14. helmikuuta 2017

Heikot






Se jonkun huomaama klippi television uutisissa oli tietenkin osa 15 minuutin puheenvuorosta kameralle. Taas päivittelen onneani, kun voin itse lisätä puuttumaan jääneet sanat.

Rangaistusten koventaminen nimittäin joskus lisää rikollisuutta.

Omaan ajatteluuni vaikuttivat hyvin voimakkaasti ”sosiologiset keinot”. Joissakin tilanteissa ihmisten käyttäytymistä on onnistuttu ohjaamaan erinomaisen hyvin. Esimerkit ovat kattonopeus ja turvavyöt 1970-luvulla. Kuolleisuus maanteillä romahti silloisesti yli tuhannesta vuodessa nykyiseen (240).

Yllä oleva käyrä ei sisällä ns. liikennesuoritetta eli ajoneuvojen määrää ja niiden kulkemia kilometrejä.

Rangaistusten raju korottaminen ei olisi auttanut, siksikään että aika usein onnettomuudessa kuollut oli lakia rikkonut tekijä itse, ei viaton sivullinen.

Tuohon samaan aikaan ihmeteltiin vaimeasti miehiä, joiden oli tapata hakata vaimonsa vähän väliä. Pohjanmaalla tuo tapa yhdistettiin joihinkin evakkoihin. Voi olla että ajatuksessa oli perääkin- En ole pohjalaisuuden enkä maalaisuuden tuntija, koska elin etuoikeutettuna keskuslämmitystalossa. Mutta en siis muista vaimon pieksemistä eikä naisia ylimalkaan lyöty.

Lasten hakkaaminen oli tavallista, ja silloin tällöin siinä mentiin kovin pitkälle. Kun oman lapsen pahoinpiteleminen tuli rangaistavaksi, vastustavia ääniä oli paljon. Minustakin on totta, että tukkapöllyä ja läimäytyksiä ei pidetty erikoisina asioina, mutta valitettavasti ei ollut mitenkään tavatonta, että pieniä lapsia lyötiin nyrkillä ja kovaa. Sellainen tuntui liittyvän johonkin kovan humalan vaiheeseen. Luulen jopa tunteneeni poikia, jotka oli kotona piesty mielettömiksi.

Henkirikokset olivat viihdettä. Ihmisarvo on mahdollisesti hyvin myöhäinen keksintö. Kukaties uskontojen erittäin vahva asema perustui taikauskoon. Myös kristillisen opin mukaan elämä oli jonkinlainen onnettomuus, välivaihe josta oli päästävä eroon. Ylösnousemus oli ainoa tärkeä asia.

Tavallisen luterilaisuuden kaksi vanhaa kulmakiveä ovat Raamattuun perustumattomia lisäyksiä. Se ajatus, että kuollut hujahtaisi taivaaseen suoraan ruumisarkusta, ei ole kristillinen. Uskontunnustuksen mukaan vainajat herätettäisiin viimeisenä päivänä kuolleista, eli tätä edeltää maailmanloppu. Sen jälkeen hyvät pääsevät taivaaseen ja pahat joutuvat kadotukseen.

Se toinen epämääräinen asia on juuri helvetti. Nykyiset jumaluusoppineet ovat syvällisesti selvillä siitä, ettei Danten tyylinen hirvittävien kärsimysten anniskeleminen sovi yhteen Jumalan rakkauden kanssa.

Tuomarina toimiessani mietin hartaasti käskyä ”älkää lainkaan tuomitko” ja ”älkää lainkaan vannoko”. ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; 2. sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.” ”Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan.”

Tämä ei ollut uskonnollista haaveilua, vaan Lutherin lukemista. Siitä ei ole epäilyä, etteivätkö kuninkaat ja ruhtinaat olisi pitäneet pappeja ja piispoja parhaina hallintomiehinään, ja ainakin eräät kuninkaat pitivät selvänä, että myös tuomari oli kaikissa toimissaan vain kuninkaan alamainen. Hallitsijalta riitti hurskautta niin pitkälle, ettei se haitannut politiikkaa.

Luther oli asianajaja, joka osasi selittää talonpoikien murhaamisen hyväksi teoksi ja todisteli, että sotilaskin kuuluu autuaaseen säätyyn. Hurskas kuningas Kustaa II Aadolf lupasi käydä leikkaamassa Turussa hovioikeuden herroilta korvat päästä, jos he vielä kerran tuomitsevat oman mielensä mukaan ”eivätkä meidän korkean tahtomme mukaan”.

Vain hiukan vanhempien tuomarinohjeiden kirjoittaja ymmärsi varoa korviaan.

Ei ole tarpeen vedota edes Tukholman 1670-luvun kuuluisaan noitaoikeudenkäyntiin, koska jotkut edelleen elävät ovat olleet itse näkemässä, miten joukkohysteria purkautuu ”oikeuden” nimissä.

Kansalaissodasta tämä tiedetään, mutta siitä en ole kuullut pahemmin edes puheita, missä määrin talvi- ja jatkosodassa makseltiin keskinäisiä kalavelkoja omien kesken.

Ihmettelisin ellei tällaista olisi ollut. Entinenkään yhteiskunta ei pitänyt pahana toisten pulaan jättämistä. Lähimmäisen rakkautta pidettiin yksityisasiana.

Vielä 1800-luvulla köyhät myivät lapsiaan, ja toiset ostivat. Vasta aivan vuosisadan lopulla lastensuojelun tyyppiset näkökohdat alkoivat vilahdella kirjoituksissa, luultavasti teollisuuden näkyvien epäkohtien tähden.

Maria Lähteenmäki on (”Kalotin kansaa”, 2002) selvitellyt ajoittain organisoitua toimintaa, jota käyttäen pieniäkin lapsia myytiin Lapista Ruijan rantaan. Lapsella oli arvoakin; hänestä saatettiin maksaa kaksi vuohta tai jopa lehmä. Työvoimaa tarvittiin. Muukin ihmiskauppa vaikuttaa mahdolliselta. Erästä Lapin pappia lopulta sakotettiin jalkavaimojen pitämisestä. Laestadiuksen kirjoitusten raivo juoppoutta kohtaan näyttäisi täysin perustellulta. Se saattaisi olla yksi tekijä keitoksessa, jossa ihmisarvosta ei ollut käsitystä.

Runebergin jälkeen saatiin odottaa sata vuotta ennen kuin alettiin ajatella, että jokainen ihminen – jopa sotamies – voisi olla kuvaamisen arvoinen.

En enää usko, että ”Tuntemattoman sotilaan” kirjasota olisi liittynyt niinkään isänmaallisuuteen tai sen puutteeseen, vaan se johtui vähäpätöisten ihmisten nostamisesta kuvauksen kohteeksi ilman murhenäytelmän (Kianto, Sillanpää) piirteet peittävää pinnoitusta.

Kun oikein muistelen, vielä Hannu Salama suututti ihmisiä ei niinkään kiistämänsä Jumalan oletetun pilkkaamisen takia, vaan siksi, että hän kertoi kaikenlaisten ala-arvoisten hampuusien elämästä ja asioista. Runebergiläinen kansanihannointi oli aina kohdistettu roomalaisen kirjallisuuden määrittelemiin kohteisiin, jalouteen joka oli piilossa köyhyyden ja jopa huonopäisyyden takana.

Joten nykyinen populismi olisi sekin heijastumaa herrojen asenteista, (Gesunkenes Kulturgut). Me olemme hyvä koska me olemme kansaa…

17 kommenttia:

  1. Tuo huomiosi Väinö Linnasta on totta. Jopa klassiset työläiskuvaukset kuvaavat yleensä poikkeusyksilöitä. Pekkasen päähenkilö kirjassa "Tehtaan varjossa" on selvästi ympäristöään sivistyshaluisempi. Linnan sotilaat ovat aivan erikoisen tavallisia ihmisiä. Tämä on helppo unohtaa, kun ihaillaan Rokan jermusoturin stereotyyppiä. Muut sotilaat ovat paljon normaalimpia. Heitä ei ole yhtä helppo ihailla. En ole nähnyt kenenkään pitävän "Alikersantti Määttä" -paitaa, vaikka tosiasiallisesti tämä järkevä, tasainen ryhmänjohtaja, joka vie ryhmänsä ja konekiväärinsä läpi sodan ilman turhaa meteliä, on koko kirjan ihailtavin tyyppi.

    Linnakin kirjasi virheensä seuraavassa kirjassaan. "Pohjantähden" Koskelat ovat poikkeusyksilöitä: aikaansaapia, älykkäitä johtajatyyyppejä: "Koskela komppanianpäälliköksi!" toteutuu isän, vaikkei pojan kohdalla. Tässä kirjassa rivikansalaiset ovat normaalipaikallaan statisteina.

    VastaaPoista
  2. Tuo nk. vuorisaarna (Matt. 5.), kummajainen, liittyi ja liittyy luostarikilvoitteluun, ei materialistiseen ja aistilliseen elämään - tiedämme sen siitä että esim. buddhalaisuus käyttää perustultaan samaa vaatimusasteikkoa ja metodia korkeassa henkisyydessään. Ei tietysti yhtä naiivia, mutta clue on sama.

    ... ja turvavyöt 1970-luvulla. Kuolleisuus maanteillä romahti silloisesti yli tuhannesta vuodessa nykyiseen (240).
    ennen kuin tämä meni läpi muutosvastarinnat Suomen eduskunnassa lauloivat siihen malliin että lib liikenneministeri Pekka Tarjanne poltti pöntössä päreensä, ja kutsui niitä turvavyöpakkoa vastustaneita homekorvia murhaajiksi. Valtioneuvoston jäsentä taas kutsui Valtakunnanoikeus (taisi raueta juuri ennen ovien avautumista).
    Joo, selityksesi vesittää vähän vahvaa kannanottoa, mutta niin se on: laki suojelee heikompaa vahvemman mielivallalta.

    VastaaPoista
  3. Kun nyt täällä Roomassa satuin vilkaisemaan Kemppisen blogia, niin enpä malta olla laittamatta linkkiä kuvaan omassa blogissani jossa kuvataan naisia kumartamassa Kaarle Kustaata ensi kesänä Suomessa. Löytyy myös Villa Farnesinasta 1500-luvun ruhtinashuvilasta Roomassa.

    VastaaPoista
  4. Runebergiläisyydestä: kyllähän eliitti vieläkin mielellään juhlapuheissaan arvostaa kansaa - silloin kun kansa on nöyrää ja vaatimatonta. Ja sitten taas voikin mennä silmät kirkkaana loistaen nauttimaan pyhäpäivän kaviaaria ja shamppanjaa. Maanantai-aamuna virkistymisen johdosta "väsyneenä" voi todeta, että kyllähän Koskela on oikeassa, mutta ei voi antaa lisää kun on niin tiukat ajat ja firman premiummaasturinkin nahkapenkeistä on kiilto kolmessa vuodessa hävinnyt ja pitää ostaa uusi. Kyllähän Koskelakin ymmärtää.

    Kyllä minä odotan (kauhulla), että rahvas Euroopassa pistää oikeasti toimeksi kun on huomannut tulleensa huijatuksi. Soini, Halpa-Aho, Le Pen jne. eivät ole saaneet aikaiseksi vielä mitään.

    Nytkin on se Euroopan historiasta tuttu tilanne, että kurjistuvan keskiluokan osuus kasvaa. Popullismi ja muukalaiskammoisuus ei ole enää taksimiesten ja muiden pienyrittäjien omaisuutta. Harmi vaan, että sekasorron seurauksena eliitti vaan nostaa asemaansa vielä enemmän.

    t. Leka-Antti

    VastaaPoista
  5. Sellaista kuulin joskus, että ennen talvisotaa joukoille jaettavat kiväärit oli kohdistettu luotettavaksi katsottujen miesten toimesta. Kiväärejä ei uskallettu antaa kaikkien mahdollisesti kumouksellisten käsiin liian aikaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiväärit jaettiin joukoille jo YH-vaiheen aikana syys- ja lokakuussa. Todennäköisesti juttu on tyypillinen tornihuhu. Jossain yksikössä on vauhditettu perustamista ja laitettu joukko tottuneita ampujia - eli siis lähinnä suojeluskuntalaisia - kohdistamaan kiväärit urakkatyönä. Ei välttämättä fiksua, mutta tehokasta. Tästä sitten lähtee liikkeelle perusteeton huhu.

      Tosiasiassa talvisotaan lähtenyt armeija oli erittäin luotettava. Sotien välisenä aikana kaikki punaisiksi epäillyt oli raakattu "terveysperustein" pois varusmiespalveluksesta.

      Poista
    2. Tuo poliittisin perustein raakkaaminen ei pidä edelleenkään paikkaansa. Johtajakoulutuksesta kyllä raakattiin, muttei varusmieskoulutuksesta.

      Poista
    3. Ëikö tuo "kaikkien punaisiksi epäiltyjen" raakkaaminen muka terveysperustein ollut Heikki Ylikankaan esittämä väite josta hän itse oli huomattavasti vakuuttuneempi kuin muut tutkijat?Eli loppujen lopuksi sille ei löytynyt tukea sen paremmin dokumenteista, tilastoista kuin henkilöhistorioista?
      Vaikka jaksetaankin joskus muistaa että nykyisten varusmiesten keskikoko on noussut niin että suurin osa sotienaikaisista asevaatteista olisi heille liian pieniä, unohdetaan kovin helposti miten huonolla tolalla lasten ja nuorten terveys oli köyhässä Suomessa. Heikon ravinnon ja sairauksien takia "ruununraakkien" suuri määrä oli vääjämätön tosiasia ilman minkäänlaista poliittista karsintaakin. Osa heistä tuli palveluskelpoiseksi tietyllä viipeellä ja osan kohdalla kriteereitä venytettiin kun talvisodan aikana ymmärrettiin kenttäarmeijan todellinen miehistötarve.
      Kukaan ei liene epäile etteikö poliittistakin karsintaa ollut, mutta punaisista on pitkä matka kaikkiin punaisiksi epäiltyihin.
      Ja anekdoottitasollahan tiedetään monessa "punaisessa suvussa" kuinka se ja se kävi normaalisti väessä ja oli mukana YH:ssa ja talvisodassa...

      Poista
  6. Muutama valaiseva lisäys mukavaan pläjäykseen.
    -Lähteenmäki on Riipin kylästä, joka on viisaudella kyllästetty. Ja mustalaisen verellä.
    -Ennen viinan kauhujen vähentämisprojektiaan Laestadius elätti perheensä itse ja naapureidensa keittämän paloviinan kaupalla.
    -Kokkolalaislähtöinen erakko opetti meille keskikoululaisille Saariselän Lankojärvellä, että viides käsky on hyvä käsky ("Älä tapa"). "Mutta ei Jumala kiellä miestä jänkhän veistämästä".

    VastaaPoista
  7. Telkkarissa esitettiin eilen dokumenttielokuva (elokuvana huono, näytellyt osuudet epäonnistuneita suorituksia) Adolf Eichmannin oikeudenkäynnistä. Lopussa kuitenkin sanottiin asia niin kuin elokuvan alkuperäinen, valistuksellinen tarkoitus luultavasti oli. Oikeudenpalvelija lausui näin: "Jokainen josta tuntuu, että hänet luotiin muita paremmaksi, on seisonut samalla kynnyksellä kuin Eichmann. Jokainen, joka on antanut toisen ihmisen nenänmuodon, ihonvärin tai tavan, jolla toinen palvoo jumaliaan, myrkyttää mielipiteensä, on tuntenut saman hulluuden, joka sai Eichmannin valtaansa. Siitä kaikki alkoi niillä, jotka syyllistyivät näihin tekoihin."

    Tällä kynnyksellä seisovat nykyäänkin paremmaksi itsensä tuntevat propagandistimme ja heidän laahustensa kantajat joita riittää jokaiseen, vähänkin merkittävään sometoimintaan jakamaan vihapuheitaan toisarvoisia ja meitä ”heikkoja” kohtaan ja mitätöimään pahuuden läsnäolosta varoittelijoiden ininöitä.

    Eikö tätä nykyisenmallista ääriliikkeen kehitystä kyetä enää pysäyttämään?

    Kotoisaksi pysäytettävien esimerkiksemme nostakaamme jälleen brysselinrenkimme Jussi Halla-aho joka näkyvimpänä Eichmann-kynnyksellä jämäkkänä huojuen seisoo. Vaaralliseksi hänet tekee se, että kynnyksen etumaisten takana näyttäisi fb-peukutusten ja kommenteissa avointa muukalais-ym.vihaa hehkuttavien mukaan olevan jopa miljoona muuta itsensä seisottajaa. Hyvin vähän sinne on vastaan sanojia jaksanut kampeutua; en minäkään oksennuksentunteiltani jaksa. Seinien ylläpitäjän moderointia ilmenee tuskin lainkaan.

    Mielikuvitustani siis hirvittää, mitä kauheuksia tämä Jussimme ihailema, äärioikeistolaisista Ranskan Marine le Peniksestä Hollannin Geerd Wildersiin (jne.) jo ketjuuntunut, eurooppalaisen ääriaatteen syöttöporsaamme vielä tuleekaan aikaan saamaan jos sen annetaan vain lihoa. Tämä järjestelmä, organisaatio alkaa olla kannattajineen miltei täydellisesti koossa, he tarvitsevat vain sen Suuren Palopuhujan, Ilmestyksen joka hypnotisoi väkivaltaiset porukat Eichmann-kynnyksiltä liikkeelle.

    Sietää siis edes Suomessa Timo Soinin todella käyttää hevoskilpailuissa tarpeellista, taktikoivaa järkeään tunteiden sijaan miettiessään jatkoa puolueessaan kuten kirjoittaa päivän Hesarissa Marko Junkkari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästäpä tulee mieleen se sanonta totuudenpuhujasta ja yösijasta.

      Poista
    2. Junkkari mainitsi järjen ja tunteen, mutta unohti ihmisen kannalta tärkeimmän: ihmisen sisäisen tiedonkulun ongelman järjen ja tunteen välillä.

      Jos järki ja äly on komentosillalla ruorissa ja laivaa vie eteenpäin konehuoneen tunne ja identiteetti - niinkuin asia on hyvällä evidenssillä osoitettu - tärkeimmäksi instrumentiksi muodostuu tuo verkosto näiden välillä: "puheputki".

      Sitä pitkin komentosilta voi pyytää kääntämään propellia nopeammin tai hitaammin tai vaihtamaan peruutukselle jäävuoren tullessa liian nopeasti vastaan että ruorin kääntäminen enää maata tai laivaa ehtisi pelastaa.

      Sitä pitkin voi konehuone huomauttaa älylle, että "vie meitä hittaasti, nyt on suruaika eivätkä koksit riitä tai lämmittäjät jaksa mättää: satamaan koksittamaan ja lepäämään, hopi, hopi".

      Neurologiassa järjestelmä on nimeltään "formatio retikularis".

      Poista
    3. JH-a on pelkkä vaihtoehtoisilla, ja niistäkin vain tarkoituksiinsa sopivaksi valikoiduilla totuuksilla (iltapäivämedioissa valmiiksi otsikoiduilla) ratsastaja. Aitoja oikeita ja omaperäisiä totuudenpohdintoja hänestä ei irtoa koska hän tietää, ettei niiden vaikeaselkoisuus manipulaationsa kohderyhmissä ravinteikasta kasvualustaa levittämälleen aatteelle tavoita. Vähänkin ajatteleville ja asioita useammasta näkökulmasta tarkkaileville hänen auktoriteettinsa vakuuttavuus on kuin rähinäremmi korpraalilla.

      Mutta onneksemme harkitsevaisuuteenkin kykenevillä voimilla Antti Liikasen mainitsema "formatio retikularis" (aivoverkosto) on kunnossa ja pitää heidät virkeinä heräteltäessä. He ovat tämän eurooppalaisten ääriaatteenkannattajien syöttöporsaan nähneet ytimessämme lihovan; Anonyymi voisi pyytää vaikkapa John Kornblumin yökylään. Hänen haastattelunsa Hesarissa: http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005091498.html

      Samasta lehdestä kannattaa lukea jälleen myös Heikki Aittokosken essee maailmanmenosta että saa ympäripyöreisiin "totuuksiin" muutaman kulmankin.

      Poista
  8. Halla-aho = Oha-allaH. Slaavilaisen kielten tohtori, osoite Hesan eliittialueella Eirassa, Juhani Ahon tiellä.

    VastaaPoista
  9. Ei Runebergin jälkeen tarvinnut odottaa sataa vuotta ennen kuin ihmiskuvaus siirtyi ihanteellisuudesta realistisemmille linjoille. Toki blogisti tuntee Kiven veljekset, yksilöllisten maalaisveljesten kuvauksen, samoin muutama vuosikymmen siitä Teuvo Pakkalan, Minna Canthin, Ilmari Kiannon, Joel Lehtosen.

    Sotilaiden kuvaukseen ei kyllä ennen Haanpäätä moni kirjailija uudemmalla otteella koskenut, se on totta. Runebergiläinen kuvaus oli voimissaan hyvinkin sen sata vuotta.

    VastaaPoista
  10. Autojen rakenteellinen turvallisuuskin on parantunut huikeasti 70- luvun alusta lähtien, joten vain osa liikennekuolleisuuden laskusta ei voida laskea nopeusrajoitusten ansioksi.

    VastaaPoista