva yskänlääkepullo kerää yleisötilaisuuksissa suopeita katseita. Eräs tunnettu juoppo harrasti rommiviinaa näissä tilanteissa juuri värin vuoksi. Puhe on siis virvokkeesta, jota entisin rasismin ja raakuuden aikana nimitettiin neekeripojaksi.

Osa lukijoistani ei tarvitse lisänäyttöä arvostelukyvyn puutteestani eikä harrastuneisuudesta sopimattomiin ja pahennusten herättäviin kannanottoihin. Satunnainen lukija on tullut tuohon tulokseen jo edellä kirjoitetusta.

Joskus nämä kirjoitukseni ovat koukun muotoisia. Joskus koukku on lukijan huulessa, joskus takapuolessa. Jos löytää langanpään, asian voi varmistaa nykäisemällä langasta.

Kaksi maailmanuskontoa näyttää suorastaan perustuvan kielloille. Islam kieltää nauttimasta alkoholia. Juutalaisuudessa sianliha (ja monet muut tuotteet) ovat kiellettyjä.

Kristinusko perustuu alkoholin nauttimiseen. Rituaalia nimitetään ehtoolliseksi. Sen yhteydessä kulautetaan viiniä ja syödään vaivainen öylätti, leivän tapainen, joka juuttuu kitalakeen.

Tarina kertoo, että viimeiseen pääsiäiseen eli lammasateriaan valmistauduttaessa juomana oli viini ja päähenkilö, Jeesus joka sanoi olevansa Jumalan poika, kohotti viinimaljan ja sanoi, että tämä on minun vereni, teidän edestänne vuodatettu.

Tämä alkoholipitoisen juoman nauttiminen on koko uskonnon dramaturginen painopiste. Se enteilee samalla ristiinnaulitsemista ja kuolemaa ja sisältää kysymyksessä olevan uskonnon ainoan käskyn, että on otettava viattomana vastuu toisten tekemistä rikoksista. Tätä sanotaan lähimmäisenrakkaudeksi. Samasta yhteydestä käy ilmi, että fyysistä väkivaltaa toista ihmistä kohtaan pidetään hyvin pahana asiana.

Ehtoollisviiniä ei myydä päivittäistavarakaupoissa ehdotetun lainmuutoksen jälkeenkään.

Näihin asioihin väljästi liittyvissä Kymmenessä käskyssä ei ole sellaista kuin ”älä juopottele”. Liioin ei kielletä ylipainoisuutta eikä käsketä syömään salaattia.

Luullakseni lähimmäisenrakkaus voidaan kuvata matemaattisesti. Nähdäkseni kysymykseen tulee osittaisdifferentiaaliyhtälö, jollainen kuvaa funktion riippuvuutta useista toisistaan riippumattomista muuttujista. Tuo on tapa sanoa, miksi esimerkiksi erilaiset virusten ja bakteerin yhteenliittymät menestyvät mainiosti ja toiset eivät.

(Tämä nyt on vain puhetta. Noilla yhtälöillä ei useinkaan ole ratkaisua, ainakaan nollasta poikkeavaa. Toisaalta maailmankaikkeus kuvataan niillä.)

Kristityt ovat tunnettuja estottomuudestaan murhata juovuspäissään mielin määri toisiaan ja etenkin virheellisen uskonnon tai väärän kansan edustajia. Toisaalta inkvisition ja noitavainojen aikakaudesta huolimatta mieleen ei tule, että paavi tai ylimalkaan papit olisivat jaelleet kuolemanrangaistuksia. Miekan käyttämiseen tarvittiin maallikkoja. Miekka, pistooli tai rynnäkkökivääri ei oikein soinnu myöskään munkin asuun – eikä pommi tai miina.

Koska nykyiset varakkaat länsimaiden ihmiset häpeävät juomistaan ja useimmiten aivan syystä, ja kiittelevät islamin kieltoa ja juutalaisuuden kohtuullisuutta ja siihen liittyen pahan alkoholismin harvinaisuutta aktiivisesti uskonnollisten juutalaisten keskuudessa on tapana myös kiitellä.

Olisiko asia näin yksinkertainen?

Luther, joka oli itse lihava mies ja kova oluen perään, kuuluu väittäneen, ettei ihminen tule autuaaksi hyvistä töistä. Monet ovat toistelleet, ettei kysymys ole lain sääntöjen kunnioittamisesta ja noudattamisesta, vaan jostain muusta.

Ainakin entisessä Englannissa ja Ranskassa juopottelu oli yhdessä olemisen muoto, ja pubista tai bistrosta tultiin tavallisesti omin jaloin kotiin.

Koska pelkkä kysymys saa jotkut kylmän raivon valtaan, kysyn että entä jos jossain määrin kohtuullinen ryyppääminen ja mässääminen on osa ihmisyhteisön ekosysteemiä?

Runsaan viikon kuluttua sangen monissa kodeissa kohotellaan kuohuviinilaseja, koska sellainen on tapa suurissa juhlissa, kuten lakkiaisissa. Jonkinlainen hyvän tahdon osoitus on tervetuliaismalja, joka sekin kai on kuohuviiniä, ellei isäntäväki sitten halua tehdä vaikutusta samppanjapullon etiketeillä.

Esimerkkinä kohtuuttoman yhdessä juopottelun perinteestä on tietenkin mainittava Venäjä ennen ja nyt. Esimerkin toiselta puolelta maapalloa voisi ottaa kiinasta, jossa edelleen maailman parhaisiin luetuissa yli tuhannen vuoden takaisissa runoissa kiinalaiset Li Po tai Po Chü I kirjoittavat olennaisesti, miten helvetin kännissä oltiin silloinkin yksi kerta, ja kun tavataan, niin sitten taas…

Raittiina seurassa istuvaa oli syytä pitää silmällä. Hänellä saattoi olla puukko hihassa tai tikari turbaanissa.

Lukija muistanee, että tässäkin kirjoitan asiasta, josta en tiedä mitään. Maaliskuussa 1984 ajattelin juoda kuohuviiniä, mutta en juonutkaan. Häpeän tätä absolutismia – ja on minulla puukkojakin, vaikka mukana on yleensä vain pikkusormen mittainen linkkari, jos sitäkään.

22 kommenttia:

  1. Kristinuskon perimmäiseen sisältöön kuuluu ihmishahmoisen jumalan veren juonti ja lihan syönti. Joko symbolisena, tai todellisena, siitä oli muinaisessa kirkolliskokouksessa niin suuri erimielisyys, että kirkko hajosi kreikkalaisiin ja roomalaisiin. Sitä en nyt muista, kummalla kannalla luterilainen kirkkomme on.

    Lopetin öylätin syömisen ja ehtoollisviinin juomisen siihen, kun tulin aikuisena tarkemmin pohtineeksi asiaa.

    VastaaPoista
  2. Viina on vähän ristiriitainen juttu. Niin suuresti kuin paheksunkin älytöntä viinankäyttöä ja siihen liittyvää rehvastelua, viehätyn suuresti fiksusta suhtautumisesta alkoholiin ja siihen kuuluvasta tarinoinnista.

    Alun juttu mukana olevasta lääkkeestä, jota herrasmiesmäisesti voi nauttia vaikkapa kirkon penkissä, kuuluu jälkimmäisiin. Olennaista on, että tyyli ja korrekti käytös säilyvät, samoin tietty pilke silmäkulmassa.

    Veikko Huovinen on kirjoittanut aiheesta ansiokkaasti. Muistamme esimerkiksi mitä arkkipiispa Makarios säilytti kaapunsa alla ja mitä hän sieltä silmäänsä iskien esiin sopivassa tilanteessa kaiveli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apostolien tekoja, sanoi suntio kun ehtoollisviinit joi (suomalainen sananparsi)

      Poista
  3. Blogisti toteaa että käskyt eivät kiellä juopottelua eikä ylensyömistä. Totta. Mutta on siellä kieltokäskykin, monesko nyt olikaan: Älä houri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kun se hourii vaan... eikä meinaa millään lopettaa!

      Poista
  4. Ei liity päivän teemaan tai liittyy joka päivän teemaan. Kun täällä on runouden harrastajia, niin ohessa eilen pois menneen Roger Mooren lempiruno, jonka hän osasi ulkoa:

    If—
    By Rudyard Kipling (1895)
    (‘Brother Square-Toes’—Rewards and Fairies)

    If you can keep your head when all about you
    Are losing theirs and blaming it on you,
    If you can trust yourself when all men doubt you,
    But make allowance for their doubting too;
    If you can wait and not be tired by waiting,
    Or being lied about, don’t deal in lies,
    Or being hated, don’t give way to hating,
    And yet don’t look too good, nor talk too wise:

    If you can dream—and not make dreams your master;
    If you can think—and not make thoughts your aim;
    If you can meet with Triumph and Disaster
    And treat those two impostors just the same;
    If you can bear to hear the truth you’ve spoken
    Twisted by knaves to make a trap for fools,
    Or watch the things you gave your life to, broken,
    And stoop and build ’em up with worn-out tools:

    If you can make one heap of all your winnings
    And risk it on one turn of pitch-and-toss,
    And lose, and start again at your beginnings
    And never breathe a word about your loss;
    If you can force your heart and nerve and sinew
    To serve your turn long after they are gone,
    And so hold on when there is nothing in you
    Except the Will which says to them: ‘Hold on!’

    If you can talk with crowds and keep your virtue,
    Or walk with Kings—nor lose the common touch,
    If neither foes nor loving friends can hurt you,
    If all men count with you, but none too much;
    If you can fill the unforgiving minute
    With sixty seconds’ worth of distance run,
    Yours is the Earth and everything that’s in it,
    And—which is more—you’ll be a Man, my son!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä runo saa minun lukemieni joukossa jonkin aivan oman paikkansa. Kun tuossa lopussa Kipling ikään kuin paljastaa puhuvansa pojalleen, niin hän kirjoitti tuolloin vielä syntymättömän John-poikansa kaatumisen jälkeen: "If any question why we died/ Tell them, because our fathers lied".

      Poista
    2. Vaikka runo on Englannin tunnetuimpia, se taitaa olla Suomessa tuntematon. Sitä ei suomentanut Yrjö Jylhäkään, jolta on muita hienoja Kipling-suomennoksia, kuten "Mary Gloster", Mooren toinen Kipling-suosikki. Molemmissa runoissa isä puhuttelee poikaa, mutta miten eri lailla. T. S. Eliot kiteytti, että "Mary Glosterin" teema on "the failure of success".

      Poista
  5. Absolutismi on vähintään yhtä paha mielen vamma kuin alkoholismikin. Ja omalla tavallaan tylsempääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, alkoholismi ei varmaan tylsää ole, lieveilmiöineen. Urheilijana eräs miniäni on absolutisti, mutta sukujuuriltaan karjalaisena hän on niin kova puhumaan ja kertomaan hauskoja juttuja, että päihittää kenet tahansa, ilman mitään stimulantteja. Selvin päin vitsit pysyvätkin terävinä. Luonteen lujuudesta se kertoo, jos seuraa omaa linjaansa. Eikähän siitä tarvitse tehdä numeroa. Olen ollut illallisilla, joilla isäntä, suuren firman omistaja ja urheilumies, nosti lasia siinä kuin muutin, mutta joi vaivihkaa vain vettä. Mutta meillä on syytä taas skoolata kolmas päivä! Jotkut saavat koivunmahlaa!
      EG

      Poista
  6. Tuntuu se viina olevan hyvää muuallakin päin, ei vaan täällä Suomessa. Tarina kertoo chileläisistä kaivosmiehistä, että nämä rankan työpäivän jälkeen halusivat naukkia tulilientä. Kuten tavallista emäntä ei katsellut sitä hyvällä silmällä.
    Kun työkaveria haettiin kotoa kapakkaan niin oltiin vain menossa ”oncelle”. ”Once” eli luku yksitoista on sanan ”aguardiente” kirjainten lukumäärä. Tarinan kertoja väitti että tästä tulee Chilessä käytetty jonkin sortin iltapalan nimitys ”once”. Tarinan todenperäisyydestä en kyllä mene takuuseen, mutta hyvä virheellinenkin tarina on parempi kuin todenperäinen huono.

    VastaaPoista
  7. Viinaa on kiva juoda välillä - ei viinan maun takia! ehei! - vaan sen takia, että äkkiä (tai pikkuhiljaa, se on sama asia) pyllyyn kasvaa ikään kuin iso Pyrstö. Ja tekee hirveesti mieli alkaa huutaa Tilulii, Tilulilu, lilulii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolomea en vaiha: Viina, vittu ja vapaus!

      Poista
  8. Mikähän siinä on (= näyttelee viatonta ja pyörittelee silmiään kuin lelukaappiin unohdettu Molla-Maija) että liki melkein kaikki taiteentekijät ovat jos eivät alkoholisteja niin juoppoja kumminkin? Tai muuten käyttävät stimulantteja (kokaiini, hashis, heroiini, kofeiini, strykniini, etc) yhtä kahmalokaupoin kuin niinsanottu normaali ihminen lisäravinnehivenaineita? - Epäillyttävää porukkaa!

    Joo.

    Arvo Salo totesi suomalaisista kirjailijoista että "kahta heistä koskaan en ole nähnyt humalassa. Toinen on Antti Hyry, kun se ei juo koskaan. Ja toinen Pentti Saarikoski, koska se juo aina." - Mutta oikeasti Salo puolusteli kollegojensa ryyppäämistä; kun häneltä kysyttiin jossain Hymy Pylly -lehden haastattelussa "miksi kirjailijat juovat?" Arvo vastasi: "samasta syystä kuin vuorineuvokset syövät."

    Ps. Tämän lauseen saa jokainen ymmärtää miten haluaa. Itse tein niin.

    VastaaPoista
  9. Viina on kyllä niin mielenkiintoinen aihe, että siitä voisi jutella vaikka koko yön, ja miksei seuraavankin yön. Aina välillä vaan ottaisi paukkuja. Päivällä sitten herättyään, jos nyt yleensä enää heräisi, jatkaisi sitten siitä mihin äsken (tai joskus) jäi. Ja taas otettaisiin paukkuja. Ja entistä ehdottomammin keskusteltaisiin viinan vaaroista. Esimerkiksi semmoisesta latteudesta että "viina on viisasten juoma", sitä me pitäisimme käsittämättömänä. Kuka helvetti semmosenkin on keksinyt?

    Ps. Tämä, latteus toki sekin, on uskottavampi: "Ei ole niin suurta ongelmaa, etteikö sitä viinan kanssa saisi vielä suuremmaksi." En tiedä, onko tämä joku AA-kerholaisten uskontunnustus, haiskahtaa vähän siltä, en tiedä. Mutta kun omia kokemuksiaan alkoholijuomien kanssa läträämisestä rupee fundeeraamaan, niin... joopa, joo. (joopa joo)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ne pöliät siellä anomaholiolvihommissa o vieläkään hokannu että negatiivista alkoholia ei oo olemassa? Esti ne pakenee pyramidiverkostointiin ja sitte ne alkaa syyttää kaikesta alkoholia.

      Ei taida pal järki päätä kivistää.

      Viinaa on sivuseikka, ihminen tekee niikuniinku sen pää määrää, jos se iso mies viepi monta pullia pitkää ni siinä saattaa käydä se ku että menne pieni pullo edellä ja Virpi istua miestä, vaan ei vika o sen pullon, Taina sisällön, kyllä se on siellä korvitten välissä.

      Vaa eipä sen välin vikoja oo juuri kellään, kysykääpä jos ette usko.

      Poista
    2. Hö. Virpi. Mikä Taina! Piti olla viina ja taikka. On ne nämä ku ei tottele.

      Poista
  10. Kalastaja siis, blogisti?

    VastaaPoista
  11. 4.9. 1944 ALKOt suljettiin (niinkuin maaliskuussa 1940), jotta rintamajoukot voitiin kotiuttaa järjestyneesti.

    ALKOt avattiin 12.12. 1944 ja siitä 40 viikon kuluttua syntyi ihmiskunnan suurin suhteellinen kuukausi-ikäluokka koskaan.
    Suomi teki maailmanennätyksen, jota ei ole lyöty. Eikä lyödä.
    Doping-säännötkin sellaisen estävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mistä on saatu ei-urheilijoille säännöt? Kolmasosa työssäkäyvistä popsii mielialaan vaikuttavia reseptilääkkeitä. Siinä sitä on uudempi ennätys...

      Poista
  12. Viattomana vastuu toisen tekemistä rikoksista = lähimmäisenrakkaus? Outo väärinkäsitys. Kumpi on tehokkaampi koston kierteen katkaisuun: kansanmurha vai toisen posken kääntäminen. Pragmaattisuudesta on kyse, ei rakkaudesta.

    VastaaPoista