1. toukokuuta 2017

Piirtämismoottori




Kamera oli ensin ”valokuvauskone”. Ainakin suljin edellytti lihasvoimaa, ja muuhun tarvittiin mekaniikkaa ja kemiaa.

Esimerkiksi ”Edge” ja John Brockman tavoittaa julkaisuihin todella korkeita nimiä. Heille esitetyt kysymykset ovat yleensä nokkelia. ’”Tämä tieteellinen ajatus on hävitettävä”. Siis mikä? Vastaukset ovat usein todella hyviä.

Eräässä valikoimassa taustalla on metafyysinen kaiho. Mitä ihmisestä jää? Tänään, vappuna, esitetään koosteita, joista vanhemmissa sanotaan, että ihmisten tai oikeastaan työläisten uurastus on kaiken pohja, ja porvarit vain vievät lisäarvon, söivät ja mässäsivät.

Erikoista ajatella, että tämä kävi totuudesta. Ennen vallankumoushankeisiin ryhtymistä olisi uskottava, että mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän hyvinvointia. Uskomukselle ei taida olla perusteita.

Työnjako tuli puheeksi yli kaksisataa vuotta sitten, ja sitä tähdensivät myös neulamiehet, kuten Marx. Esimerkkinä oli silmäneula. Tulee parempia neuloja halvemmalla, kun yhdet valmistavat neulat, toiset teroittavat ne ja kolmannet nävertävät silmän, jonka läpi lanka vedetään. Varhaiset suurmiehet taisivat silti unohtaa innovaation eli keksinnön. Ompelukoneen oivallus on reikä neulan väärässä päässä eli lähellä kärkeä. Ja kohta kapitalistit myivät ompelukoneita ympäri maailmaa. En heti keksi, miten se olisi kurjistanut kansaa.

Kömpiäkseni minäkin barrikadille moitin, että lähimaailma on muuttunut jokseenkin epähavainnolliseksi.

Kannatan temppuilua ja muuta taidetta. Miesihanteeni Taika-Jim päätyi ereäässä sarjakuvassa kauas tulevaisuuteen, jossa eleli kuninkaan poika, mahdoton kakara. Koska tulevaisuuden tekniikalla sai vaivattomasti kaikkea mitä keksi haluta, vekaralle ei kelvannut mikään.

Ajatella! Tippaleipiä ja simaa vaikka jouluna ja kinkkuja pääsiäisenä.

Taika-Jim keksi keinon ja sai muun muassa kakaran vanhempien ikuisen kiitollisuuden. Hän herätti tämän uteliasuuden taikatempuilla, nappaamalla kolikon tämän nenästä ja löytämällä pelikortin hänen kengästään.

Tätä ei tulevaisuus tuntenut eikä tekniikka sallinut.

Lee Falk ja Phil Davis eivät 1930-luvulla hoksanneet 3 D -tulostusta, jota käyttäen frakkipukuisen taikurin temput olisi voinut tehdä tyhjiksi – ehkä.

Varmempi keino olisi ollut kuljettaa tulevaisuuteen Hans Holbein nuorempi tai, jos hän sattuisi olemaan varattu, aikalainen Albrecht Dürer, vaikka en pidäkään hänen piirroksistaan aivan yhtä paljon. Dürerin valtavassa taidossa on, samoin kuin Leonardon, jotain etäisen kammottavaa.

Holbein oli niin metka, kun hän maalasi joskus prinssitkin hiukan pöllähtäneen näköisinä, ja taisi olla erikoisen kiinnostunut yksityiskohdista. Aiknakin monissa tarkkaan piirtämiseen perustuvissa maalauksissa esitellään brokadia ja joissakin myös ihmeellisiä esineitä. Myös verkon kuvista löytää heti teoksia, joissa muotokuvassa ihmettelevän muinaisuuden miehen nutun ja etenkin turkiskauluksen jokainen karva näyttää olevan erikseen piirretty. Silti tasapaino säilyy ja kokonaisuus on hyvin vakuuttava.

Siitä on kai ollut puhettakin, että näinä aikoina olen istuskellut useamman kerran Pekka Vuoren kanssa. Pekka piirsi karikatyyrejä Hesariin, etenkin kulttuuriosastoon.

Mielestäni taito piirtää ihmisestä näköinen on satumainen.

Joskus pelkään, että tuo taito on enää harvoilla. Seinälle ripustettavat potretit ovat kauan sitten muuttuneet kasvoihin ja ylävartaloon keskittyneiksi. Kuka osaisi maalata sellaisen kuvan, jossa ovat vaimo ja mies ja vähän huushollia ympärillä? Ihmisen asento ja luonteenomainen liikehtiminen on osa häntä. Tämän tietävät kaikki valokuuvajat ja ehkä juuri siksi he tyytyvät perinteisiin potretteihin.

Tarkoitan sellaisia valokuvia kuin se paljon käytetty Pentti Haanpään kuva, jossa kirjailija astuu kohti kameraa huonossa metsässä takitta ja paidan rintamus auki. Vangitussa liikkeessä ja hiukan ilkikurisessa ilmeessä on paljon sitä Haanpäätä, jonka on tuntevinaan hänen tekstistään.

Todellisuudessa sellaisia valokuvia on paljonkin. Kuvattavaa ei ole naamioitu, vaan pikemminkin paljastettu.

Ehkä tässä yhteydessä olisi mainittava Kultalan kuvat Kekkosesta Hawaijilla noottikriisin puhjettua. Kuvassa on monta ihmistä ja vaatteet ovat tyypillistä turistitavaraa. Kekkosella on kaulassaan lei, kukkaseppele, ja meri tyrskyää kuin sekin kertoen maailmanpolitiikan tilasta.

Tässä yhteydessä saan sitten tilaisuuden ilmaista arvonantoni niille amerikkalaisille ammattilaisille, jotka piirtävät tuomioistuimen istunnoissa. Siellähän valokuvaaminen oikeudenkäynnissä on säännöksellä kielletty, toisin kuin meillä, jossa tapana on antaa kuvata minuutti tai pari oikeudenkäynnin alkua, ja se jälkeen kuvia ei saa ottaa.

Näitä amerikkalaisia kuvia näkee usein, ja mielelläni tapaisin ihmisen, joka osaa tuon ammatin. Kuvat ovat joskus hyviä. Tunnelma eli tilaisuuden pelot ja vihat saattavat välittyä viivoista, ja toisin kuin valokuvaaja, piirtäjä voi valikoida ja varjostaa kohteitaan vähemmällä vaivalla.

Milloin näemme seuraavan uutis- eli reportaasipiirroksen sanomalehdessä? Milloin joku keksii kuvittaa esimerkiksi Suomen 100 vuoden historian piirroksin, ei maalauksin eikä valokuvin?

Kysymyksessä on kuitenkin erittäin elävä taito ja taide, jonka eräs lohko on elpymään päin meilläkin – sarjakuva. Siinä ei näköisyydellä ole sijaa, mutta viivalla sitäkin enemmän.

Ostin kaupasta sen murre-Aku Ankan ja sadannen kerran jäin hämmästelemään myös Barksin taitoa. Miten joku voi olla sekä niin hyvä että miellyttävä?

(Jutun kuva on feikki, Photoshopilla tehty.)

10 kommenttia:

  1. Heh, eihän se mikään "huono metsä" ole, jossa Haanpään Pentti harppoo, vaan suo, Lamusuo Piippolassa (vai olisiko Pyhännän puolella, kuten Iso-Lamujärvikin, johon hän myöhemmin hukkui).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain suomalaisesta kulttuurista kertonee se, että Haanpäästä, pohjoisen rennosta jätkästä, on erinomaisen osuvan runon kirjoittanut juuri Arvo Turtiainen, tunnettu Stadin Arskana:

      Harmaita pilviä,
      virtojen juoksua,
      soilta pursun
      ja kanervan tuoksua,
      auringon pälviä,
      syksyn kuita,
      vanhoja ukkoja,
      tervaspuita,
      naisen naurua
      helmassa illan,
      juopunut jätkä
      korvassa sillan,
      korttisakki,
      pokka ja ventti.
      Siinä on meillä
      Haanpään Pentti.

      Hänessä miestä
      jokainen tuuma.
      Ihmislämpöä.
      Nauru kuuma


      Poista
  2. "Kömpiäkseni minäkin barrikadille moitin, että lähimaailma on muuttunut jokseenkin epähavainnolliseksi."

    Kaunis sää houkutteli vanhukset ulos katsomaan minkälaista vappukulkueita tänään liikkui Tampereen keskustassa. Joskus vaaran vuosina otetuista kuvista näkyy kulkueiden kärjessä yleensä Suomen lippu. Liekö ollut tuolloin marssiluvan edellytys.

    Nyt piti vielä nähdä sellainenkin kulkue, jonka johtajalla oli musta huivi kasvojensa edessä ja jossa liehui täysmusta jihadistilippu ym muuta mustanpuhuvaa erilaisin tunnuksin. Kulkue kantoi vaatetta, jossa nyrkki iskee ensin poliisin miekkaan, sitten leijonavaakunaan ja erilaisiin isänmaallisiin tunnuksiin.

    Samainen lakana näkyi muuten jokin aika sitten Helsingissä pidetyssä "Meillä on unelma" mielenosoituksessa. Viimeksi mainitussa oli juhlapuhujana muuan entinen ulkoministerimme ja muitakin aiheesta innostuneita poliittisia päättäjiä jakamassa sympatiaa.

    Teki mieleni kiroilla kuten maineikas "merimiesurheilija Kakkurinlammelta".

    VastaaPoista
  3. ”Työnjako tuli puheeksi yli kaksisataa vuotta sitten, ja sitä tähdensivät myös neulamiehet, kuten Marx. Esimerkkinä oli silmäneula. Tulee parempia neuloja halvemmalla, kun yhdet valmistavat neulat, toiset teroittavat ne ja kolmannet nävertävät silmän, jonka läpi lanka vedetään. Varhaiset suurmiehet taisivat silti unohtaa innovaation eli keksinnön. Ompelukoneen oivallus on reikä neulan väärässä päässä eli lähellä kärkeä. Ja kohta kapitalistit myivät ompelukoneita ympäri maailmaa. En heti keksi, miten se olisi kurjistanut kansaa.” (JK)

    Olen äimän käkenä!

    Noinhan se tietenkin on. Mikseivät tolvanat alkaneet kaikki kapitalisteiksi? Onneksi tietokoneet syrjäyttävät myös kaikki neulat, kynät ja piirtimet. Kyllä algoritmit helposti Dürerin ja Barksin sun muut kaihertajat korvaavat. Jokainen omistaa tulevaisuudessa oman 3D tulostimen, jolla voi tulostaa uusia, entistä parempia itseoppivia tietokoneita loputtomiin. Ne luovat kuvallisia ihastuksen kohteita kaikkiin makuihin, joita ei edes Garry Kasparov olisi osannut ennakoida.

    Jeesus-teippi on ainut, jota tulemme tarvitsemaan pienissä kotiaskareissamme. Se on käsityötaidon ankkuri, niin kuin finanssikapitalismi on humanismin kruunu.

    VastaaPoista
  4. Aika lailla noin se on, kuin blogisti kirjoittaa. Arkkitehdin ammattiurani alussa 30 vuotta sitten työvälineet olivat vielä eripaksuisia tussipiirtimiä, 0,13mm - 0,50mm välillä, sekä eri kovuusasteisia irtolyijykyniä. Nykyisin kaikki tarvittava aineisto tuotetaan koneilla, alkuskissailun jälkeen. Ja rakennuspiirustukset ovat pääosin tulosteita malleista, ei joka piirustus erikseen piirrettyjä.

    1980-luvulle asti käytettiin työssämme periaatteessa samaa tekniikkaa kuin jo satoja vuosia sitten. Nyt siitä on edetty jo hyvin kauas.

    VastaaPoista
  5. Tarvii tavata siis Hannu Lukkarinen, jonka HS lähetti muutaman kerran kuvaamaan pitkäveteisiä mutta yleisöön meneviä oikeudenkäyntejä. Hannulla on croquispiirtäjän havaintonopeus.

    VastaaPoista
  6. Hatarasti uutisia seuranneena muistan lukeneeni, että Uudenkaupungin autotehdas on robottien runsaudessa Suomen ykköspaikka. Toisissa uutisissa kerrottiin, että sinne haalitaan pitkin maita tuhatta uutta työntekijää, ihmistä. Miten se nyt näin meni?
    PT.

    VastaaPoista
  7. kaikki rahat suurkapitalisteille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu! Mä oon sellainen suursellainen heti, kaikki mukaan ja muuvment pystyyn, hoidetaan voitot kotiin.

      Tä, -tennii ei rahat riitä? Mikä ihmeen teoria?

      Poista
  8. Melko pitkästä omasta kokemuksesta voin jakaa että käden taito piirtämisessä on vertaa vailla kun sellaisen on hankkinut. Ei se kellekään ilman eestä tule vaan vaatii harjoittelua ja ylläpitoa. Tuo mukanaan paljon iloa. Harrastan piirtämistä luonnossa retkeillessäni ja myös maalausta. Punaliitu on suurta herkkua. Joskus on ihmistäyteisillä paikoilla kynä ja paperia mukana ja voi tehdä pikapiirroksia ohikurkkijoista. Se on erittäin tehokas harjaannutus silmän ja käden yhteistoiminnalle.

    Toverini Arto Luoma Pukkilasta on eräs Suomen parhaita karikatyristejä. Ottakaa selvää.

    VastaaPoista