6. helmikuuta 2017

Tänään maanantaina



Otsikko on vitsi. Tuolla otsikolla kirjoitin Helsingin Sanomiin joka viikko seitsemän tai kahdeksan vuotta.
Tänään maanantaina tunnen tarvetta toistaa näkökohtia, jotka ovat jo olleet esillä, etenkin eilen.
Perustuslain kansalaisuuskysymys on muuttunut myös EU:n takia. Tuntui luonnolliselta jokapäiväisiä avoliittoja ja lasten asemaa ajatellen olla kytkemättä liikaa asioita syntymämaahan.
Kukaan meistä ei käsittänyt kunnolla, mitä tarkoittaa ”unioni”, kun liityttiin Euroopan Unioniin”.
Jotkut saattoivat muistaa USA:n kovat ongelmat federalismikysymyksessä 1700-luvun lopulla ja seuraavan vuosisadan alussa. Jotkut muut muistivat, että Yhdysvaltain sisällissodassa taistelivat unioni ja konfederaatio. Ajatuksen olisi pitänyt jatkua Ison Britannian muodonmuutoksiin unohtamatta Neuvostoliittoja, jonka väitettiin olevan neuvostojen liitto, vaikka siitä ei tullutkaan mitään.
Hyvin vähän tunnettu suurmies oli John Marshall, korkeimman oikeuden presidentti 1800-luvun alussa. Hän kehitti 200 vuotta toimineen järjestelmän, jossa liittovaltio vastaa armeijasta, osavaltiot poliisista ja korkein oikeus perustuslaista.
Meille Euroopassa opetettu vallan kolmijaon oppi oli ranskalaista kamarioppineisuutta, jonka toimimattomuus kävi selväksi ennen kuin muste oli kuivunut filosofien papereissa.
Amerikkalainen järjestelmä oli uskomaton saavutus, koska sen tavoite ei ollut ihanne vaan vajavainen käytäntö. Sen väline oli raha. Marx ja Engels näkivät etenkin Englannin kapitalismin tyyssijana. Se oli väärin nähty. Järjestelmä syntyi ja alkoi toimia Yhdysvalloissa.
Tämän maanantain tilanne on merkillisellä tavalla sama sukua kuin olot ensimmäisen maailmansodan jälkeen, 1919. Yksi seuraus oli, että muiden ohella suomalaisten maahanmuutto käytännössä tyrehtyi. Poliittinen johto siirtyi liikemiehille, ja seurauksena oli pörssiromahdus, joka melkein kaatoi maan.
Ja Trumpin edeltäjät on unohdettu Amerikassakin – esimerkiksi William Jennings Bryan ja tietysti Thomas Jefferson, joka ajoi ”tavallisen ihmisen” etua ja varoitteli eliitistä, joka vai yrittää suistaa tasavallan rojalismiksi. Se tapahtui siis 200 vuotta sitten.
Matti Koskenniemi viittasi asiaan jo. Yhdysvalloissa presidentin virkasyyte on mahdollinen. Nixon erosi ollessaan joutumassa syytteeseen Watergatesta. Menettely ei ole oikeastaan juridinen. Senaatilla on keskeinen rooli.
Siitä en ole nähnyt mainintaa, miksi Trumpin oman puolueen voisi kuvitelle lähtevän liikkeelle häntä vastaan. Yksinkertaista: välttyäkseen itse joutumasta syytteeseen.
Oikeuslaitoksen roolia Yhdysvalloissa tänään maanantaina ei tarvitse perustella vallanjaolla eikä moraalisäännöillä, vaikka Harvardista käsin on jo huomautettu, että presidentin hyökkäilyä asiassa toimivaa tuomaria vastaan ei ole maassa koettu 150 vuoteen.
Sekin on mahdollista, että tuomari joutuu syytteeseen ja menettää virkansa.
Joskus on vaikea selittää, miksi väärän ja lainvastaisen tuomion antaminen ei koskaan johda syytteeseen tuomaria vastaan. Suomessa temppuiltiin varmaan sata vuotta tuomareiden virkasyytteillä. Ne olivat suorastaan tavallisia ja koskivat aina ja johdonmukaisesti muodollisuuksia.
Meillähän on oma vammamme väärästä oikeudenkäynnistä. Jos välillä jätämme viittaamatta kansalaissodan tapahtumiin emmekä puhu edes jatkosodan sotaoikeuksista, joissa tapahtui kaikenlaista jälkeenpäin ajatellen aika hurjaa, niin on sotasyyllisyysoikeudenkäynti.
Otin siihen useita kertoja näkyvästi ja kuuluvasti kantaa juuri Helsingin Sanomien aikaan ja lisäksi puheissa ja esitelmissä. Koska oikeudenkäynti oli täysin laillinen, tuomiota ei voi nykyistenkään lakien mukaan purkaa. Lisäksi olin sitä mieltä, että kysymyksessä oli osa rauhansopimuksesta Neuvostoliiton kanssa ja tapauksen nimittäminen oikeudenkäynniksi oli poliittinen ratkaisu. Saksassa tuomittiin sotilaiden ohella myös virkamiehiä.
Tietysti minulle oli selvää sama kuin suurimmalle osalle suomalaisista. Tuomitut eivät olleet syyllistyneet sotaan vaan rauhan tekemiseen. Hyvät ehdokkaat syytetyiksi, Paasikivi ja Mannerheim, sivuutettiin täysin. Ja mitä heidän syyllisyyteensä tulee, molempien osalta syyte olisi hylättävä.
Korkeimman oikeuden presidentti Neovius erosi virastaan, koska hän olisi joutunut sotasyyllisyysoikeuden puheenjohtajaksi. Keskustelin näistä asioista joskus laamanni Arvo Helmisen kanssa, joka puolestaan istui tuomarina asekätkentäjutun (jutut). Vakuutuin täysin hänen perusteluistaan. Oli parempi rikkoa lakia miehityksen tai vallankaappauksen torjumiseksi. Turun hovioikeuden ”isänmaan miehet” eivät muuten olleet lainkaan halukkaita tähän maanpuolustustekoon, joten virkaiässä silloin vielä nuori Helminen sai urakan hoitaakseen.
Niin. Suomessa on tuomittu vankeuteen (kuritushuoneeseen) presidentti, Risto Ryti.
Minkähän takia tämän hetken populismista puhuttaessa viitataan historiassa vain Hitleriin?
Kaikkien aikojen menestynein populisti oli Mussolini, Hitlerin oppi-isä. Se ei ole kumma, etteivät italialaiset pahemmin muistele hänen aikojaan, mutta marssijat, jotka ”kansan tuella” julistavat ”me teemme mitä tahdomme”, siis marssivat Roomaan.
Ehkä se oli tärkeämpi käänne kuin Hitlerin valinta kansleriksi.
Mutta ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Oikeusvaltio eli lain valta, tai väkivalta.

9 kommenttia:

  1. Kun tuo vanha kolumni tuli esiin ja tekijänoikeudestakin puhutaan harva se päivä, niin onko tekijänoikeudellista estettä jos noista vanhoista jutuista tulisi valikoimakirja, niin sen voisi ostaakin. Jos myös Kadunmiehen (Juha Tanttu) parhaista olisi kirja myös, kyllä siitäkin kaupat tulisi. Vai onko Suuri ja Mahtava Sanoma tässäkin kaiken päällä. Ainakaan Virkkunen ei tuohon Kadunmies aloitteeseen reagoinut.

    VastaaPoista
  2. Länsimainen oikeusvaltioidea, jonka mukaan laki rajoittaa vallanpitäjiä, ei suinkaan ole mitenkään historian sisään kirjoitettu. Vaan saattaa osoittautua historian kuriositeetiksi. Kirjoitetut ja kirjoittamattomat säännöt ja tabut ovat perinteisesti rajoittaneet kuninkaiden ja vallanpitäjien valtaa. Mutta suurin osa nykyisistäkin valtioista on Putinin venäjän tapaisia autoritaarisesti hallittuja, tai suoria diktatuureja. Donalt Trunpin, lakeja ja tosiasioita vähättelevät puheet saattavat olla oire oikeusvaltion rappiosta. Aiemmat presidentit ovat esiintyneet tiukkoina laillisuuden kannattajina, vaikka ainakin Nixoniin saakka ovat sitä salaisesti rikkoneet m.m sallimalla J.Edgar Hooverin FBI-in salakuuntelut ja tiedustelumurrot. Hooverin menettäessä otteensa ja kuoltua ,watergate jutussa pidätetyt FBI ja hallintomiehet antoivat kostoksi ilmi toisiaan . Tämä ruohonjuuripalo ylsi Nixoniin asti.

    VastaaPoista
  3. Lain valta voi eräissä tapauksissa perustua tuomarien kollektiivisesti keskenään sopimaan mielivaltaan mallia "pankki voittaa aina".

    VastaaPoista
  4. JK: "Koska oikeudenkäynti oli täysin laillinen, tuomiota ei voi nykyistenkään lakien mukaan purkaa."

    Jälkikäteen säädetyn lain mukaan tuomitseminen on siis laillista?

    No, jos tuomioita ei nykyisten lakien mukaan voi kerran purkaa, niin säädetään sitten seuraavaksi sellainen laki, jonka mukaan sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli laiton ja sen antamat tuomiot siten pätemättömiä.

    Helppoa tämä lakitiede.

    VastaaPoista
  5. Aina kun kuljen HOK-Elannon oh, mietin seuraavaa asiaa. Hokki ja Elanto ovat molemmat hyviä kauppanimiä, mutta tuo yhteisnimi lähinnä kamelin näköinen.

    Olisiko oikea ratkaisu seuraava: Valitaan firman nimeksi se, jonka toimiturjohtaja tai hallituksen jäsen on istunutu pitempään linnassa valtiollisetsa rikoksesta tuomittuna.

    MafH

    VastaaPoista
  6. Tänään, Yhdysvalloissa maanantaina, mutta Suomen aikaa tiistaina 1.42:

    https://www.nytimes.com/2017/02/06/us/politics/trump-travel-ban-court.html?

    Kyseisessä kiistassa ovat vastakkain yhtäältä järki ja oikeus ja toisaalta presidentti ja hallitus. Kansallinen turvallisuusko vaatisi matkustuskieltoa nimenomaan niistä maista, joista tulevat eivät ole tehneet ainoatakaan terroritekoa?

    Vielä en jaksa uskoa, että Korkein oikeus, jos ottaa asian käsiteltäväkseen, asettuu Trumpin puolelle.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  7. Laki ja oikeus
    ”Lain valta voi eräissä tapauksissa perustua tuomarien kollektiivisesti keskenään sopimaan mielivaltaan mallia "pankki voittaa aina".
    "Koska oikeudenkäynti oli täysin laillinen, tuomiota ei voi nykyistenkään lakien mukaan purkaa."
    Kulloinkin voimassa olev laki. Sillä jaetaan oikeutta sekä väärää että oikeaa.
    Lainsäätäjät kirjiottavat lain kulloisenkin poliittisen mieltymyksen ja voimasuhteiden mukaan. Ja
    seuraava eduskunta kumoaa ja muuttaa lain. Näinhän se menee. Ja on todellisuudessa suurta ja täyttä pelleilyä. Oikeuslaitos ja usein se kuitenkin on ja osoittautuu vääryyslaitokseksi.
    "Koska oikeudenkäynti oli täysin laillinen, tuomiota ei voi nykyistenkään lakien mukaan purkaa."
    Ns oikeuslaitos oikeusjärjestelmä on tehty kansalaisen silmissä naurunalaiseksi. Hovioikeus ”tuomitsee” rikollisen syyttömksi ja vapauttaa murhaajan ja ”järjestää” syyllisille muhkeat korvaukset. Tätähän oikeuslaitoksen toiminta on nykyään. Asianajajat kuittaavat tähtitieelliset korvaukset ”työstään”. Voi suurta häpeää missä on maamme oikeuslaitos. Olen sen karvaasti saanut tuntea nahoissani. Hovioikeuden ansiosta itsekin miljonia menettänyt. Mutta toki Jukan on puolustettava toimintaa toisin kuin Tapani Klami joka ”paljasti” törkeän käytännön jo kauan sitten.

    VastaaPoista
  8. Joitkain vuosi sitteb oikeusministeriö tukti mahdollisuutta sotalsyyllisyysoikeudnekäyniten tuomioiden purkmaisene. ja aivan oikein,. samalla, otti esiin koko muita oikeudellsiesti kysenalaisia tapauksia, aseistakieltytyjä Arnd Perkurisen teloittamisen, Leinon vangit, kuolemantuomion laajennuksen karkuruudesta (päivän käsittely eduskunnassa) jne. En lukenut ko. selontekoa, mutta sen jälkeen keskustelu lopahti nopeasti .

    MafH

    VastaaPoista
  9. Muistelen lukeneeni tosikertomuksen syksyn 1945 ajalta. Samalla selliosatolla saksalainen sotilas, jonka saksalaiset ampuivat edellisenä päivänä, kun taasen toisen saksalaisen ampuvat amerikkalaiset seuraavana päivänä.
    Jotain sellaista että saksalaiset saivat teloittaa Saksan lakien mukaan maanpetoksesta tuomittuja, jotka oli tuomittu kuolemaan ennen sodan päättymistä.

    VastaaPoista