26. helmikuuta 2017

Dille



Olin vahvasti sitä mieltä, että kaikki, joilla ei ollut lentäjän lakkia, olivat dillen näköisiä. Helsingissä asuvien sukulaisten puheista olin päätellyt, että dille tarkoittaa hoopoa.
Aikamiehet sanoivat kuvan päähinettä huuvaksi. Sana ehkä oli käytössä Ilmasotakoululla, jonka nimi oli muutamia vuosia sodan jälkeen Ilmailukoulu.
Ne jotka eivät olleet ihan aikamiehiä vielä, voivat luoda tuollaisella päähineellä mielikuvan moottoripyörästä, jollaisen asianomainen muka omisti tai oli ainakin nähnyt. Niitä oli kahta merkkiä, Sepeli joka kirjoitettiin jotenkin Czepel, ja Tähti, joka oli rehti neuvostotuote. Jawa ja Seetseta (CZ) tulivat sitten myöhemmin. Mopoa ei ollut vielä keksitty.
Vanhemmista herroista näki kaukaa, onko kysymyksessä hevosmies vai herrasmies.
Ensin mainituilla oli jokin naapukka tai muu reuhka, isäntämiehellä ehkä koivistolainen. Herrasmiehiä oli kirkonkylässämme kolme ja lisäksi yhtä epäiltiin. Talvipäähine oli suikkamallinen ”pushkin-hattu” ja materiaali välttämättömästi kriminkoipi.
Krimi oli todellinen luokkayhteiskunnan tunnus. Monet likat rupesivat tädeiksi valmistuttuaan tiedekunnasta ja menivät siitä paikasta ostamaan krimi- tai kriminkoipiturkin.
Seikkaperäisten tutkimusten jälkeen sain selville, että kysymyksessä oli kuitenkin lammas, Krimin suunnalla viihtyvän karakul-lampaan karitsa. Mitä tiheämpi kihara, sitä arvokkaampi turkis.
Eräät, esimerkiksi liikkeenharjoittajat, hankkivat piisamiturkin, mutta minkkiä ei ollut kukaan nähnytkään. Piisamirautoja oli pojilla joessa. Ilmiö oli niin tuttu, että elokuvissakin vähätietoisemmat puhuivat Villi Lännen preerioiden piisamilaumoista, ja turhankin tietäväiset nimittivät suosikki-iskelmää Besa me mucho (pussaa mua pirusti) kappaleeksi ”Piisami puussa”. Ammu se alas ja tee siitä turkiksia.
Voi olla että viimeksi mainittu oli vasta teekkareiden hyvässä laulukirjassa, siinä samassa, jossa esiteltiin malliteekkari – nykyisin ehkä kauppakorkeakoululainen – joka ”hallitsee muun muassa kaiken, tosin vain täydellisesti”.
Otin asiakseni vilkuilla viikolla ympärilleni Helsingin keskustassa. Tädit ovat kaikki kuolleet, ihansukupuuttoon. Ei yhtään turkkia. Ei silä. Turkkitädeillä saattoi olla kasvoilla myös harso. Ehkä islamin huivimuoti sisältää synkkiä salaisuuksia - vai oliko tämä hienojen naisten harso vain eräänlainen fysikaalinen pehmeäpiirtosuodin?
Pitäisikö matkustaa Pariisiin vilkuilemaan lisää. Olen kuullut, että siellä harrastetaan pukeutumista.
Tämä kaikki vilisi mieleen, kun jäin pohtimaan, millaisen vaikutuksen tekisi karhunnahkapäähine, jollaisia kuninkaallista palatsia vartioivat sotilaat ainakin Lontoossa käyttävä. Mutta ei se nyt kumminkaan karhua ole. Hakuteos kyllä vihjaa, että kysymyksessä on Kanadan inuitien tuottoisa elinkeino ja ettei kanta kärsi. Silti Englannissa on kiivailtu siirtymisestä synteettisiin aineisiin.
Luonnossa tuollainen valtavaa hattua käyttävä krenatööri on joka tapauksessa huvittava näky. Aikoinaan tarkoitus oli kai pelottaa. Olisiko takana mielikuva tapauksista, joissa joku erikoisen hullu asemies käytti päähineenä ja viittana nyljettyä sutta?
Suomessakin käväisi vuosikymmeniä sitten miestenmuoti. Susiturkkeja tuotiin maksukykyisille kai Siperiasta. Vähän aikaisemmin suurin tirehtööri oli se, jolla oli valtavin karvalakki, mallia Nikita. Kekkosellakin oli.
Se henkilö, joka keksi kopioida venäläisen karvalakin Suomen armeijalle, kai 20-luvulla, oli nero. Laajahkon kokemuksen perusteella väittäisin, että normaalin puitteissa pysyvissä oloissa sille ei löydy voittajaa. Koska en vietä itse normaalia elämää, pidän taskuunkin työnnettävää pipoa parhaana, kunhan siinä on tuulensuoja.
Ei tarvitse edes niitä menneisyyden korvalappuja, joissa ei alkuvaiheessa ollut kangaspintaa niin että hiukset tahtoivat jäädä väliin. Turkisreunaisia korvalappustereoita en ole nähnyt.
Ehkä tähän asiayhteyteen kuuluu se, että Venäjällä sekä tsaarilla että pajareilla kuului olla turkista hatussa. Kai se tsaari käytti omiin tarpeisiinsa sen kuuluisan soopelin, jota sanottiin turkiksista kaikkein kalleimmaksi. Suomessa ja etenkin Lapissa majava saanee kiittää sukupuuttoaan päähinemuodista.
Mutta jos joku haluaa liituraitapuvun kanssa Davy Crocket -karvalakin häntineen, verkkokaupasta näyttäisi löytyvän.
Äidinisäni ei ollut herrasmies. Hänen talvipäähineensä, jonka käyttökausi saattoi huomaamatta venähtää kesäkuullekin, oli mannerheimari, ja aitoa sähkökania.
Vahvoja tunteita herättävä vaatekappale oli nahkatakki. Sekin liittyi moottoripyöräilyyn. Meillä oli isän sota-aikainen lentäjän lyhyt nahkatakki, jonka veljeni kai piti loppuun. Se oli Friitalan tuote ja lujaa tekoa.
Aina vain pelottavammalle alueelle tullaan, kun mainitaan Gestapo-malliset pitkät nahkatakit, joita ainakin ilmavoimien miehet käyttivät. Sekin saattoi olla itse maksettu vaatekappale, joka kuitenkin sallittiin univormun osana. Muistan senkin roikkumasta kotini ullakolta, ja väitän, että siinä oli hihansuissa kaluunat, kaksi kullan väristä rantua.
Kouluaikoinani nahkatakin virkaa toimitti kerni. Käyttäjät olivat ollakseen. Takki oli hirvittävän kylmä, koska kerni oli sen ajan termein tekonahkaa.
Millaista asennetta nykyisin tavallinen, sisällä pidettävä lierihattu ilmentää, en tiedä. Minun tulee mieleeni sen Marxin veljes, joka käytti sokertoppaa muistuttavaa lierihattua. – Jäämme mielenkiinnolla odottamaan suurten koomikkojen suosiman knallin paluuta. Se tulee vielä!

35 kommenttia:

  1. "Marxin veljes, joka käytti sokertoppaa muistuttavaa lierihattua"
    Elokuvatietäjänä blogisti osaa varmaan sanoa arvaanko oikein:
    Borsalino-hattujen historiadokumentissa (Teema tänä talvikautena) näytettiin hatun valmistus. Yksi vaihe oli todella suuri sokeritopan muotoinen teelmä. Se sitten höyryttämällä ja prässäämällä muotoiltiin oikeaan kokoon ja kuosiin.

    Onko tämä sen Marx-hatun malli?

    VastaaPoista
  2. Knalli on UK:ssa palvelusväenkin päähine. Hovimestarin päähine.

    Lisäksi se on lämmin, koska päälaen ja päähineen väliin jää lämmin ilmapeti.

    Kuten tiedetään, talvessa tappavaa ei ole pimeä vaan kylmä: 80% kehon tarvitsemasta lämmöstä haihtuu pään kautta.

    Käytän knallia kaikissa talven juhlissa ulkosalla (hintava se on, maksoi Bry kaupassa - kokoni on 63 - liki 400€)

    Suomestahan Erkki Liikanen ja minä emme hattuja löydäkään. Isoja kokoja tehdään vain tilauksesta (mm yo-lakki) tehtaissa ja niistä suuri osa on lopetettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtalotovereita, melkein. Minulla on hatunnumero 62, valmistajasta riippuen 61 saattaa sekin käydä. Epäonnistunut kallonmuoto taitaa kulkea meillä suvussa. Katselin kesällä äidinpuoleisia serkkuja ja enoja, ja kaikilla oli nämä selvät sarvenalut otsassa.

      Poista
    2. Erkki Liikanen sai päästään ihan läppää. Väsynyt Kale Sorsa sanoi Johannes Virolaisella yhden riihen päätteeksi: "ja tuon veron toteutus me jätetään Erkin mietittäväksi, kun sill on niin iso pää."

      Poista
  3. Suomalainen karvalakki on ymmärtääkseni Mannerheimin ratkaisu. Hän rakastui valkoiseen karvalakkiin siinä määrin, että lakista tuli 1919 kenraaliunivormun vakituinen osa jopa kesäoloissa. Lakin arvovalta - ja todennäköisesti myös hinta - oli niin suuri, että vuoden 1922 sotilasvirkapukuohjesäännössä nykymallinen karvalakki varattiin lähinnä kenraalien käyttöön (siis valkoisena). Normaalit sotilaat käyttivät turkiskorvallisin varustettua sarkaista lippalakkia, joka oli vähän kylmä, tai sitten suikkamallista karvalakkia.

    Nykyinen yleiskäyttöinen, keinoturkiksinen peruskarvalakki vahvistettiin vasta vuoden 1936 ohjesäännössä, jossa määritelty univormu oli muutoinkin aika hyvä ja käyttökelpoinen.

    Olen käyttänyt palveluksessa kaikkia lakkimalleja: m/36:aa sekä uudempia karvalakkimalleja m/91 ja m/05. Ne uudemmat mallit ovat ainakin yhtä hyviä kuin m/36, ja erityisesti m/05-lakin maastokuvio on loistava. Erityisesti näissä lakeissa pidän siitä, että niissä on alaslaskettavat korvalliset, jolloin korvat saa pakkaselta suojaan, vaikka pitäisi varsinaiset "Hessu Hopo" -korvat ylhäällä. Ovelana yksityiskohtana voi myös mainita, että näissä maastokarvalakeissa on kaksi kokardia: lipassa on yksi ja jos lipan kääntää surkeassa säässä alas, sen takaa paljastuu toinen kokardi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemukseni m/36 -asusta kaikkine pussihousuineen ovat nekin myönteisiä.
      Mutta laihaksi veti sota-aika. Kun sattuu olemaan tallessa, 17-vuotias Tuomas oli ainoa, joka sai kunnolla päälleen vaimoni isävainajan sota-aikaisen sarkatakin ja manttelin m/22 ja lisäksi isäni ilmavoimien formun takin m/22. Kokoelmiin kuuluu lottapuku ja erittäin paljon käytetty rähinäremmi eli komentovyö. Kaikki merkit ja kunniamerkit ovat tallessa.

      Poista
  4. Eikös se huuva ollut sellainen muovinen tötterö jonka talvella mopomiehet laittoi naamansa eteen.
    Vaikka oli auki menosuuntaan, jostaun syystä se esti ajoviimaa palelluttamasta kuskin kasvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huuva on myös puulla lämmitettävän hellan rinkien yläpuolelle muotoiltu teräspeltivaippa joka toimii ilman konettakin käryjen poistona suoraan omaan hormiinsa. Samaa virkaa toimittaa liesituuletinkupu sähköhellan yläpuolella.

      Huuva on siis ihan virallinen nimitys ed.mainitulle, mutta käytetään sitä muissakin vastaavissa ilmanvaihtojutuissa. Hattua tms. en ole koskaan kuullut huuvaksi nimitettävän, kumpi lie siis ollut ensin?

      Joku käskee: Huuda!

      Enkä huuva, vastaa savolainen. Tai: Huuva ite!

      Poista
  5. Herrasmiehen tunnistaa siitä että vaikkei hänellä olisi kuin housut kannatintenvaraisesti jalassaan niin ne ovat pussihousut!

    VastaaPoista
  6. "Mopoa ei ollut vielä keksitty." (Muutama vuosi sotien jälkeen?)

    Mikä lienee ollut se minimopo, jolla Joel Rinne päästeli taitavasti niin sisällä kuin ulkonakin elokuvassa Hormoonit valloillaan (1948)? Samanlaisia turhakkeita alkoi näkyä enemmälti vasta 40-50 vuotta myöhemmin.

    Itse olin mopoiluiässä 60-luvun puolivälissä. Sodan kokeneella ikäluokalla vakiovarusteisiin kuului tuolloin kuonokoppa, muovinen tötterö, joka suojasi kasvoja viimalta. Teini-ikäisenä sellaista ei passannut naamalleen laittaa, katu-uskottavuus olisi mennyt saman tien. Katu-uskottavuus käsitteenä tosin odotti vielä keksimistään ja vaikeaahan se olisi maaseudulla muutenkaan ollut.

    VastaaPoista
  7. Kerran osuin sattumalta kenraali Hjalmar Siilasvuon jälkeläisten järjestämään huutokauppaan, jossa kaupiteltiin sotaherran jäämistöä. Siellä oli oikein komea susiturkkikin, joka ei tosin ollut kaupan. Siilasvuon kristalliset krogilasit sain kuitenkin huudetuksi.

    VastaaPoista
  8. Naapurin Hanelilla oli 50-luvun lopulla tuollainen lentäjänlakki, vaikka olikin talkkarin poika. Ensimmäinen pushkinilaiskauteni kesti yhden talvikauden, kun kasvatin pään suojaksi luomupiitlesin. Kuuskymppislahjaksi vuosikymmeniä myöhemmin sain mustan pushkin-hatun. Kyllä monet seitsenkymppiset ukot vilkaisevat sitä kaupungilla kateellisina: mistähän tuollaisen saisi.

    VastaaPoista
  9. Oikeastansa voinee tähän laitella - vaikkei se mikään tärkeä oikea olekaan - että kyllä ette pääse Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa palatsin pihan läpi ellette ole kutsutut tahi töihin menossa palatsin alueelle. Varsinkin brittiläinen teknikka on huomattavan erikseen kehittynyt ja jokaiselle liikkeelle, siis pihkutti tosiaan kaikelle siinä työssä on syynsä joita on toisin ajoin mietiskelymielessä lystiä tuumiskella, ohi vaikka osa meneekin.

    Olen minä jutellut näistä ja tätä juttua olisi hurumykky, ja muiltakin se käy.

    Ottakaa kiinnostusta, jujutustuubissa on hyviä huonoja videoita. Naurettavat kotsalakit ovat muuten hellekypäriä tehokkaampia ja varsin ovelia sellaisin osin joista saattaa päästä selville, joskin siihen vaaditaan olustelukäytöstapojen hallintaa ja jotain vaihtoon kelpaavaa lystiä pikku tietämystä.

    Hakien pankaa että: a guardsman yells tai vaikka että guardsmen march and trample tourist.

    Totisia tovereita joiden koulutus on poikkeuksellisen perusteellinen. Arvostettu ja haluttu työpaikka. Tyytyväisiä nuoria herroja kuulkaa on ollut jo ties kuinka kauan.

    Että siis hahhaa-nauraa saa. Sitenniin sen on tarkoitus toimia.

    Miestä ei muuten millään meinaa tuntea ilman päävälinettä...

    Best of Kaarti on muuta. Käytännöllisys edellä mennään ja kevyen tehokkaasti. Se on taas jo melkein liiankin hyvin kuvattu, mutpa kun se on Oikea Video niin se se nyt vaan on siksi niin perusteellisen oloinen. Siinä on muutama ruutu joista tosissaan nautin. Voikko Palaad etualalla jolla poliisi ratsastaa ottaa ja reippaasti morjestaa aivan videon loppupuolella. "Enpähä oukkaan muilla mailla, heh!" Nin sen kääntäisin minä, hevostelun imbesillinkieliseksi.

    VastaaPoista
  10. aiheha se o tuokin, mullon kaksi lierihattua. Ne ovat urheiluvaateliikkeistä, vanha Fredickson sekä Fjälräveven - metsästyslakkeja.
    vanhempien jäämistössä oli sekä kultalammas kriminturkki että "se vedä vittu päähän" -päähine. Muistaakseni vielä 1960-luvulla käytössä.
    yhden mutsin pillerihatun säästin elämänkumppanilleni. kas kun samaa näköä ovatten. jotain nostalgiaa.

    VastaaPoista
  11. Ton pannumyssyn tohon läppään kuvasta selviävästä suunnasta osuvan luodin ei tarvitse olla massaltaan kuin 3-4 g niin päänsärkyä ei tule. Jokin sirpalekin riittää mikäli siihen on varastoitunut riittävästi liike-energiaa.

    Että ei tee mieli panna päähän. Selkeät maalitaulut. Mietintämyssy? Se sentään maastoutuisi ookoo jollekin katolle.

    Ei ne paljon mieti lentiölaurit ei. Aina niillä ylierikoisillaan etuilemassa. Useimmiten esittelemässä miten palvonta tulee kohdistaa yksittäisiin yksilösuorituksiin, nimenomaiseen taisteluun nimettyä vastustajaa vastaan.

    Ei ole kyllä kovin mieluista ajatella kuinka kävisi jos joku juippi alkaisi sotalaivalla sooloilla tai huollon vääpeli päättäisi että otanpa kaulaa ja kirin pataljoonan huollon kannssa parit viikot niin saan pidemmän loman kun hommat
    tulee valmiiksi etuajassa.

    Että onkin siis juuri passeli sellaisille tuollainen, ilman noita läppiä korvien kohdalla. Eihän ne kuitenkaan koskaan mitään kuule eikä kellään ole niille asiaa.

    Tollompi on tolloa tuo.

    Agan drägerin kokomaski rgulaattoreineen ja tuplaysit selkään, lähetäänpäs vähäsen lepuuttamaan hermoja? No okei-okei; alipainoisuus on hyväksyttävä syy ottaa pelkkä brankkarileka. Ja saa laittaa jalkaan muutakin kuin jetfinit.

    Just siks mullon mun ja muil on muita et mä mietin mikä kellekki on paras ja kuinka me saatas nää näkyharhailijat järkiinsä. No, ensin: kattokaas vaikka millai pidetään lampaanjalostuksessa selvillä pässiys? Joka pässillä on oma leimasin arvakkaapa missä? No nin, nyt on näitä muotia olevia vaatteita, ok? No mä vähön säätelin ja kun mulla on tämän ylihuumorin kanssa ollu aina pikusen vaikeeta niin niinhän siinä kävi että kukaan ei uskonu kun mä sanoin ja siihen se kaikki perustui. Sana tuli vaatteeksi.

    Vaateet

    Mun laatikko. Oli olemassa myös punainen laatikko.

    Satuuhan sitä. Viisivuotiaalle, anteeksi vain ettei tullut huomautetuksi etten ole tavallinen ihminen. Enkä tule olemaan. Ei tee mieli.

    VastaaPoista
  12. Dille saa olla. Dorkailu on rajallisesti vitsikästä.

    VastaaPoista
  13. Yksistään otsikko ja kuva herättivät haikeankirpeitä muistoja (kuten silloin sanottiin) alakouluajoilta 60-luvun puolivälin jälkeen. Meillä pojilla - paitsi sillä yhdellä jolla oli juuri lentäjän lakki ja jota kutsuttiin dilleksi ja muutenkin (kuten nyttemmin sanottaisiin) koulukiusattiin välkkäreillä - oli karvalakit joita pidettiin aina korvukset alhaalla (ja joskus väärinpäin käännettynä). Kaikilla tietenkin samanlaiset, kotimaassa ommellut. Mikä lie tehnyt niistä silloin (yhtäkkiä?) niin edullisia että itähelsinkiläisessä lähiössäkin vanhemmat raaskivat sellaiset pennuilleen hankkia?
    PS Huopikkaidenkin muistan olleen kovin yleisiä. Tosin silloinkaan talvet eivät olleet pelkkää lunta ja pakkasta, sillä isä oli vihainen kun pilasin omieni pohjat pelatessani katulätkää vesisohjossa. (Joillain olikin äidin ompelemat nahkavahvikkeet.)
    PPS Minusta bearskiniä komeampia ovat sellaiset husaarihatut jotka tunnetaan myös nimellä kalpak tai kolbak.

    VastaaPoista
  14. Hoopo on mielenkiintoinen sana. Se on amiriikantuliainen ja alunperin "hobo" eli kiertelevää rautatie-elämää viettävä henkilö. Ja kukaan ei tiedä, mistä se nimitys on tullut. Olisikin virkistävää tietää sen esiintymisestä 1700-luvun suomenniemellä, sillä sanat kulkevat ja kieli heiluu poskessa.

    Huuva taas on laitteen tai koneen peite tai kansi, nykyään liesituuletin, siis lähinnä sen ilmanohjainosa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ameriikan paluumuuttajien tuomia: ei mitenkään muuten vorraajia, murehtijoita ole Kainuuseen ilmaantunut ko. aikaan. Hoopo tosin muistuttaa äänteenä venäjän holop-sanaa (moukka, tms.) - näistä tiedä.

      Poista
    2. Onko tuo myös jolppi?

      Poista
  15. Aviomiehellä oli nuorena miehenä 60-luvulla Lontoosta hankkimansa knalli, tuntuu vähän hassulta nykypäivänä, ja vielä nuorempana Helsingissä tietysti lättähattu niin kuin muillakin.

    Vuonna -80 olin ennen tänne pikku kaupunkiin muuttamistani ostanut mustan vähän herrainhatun tyylisen lierihatun. Ystävätär sanoi, että tuota sinä varmaan käytätkin paljon siellä Karjaalla... Hatturasiassa yläkaapissa se on ollut siitä lähtien, edes hautajaisiin en ole sitä muistanut ottaa. Pitäisikin tarkistaa, olisiko siitä vielä johonkin.
    EG

    VastaaPoista
  16. Brittien vartiokaartin turkishatut ovat edelleen karhunnahkaa. http://londonist.com/london/secret/are-the-queen-s-guard-s-bearskin-hats-really-made-of-bearskin

    VastaaPoista
  17. Ad Omnia: "huva" on selvää ruotsia ja tarkoittaapäänmyhötäistä, lipatonta myssyä ja on yleistynyt siitä tarkoittamaan myös metallisia huppuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suikkamainen päänpeite ei estä tähystystä, myös kumarassa ja muuten kenkuissa työasennoissa on lippa haitta.

      Hitsarit. Kts. Härski Hartikainen.

      Hyvää ja toimeliasta keväänjatkoa!

      I. Hallantie

      Poista
    2. aivan helvetististi hukkunutta etymologiaa. paikannimiäkin: ikäni uinut 1700-luvun kartassa Kalla sjö -nimellä esiintyneessä järvessä, paitsi silloin kun se ei vähänkin kylmänä kesänä lämminyt edes uimakelpoiseksi - muista sisämaan vesistä poiketen. Jos me pystysimme purkamaan jonkun pakkoruotsi-angstimme yms., käsittäisimme suuresti vailla selitystä olevia sanoja ja nimiä.
      Sääli.

      Poista
    3. Meilläpäin on Kalsaari ja vieressä pienempi Kuiva Kalsaari.

      Rilot fjärden, tulisi etsimänkin jollain häikäisemättömällä tietoteknisellä sovelluksella, vaikkapa pienoismerikorttisarjalla.

      Ensin hahmotellaan Rymättylän niemimaa ja siitä suuntaan 180 nelisen mailia, harpin kärki tök ja kärkien väliin kova malluaski. Saadaan kolme säätöarvoa ja ihmettä pukkaa, käytetään pienintä. Piu.

      Iivan von Vaivana

      Poista
    4. Metallinen huppu puolestaan on kutsuttava kypäräksi. Kompostipotalla ei voikaan tarpeen vaatiessa keittää jänökeitoksia.

      Warmest Rgds.
      JACKRABBITMAN

      Poista
  18. "Huvasta" tulee ensimmäisenä mieleen hupparin huppu. Ruotsiksi "munkjacka" se vaatekappale.
    EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Parempi olla hüppujulli kuin juoppohulli."

      Keräilysarjassamme Nopeammin Katoavaa Kansanperinnettä kuultiin töölöläis-nauvolainen sananparsi.

      Poista
  19. Auton "huppu", "motorhuv", konepelti, lienee samaa pohjaa, "motorhuva" sitten tuo pilotin päähine kuvassa.
    EG

    VastaaPoista
  20. Huuva on paperikoneen kuuma tila jonka läpi mennssään paperi kuivuu.

    VastaaPoista

  21. Sylvi Plataan veti moottoripöyräilijän lakin päähänsä, lasit silmille ja läksi kai avoautolla kaupunkiin. Saarijärvi jäi taakse. Mihin kaupunkiin kesti kaukopuhelun tilaaminen 20 minuuttia, sinne hän läksi. Saattoi olla peräti tämä Pääkaupunki. Tämä sotilasinsinöörien Viapori, tämä venäläisen virka-aatelin virastokortteli, ja vihdoin huippuosaamisen Yliopistokaupunki. Mitä itseeni tulee pakukuskina kiitän Trumppia kauniista sanoistaan I love the poorly educated.

    Yksi isopäinen ja varmasti ei mensamittauttanut näytelmässä temmelsi. Tämän Sylvin aviomies, Taisto Reimaluoto. Isontalon Sylvin Viki oli pystykihlannut Saarijärven Pullistuksen iltamatansseista. Vai pitäjäläisenkö häitä oli tanssittu kun vuosi noin 1900. Siitä päätellen että valkoiset kokivat pakko-ottaa reimaa miestä väkeensä. No isänsä yritteli auttaa poikaa polvilumpion murskaamisessa jotta ei vietäisi. "Kyllä isä" poika kiitteli, mutta vain lommo lautaan tuli ja pyssyretki uhkasi, väärässä väessa. Poika otti isosta päästä senttimitan sijasta mensaa käyttöön ja linkutti kuin myöhempien aikojen romanialainen Akateemisen edessä jos vihapuhevihjailu sallitaan.

    Vikistä tulikin Saarijärvelle pankinjohtaja ja diilien tekijä sekä pitäjän että omaksikin parhaakseen. Pitääpä hän raivoisan repivässä draamavauhdissa asiasta oikein puheenkin. Menee kuten Rockefelleriltä tai Carnegielta tämä darwinismi. Nythän se on jo johdannaislaskennossa, niiden arvonetsinnässä kautta tilastoavaruuden, kilpailutasapaino tms. tieteellistä.

    Mikä lie sähköpulssi 2008 kun meni sekaisin? Kysy isokalloiselta Liikaselta, itse en arvaa jos vaikka vastaisi ranskaksi. Tämä Vikin poika onkin insinööri ja työmaa on voimalaitos Saarijärvellä 1960. Siellä on lakko insinöörin riesana ja ei muuta kuin äidille soittamaan. Äidin pitäisi toimittaa palkkarahat kun nekin myöhässä (että näin, vielä tai jo, 1960. Avutonta). Osasivat Jeltsinin Venäjälläkin lipuilla-lapuilla maksaa. Sellaisia kutsutaan seteleiksi ja sellaisen Wasabankin hienonimisesti allekirjoitetunhan se poika olisi saanut jos Tampereella.

    Mutta kun nilkutti kutsunnoissa, ja hiihteli kouluun. Paikallisraha olisi parempi termi ja niitähän EU:n alueellla pöyrii monissa kaupungeissa kivijalkakauppiasten ja käsityöläispajojen kesken ja asiakkaittensa, kuntakansalaisten välillä. Tämä jos mikä on vihapuhetta "että tuollaisesta anti-europpalaisuudesta ja kansandemokratiasta kehtaakin vihjata". Että pysykööt teatterin ansarissa.

    Upeasti Kansallisteatteri esittää ke ensi-iltaan tulevaa Marko Tapion Arktista hysteriaa. Mies tulee itsekin näyttämölle kuolleista pontikkatynnöriin nojaten. Samaan johon edellisessä polvessa suurtilallinen, melkein kuin pikkuaatelia, tietää paikallinen pikkulikkakin näistä korkeista valloista, säätyerotuksista. Hänelle mylläriksi tulee insinöörin isoisä. Myllykoski siirtyy insinöörin isälle ja sitten pojan työmaaksi, sähkövoimalaitokseksi. Isä pankinjohtaja unelmoi sinne Saarijärvelleen lastulevytehdasta ja ammattikoulua. Mutta rauennee. Kaupunkinjohtaja lieee viraspaikkakuntalainen, vieraskoulutettu Otaniemestä tai Joensuun lainopillisesta tiedekunnasta. Kaupunginvaltuustoon pyrkivistä lienee puutetta.

    Näytelmässä moneen kertaan muistutetaan muistista kuinka menneet ovat lakonkin syy ja kuinka puukkoon olttiin tartuttu ja 1918 kuopan reunalle viety. Mutta ah. Nyt ovat asiat unohdetut ja tasatut. Kiitos koulun opettajien ja Salen Lidlin ja ylen ja paikallislehtirationalisoinnin. Lopuksi saadaan se lemmenyökin johon jatkosarjat katkeavat. Kun "ennen oli vain nussittu".Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elä pehkutti, sinne sutena! Jostain kuulaa. Pikku sikari. Pari stobea mörhviä menee aina niin juonikkaasti kun nähnyt sen kanisterijutun. Entäs se koopee, uhh-huu. Sammakkopumput. Mitä siihen voi? Hisisä ON vitu.

      Poista
  22. Meillä päin Kyröös oli joku pläkkyri, joka kurvasi paketti-Taunuksellaan kaupan pihaan lentäjänlakki päässään lämpiminäkin vuodenaikoina. Pikkupojan havainto.

    VastaaPoista