5. toukokuuta 2017

Tietäminen on epädemokraattista




Ehkä liioittelen, mutta eilenkin aloin muistella opiskelua. Joku puhui nimien pudottelusta (name dropping).

Eläkkeellä en korjaile virheitä. Tuomioistuimissa puhuttiin ”pukittamisesta”. Tehtiin samalla tavalla kuin koulussa. Virheen kohdalle tehtiin kynällä pukki eli kruksi. Yliopistolla tenttejä korjatessa virheellinen tai puutteellinen kohta merkittiin. Taustalla oli ajatus, että opiskelija näkisi itse, miksi vastauksesta tuli huonot pisteet.

Tieteen historiasta luennoituani pudotin pisteitä esimerkiksi Heisenbergin sivuuttamisesta ja peruskurssilla, jossa oli puhe länsimaisen tieteen perusteista, annoin nollan niille jotka eivät tienneet biologiassa Darwinin tai fysikassa Einsteinin nimeä.

Nimien pudottelu tarkoittaa yleensä väitettä tai vihjailua että tuntee jotkut, mainitsemansa ihmiset, ja yrittää heidän nimiään toistelemalla heijastaa heidän valoaan.

Mutta mitä siis sanoisitte urheilutoimittajasta, joka ryhtyisi selostamaan jalkapallo-ottelua tietämättä pelaajia edes nimeltä. ”Ottelussa teki monta maalia joku Ronaldo…”

Esimerkiksi oppi- ja aatehistoriaa on vaikea opettaa muutoin kuin nimiä käyttäen. Pitäisin outona, jos 1970-luvun vasemmistoliikkeistä kerrottaisin sivuuttaen Rauno Setälä (Uusstalinistin uskontunnustus). Sama koskee taidehistoriassa. Suomalainen nykyelokuva – ei mainintaa Kaurismäestä? (En muuten voi sanoa tuntevani veljeksiä.)

Olen yrittänyt seurata, missä määrin erinäiset protestoijat jäljentävät koulukiusaajien tapoja. Sitä esiintyy. Henkilö, joka tietää jotain sellaista mitä asianomainen ei tiedä, on eliitin edustaja, joka on pestävä lumella tai tyrkättävä kumoon.

Edelleen koulussa pidetään epäreiluna ja epäiyttävänä, että joku saa kokeista hyvän numeron tai vastaa tunnilla oikein.

Omia kokemuksia minulla ei tästä ole. Koulussa jotkut kovanyrkkiset luulivat että varatuomari on jonkinlainen poliisi. Isäni oli ja kuului johonkin koulun elimiin. Mutta olen pitänyt korvani auki. Myös yliopistolla on edelleen tapana, että tentistä parhaiten suoriutuneet pitävät suunsa kiinni tai epäilevät puoliääneen, että kysymyksessä on kirjoitusvirhe.

Tämän voi ymmärtää hyvien tapojen tukemisena ja pahantapaisuuden moittimisena.

Se on väärä arvaus.

Jälleen kerran käynnissä on ilmiö, josta saisi helpolla dokumenttifilmin tai jopa tyhjentävän valokuvan: pako piikkilanka-aidan sisään.

Puoliksi unohdettu psykoanalyytikko Erich Fromm otti 1941 uudelleen käyttöön muun muassa Lutherin suosiman käsitepari vapaus jostakin – vapaus johonkin. Hänen mielestään pelkkä vapaus jostakin on suora tie harvainvaltaan, pahimmillaan yksinvaltaan eli diktatuuriin. Hänen perustelunsa liittyivät vahvasti taloudellisiin muutoksiin. Niitä perusteluja ei voi sanoa joutavanpäiväisiksi.

Nähtävästi osittain uusi ryhmä haluaa etenkin verkossa sananvaltaa eli oikeutta tulla kuulluksi eli vapautta mielipiteilleen, jotka ovat osa heitä.

Näihin ihmisiin vedotaan lupaamalla heille vapautta ja toistelemalla, että kansan tekemä vapaa valinta on oikea valinta.

Jos numerot eivät tue tätä, ”kansa” määritellään uudestaan ja puhutaan ”oikeasta kansasta”. Ensimmäiseksi päätetään, että ”kansaan” eivät kuulu pigmentiltään poikkeavat. Sitten syrjäytetään kielellisiä tai murreryhmiä. Seuravaksi määritellään oikeaan kansaan kuulumattomiksi luultavasti ne, jotka käyttävät silmälaseja.

Olen pahoillani, että yhtälö on ristiriita. Vapaus lisää vapaudettomuutta.

Matemaattinen ratkaisu on kuitenkin olemassa. Se taitaa olla algebrallista geometriaa. Ongelma ei ole ratkaisu, vaan ratkaisujen joukko.

Vapauden ratkaisu on sitoutuminen, ei sidotuksi joutuminen. Ratkaisu on siis vapaus johonkin ja siitä seuraava toiminta.

Selvitän esimerkillä eilisestä kirjasta. Kirjallisuuden sankaruuden keskipisteessä on jälleen Haanpää, jälleen vailla mainintaa, ettei Haanpäätä edelleenkään lueta. Hänen teostensa myynti on jatkuvasti katastrofaalisen huono. Waltarin ohella määreen ”selittämättömän yliarvostettu” saa Sillanpää.

Sillanpään väitetty ”biologismi” elää myös M. Eskelisen kirjassa. Mihin ihmeeseen se perustuu? Ei Sillanpää ollut kiinnostunut biologiasta. Hän ja Haanpää olivat kiinnostuneita pakosta. Sillanpään henkilöiden väitetty hitaus ja ”vaistonvaraisuus” on selvästi heidän vaihtoehtojensa vähyyttä. Hurskaan kurjuuden mökinmies Juha on yhtä vaikeasti saarrettu kuin Miehen tien talollinen Ahrola. Elokuun päähenkilö on juoppoutensa orja. Avainsana on vapaudettomuus. Pentti Haanpäällä avain on juuri sama.

Samaisen Eskelisen laajasti päivittelemä ”modernismi” sisälsi vapauden ja valinnan elementin, jotka Eskelinen ei huomaa.

Jopa proosan ja etenkin runon kuvallisuus ja käsitteellisen aatteellisuuden kaihtaminen on vapautumista kaavojen kahleista.

Sanoakseni asian mahdollisimman vaikeasti, uutta mutta Sillanpään tuomaa on lomittuminen.

Kvanttimekaniikassa lomittuminen liittyy osasysteemien ennalta tuntemattomien ominaisuuksien tutkimukseen, tietymättömien riippuvuuksien paljastamista.


15 kommenttia:

  1. Erich Fromm...? Tuttu nimi. Eikös hänkin pelaa Real Madridissa?

    Ei vaineskaan.

    Asiallinen kirjoitus aiheesta joka on yhtä ajankohtainen tänään kuin oli vuonna 1941. Tai myös tuhatviissataa luvulla. (tarkemmin 1517)

    Henkilökohtaisesti mua ei tulevaisuus pelota. Sillä vähemmän mulla on elonpäiviä jäljellä kun mitä niitä on mennyt - vaikka ei niistä kaikista muista, minne ne on menneet? Summa summarum silti: jo ajat sitten ostin K-raudasta hyvän hiililapion. Kun sen sai halvalla. (piru vieköön) - Ps. Harppujen hintoja en Musiikki Fazerilla ole käynyt katselemassa. Koen sen omalta kohdaltani turhaksi. (jessus soikoon)

    VastaaPoista
  2. Entä jos osaa vaikka suhteellisuusteorian ja kvanttiyhyäköt muttei ukkojen nimet muistu mieleen. Eisenstein ja kuka se toinen oli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu tentistä. Jos aiheena on kvanttimekaniikka, ei nimillä ole hirveästi väliä (paitsi tietysti konseptien niminä, esim. "Diracin formalismi", "Heisenbergin formalismi", "d'Alembertin operaattori", "Hamiltonin operaattori" jne.). Silloin nimillä on väliä vain, jos kysymys on tyyppiä: "Esitä järjestelmän Hamiltonin operattori karteesisessa koordinatistossa." Jos sen sijaan kyse on tieteenhistorian tai -filosofian kurssista, nimillä ja väärilläkin ajatuksilla on kovasti väliä.

      Tosiasiassa nimet kyllä on oppinut, jos osaa asian. Ei niitä tarvitse erikseen opetella.

      Poista
  3. Kaikkia ystäviäni, mitä missä ja milloinkin olen tavannut, ei aina noteerata todesta. Luullaan vain että ylpeilen tuttavuuksillani. Siitä ei ole kyse. Kerrankin kun taputin käsiäni ja huusin

    tanssi Dmitri, tanssi

    niin

    Dimihän tanssi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eräät ne ei snaijaa
      mitä kiertorata tarkoittaa
      ne veivaa ja veivaa
      vaik geostationaarisuus vie
      ja muut ei suostu maksaan

      jotain ne on vailla ja vaivoin varastaa
      mä en snaijaa niiden pienuuksia
      antaa niiden viedä

      tehdä pientä
      tietty pahaa

      Mä voisin kyl vaik maksaa
      mut ne haluu vaan lisää

      laskee itelleen
      muka liksaa

      ne tietää kolehdista
      jokaisen napin omistajan

      Anteeksi,
      en anna.

      Vie sinne
      missä
      sun palkat
      kasvaa.

      Poista
  4. Kyllä Haanpäätä luetaan varmaan enemmän kuin Sillanpäätä?

    VastaaPoista
  5. Kokeillaanpas algoritmiä:
    ykkönen silmään Wharoom!
    vapaus jostakin
    = kaikesta hevonvitusta
    Vastataan: on ns. vapauden illuusio
    lausekkeen arvo 0
    -> empiirinen testikokemus puuttuu
    -> se puhuu:
    Wharoom! = vapaus itse

    Vapaus ei toimi
    -> brätkä ajossa -> jätä pikkuporvarillinen asenne
    -> pelko jäytää yhä kaasunkääntälihaksia
    -> peli mentetty? -> Testaa: Hiastata paskat systeemille
    -> vahvista: liity prosenttijengiin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi 99

      Turha koittaa
      Natsit voittaa

      Etsi itse

      Poista
  6. Sillanpää on aliarvostettu, koska Pirkanmaalla ei kehdata tehdä Nobelista numeroa. Itse kyllä ymmärrän hänen vankkumatonta biologismiaan, joka on mitä mainioin otsikko juuri sille, mikä näyttää vaihtoehdottomuuden kuvaamiselta. On pakko tehdä valintoja.

    Hauska tuo: "Eläkkeellä en korjaile virheitä." Varmasti helpottaa.

    Joskus vuosikymmeniä sitten jouduin ponnistelemaan lukeakseni pitemmälle tenttivastausta, johon oli kirjoitettu "Allard". Ettei ensimmäisen kirjan ensimmäistä sanaa ollut osattu lukea loppuun asti...

    Max Reinhardtinkin sukunimessä on se t. Tuollainen vaivaa vielä 62-vuotiaana, eläkkeellä toivottavasti ei.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  7. "Sillanpään väitetty ”biologismi” elää myös M. Eskelisen kirjassa. Mihin ihmeeseen se perustuu? Ei Sillanpää ollut kiinnostunut biologiasta. Hän ja Haanpää olivat kiinnostuneita pakosta."

    En hetikään aina ymmärrä professorin ironisia hienouksia ja paradokseja - todennäköisesti en nytkään. Eikö kuitenkin juuri esim. Toivolan Juhan elämää hallinnut väistämätön biologinen determinismi? Ja enemmänkin: mielestäni Hurskaassa kurjuudessa ei lopultakaan ole kyse "itsetiedottoman punikkivanhuksen" elämän köyhälistö- ja kurjuuskuvauksesta kuin ihmiselämän reunaehtojen ankaruudesta yleensä. Siis juuri siitä (biologiankin pohjalta) nousevasta vaihtoehdottomuudesta. Kaiken tuon kuvaamisessa Sillanpää osoittaa (kirjallisen ilmaisun loisteliaisuuden ohella) sellaista järjenjuoksua, että se mielestäni nostaa teoksen suomalaisen romaanikirjallisuuden kaikkien aikojen kärkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Biologia ei ole pakkoa vaan miljoona osittain sattmanvaraista valintaa sekunnissa. Sillanpään kohdalla "biologismi" oli sotia edeltäneen ajan kaunoilmaus rasismille: tyhmäksi syntynyt - tapettava.

      Siis: biologiassa on nykyisin kemia mukana. Ennen arveltin, että geeni on mikä lie hiukkanen. Viimeistään entsyymien avaaminen ja epigenetiikka muuttivat ajattelutavan täysin. Eikä tämä ole Wilsonia, vaan approbatur-tason lähtökohta. Sellaista asiaa kuin "biologinen determinismi" ei ole olemassa. Sellainen ei ole kuolemakaan. Hyville mlekyyleille on pysyvästi käyttöä.

      Poista
    2. Sotien välisessä keskustelussa moni varmaan kutsui Sillanpäätä "biologistiksi" yrittääkseen ymmärtää, miten hän viitsii roskaväestäkin kirjoittaa.

      Nykytieteen valossa "biologismi" sopii Hurskaaseen kurjuuteen kuin paprika kanaan, kun sen sijaan "determinismiä" siinä ei ole.

      vuorela, tampere

      Poista
  8. Tietokirjoja lukiessa triviaali tietokilpailu tieto tuppaa jäämään mieleen. "Immanuel Kant eli ja kuoli Königsbergissä 1804" muistuu, mutta pääasia, Kantin ideoiden mieleenpainaminen vaatii keskittymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvaili "tulevaisuuden maailman" tiedonvälityksen, ts. Internetin sangen elävästi teoksessaan Ikuiseen rauhaan.

      Poista
  9. Ymmärtääkseni molekyylibiologia ei ole lähelläkään murtaa entropiaa (tuntemaamme kausaalilakia), kiistää ajan irreversiibeliyttä (”aika entinen ei koskaan enää palaa”), saati siirtymässä oppaaksi mustien aukkojen outouteen.

    Taannoisessa filosofien ja fyysikoiden välisessä sananvaihdossa mm. substanssista, emrgenssistä ja reduktiosta Kari Enqvist loihe lausumaan: ...” että metafysiikka elää ja voi hyvin tänäkin päivänä. Sitä ei vain enää kutsuta metafysiikaksi vaan teoreettiseksi fysiikaksi.”

    Kuitenkin Riku Juti todistaa kirjoillaan, että klassinen metafysiikka kuuluu 'luonnollisena' osana kaikkeen ajatteluumme, sen logiikkaan. Emme tule toimeen ilman universaalisubstansseja, jotka eivät ole empiirisesti havaittavissa. Esimerkiksi ”Universaalisubstanssit kuten ihminen ja hevonen eivät ole missään. Mutta myöskään erottavat tunnusmerkit eli differentiat eivät ole missään.” (”Metafyysisiä esseitä” S Albert Kivinen) 

    Emme aina osaa erottaa toisistaan ennustettavuutta ja determinismiä. Niiden erottelu ei ole molekyylibiologian ratkaistavissa. Luja usko ”Kaiken Teorian” olemassaoloon uskaltaa tehdä tarpeelliset metafyysiset yleistykset. Toistaiseksi Jeesuksen paluu tuntuu yhtä mahdolliselta kuin sellaisen teorian valmistuminen.

    VastaaPoista