22. toukokuuta 2017

Otetaanko terävät




Viikon aikana olen tutkinut ehkä tuhat valokuvaa ja näpertänyt monen kymmenen kanssa vuoroon Photoshopilla, vuoroon Lightroomilla. Antologian kuvat ovat tikulla. Nyt olen valmis huomauttamaan julkisesti, että julkiseen käyttöön verkossa avatut vanhat valokuvat ovat monissa tapauksissa liian pieniä kirjaan ja kun niistä tilaa digitoidun version, hinta on hyvinkin 40 euroa per kuva.

Lapin museo on paalupaikalla. Olen itse käynyt katsomassa, mitkä määrät heillä on valokuvia. Verkon mukaan museon kuvia ei kuitenkaan saa käyttää juuri mihinkään, varsinkaan niitä ei saa itse digitoida eikä missään tapauksessa julkaista.

Jään hiukan ihmettelemään, miksi eivät sitten paista niillä vedoksilla makkaraa turistien riemuksi museon pihalla.

Sen satun tietämään, että museoille on kertynyt kuvia ilman sopimuksia ja ilman selviä sopimuksia. Senkin tiedän, että ainakin itse joudun miettimään vanhojen valokuvien tekijänoikeussuojaa pääni puhki ja varmistamaan välillä kirjasta – minulla onneksi on tallessa Kivimäen vanha kirja – että miten se nyt menikään kumotun lain mukaan.

Oikeus valokuvaan oli vanhan lain mukaan voimassa 25 vuotta siitä, kun kuva julkistettiin. Julkistamattoman kuvan suoja-aika ei toisin sanoen ala kulua, jolloin johtopäätös on, että sata vuotta vanhasta kenkälaatikosta löydetty valokuva saattaa olla suojattu, oli sen ottajasta tietoa tai ei.

Ylimenosäännös nykyisessä tekijänoikeuslaissa on todella monimutkainen, koska tässä välissä osa ”valokuvista” on muuttunut ”teoksiksi”, joiden suoja-aika lasketaan tekijän kuolinvuoden päättymisestä, ja lisäksi jo rauennut oikeus saattaa palautua kuin taikasauvan heilautuksesta.

Pysyn ennenkin esittämässäni kannassa. Tätä lainsäädäntöä ei ole tehty tekijöiden (valokuvaajien) eikä yleisön eduksi. Käytännössä siitä on suurta hyötyä eräille järjestöille ja mediayhtiöille.

Ehkäpä museot siis toimivat viisaasti ja varovaisesti. En tiedä.

En ole aikonut totella hyväntahtoista huomauttelijaa, joka neuvoo minua heittämään kiveen isketyn kirveeni kaivoon eli luopumaan kaikesta paitsi ehkä aamupuuron syömisestä.

Tämän tietäen ja lisäksi ymmärrettyäni, että tietoni ovat ravistuneet kuin kesän kumollaan ollut vene, lisään silti, että kuinkahan nuoremmat selviävät näistä kysymyksistä. Itse olen ollut niiden kanssa tekemisissä 50 vuotta, ja siihen sisältyy erittäin paljon kylläkin vastentahtoista ilmaista neuvontaa erilaisten virallisten ja julkisten tehtävien lisäksi. Neuvon kysyjinä ovat olleet  merkitykseltään huomattavat laitokset.

Niille jotka etsivät tiedon murusta tästä, annan ilmaisen neuvon, johon voi luottaa.

Jos ostat antikvariaatista tai muusta kaupasta postikortin, joka on painettu selvästi ennen sotia, voit digitoida sen ja käyttää verkossa tai kirjassa tai lehdessä.

Itse aion käyttää esimerkiksi kuvaa Pallashotellista 1930-luvulla.

Silloin voimassa olleen lain valokuvaajalle antama oikeus on vanhentunut lopullisesti. (Sen sijaan esimerkiksi Samuli Paulaharjun valokuvat eivät ilmeisesti ole vanhentuneet.)

Jos museo, esimerkiksi Museovirasto, haluaa että maksat vanhasta valokuvasta hinnan, maksa se varmistettuasi laitoksen kotisivuilta löytyvistä toimitusehdoista, että saat oikeudet julkaista sen edelleen. Tämä ei ole niinkään varmaa.

Museot ja kokoelmat veloittavat yleisesti myös vapaista teoksista. Veloituksen voi tulkita ”käsittelykorvaukseksi”. Väite ettei tuo raha liity tekijänoikeuksiin, on järjellinen. Tosin esimerkiksi Ateneum keräsi takavuosina ”tekijänoikeuskorvauksia” 500 vuotta vanhojen maalausten valokuvaamisesta.

Epävarma olen siitä, onko luvallista kopioida verkon sisällä esimerkiksi blogista toiseen valokuvia. Itse en mielestäni tee sitä.

Poikkeus on uutiskäyttö joka ei poikkea paljon mainonnasta. Jos kirjoittaisin solun viestintäjärjestelmistä, saattaisin ottaa luvatta sellaiseen blogikirjoitukseen tiedelehdissä kiertävän havainnepiirroksen hermosolusta uusimman käsityksen mukaan. Voisin käyttää myös NASA:n valokuvia Plutosta. Arvioin että NASA on julkaissut nuo huimat kuvat levittääkseen tätä tietoa veloituksetta. Kannattaa muuten googlata.

Ennen juhannusta yritän saada hyviä valokuvia puista. Ensin kokeillaan valotuksen haarukointia, koska tavoitteena on tämän hullaannuttava vihreys. Photoshop osaa sekoittaa nipun (stack) kuvia yhteen.

Seuraava kokeilu on tuo kuvan tilt-shift-objektiivi, jonka vuokraan Vuokrakameran pojilta Isolta Robertinkadulta. (http://www.vuokrakamera.fi/vuokrakamera/tuoteryhmat ) Periaatteessa tuolla obejtiivilla pääsee täysin vaaka- ja pystysuoriin viivoihin ja terävyysalueeseen noin metristä äärettömään. Verkosta löytyy mallikuvia.

Huima lasi, mutta huoma on hintakin. Onneksi on vuokrausmahdollisuus.

Harvoille järjestelmäkameran käyttäjille: superlaajakulma on erinomainen täyden kennon kamerarungossa lapsia ja etenkin lapsenlapsia kuvatessa. Voi räpsytellä nopeasti ja rajata tietokoneessa ja näin sekaan voi eksyä kuvia, joissa on oikeasti tunnelmaa. Ja syvyysterävyyttä riittää.

Tämä on yhtä outo neuvo kuin maisemien ja jopa ihmisten kuvaaminen telellä. Siinäkin tulokset voivat olla yllättävän hyviä, koska linssit ja kennot ovat niin hyviä nykyisin. Otetaan terävät.

7 kommenttia:

  1. Minä tässä jo hiukka mallia saaneena sorvailen viisauksia jokalähtöön omaan käyttöön: hautakivi, kuolinilmoitus...
    Verrattomia latteuksia, jotka kertovat verrattoman paljon enemmän minusta kuin maailmasta.

    VastaaPoista

  2. Kuvernööri Maaherra Pääjohtaja tai muu raskautettu tapasi survasta valitus motkotus vastaanpanon vastavedot piikkiin ja arkistoon. Ensin hän oli pannut kirkon keskelle kylää, siten kuin hän asian ymmärsi. Ja hänhän sen ymmärsi pääpiirtein kuten asianosaiset ja aikakausi. Oli aikakausi itsevaltiutta tahi vapaudenaikaa. Markkinaoikeutta tahi merkantilismia.

    Subsidiariteetti ei tietenkään meikää koske enhän osaa sanaa lausuakaan saati ymmärtää, mutta rahakkaampia kyllä. Se on se syvätaskuisten Välimiesoikeus Kauppakamari vai Mikä. Sieltä tulee päätös ja sopu kunkin zeitgeistin mukaan. Tänään siis Hyvän yrityshallinnon mukaan. Spesifikaationkin annan: Aikautena jota tunnusmerkillisimmin kuvaa taseluovuus.

    Kapellimestareiksi ovat kivunneet liikepankit (= muka omistajiensa osakepääoman nojalla rahaa mukamas välittävä -initioituneiden itserikastuttamis- laitos). Ja mikäs siinä paitsi juuri tuo kapellimestarius. Ohjaavat muutkin soittamaan väärin. Pakottavat, tai pelistä pois, mutta tavallisimmin vain tarjoamalla liikkeenjohtajille omakohtaista rikastumisnäköalaa. Sitä kirkaampi mitä suttuisempi lakiviidakko näissä oikeusvaltioissa. Kuvernöörin perään onkin parku noussut. Se varsinkin ottaa päähän, etten tiedä mitään.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  3. Missä määrin pitää paikkansa se, että jos päästän koneeseeni Microsoftin, Applen, Googlen, Facebookin, Instagramin ja mitä näitä nyt on, samalla luovutan sisältöjeni - mm. kuvieni - käyttöoikeudet noille aivan juridisestikin normaalin urkinnan lisäksi.

    Onko kukaan lukenut sitä pienellä kirjoitettua tekstiä? Ja vielä lisäksi ymmärtänyt sen?

    Tieto saattaisi olla yleisesti yleisöä kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu olisi

      tuota nin öh

      don't be evil, just do it.

      Poista
  4. Puista pitäisi oikeastaan ottaa kuvia nyt, kun oksien ja rungon muoto erottuvat kaiken vihreän lomasta. Niska menee melkein sijoiltaan, kun pitää kävellessään päätään niin käännellä. Ainakin kannattaa mennä ulos aamuvarhaisella, kun ilma on täynnä tuoksuja. Tuomi jo kukkii ja muutamat muut, punakukkaiset, ja tietysti vaahterat.
    EG

    VastaaPoista
  5. Idea käyttää valokuvia makkaranpaistoon oli oikein hyvä. Museoiden suhteen kehitys on kuitenkin onneksi Suomessakin mennyt parempaan suuntaan esim Helsingin kaupunginmuseo antaa kuvansa vapaaseen käyttöön - ja myös suuriresoluutioisina versioina. Helsingin kaupunginmuseon kuvat vapaasti saataville Näin juuri museoiden tulisi menetellä, mikäli ne oikeasti katsovat olevansa museoita. Kirjoitin tästä Agricolan foorumikeskusteluissa 2013:"Mielestäni julkisin varoin ylläpidettyjen ja rakennettujen museokokoelmien ensisijainen tehtävä on välittää kulttuuriperinnettä eteenpäin, valistaa kansalaisia, tarjota heille välineitä ymmärtää menneisyyttä ja käsitellä sitä.
    Unescon määritelmänkin mukaan:
    "Museo on pysyvä, taloudellista hyötyä tavoittelematon, yhteiskuntaa ja sen kehitystä palveleva laitos, joka on avoinna yleisölle ja joka tutkimusta ja opetusta edistääkseen ja mielihyvää tuottaakseen hankkii, säilyttää, tutkii, käyttää tiedonvälitykseen ja pitää näytteillä aineellisia ja aineettomia todisteita ihmisestä ja hänen ympäristöstään. (ICOM Statutes, Article 2: definitions).


    Myös Suomen museolaki toteaa museoiden tehtävästä:
    Museolaissa museoiden tehtäväksi määritellään kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevan tiedon saatavuuden edistäminen. Tämän tehtävän puitteissa museoiden tulee tallentaa ja säilyttää aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä, harjoittaa siihen liittyvää tutkimusta, opetusta ja tiedonvälitystä sekä näyttely- ja julkaisutoimintaa. (Museolaki 887/2005).

    Saavutettava museo
    Museon ja sen kokoelmien tulee olla kaikkien kansalaisten saavutettavissa.
    Saavutettavuus on asiakkaiden erilaisten tarpeiden huomioimista kaikessa museotoiminnassa ja asiakkaan museokäynnin kaikissa vaiheissa. http://www.museot.fi/mita-museot-tekevat


    Nyt kun netin kautta uskomattoman hienot kuvakokoelmat olisivat helposti kaikkien saatavilla, vaikeutetaan tahallaan niiden saatavuutta ja täysimääräistä hyödyntämistä kuvankäyttömaksuilla ja leimoilla."Museoviraston kuvien käyttöoikeuksista

    VastaaPoista
  6. Kemppinen osuu mielenkiintoiseen ja arkaan paikkaan (Rovaniemen maakuntamuseon kuvakokoelma).

    Asiaan liittyy prosessi, jossa moni oikeusoppinut on paljon hieronut älynystyröitään ja minä asiassa päättäjänä olen yhtä neuvoton kuin ne, jotka tänään YLE-Teema & Fem tänään pohtivat Mark Landisin tapausta.

    Palaan asiaan mielelläni, jos se aiheelliseksi osoittautuu.

    VastaaPoista