31. toukokuuta 2017

Meidän maamme




Ehkä maisemavalokuvien aika on nyt menossa ohi.

Ylen Areenassa on otsikossa mainittu ohjelma, lennokkikuvaa eri puolilta Suomea.

Tunnen jotkut paikoista. Joissakin olen itse käynyt. Muutamista minulla on valokuvia.

Pääsin kokeilemaan korkeuksia vuosi sitten, kun täällä kadettiin puita ja tikasauto otti minut kyytiin. Talot ja muukin maisema alkavat menettää mielenkiintoaan hyvin nopeasti. Jokin 15 metriä näyttää hyvältä, mutta tarvitaan myös onnea eli juuri sopiva sää ja valaistus, ja riittävän hyvä objektiivi.

Ylen ”Meidän maamme” on leikattu. Asialla on ollut ammattilaisia, eli kokonaisuudessa on selvä rytmi. Eräin kohdin oudostelen skarveja. Kun on seurattu joen juoksu monta minuuttia, selittäminen siirtyminen ylävirran suuntaan rikkoo jatkuvuuden ja siten tunnelman.

Täytyy myös tehdä kokeiluja. Areena näkyy paremmasta televisiostamme, joka on niin sanottu teräväpiirto. Voisi myös tunkeutua kauppaliikkeeseen ja yrittää houkutella myyjä näyttämään kuvaa esimerkiksi Applen iMacillä, jonka nykyisen version näyttö on jokseenkin raju. Hurjempiakin on, mutta luuloni mukaan niitä viriteltäessä on lähinnä ajateltu pelien pelaamista. Ja lisäksi monitoreiden historia on täynnä rauenneita haaveita.

En uskalla sanoa, mutta CD- ja DVD-levyjen lisäksi Blue-Ray näyttää olevan matkalla kaapin perukoille. Esitän varauksia. Näköni falskaa. Kun oikoluen skannattua tekstiä, jo tuntuu silmissä.

Olisiko niin, että setä Topelius kastelisi housunsa, jos pääsisi näkemään lennokin (drone) ottamaa kuvaa.

Se taisi olla hänellä tiukassa istuva ajatus eikä mikään aikakauden tyypillinen runokuva. Hän kuvitteli itsensä linnuksi. Oksalla ylimmällä Harjulan seljänteen…

Kokonaan luettuna teksti sisältää lennokkiharrastuksen, vaikkei mitään sellaista ollut keksitty. Vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon.

Toinen tulkintalinja on raamatullinen. Siellä on yksiä ja toisia henkilöitä, jotka noin vain hujahtivat taivaaseen, vaikka perusoppi on hautajaisissa toistettu, että ensin on kuoltava ja muututtava maaksi, mutta uuden tulemisen jälkeen asiaan palataan.

Luultavasti epäraamatullinen tulkinta osoittautui vetäväksi, koska niin moni on pelännyt ja pelkää äitiä tai isää, joka vahtii sieltä jostain ylhäältä, onko nenä niistetty ja kengät kiillotettu.

Joku kertoi, että lennokkikuvat ihmisten kesämökeistä käyvät hyvin kaupaksi, vaikka hinta on hirveä. Mainittiin 500 euroa kuva. Olisikohan tuo totta? Käsin väritetyt ilmakuvat maalaistaloista olivat kovaa muotia aikoinaan ja niitä näkee vieläkin kunniapaikalla kammareissa. Ilmakuva on jotenkin hienompi kuin hyväkään maan tasalta otettu.

Tätä hiukan ihmettelisin. Kun kysymyksessä on ihmispesä, onko vaikutelma luonnollinen, kun kuvakulma on sellainen, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt?

Lehdissä on myös alkanut jupina kuvauslennokeista ja lentokurista. Huoli tuntuisi aiheelliselta. Kai niitä tulee alas, ja jos siinä on rahvasta alla, jälki voi olla pahaa.

Mieleen tulee myös Google-auto-ongelma. Tulevatko pusikot takaisin muotiin, kun vaikeasti havaittava kamera tai videokamera saattaa tallentaa hyvinkin herkkää hetkeä? Se että kysymyksessä ehkä on oikeudellisesti salakatselu, ei taida paljon helpottaa.

Ja juuri kun melkein kaikki heinäladot on hävitetty!

Kesällä erääseen tilaisuuteen liittyy taulujen valokuvaamista. Ajattelen kokeilla ensin polarisaatiosuodinta. Minulla on sellaisen käytöstä hyviä kokemuksia entiseltä ajalta. Jos vielä saa apulaisen peittämään esimerkiksi ulkoikkunasta tuleva heijastusta, voi olla, että tulos on mukiinmenevä.

Kokeilemisen jälkeen tiedän, että lasilla päällystetyn maalauksen valaiseminen vaatii aika paljon välineitä ja ennen kaikkea taitoa, jota vailla taidan olla.

Tämä käy mielessä television lennokkikuvaa katsoessa. En tiedä, miten on, mutta maasta käsin kierrettävä polarisaatiosuodin videokameran nokassa parantaisi tulosta, sillä nyt valon suuta ja etenkin auer hiukan häiritsevät.

Läpinäkyvän ilman väri on maalareille ikuinen ongelma. Kun ensimmäistä kertaa elämässään menee Italiaan Toscanaan, siellä oikein hämmästyy. Chiaroscuro eli hämy ei olekaan maalareiden keksintö. Tietyillä seuduilla se, ruskeaan ja keltaiseen painottuen, on jokailtainen ilmiö, ja hyvällä onnella sen saa napattua myös valokuvaan.

Kuvattavan henkilön ihon valaistuksena tuo hämy hipoo ihanteellista. Taiteilijat ovat olleet tikkana. Erilaiset kynttilät, päreet ja piisit ovat suosittuja tauluissa, vaikka palavan puun valo on hiukan turhan punaista.

Toinen esimerkki seudun vaikutuksesta valoon on Englanti, jonka säätiloista kaikilla on oikean suuntainen käsitys.

Ei ole ihme, että sekä Turner että Constable olivat niin mestarillisia värin käyttäjiä ja väsymättömiä kokeilijoita.

Eikä se ole mikään kumma, että harmaan henkisestä Hollannista matkusti monia muitakin kuin van Gogh etelän valoon, jossa sitten kohta olivatkin vallassa leimuavien värien mestarit Picasso ja Matisse. Mutta van Goghin auringonkukat iltayöstä on todella olemassa. Olen itse nähnyt. Suosittelen muitakin. Mutta varokaa tallaamasta niitä kukkia.

11 kommenttia:

  1. Onhan Suomenkin kesässä -- ainakin lähempänä elokuuta -- havaittavissa utuperspektiivi, auer. Sitä ei esiinny jos ilmassa ei ole tietynlaista kosteutta. Meidän talvemme ja vaihtovuodenaikamme syksy ja kevät ovat (kuten nytkin) kylmänkuivaa pohjoista ilmaa, ja vasta kun "venäjän pitkät ilmat" leviävät lämpöineen ja ukkosineen sieltä vastustamaan atlanttisia matalan rintamia, saapuu suomaiden niemelle kunnon kesä (ja usein savun hajua). Matalat alkavat kulkea Skandinavian ylitse Jäämerelle. Tässä lämpimässä ilmamassassa on sitten sitä kosteutta, joka tuo horisonttinäkymiin sen utuperspektiivin. Jos oikein kunnolla paistaa lämpimään hietakankaaseen, nousee kosteus helposti altocumulukseksi, vasaralakiseksi ukkospilveksi aina viiteen tuhanteen metriin ja joskus ylikin. Sitten iltapäivällä rytisee.

    Mutta suurimman osan Suomen vuotta ylitsemme huitelee pohjoista viileyttä ja kuivuutta tuovia säärintamia. Juuri nyt olemme kahden välissä, ja siinä virtaa tuota tuotetta aina Novaja Zemljalta asti.

    VastaaPoista
  2. "Ja juuri kun melkein kaikki heinäladot on hävitetty!"
    tjaa, ne hävivät kyllä itsestään jos uusia ei rakenneta. perinteen ylläpito ei ole mitään bisnestä.

    VastaaPoista
  3. Eräiden tuttaviemme pihalla on mukava istua pensasaidan suojassa. Silloin tällöin sattuu salakatselijoita kun läheiseen majoituspaikkaan suunnistautuu nykymallisia korkeita tilausajobusseja. Pitäisiköhän vaatia heiltä peittämään ikkunat kuten aikanaan junissa Porkkalan läpi ajaessa.

    Kävinkin sunnuntaina Porkkalan kärjessä. Vesirajassa eväitä nauttiessa saattoi huuhtoa jalkojaan kirkkaassa vedessä. Kyhmyjoutsen lipui väliin pohjaa nokallaan tunnustellen lähimmillään viiden metrin päästä. Jokunen purjevene meni ohi + kävelyvauhdilla äänettömästi moottorivene. Kaukaa kuului sitten jo muskeliveneen jyly, mutta meni onneksi nopeasti ohi. Kiikari oli mukana laivojen tiirailua varten.

    Eilen vierailin Omenatornissa melko ylhäällä. Hyvin näkyi Espoota ja Helsinkiä. Isännän kunnollisella kiikarilla varsinkin kauemmat etäisyydet alkoivat tehdä keskenäänkin tepposia. Laivat erottuivat merellä hyvin. Ajoittain lentokoneet menevät jonossa kohti Seutulaa. Neuvoin flightradar24:n ja "shipradarin" https://www.marinetraffic.com/fi/ - saa täsmätiedot ohittavasta liikennekalustosta.

    Naapuruston katoille ja parvekkeille päin on ilman kiikariakin niin hyvät näkymät, että ei oikein kehtaa sinne päin katsella muiden ollessa paikalla.
    - -
    Olen vähitellen katsonut Areenasta melkein kaikki Suomi Ilmasta -jaksot. Kyllähän riittävä etäisyys ja värien hiominen saa melkein minkä vaan näyttämään kauniilta. Samoin tekee tämä vuodenaika - rumaa paikkaa luonnonmaisemasta on vaikea löytää.

    t. Leka-Antti

    VastaaPoista
  4. En tiedä - vaikka valehtelen olevani biologi - miten linnut asiat näkevät/vrt. ihmiset? kun lentelevät päivät pitkin puitten yläpuolella. Kuvittelisin että samalla lailla erilailla kuin kalat. Jotka uiskentelet yl. jalkojemme alla, paikoissa, joissa on vettä. Toisalta, onhan Ruutanat aika alkoholisteja, eikä Strutsit eli Kamelikurjet, kamalasti lentele hekään. - Tulee mieleen tangosanoittajat. Unto oli ihana! "... siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan...". M.A.Nummisen muistan, juotiin hyvänmakuista, vähän lehmänlannalle maistuvaa punaviiniä kerran Somerolla, kun ilta oli tehnyt jo tehtävänsä, ja päivä painui alas peltosarkojen taa. Unto Monosta en ehtinyt tavata. (Harmi. En usko että hänelle.) - Liftasin takaisin Somerolta Forssaan. Tie on 282, vähän siinä autoja meni, hyvä että edes joku, mutta kuka nyt minut messiinsä olisi ottanut? Vttu, kun rupes vituttaa. Mutta aamu oli taas iltaa ja miksei myös yötä viisaampi. Pääsin kun pääsinkin kotioni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mikä on nurmikoin latinan kielinen nimi ?

      meinaan.. ku niitä kylttejä näkyy joskus et älä tallaa nurmikoita

      Poista
    2. Tjhaa... kiperä kysymys. (Lunttaa muistiinpanoistaan... hetkinen kun ensin löydän ne... jotka on tehnyt Linikkalan kansakoulussa 1948...) Tjaah, saattaa olla Nemaxera betulinella - ainakin jos nurmikon ympärillä, niin kuin usein on, kasvaa koivuja?

      Ps. Mutta tietääkö arvon kyselijä, että Suomessa on myös koiperhoset nimeltään Tupakoi (Haplotinea insectella) ja Kapakoi (Trichophaga scandinaviella). Mutta niiden tunnistaminen esim. Sitruunaperhosesta (Gonepteryx rhamni) tai Pahkasilppusiivestä (Arnold shwarzenegger), on harrastelijakeräilijälle melko haasteellinen ellei jopa mahdoton juttu.

      Poista
    3. Anonyymi on nyt erehtynyt. Sanat nurmikoi ja nurmikko eivät tarkoita samaa asiaa. Nurmikoi on hyönteinen ja nurmikko edustaa kasvikuntaa. Oikea lause on "älä tallaa nurmikkoa" tai "nurmikon tallaaminen kielletty". Koskaan ei ole näkykyt "älä tallaa nurmikoita" -kylttiä.

      Poista
  5. Kirjeenvaihtotavoin ehm..

    Kaikin tavoin kunnioituksella mutta mikis kuulepa mullakin on nyt sitten vihdoin se Rollo työssä. Toki sillä on vain keräilyarvonsa, se löytyi jätekatoksesta.

    Kipaisin seitukkalehdykän juhlahkoissa, melko mälsää. Tuula R. on kummiski aina kiva halia ku sitä ehtii ja semmosta.. Pusutteluja ja kivoja tunteita, sitä tunsi ittensä Yoda:ksi, y'know.. vihreä ja 938 vuotta vanha mutta kun tapaa meikäläisiä niin rinnassa läikähtää ja simmottis.

    Noh. Näistä lisää, voin luvata. Kuvia on luvassa myös.

    Katellaans ny, eiköhän tätä ole jo harjoiteltu, osattavissa.

    Mut hei; mullapa on. Onks sulla?

    t. Hävikkiahon yksityishlö (lyh. Hyh?)

    hyi ku mä oon ilkee, sori.

    oikeesti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko että kamalan ilkeä olet, sorry vaan. Minusta tuntuu että Sinulla on vaan tarve sanoa jotain, mutta anteeksi hra Anonyymi, en saa selvää mitä se voisi olla? Jotain järkevää ehkä kumminkin? Tiedän toki että pölisen pötyä, omasta kyvyttömyydestäni se johtuu, ei Sinun, senhän jo todistat itse, ohoh.

      Ai, että onko minulla? No tottakai. Miksei muka olisi? (Stringit. Sellaiset punaiset. Myötäilevät osaa vartalostani samalla intensiteetillä kuin alastomuus Michelangelon veistämässä Daavid -veistoksessa. - Jonka ootko muuten nähnynnä?)

      Poista
    2. Olenkin siten uskomattoman vähäilkeydellinen, enkö?

      Sekään tapaus että minuja puolestaan olisi pilvin pimein ja keräilijäperhosia vain yksi ker ei tuntuisi kovin kivalta, tai no - tottakai meillä olisi helvetin hauskaa aivan yksiksemme mutta minne me minun kanssa mahtuisimme silloin, tilastakin tulisi todella huutava pula, eikä ole sanottua ettenkö tekisi rikosilmoitusta koska kukaan ei kuuntele vaan kaikki kertovat ettei kiinnosta mitkään kerhot, Höh, homojen hommaa me sanoisimme ja minä myös koska en ole, vaikka olisinkin joka puolella ja väittäisin olevani itselleni minä vaikken olekaan nähnyt mutta puhutaanpas Eva Dahlgrenista välillä. Kauheeta kun se polttaa kuule ja vetää röökiäkin! Alkaakohan sen ääni kuullostaa sitten joskus enemmän Brezneviltä, mitä arvelet?

      Poista
  6. Ohjelma on kuvattu helikopterista, ei lennokista. Kerrottu lopputeksteissä.

    VastaaPoista